Olin lauantaina myyjänä pop-up kirppiksellä, jonka Minun/Minin naiset järjestivät. Ja jälleen kerran kävi klassiset… Tiedättehän, menette myyjäksi kirppikselle ja huomaatte ostavanne tavaraa itsellenne ennen kuin edes koko kirppistapahtuma alkaa… Noh, niin minulle taas kävi. Tein niin ihania löytöjä ystäväni kaappien kätköistä, että vieläkin ihan hymyilyttää. Jestas miten hyvä tuuri. Muutama tuote, joita jäin miettimään, lähti sitten toisten kirppisvierailijoiden matkaan ja ihan hyvä niin. Ja kyllä minä loppujen lopuksi myin rutkasti enemmän kuin mitä ostin. Onneksi. Vähän olisi nolottanut viedä kotiin enemmän tavaraa, kuin mitä oli lähtiessä.

Jotenkin nykyään tuollaisista huikeista second hand löydöistä tulee paljon parempi mieli, kuin uusista vastaavista. Se, että löytää jonkun ihan huikean jutun, usein vielä edulliseen hintaan (alkuperäisestä hinnasta), niin saa ainakin tällaisen Sulo Vilen -tyyppisen ihmisen riehaantumaan.

takki Hàlo / mekko second hand (ei tietoa merkistä) / kaulahuivi Samsoe&Samsoe / buutsit Chanel / laukku Balenciaga

Ja se maailman paras löytö on siis tämä kuvissa näkyvä mekko, joka on nerokkaasti tuollainen musta/läpinäkyvä pystyraitainen ”huitula”. Ihan mahtava vaatekappale. Sitä voi stailata niiiiiiiiin monella eri tavalla. Testasin sitä myös sen edellisessä postauksessa nähdyn vihreän mekon päälle ja sekin kombo toimi hyvin yhteen. Vahva veikkaus, että ensi kesän suosikkivaatekappale on nyt löytynyt. Pakkaan mekon mukaan myös viikonloppumatkalle. Menen Helsinkiin viikonlopuksi SuomiLOVE livekeikalle… APUA! Olen hillitön SuomiLOVE fani, mutta en voi katsoa jaksoakaan itkemättä aivan valtoimenaan, joten saa nähdä miten kovasti itken livekeikan aikana… Lisäksi varattiin ystäväni kanssa alkuiltaan Grönistä pöytä ja päästään herkuttelemaan heidän menunsa läpi ja sunnuntaina mennään vielä katsomaan Dumbo. Eli itkemistä aika paljon luvassa, sillä herkistyn usein hyvästä ruuasta (tiedän, olen outo!) ja varsinkin Dumboa katsoessa itken aina, se on lapsuuteni ikisuosikki elokuva. Itkettää jo tätä kirjoittaessa…

Mutta nyt lopetan tämän itkuvirren ja siirryn katsomaan Leaving Neverland dokkaria.