Valon ja pikku hiljaa orastavan kevään myötä on aika siirtyä kepeisiin aiheisiin ja vaikka unelmoimaan kevätasuista. En halua blogin puolella sen enempää kirjoitella korona-asioista, koska ainakin oma mieleni kaipaa välillä jo vähän korona-vapaata. Haluan kuitenkin nostaa ihania kotimaisia merkkejä ja putiikkeja esille aina tilaisuuden tullen, koska haluan tukea heitä.

Joitain viikkoja sitten instagram feediini ilmestyi kaunis kuva Aku&Ada putiikista. Putiikin toinen omistaja, äiti Ulla, oli pukeutunut kauniiseen hiekan väriseen neuletakkiin, ja muuten täysmustiin vaatteisiin neuletakin alla. Klikkasin itseni heti Aku&Adan verkkokauppaan ja metsästin neuletakin sieltä, lukeakseni hieman lisää minkälaisesta merkistä ja tuotteesta on kyse. Voisin sanoa, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä, mutta epäröin kyllä hetken aikaa. Minä ja todella vaalea hiekan sävyinen neuletakki oli yhtälönä todella vaikea sisäistää, vaikka ihastuin ikihyviksi neuleeseen kuvien perusteella. Kaunis malli, monikäyttöinen, tyylikäs ja toimii kesällä myös takkina, materiaali kaunista paksua puuvillaa. Mutta miksi ihmeessä sitä ei ole saatavilla mustana?

Ajattelin että nyt minä repäisen ja hulluttelen. Aika harva ihminen varmaan hulluttelee hiekan sävyllä, mutta minulle tämä on ollut todella iso loikka epämukavuusalueelleni, sillä en ole koskaan kokenut hiekkaa, beigeä tai mitään muutakaan vastaavaa sävyä omakseni. Ja onneksi hulluttelin, sillä neuletakkini on täydellinen, upea leikkaus, ihanat taskut, jopa ylellisen oloinen, vaikka vihaan sanaa ylellinen. Mutta sanotaanko, että tosi laadukas. Olen mallaillut neuletakkiin sopivia asuja kymmeniä ja onneksi minulla on niin paljon mustaa, ja musta toimii tuollaisen hiekan sävyn kanssa erittäin hyvin.

neuletakki Holebrook / t-paita Hope / nahkahousut Andiata / huivi ja laukku Hèrmes / nilkkurit Chanel / aurinkolasit Marc Jacobs

Se kuitenkin tunnustettakoon, että en ole vielä kertaakaan käyttänyt uutukaistani oikeasti, nämä kuvat ovat puhtaasti otettu blogia varten, sillä halusin tuoda jo vähän kevätfiilistä blogin puolelle kauniin asun muodossa. Ja meikkasinkin ihan näitä kuvia varten. Tämän hässäkän alkamisen jälkeen olen pukeutunut 99%:sti joko minun yksisarvishousuihin tai Balmuirin kashmiroloasuun ja jos tarvitsen etäpalaveria varten siistimmän asun, olen laittanut vaan siistin Hàlon collegen päälle, sillä eihän videokuvissa näy mikä alaosa on päällä, ellei sitten nouse ylös kesken palaverin. Enkä ole meikannut kertaakaan kolmeen viikkoon, näitä kuvia varten meikkasin ensimmäistä kertaa ja kyllä maistui puulle. Kertaakaan en ole kaivannut meikkaamista, on se sen verran epämiellyttävää puuhaa.

Itse asiassa näissä kuvissa on muutama muukin uusi asia, joista kumpikin on ostettu sieltä Kööpenhaminan reissusta. Toinen on tuo keltainen Hèrmesin twilly huivi, jota metsästettiin kissojen ja koirien kanssa, jota kyttäsin joka-ikinen-päivä verkkokaupasta ja joka sitten löytyi Kööpenhaminan liikkeestä. Ja toinen on kuvissa näkyvä huulipuna, joka sekin on Hèrmesin valikoimaa. Hèrmes lanseerasi huulipunamalliston maaliskuun alussa ja satuin juuri olemaan tuolloin siellä liikkeessä käymässä ja skumppalasin juotuani paikalla ollut meikkitaiteilija halusi testata minulla eri huulipunan sävyjä ja huonostihan siinä kävi, koska ennätti ihastua kaikkiin puniin mitä eteen kannettiin ja aika monta huulituotetta lähti kotiin mukaan. Kuvissa oleva sävy on nimeltään Rose Dakar ja kuului kiiltopuniin (huulipunia oli kiilto- ja mattapunia, huulipunien lisäksi oli huulikiiltoja ja huulirasva). Hyvän huultenrajaustuotteen kanssa kestää hyvin, mutta ilman sitä vähän heikonlaisesti. Huultenrajauskynänkin menin skumppahuuruissani (yksi lasi!) ostamaan.

Vaikka tähän asti olen nauttinut ihan hyvin erakkona olosta ja kotona olemisesta, mieli jotenkin karkaa vähän väliä kesäjuhliin ja ystävien kanssa ajan viettämiseen. Miten ihanaa olisi laittaa ystäväporukan kanssa ruokaa ja skoolata lasilliset alkavalle keväälle ja suunnitella yhteisiä kesämenoja. Ja välillä olisi kyllä kiva pukeutuakin vähän nätimmin, siistimmin ja ryhdikkäämmin ja käyttää käsilaukkuja. Huomasin, miten varmaan kasvoin pituuttakin ainakin 10 cm näitä kuvia otettaessa (ja en nyt tarkoita noita kenkien korkoja) kun oli paljon ryhdikkäämpi olo siisteissä vaatteissa, kuin vanhoissa pieruverkkareissa. Ystävien kanssa näkemistä ja illanviettoja täytyy vielä odottaa, mutta lupaan itselleni, että ensi viikolla pukeudun työpäivien ajaksi vähän kivommin, niin on mukavampi olo myös itsellä. Ehkä puen tämän neuletakin ensi viikolla johonkin etäpalaveriin?

Mitä sinulle kuuluu? Koostuuko sinun etätyöasut siisteistä vaatteista, kuten olisit toimistolle pukeutunut, vai kotiasuista?