Tiesittekö, että olen pitänyt vuosia sitten myös blogia? Irtokarkki elämää -niminen blogi sai alkunsa 2010 ollessamme Jenkeissä. Puolisoni teki pitkää päivää töissä ja minulla ei ollut muuta kuin aikaa, joten perustin blogin. Alkuun kirjoitin pelkkiä tekstejä ja ihmettelin jenkkien ja maailman menoa. Suomeen palattuani ja äitini kuoleman jälkeen aloin myös kuvaamaan päivän asuja, kukkia ja koiria silloiseen blogiini. Viimeinen päivitys oli vuodelta 2012. Kaiken kaikkiaan 295 tekstiä, huh. Olen nyt tämän aamun lueskellut noita vanhoja tekstejä ja kauhistellut kuvia, voi hyvänen aika. Ja koska haluan että myös te pääsette ihmettelemään ja nauramaan näitä kuvia, niin päätin sitten jakaa arkistojen helmiä, eli vanhoja asukuviani. Laatu on kuvissa umpisurkea, kun siihen aikaan ei tullut panostettua oikein kuviin, mutta kyllä niistä selvän saa.

Ylläolevan vasemman kuvan hiuksia kaipaan tuon tuosta. Ne oli ihanat.

Vasemmassa kuvassa olevat Acnen Pistol buutsit minulla on edelleen, ne on ostettu muistaakseni 2010. Nuo oikean kuvan nahkahousutkin taitaa vielä löytyä, mutta en usko, että mahtuu enää jalkaan. Muistan että tuolla oikeanpuoleisella asulla kävin keilaamassa ystäväpariskunnan kanssa. Vähän huonosti taipui kireät nahkikset.

Mulberrykausi vasemmassa kuvassa, laukun omistan edelleen (lahja puolisolta), mutta vyötä ei ole enää. Oikean kuvan silkkitoppi on edelleen käytössä.

Vasemman kuvan asusta ei ole juuri mielikuvia, en oikein muista tuollaisen vihertävän kukertavaa paitaa. Ihan kivan näköinen, mutta oikeassa kuvassa oleva villatakki minulla on edelleen, se on äitini vanha.

Possupöksyt minulla on edelleen, tosin, ihan noin löysät ne eivät ole jalassa enää, nimimerkillä possuilija ja tuo vihreä silkkipaita oli kirppislöytö. Merkki oli joku kotimainen ja taisin maksaa siitä euron pari.

Vasemmanpuoleisen kuvan legginsit muistan, tykkäsin niistä kovasti. Tuo tunikamallinen paita minulla on edelleen, se on H&M:ltä ostettu. Tuo kaulakoru oli joku ihmeellinen uniikki juttu, noissa valkoisissa lapuissa luki jotain tekstejä. Oikean puolen kuvan t-paita minulla on edelleen, ostettu silloin 2010 Jenkeistä ja farkutkin löytyy edelleen, ne on D&G:n, vuodelta 2008 tai 2009.

Tuon vasemman kuvan Max Maran kashmirneuletakin käytin ihan puhki, viimeiset vuodet se oli ainoastaan kotiasu käytössä. Se oli ihanan pehmeä. Ja tuo Miss Piggy neuletakki oli Stockan alelöytö, kashmiria sekin. Ja sitä ei kyllä enää löydy.

Jestas nuo vasemman kuvan hiukset, rakastin niitä. Leikkaisin takaisin anytime, jos malli olisi yhtään helpompi. Oikean kuvan silkkihuivin omistan vieläkin.

Oikean kuvan silkkinen t-paita minulla on vieläkin ja Mulberryn Alexan annoin kummitytölleni.

Oikeanpuoleisesta asusta tykkään edelleen, itse asiassa ei ole pitkä aika kun myin pois tuon kauluspaidan ja ehkä nyt vähän harmittaa. Ja eniten harmittaa, että myin pois nuo bling bling kengät, ne oli ihan mahtavat Michael Jackson kengät. Vasemmanpuoleista asua en edes viitsi kommentoida. Kamala täti.

No, mitäs mieltä näistä asukuvista? Ja satuitko lukemaan vanhaa blogiani?

 

Monesti arjen kiireissä harmittelen, kun ei ole aikaa tehdä kaikkea sitä mitä olen suunnitellut tai mitä haluaisin tehdä. Ja nyt kun sitä aikaa olisi, yllin kyllin, niin arvatkaa miten sen käytän? Joutenoloon. Ja se on aika mukavaa. Illalla, kun puoliso saapuu töistä kotiin, hän kysyy mitä olen päivän aikana tehnyt ja useimmiten vastaan, en mitään. Toki, olen laittanut ruuan (sosekeittoja) ja muuten olen puuhaillut kaikkea pientä, kuten näprännyt kukka-asetelmia itse, siivoillut kaappeja ja katsellut Netflixiä ja leikkinyt tyttöjen kanssa. En siis varsinaisesti ole tehnyt mitään tuottavaa, kuten sen omassa päässäni ajattelen, mutta kaikkea pientä puuhastelua päivieni iloksi. Sellaista, mitä en todellakaan arjen pyörityksessä ennättäisi tehdä. Ja se tuo hurjan paljon iloa. Pienet asiat.

Mutta ei minun joutenolosta pitänyt kirjoittaa, vaan ihanasta ja pehmoisesta kotiasustani, joka minulla eksyy nyt kotona ollessa joka päivä päälle. Teillekin tuttu harmaa jätti-iso kashmirneuleeni ja myös Hemaisevan kautta tulleet ihanat kashmirvillaiset olohousut laitan aamulla ensimmäisenä herätessäni päälle. Niin pehmoiset ja mukavat. Housut ovat olleet päällä muun muassa tyttöjen illassa ja kävinpä ne päällä moikkaamassa myös työkamuja viime viikolla (tuli ikävä). Ne on suorastaan liimattu jalkoihini ja jos pääsisitte hiplaamaan materiaalia, niin ymmärtäisitte miksi. Pumpulisen pehmeyden vuoksi. Niitä on myös ahkerasti pesty koneessa villapesuohjelmalla ja villalle sopivalla pesuaineella, eikä ole menneet miksikään. Ihan täydelliset kotihousut siis ja uskallan jopa sanoa, että liian täydelliset, sillä niitä ei tee mieli ottaa pois, ei sitten millään. Villapöksyjen jälkeen kireiden farkkujen pukeminen jalkaan on sula mahdottomuus. Jos siis olet vailla ihania pehmoisia kotihousuja, niin suosittelen kääntymään Hemaisevan puoleen tässä asiassa. Apua löytyy ihan varmasti.

Muuten väripaletti koostuu raikkaasta harmaasta ja sen eri sävyistä. Harmaahiiri mikä harmaahiiri. Ei sentään mustaa.