Hola!

_dsc5223-3

_dsc5468-2

Hei pitkästä aikaa. Kaikki hyvin Espanjassa. Lomamoodi on vienyt täysin mennessään, enkä ole ennättänyt edes ajatella blogia, sillä jokainen päivä on tallattu aamusta iltaan eri kohteissa, vähintään 14 kilometriä päivässä. En ole edes jaksanut instaa päivittää, joten fugemummojen seikkailut eivät ole päivittyneet muualle kuin omiin muistoihin ja sydämiin. Ja sehän se on tärkeintä, aina ei tarvitse somettaa. Itse asiassa meillä on ollut kyllä vähän huono nettiyhteyskin, joten liekö se osasyynä tähän radiohiljaisuuteen… Tänään on ollut kuitenkin ensimmäinen hengähdystauko ja huomenna nokka kohti Madridia. Aktiivilomat ovat parhaita.

_dsc5216-2

_dsc5544-2

Kuvia on kuitenkin otettu paljon ja jahka kotiudun, niin laitan niitä bloginkin puolelle. Se kauan odottamani Caminito del Rey -vaellus jäi meiltä väliin sääolosuhteiden takia, mutta ei annettu senkään harmittaa hetkeä pidempää, vaan nautittiin sitten sekin päivä toisaalla. Ja käytiin vähän lohtushoppailemassa Puerto Banúksessa 😉 .

Mutta nyt täytyy jatkaa pakkaamista, joten palataan viimeistään kotimaasta ellei sitten Madridin hotellin nettiyhteys yllätä meitä positiivisesti.

Toivottavasti siellä päin kaikki hyvin.

_dsc5293-2

_dsc5524-2

Oman polun kulkemisesta ja terveiset

marin_silmin-4694

marin_silmin-4717

marin_silmin-4703

marin_silmin-4723

marin_silmin-4731

marin_silmin-4734

marin_silmin-4709

marin_silmin-4704

Terveisiä hiljentyneestä blogista! Jos blogi on ollut hiljainen tämän viikon, niin koko nainen on ollut suorastaan mykkä. Vointini romahti sunnuntai-iltana ja siitä lähtien olen ollut petipotilas kuntoinen. Mutta nyt toivottavasti suunta on vain ylöspäin ja eilisestä illasta lähtien on tuntunut että kai tässä eloon jäädään. Täytyy vaan todeta, että melkoisen kovat kaksi viikkoa on kyllä ollut. Ruokaa olen syönyt ehkä (mikäköhän pieni eläin söisi tosi vähän, hiiri?!) pienen hiiren verran, ja luulen että se hiirikin veisi tässä kilpailussa voiton ja ”nälkiintyneestä” olemuksestani päätellen, paino on tippunut roimasti alas. Lukuja en tiedä, koska en omista vaakaa.

Mutta eilen, kun olo alkoi pikkuhiljaa kohentua, minä leikkasin itse koirien trimmaussaksilla otsikseni. Ei siitä ehkä kovin tasainen tullut, mutta eiköhän tuo nyt hetken aikaa kelpaa. Kun ei kovin peiliin vilkuile niin se on ihan hyvä.

Olin säästänyt näitä ihania lumikuvia pitkään sellaiseen pohdiskelevaan postaukseen oman polun kulkemisesta, mutta koska kovin syvällistä pohdintaa ei tällä hetkellä päästäni oikein irtoa (että katsoako Gilmoren tyttöjä sohvalta vai sängyltä -tasoista), niin menköön loppukaneettina vain: Kulje juuri sellaista polkua mikä tuntuu sinusta parhaalta! Ihan sama onko se jonkun jo tallaama, vai teetkö polkusi ihan itse, mutta jos se sinusta tuntuu sillä hetkellä parhaalta ja kuuntelet sydäntäsi, niin kulje juuri sitä valitsemaasi polkua mikä hyvältä tuntuu. Sanokoon muut mitä tahansa. Ja muista myös nauttia matkasta <3.

Ihanaa alkavaa viikonloppua. Sänky taisi minulla viedä tällä kertaa voiton. Se on siis Gilmoren tyttöjä sängystä katsottuna, Marsa ja Alma kainalossa.

 

Mitä ja milloin viimeksi?

marin_silmin-5015

Nyt kun tuntuu, että intoa ja vihdoin myös energiaa  on tulla blogin puolelle viikon kipuilun jälkeen, en keksi mitään mistä kirjoittaa. En niin mitään. Harmillista. Kerrankin on jopa ”ylimääräisiä” kuvia odottamassa. Sitten muistin lukeneeni kivoja Mitä ja milloin viimeksi -koosteita blogikollegoiden blogeista (tuulanneli ja Fab Forty Something), joten päätin itsekin tehdä sellaisen. Niitä on aina mukava lukea.

Pähkäilin siis, että mitä on tullut viimeksi tehtyä ja höystin tekstiä eilen otetuilla asukuvilla. Rohkenin nimittäin viikon pakkolevon jälkeen käymään apteekissa ja kaupassa hakemassa lisää jogurttia. Puoliso nauroikin, että olen tervehtymässä, kun heti on blogikuvat mielessä.

marin_silmin-4974

marin_silmin-4999

Viimeksi minä:

Ilahduin – Puolisoni toi minulle ison kimpun tulppaaneja.

Nauroin  – Alma showlle. Alma on pistänyt omaa showtaan koko viikonlopun. Tosin minun nauraminen on tällä hetkellä enemmän hymyilyä, kuin nauramista, koska nauraminen tekee niin kipeää.

Itkin – Eilen illalla. Olin päättänyt, että nielukipujen takia en itke, mutta itkin kuitenkin. Sattui niin paljon ja närästi kamalasti. Vinkkejä todella voimakkaan närästyksen pois saamiseksi?

Suutuin – Parisen viikkoa sitten. Kaksi nuorta äitiä kohtelivat ja haukkuivat ulkomaalaistaustasta nuorta miestä bussissa todella rumasti. Jäin naisten kanssa samalla bussipysäkillä pois ja kerroin heille kuinka julmasti he käyttäytyivät ihmistä kohtaan, jota he eivät tunne ja tekivät ikäviä olettamuksia hänestä.

Harmistuin – Tällä viikolla joka päivä, kun olo ei ole ottanut kohentuakseen. Ehkä ajattelin, että tämä on läpihuutojuttu, ja sitä se ei ole ollut.

Häkellyin – Varmaankin silloin kun puolisoni toi niitä tulppaaneja. Se oli iso ele mieheltä, joka ei ole varsinaisesti ole kukkamiehiä. Ja siitä syystä arvostan niitä kukkia valtavan paljon ❤ .

Kokeilin jotain uutta – Lasketaanko mukaan se, että minut nukutettiin elämäni ensimmäistä kertaa? Varsinaisesti se  ei ehkä ollut mikään kokeilu, mutta minulle täysin uutta.

marin_silmin-5014

marin_silmin-4981

Urheilin – Viime viikolla. Kävelyä ja kotitreeniä.

Luin – Toissa yönä Biohakkereiden käsikirjaa (jostain syystä olen tällä viikolla valvonut melkein kaikki yöt).

Söin – Aamupalan, joka oli kolme lusikallista haaleaa kaurapuuroa voisilmällä.

Herkuttelin – Viikko sitten perjantaina, kun kävin ihanan Nean kanssa pizzalla Marco Polossa. Vaasan parhaat pizzat ehdottomasti!

Ostin – perjantaina Hermésin verkkokaupasta itselleni jotain mitä olen pitkään jo himoinnut. Koin myös, että tämän kivuliaan viikon jälkeen olin tosiaankin ostokseni ansainnut.

Tapasin – Taisi olla Nea silloin viikko sitten perjantaina. Sen jälkeen olen vain möllöttänyt kotona ja kuluttanut sohvaa ja sänkyä.

Päätin – Että ensi viikolla minä aion syödä Marco Polon pizzaa, Raawkan lounaan ja raakakakkua ja gluteenittoman laskiaispullan. Ja todellakin aion pysyä päätöksessäni!

Inspiroiduin – Eräästä instassa nähdystä asukuvasta. En vain enää muista kenen se kuva oli, jotta voisin palata siihen takaisin. Kuvassa oli jotain puoleensa vetävää, musta asu ja jopa mystinen fiilis.

marin_silmin-5007

marin_silmin-4986

takki Samsoe & Samsoe / neule & Other Stories / housut Zara / silkkihuivi ja laukku Hermès / buutsit Chanel / pipo Balmuir / aurinkolasit Prada

Mukavaa sunnuntaita. Minä taidan siirtyä kuluttamaan tällä kertaa sohvaa.

Kimalteleva luonto

marin_silmin-4947

marin_silmin-4963

marin_silmin-4943

marin_silmin-4923

marin_silmin-4960

Viime sunnuntaina oli todella kaunis sää. Reilu kymmenen astetta pakkasta ja aurinkoista. Pakkanen maalasi puut valkoiseksi ja auringossa ne kimaltelivat kuin timantit konsanaan. Oli niin maagisen kaunista, että lenkille piti ottaa kamera mukaan.

Tykkään liikkua luonnossa ja ottaa luonnosta kuvia ja ennen kaikkea odotan taas hurjan innolla kevättä. Sitä että luonto puhkeaa kukkaan ja alkaa taas uuden kasvun seuraaminen. Ja minä pääsen keräämään yrttejä luonnosta ja käyttämään niitä ruokiini ja kuivaamaan talveksi talteen. Voisinkin esitellä puolisoltani saamani yrttikirjan teille vähän myöhemmin. Siinä on huikeita ruokareseptejä ja paljon hyviä yrttejä.

marin_silmin-4942

marin_silmin-4955

marin_silmin-4957

marin_silmin-4959

marin_silmin-4969

Tällä hetkellä sää ei näin sängynpohjalta kurkittuna näytä yhtä hyvältä, mutta voi pojat, kun tekisi mieli kävelylle raikkaaseen ilmaan. Mutta toistaiseksi täytyy tyytyä tähän toipilaan rooliin ja ylihuolehtivaiseen Almaan, joka pitää mammasta superhyvää huolta. Seuraa kaikkialle, nukkuu koko ajan tiukasti kainalossa ja suostuu sen verran käymään lenkillä että pääsee pian takaisin mamin kainaloon. Suihkussa käynninkin ajan odotti kylppärin oven takana. Voi meidän pikku hoitaja.

Karhunpoika sairastaa…

marin_silmin-4590

marin_silmin-4598

… häntä hellikäämme, lauloi äitini minulle lapsena ollessani kipeänä. Noh, ehkä en nyt mikään karhunpoika ole, eikä äitikään ole enää laulamassa, mutta tällä hetkellä olen sairastuvalla jokusen viikon kotona toipumassa nielurisaleikkauksesta.

Hassuintahan tässä on se, että kaikki ovat toitottaneet minulle kuinka paljon saan syödä jäätelöä ym. kylmää leikatun nieluni takia, mutta kun minä en tykkää jäätelöstä. No, onneksi jääpalat eivät maistu millekään. Tulee parin viikon jääpaladieetti…

Nyt on varattu paljon kirjoja mitä lukea, Netflix on viritelty huippuunsa, unikaverit odottaa kainaloon pääsyä ja pehmoinen viltti on kaivettu esille. Nyt voi luvan kanssa levätä oikein kunnolla.

Olisiko sinulla suositella hyviä sarjoja, leffoja tai kirjoja seuraavalle parille viikolle?

marin_silmin-4589

marin_silmin-4583