Mattokaupoilla

11.3.2018 ~ marinsilmin ~ Jätä kommentti

Marin_silmin-1392

Marin_silmin-1346

Vaikka olenkin henkeen ja vereen koiraihminen, tulee välillä pieniä epätoivonhetkiä ja ajatus että miksi ihmeessä meillä on koiria. Te, jotka seurasitte instastoriesin kautta eilistä päivääni tiedättekin mistä puhun. Eilen kauppareissun aikana oli yksi olohuoneen mattomme tullut tiensä päähän. Pesuhommaksi touhu aluksi meni, mutta tulimme siihen tulokseen, ettei mattoa pelasta enää mikään, sillä viimeksi kakkayllärin sattuessa vein ko. maton pesulaan ja maksoin vajaa 100 euroa siitä, että minulle todettiin ettei se puhtaaksi lähtenyt, eikä tule lähtemään. Silloin matto saatiin kuitenkin ihan ok siistiin kuntoon, ja reilun viikon lattialla oltuaan Alma oksensi maton valkoiselle raidalle. Voitteko kuvitella, aina kun vahinko sattuu, niin mustavalkoisen maton musta raita kestää aina ihan puhtaana, mutta valkoisella raidalla on jokaikinen kerta ne yllärit. Niin myös eilen. Valkoiset raidat likaisena ja mustat puhtaina…

Olen nyt kantapään kautta oppinut, että meille ei kannata ostaa kovin kalliita mattoja, niin kauan kun meillä on koiria, sillä tytöt ovat tuhonneet 12 vuoden aikana niin monta laadukasta mattoa ja sen myötä aika paljon euroja, etten enää jaksa stressata laadukkaiden mattojen puolesta. Milloin matot ovat menneet pilalle tällaisten ylläreiden takia ja milloin Marsa on kaivanut villamattoihin reikiä keskelle mattoa ja syönyt villat suuhunsa tai pöllyttänyt ne ympäri asuntoa. Jos kodissamme olisi kauniimpi lattia, niin pärjäisin vaikka ilman mattoja, mutta olemme tässä kolme vuotta suunnitelleet lattian vaihtoa (nykyinen on ihan kamala), mutta toteutus on vähän viipynyt, niin en halua matoittakaan olla rumiluslattian takia. Knoppitietona kerrottakoon, että edellisessä kodissa lattianvaihdon suunnittelu toteutukseen asti vei 8 vuotta, eli ihan hetkeen ei ole meillä vielä lattia vaihtumassa, joten uusi matto täytyy löytää.

Marin_silmin-1360

Marin_silmin-1365

Marin_silmin-1350

Tänään on oltu siis mattokaupoilla, tuloksetta. Etsimme n. 170 x 240 cm kokoista mattoa, mielellään vaaleaa sävyä (tai harmaata, ja saa olla myös mustaa), kunhan yleisilmeeltään olisi raikas. Materiaali sellainen että olisi helposti pestävä (puuvillamaton voisi heittää koneeseen), ja mitään paksuja karvalankamattoja ei kannata edes ajatella. Voin vaan kuvitella kun sellaiselle sattuu kakkaylläri, että miten sen oikein puhdistaa… Olen selannut netistä lukuisia kauppoja, kuten ellos, jota emme periaatteesta suostu käyttämään, Hobby&Hall, Finnishdesignshop, H&M Home, Netrauta, Asko, jne. ja oikein mitään mieluista ei löydy. Kaikki matot mihin esimerkiksi finnisdesignshopissa taas ihastuin maksoivat 800+ euroa ja ne eurot olisivat ihan hukkaan heitettyä rahaa, joten budjetti olisi enemmänkin sellaista 100 euron luokkaa(+- jokunen kymppi). Osaatko neuvoa mistä kannattaisi etsiä tuntomerkkeihin sopivaa mattoa? Onko toivoakaan löytää mitään järkevää ja kuitenkin kaunista yksinkertaista mattoa tuolla hintaluokalla?

Päivän asussa oli ensimmäistä kertaa tuo Samsoen keltainen laukku. Hirmuisella innostuksella senkin ostin, ja unohdin sitten vaatehuoneen kätköihin, josta sen tänä aamuna sitten onneksi löysin. Ja otin käyttöön.

Mukavaa sunnuntain jatkoa sinulle. Meillä on meneillään Jessica Jones maraton. Ja mattojen googlausta.

Marin_silmin-1376

Vaikea nainen?

9.3.2018 ~ marinsilmin ~ Jätä kommentti

cof

Ajattelin ensin otsikoksi veemäinen eukko, mutta tuumasin sen olevan liian raflaava näin Naistenpäivän jälkeisenä päivänä.

Eilen, naistenpäivän kunniaksi, tuli nähtyä monenlaista somepäivitystä ja artikkelia naisista ja naiseudesta. Strictly Stylen Hannan instapäivityksen nähtyäni ja juuri sitä ennen erään Kauppalehden artikkelin luettuani, jäin pohtimaan naiseutta omasta näkökulmasta työkontekstiin sidottuna ja sitä että mitä haluan itse tuoda esille yleisesti ja ehkä myös blogin puolella. Hanna painotti päivityksessään minkälaisia asioita haluaa tuoda blogissaan esille ja Kauppalehden artikkeli käsitteli erästä menestynyttä naista IT -alalla (ärsyttävällä klikkiotsikolla höystettynä). Kyseessä on siis tämä juttu. Pohdin aihetta pitkään. En välttämättä korosta blogissani tiettyjä minulle tärkeitä asioita, varsinkaan työhön liittyviä, vaikka esimerkiksi työ on valtavan iso ja tärkeä osa arkeani. Ja myös se, mistä haluaisinkin ehkä minut tunnettavan tai muistettavan, eli vahvan naisen ja naisjohtajan rooli. Vaikean naisen rooli?

mde

cof

En ole kovin helppo ihminen. En ole helppo alainen, enkä ole helppo esimies. Olen suorasanainen, vaativa, jämäkkä ja tiukka, välillä äärettömän jääräpäinenkin, oman tieni kulkija. Mutta olen myös iloinen, positiivinen, kannustava, huumorintajuinen ja empaattinen. Olen varmasti monen mielestä vaikea nainen, veemäinen eukko. Artikkelissa käsiteltiin nimittäin myös sitä näkökulmaa, että johtotehtävät vaativat tiukkuutta ja jämäkkyyttä, ominaisuuksia, mistä miehiä kehutaan ja joita ei ehkä naisissa arvosteta. Olen ehkä siitä harvinainen (nainen), etten ole koskaan jaksanut välittää mitä muut minusta ajattelevat tai antanut vaikuttaa sen itseeni. Jos olen jonkun mielestä vaikea tai ikävä siitä syystä että vaadin asioita, johdan jämäkästi ja tarvittaessa tiukasti, niin otan vaikean naisen leiman ilolla vastaan. Tärkeintä on kuitenkin saada asiat tehdyksi ja jos siihen vaaditaan noita naisia ikäväksi leimaavia piirteitä, unohtaen kaikki muut persoonat piirteet, niin ongelma on jollain muulla kuin minulla.

Huomaan työssäni, että meitä naisia on IT-alalla vielä aika vähän, sekä koodaamassa että esimiesroolissa, ja olen ylpeä, kun saan olla mukana rikkomassa rajoja ja olla usein mukana kovin miehisissä neuvottelupöydissä. Ja voi sitä riemua, kun neuvottelupöydän toiselle puolelle saakin naisen, se saa minut iloiseksi joka kerta. Meillä on työpaikalla tällä hetkellä kaksi loistavaa projektipäällikköä, naisia kumpikin, joita kannustan rohkeasti löytämään oman esimiesroolinsa ja sparraan ja autan minkä pystyn. Olen kannustanut myös kumpaakin käyttämään rohkeasti sitä mulkkukorttia (muistatteko tämän postauksen vuoden takaa?) tarvittaessa ja karistamaan liian kiltteyden. Kuten artikkelissakin haastateltava sanoo: ”pitää lopettaa olemasta kaikille kiva ja alkaa tehdä työtä ammattimaisesti”. Ja jos siitä saa vaikean naisen leiman, niin kannettaan sitä leimaa sitten ammattiylpeydellä, eikä välitetä mitä muut meistä ajattelevat.

cof

Haluan kannustaa naisia rohkeasti hakeutumaan esimiestehtäviin, erityisesti IT-alalla, toiminhan siellä itsekin. Ja haluan myös olla auttamassa ja tukemassa siinä määrin kuin pystyn. Ja jos jonain päivänä voin olla roolimalli jollekin nuorelle (nais)esimiehen alulle, niin silloin olen todella onnellinen ja ylpeä tekemisistäni. Silloin on tehty asioita oikein.

Tällaisia ajatuksia minulla nousi eilen esille, kun pohdiskelin naistenpäivää ja omaa roolia (miehisessä) työelämässä. Ja kuvat ovat tietenkin kaikkea muuta kuin tekstiin sopivia, eli löytöjä puhelimen kätköistä.

Sinulle toivotan ihanaa viikonloppua.

Gluteenittomat suolaiset täytetyt letut

6.3.2018 ~ marinsilmin ~ Jätä kommentti

Marin_silmin-1330

Kuinka moni muu minun lisäksi lukee Yhteishyvän, Pirkan ja muiden lehtien mukana tulevia reseptilehtisiä? Lisäksi minä merkkaan noihin reseptilehtisiin erikseen mitä haluan testata ehdottomasti ja ruksin yli sellaiset mihin ei tarvitse palata ja revin lehtien sivuilta reseptejä talteen kokeiluita varten. Minusta se on mukavaa ajanvietettä ja kokeilen näiden lehtisten avulla usein uusia reseptejä, mitä ei tulisi muuten testattua. Olen näin löytänyt monia suosikkeja, joihin palaan kerta toisensa jälkeen.

Yksi tällainen uusi resepti, joka pomppasi silmilleni oli uusimman Pirkka -lehden mukana tullut Ranska -liite ja siinä ollut Galette resepti, eli suolaisten lettujen resepti. Itse resepti oli kuvitettu vielä niin houkuttelevasti ”löllömunalla”, joten pakkohan nuo galetet oli laittaa heti viime sunnuntaiaamuna testiin, kun kaikki ainesosat löytyivät kaapista. Ja kyllä olivat herkullisia, joten tämä resepti jää meillä ehdottomasti käyttöön. Sen lisäksi että itse ruoka on todella maukas, niin itse resepti on todella helppo ja nopea, lettutaikina valmistuu alle minuutissa ja täytteisiinkään ei tarvitse aikaa uhrata. Ainoa mikä vie pienen hetken on lettujen paistaminen, mutta kahdella pannulla sekin käy joutuisasti. Ja jos tekee kuten me, eli puolittaa reseptin taikinamäärän, jolloin saa 4 lettua, niin niiden paistamisessa ei kauan nokka tuhise.

Marin_silmin-1328

Marin_silmin-1332

Tässä resepti alkuperäisen ohjeen mukaan (minä siis puolitin taikinan, jolloin lettuja tuli 4):

Lettutaikina:

7,5 dl vettä
n. 4,5 dl tattarijauhoja
suolaa

Täytteet:

kinkkuviipaleita oman maun mukaan (ilmakuivattua kinkkua, tai esim. savustettua kinkkua jota itse käytin)
juustoraastetta
kananmunia
suola
pippuri
yrtit oman maun mukaan

Valmista taikina laittamalla veden joukkoon suola ja sekoita jauhot vesisuolaseokseen esim. kierrevispilällä, niin ettei jää paukkuja. Jauhoja sen verran että tulee sopivan paksua.

Paista letut paistinpannulla kummaltakin puolelta voissa. Kun käännät letun toisen puolen paistumaan, lisää letun päälle viipale kinkkua ja juustoraastetta kinkun päälle. Riko kananmuna keskelle ja käännä letun reunoja hieman täytteen päälle ja anna olla pannulla niin että kananmuna on omaan makuun sopivasti hyytynyt ja juustoraaste sulanut. Valmiin galetten päälle hieman suolaa ja pippuria ja itse lisäsin vielä persiljaa.

Ja tämähän on todella helppo täytteillä varioida mieleisekseen, vain oma mielikuvitus ja makuaisti rajana. Seuraavaksi minä ajattelin testata mozzarella-, tomaatti-, pesto-täytteistä lettua ja kana-avokado-feta lettua. Tuo lettu oli nimittäin niin helppo tehdä ja yllättävän maukas, eli uskon, että tämä on meillä jatkossa sellainen hätävararuoka.

Ja loppuun vielä se maukas lettu, jonka ulkonäkö olikin sitten kaikkea muuta kuin kuvauksellinen… Se oli puolison annos 😉 .

Marin_silmin-1337

Vastuun kantamisesta

25.2.2018 ~ marinsilmin ~ Jätä kommentti

Marin_silmin-9709

Marin_silmin-9736

Marin_silmin-9751

Kerroinkin teille tovi sitten, että meillä oli hetki sitten ikävä tilanne tyttöjen kanssa, kun irtokoira hyökkäsi päällemme.

Tässä hieman tapahtuneesta lyhyesti. Olimme tyttöjen kanssa palaamassa lenkiltä, kun viereisen talon pihalta paikalle ryntäsi pieni irtokoira. Koira kävi kummankin tyttömme iholla ja antoi hammasta. Omistaja seisoi kerrostalon toisella laidalla ja huusi koiraansa ja lopulta koira palasi omistajansa luokse. Huusin omistajan perään, että koirasi kävi koirieni päälle ja laita se kiinni. Oletin, että omistaja tulee paikalle tarkistamaan tilanteen ja pahoittelemaan tapahtunutta. Oletin väärin. Hän jatkoi matkaansa sanomatta sanaakaan. Onneksi puolisoni näki tilanteen ikkunastamme ja lähti etsimään omistajaa ja koiraa, minun jäädessä ulos odottamaan järkyttyneenä tilanteen huonoa hoitamista. Omistaja äitineen (?) löytyi ja valtavien selityksien jälkeen äiti, joka ei tilannetta millään tavalla nähnyt, saatiin tarkistamaan mikä meidän vointi oli. Lisää selityksiä, selityksiä, selityksiä ja lopuksi pahoittelut ja tilanne oli siinä. Siirryin tyrmistyksen vallassa sisälle. Tytöille ei onneksi käynyt kuinkaan, vähän kuolaa siellä täällä ja Alman sydän pamppaili koko yön lujaa. Itse valvoin koko yön pohtien tilannetta ja sitä, miksi vastuun kantaminen ja toisten huomioonottaminen tuntuu olevan katoava luonnonvara nyky-yhteiskunnassa.

Marin_silmin-9711

Marin_silmin-9766

Pohdin tilannetta välillä edelleenkin ja sitä miksi nykyään ylipäätään on niin vaikeaa kantaa vastuuta omista teoistaan ja virheistään ja pyytää vilpittömästi anteeksi. Meille olisi riittänyt vilpitön anteeksipyyntö ja esimerkiksi tieto siitä, että jos meille tulee eläinlääkärikäynti, niin omistaja haluaa tietää siitä. Toisesta välittäminen.

Tiedän, että vastuunkanto on ”taitolaji” ja omien virheiden myöntäminen on ihan hemmetin vaikeaa välillä (minullekin), mutta ei tämä maailma ainakaan paremmaksi muutu, jos emme huomioi kanssaihmisiä ympärillämme ja kanna vastuuta omista teoistamme ja virheistämme. Virheitä sattuu aina, olemmehan vain ihmisiä, ja niille ei mitään voi, mutta se, kuinka toimii virheen sattuessa ja sen jälkeen, kertoo paljon ihmisestä ja hänen luonteestaan.

Millainen on ihminen, joka juoksee karkuun vastuuta ja omia virheitään? Miten hän toimii työssään, elämässään, parisuhteessaan? Ei kai kukaan voi loputtomiin pakoilla vastuuta? Tai varmaan voi, mutta sellaista elämää en kyllä itse haluaisi elää. Virheet opettavat parhaiten, kantapään kautta, usein satuttaenkin, mutta niin niistä oppii parhaiten. Ja sitten kun vielä ensi kerralla osaa toimia paremmin/oikein ja muistaa vielä huomioida ihmiset ympärillä ja sanan anteeksi, on kasvu ihmisenä varmasti taattu.

Marin_silmin-9781

Muistetaanhan me jatkossakin kantaa vastuu omista teoistamme, huomioida ihmiset ympärillämme ja pyytää vilpittömästi anteeksi virheen sattuessa. Niillä pääsee jo pitkälle.

Lopuksi haluan siteerata synkkyydestään tunnettua Ihaa -aasia.

”Ei kai kukaan teistä istu sattumoisin ohdakkeissa?”
”Minä taidan istua”, sanoi Puh. ”Au!” Hän nousi ja katsoi taakseen. ”Istuin, sitä minäkin.”
”Kiitos Puh, mikäli et enää tarvitse niitä.” Hän meni Puhin paikalle ja alkoi syödä.
”Istuminen ei ole niille suorastaan Hyväksi”, hän jatkoi ja katsoi mutustellen ylös.
”Niistä katoaa kaikki mehu. Muistakaa se toisella kertaa, jos sopii. Hiukka Huomioonottamista, Vähän Välittämistä, ei siinä muuta tarvita.”

Hiukka huomioonottamista, vähän välittämistä, ei siinä muuta tarvita.

Reipasta sunnuntaita ihanat!

Yksin muttei yksinäinen

20.2.2018 ~ marinsilmin ~ 11 kommenttia

Marin_silmin-0069-3

Marin_silmin-0059-6

Tiedättekö sen tunteen, kun olet sopinut kauan aikaa sitten jonkun kivan menon ystäviesi kanssa, jota on suunniteltu innolla ja odotettu hartaasti ja juuri ennen kuin tuo sovittu meno/tapahtuma/mikälie on, tuleekin tunne, että haluaisit vaan jäädä kotiin ja olla yksin kotona, eikä oikein huvittaisi lähteä? Minulle näin käy lähes aina, vaikka odotankin näitä sovittuja menoja ja tapahtumia ja etenkin ystäviäni, mutta loppumetreillä haluaisinkin olla yksin.

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka nauttii suunnattomasti yksinolosta. Minusta on mukavaa ja eheyttävää käydä yksin lounaalla, dinnerillä, elokuvissa, kaupungilla, matkoilla, urheilemassa ja viettää koti-iltoja yksin. Olen nauttinut yksinolosta niin kauan kuin muistan, lapsuudesta lähtien. Koen, että tunnen itseni paremmin, olen tasapainoisempi ja olen myös henkisesti vahvempi kun osaan ja saan olla yksin. Yksin ollessani jumppaan paljon päänsisäisiä asioita kuntoon ja kunnioitan ja annan aikaa omille jutuilleni, ajatuksilleni ja hyvinvoinnille. Kysyn usein itseltäni mitä minulle kuuluu ja toimin sitten sen mukaan. Toki on niitäkin päiviä, että haluan maata koko illan sohvalla koirat kainalossa Netflixiä tuijottaen puhelin äänettömällä, enkä vastaa kenellekään. Pelkkää pään nollausta.

Marin_silmin-0044-8

Marin_silmin-0067-7

En kiellä, ettenkö välillä katso ja kuuntele jopa hieman kaihoten menevien ystävieni elämää, kun päivät ja illat ovat täynnä jokailtaisia menoja eri ystävien kanssa, dinnereitä, skumppailtoja, after workeja, ja mitä kaikkea. Samalla kuitenkin tiedostan että vastaavanlaisella tyylillä kuormittaisin itseni todella nopeasti loppuun, koska omaa aikaa, yksinoloa, ei olisi minun henkiselle tasapainolle riittävää määrää.

Tiedostan kuitenkin yksinolossani tietyt riskit ja huomaan välilllä ikäänkuin kiikkuvani siinä rajalla, haluanko aidosti olla juuri tällä hetkellä yksin vai olenko vain jämähtänyt tottumuksesta kotiin, vaikka juuri sillä hetkellä kaipaisinkin ehkä sitä vähän aktiivisempaa menoa ystävien ympäröimänä. Lisäksi oman mausteensa tähän kakkuun tuo se, että puolisoni on ajoittain aika paljonkin reissussa. Ei toki enää niitä hullujen vuosien 300 päivää vuodessa, mutta jonkun verran kuitenkin. On siis hyvä, että osaan rakentaa arkeni siihen yksinäisyyden ympärille ja pidän sitä voimavarana, sillä jollekin toiselle se taas voisi olla hyvinkin kuluttava asia. Jatkuva yksin olo.

Vaikka vietän paljon vapaa-aikaani yksin, en ole yksinäinen. Minulla on ympärillä rakkaita ihmisiä, joiden kanssa voin halutessani viettää aikaa ja jakaa iloja ja suruja. Usein vain teen valinnan olla yksin. Koska nautin siitä.

Marin_silmin-0062