Monesti arjen kiireissä harmittelen, kun ei ole aikaa tehdä kaikkea sitä mitä olen suunnitellut tai mitä haluaisin tehdä. Ja nyt kun sitä aikaa olisi, yllin kyllin, niin arvatkaa miten sen käytän? Joutenoloon. Ja se on aika mukavaa. Illalla, kun puoliso saapuu töistä kotiin, hän kysyy mitä olen päivän aikana tehnyt ja useimmiten vastaan, en mitään. Toki, olen laittanut ruuan (sosekeittoja) ja muuten olen puuhaillut kaikkea pientä, kuten näprännyt kukka-asetelmia itse, siivoillut kaappeja ja katsellut Netflixiä ja leikkinyt tyttöjen kanssa. En siis varsinaisesti ole tehnyt mitään tuottavaa, kuten sen omassa päässäni ajattelen, mutta kaikkea pientä puuhastelua päivieni iloksi. Sellaista, mitä en todellakaan arjen pyörityksessä ennättäisi tehdä. Ja se tuo hurjan paljon iloa. Pienet asiat.

Mutta ei minun joutenolosta pitänyt kirjoittaa, vaan ihanasta ja pehmoisesta kotiasustani, joka minulla eksyy nyt kotona ollessa joka päivä päälle. Teillekin tuttu harmaa jätti-iso kashmirneuleeni ja myös Hemaisevan kautta tulleet ihanat kashmirvillaiset olohousut laitan aamulla ensimmäisenä herätessäni päälle. Niin pehmoiset ja mukavat. Housut ovat olleet päällä muun muassa tyttöjen illassa ja kävinpä ne päällä moikkaamassa myös työkamuja viime viikolla (tuli ikävä). Ne on suorastaan liimattu jalkoihini ja jos pääsisitte hiplaamaan materiaalia, niin ymmärtäisitte miksi. Pumpulisen pehmeyden vuoksi. Niitä on myös ahkerasti pesty koneessa villapesuohjelmalla ja villalle sopivalla pesuaineella, eikä ole menneet miksikään. Ihan täydelliset kotihousut siis ja uskallan jopa sanoa, että liian täydelliset, sillä niitä ei tee mieli ottaa pois, ei sitten millään. Villapöksyjen jälkeen kireiden farkkujen pukeminen jalkaan on sula mahdottomuus. Jos siis olet vailla ihania pehmoisia kotihousuja, niin suosittelen kääntymään Hemaisevan puoleen tässä asiassa. Apua löytyy ihan varmasti.

Muuten väripaletti koostuu raikkaasta harmaasta ja sen eri sävyistä. Harmaahiiri mikä harmaahiiri. Ei sentään mustaa.