Viime sunnuntaina oli todella kaunis sää. Reilu kymmenen astetta pakkasta ja aurinkoista. Pakkanen maalasi puut valkoiseksi ja auringossa ne kimaltelivat kuin timantit konsanaan. Oli niin maagisen kaunista, että lenkille piti ottaa kamera mukaan.

Tykkään liikkua luonnossa ja ottaa luonnosta kuvia ja ennen kaikkea odotan taas hurjan innolla kevättä. Sitä että luonto puhkeaa kukkaan ja alkaa taas uuden kasvun seuraaminen. Ja minä pääsen keräämään yrttejä luonnosta ja käyttämään niitä ruokiini ja kuivaamaan talveksi talteen. Voisinkin esitellä puolisoltani saamani yrttikirjan teille vähän myöhemmin. Siinä on huikeita ruokareseptejä ja paljon hyviä yrttejä.

Tällä hetkellä sää ei näin sängynpohjalta kurkittuna näytä yhtä hyvältä, mutta voi pojat, kun tekisi mieli kävelylle raikkaaseen ilmaan. Mutta toistaiseksi täytyy tyytyä tähän toipilaan rooliin ja ylihuolehtivaiseen Almaan, joka pitää mammasta superhyvää huolta. Seuraa kaikkialle, nukkuu koko ajan tiukasti kainalossa ja suostuu sen verran käymään lenkillä että pääsee pian takaisin mamin kainaloon. Suihkussa käynninkin ajan odotti kylppärin oven takana. Voi meidän pikku hoitaja.