Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös minun kesäloma.

Tuntuu, että heinäkuu on mennyt silmänräpäyksessä. Juurihan eilen minä rokkasin Provinssissa FFDP:n ja Nightwishin tahtiin…

Vuosi sitten samoihin aikoihin loman päättyessä olin kovin ahdistunut ja stressaantunut. Tiesin, että sydän sanoo toisin, kuin mitä arki loman jälkeen taas olisi. Olin tullut sen pitkän ja antoisan polun päähän, enkä kyennyt enää jatkamaan, koska en nähnyt minne tuo polku minua enää veisi. Niinpä tuon kesäloman jälkeen myin toisen kotimme, irtisanouduin töistäni ja muutin toiselle puolelle Suomea. Otin riskin, ja hyppäsin ammatillisessa mielessä tyhjän päälle. Pelotti todella paljon. Minä, maailman eniten riskiä kaihtava ihminen, ihminen joka rakastaa rutiineja ja on täysin työorientoitunut, otti ja muutti elämässään lähes kaiken. Tiedän, että moni kauhisteli ”hulluuttani” ja kyseenalaisti päätökseni ja kysyi monta kertaa olenko oikeasti varma. Kuitenkin pidin pääni ja halusin tehdä jotain mikä tuntuisi oikealta, tuntuisi minulta. Tuntuisi siltä, että vanhana kiikkustuolissa minun ei tarvitsisi katua asioita, jotka jäivät tekemättä, vaan voisin nauraa kaikelle mitä tuli tehtyä.

Siitä alkoi iso muutos, jossa palaset loksahtelivat pikku hiljaa paikoilleen ja elämä on tällä hetkellä oikein hyvää. Olen oppinut vuoden aikana eniten itsestäni, mutta myös puolisostani ja meistä, meidän tiimistä. Elän vieläkin spontaanimmin kuin aikaisemmin ja pyrin nauttimaan kaikesta mitä päätän tehdä. Nauttia elämästä. Ei tänne suremaan olla tultu, vaan elämään, iloitsemaan, nauttimaan ja rakastamaan.

Nyt ei ahdista huomenna odottava arki, vaan odotan innolla toimistolle paluuta, ja arjen rutiineja. On ollut niin ikävä poikia ja ruotsin kielikylpyäni. Ensimmäiset viikot menevät varmasti taas ruotsin kieleen totutellessa, mutta siitä se taas lähtee. Ihana arki, olen silloin niin tehokas ja toimelias. Rakastan arjen rutiineita ja sitä että tietää saavansa paljon aikaan. Vaikka lomakin on ihanaa, mutta silloin tulee laiskistuttua kyllä aivan täysin ja hieman jo kyllästyttää olla lorvimisen kuningatar. Olen ollut viimeiset neljä viikkoa täysin hunningolla, mutta niinhän lomalla kuuluu ollakin.

Vielä en muistele mennyttä kesää ja mitä kaikkea on tullut tehtyä, sillä kesää on vielä jäljellä vaikka toimistolle palaankin.

Ah ihana arki, huomenna nähdään!

Palaatko sinäkin huomenna arkeen?

Niin, ja se eilinen Ismo Alangon keikka oli loistava! Vieläkin tässä aamukahvin äärellä fiilistelen upeaa erilaista keikkamiljöötä ja biisejä ja tunnelmaa.