Reissumme viimeisenä kokonaisena päivänä matkustimme Nizzasta junalla Monacoon. Nizzan juna-asemalta lähtee junia Monacoon todella usein ja lippuja sai ostettua sekä automaatista, että tiskiltä. Junamatka on myös todella lyhyt, n. 20 minuuttia. Omat meno-paluu lippumme kävimme ostamassa suoraan tiskiltä, sillä sinne oli lyhyempi jono kuin automaateille. Yhteen suuntaan matka taisi maksaa 3,90 euroa, joten ei kyllä kalliista lystistä ole kyse. Kunnes pääset Monacoon 😉 .

Olimme kumpikin Monacossa ensimmäistä kertaa, ja todella väsyneitä edellisen illan dinneristä ja kuohuvan maistelusta. Ystäväni nauroikin minulle, kun en edes jaksanut puhua, normaalistihan alan puhua heti aamusta kun silmäni saan auki. Tästä syystä emme tehneet mitään etukäteissuunnitelmaa, emmekä tutkineet etukäteen missä haluamme käydä ja mitä nähdä, päätimme vaan kävellä ja luuhata kaupungilla ja tehdä asioita fiiliksen mukaan.

Monacon juna-asemalta lähdimme kävelemään rantaan ja Monte-Carlon kasinolle päin ja ensimmäinen fiilikseni Monacosta oli, kuinka tiuhaan asuttu se on, sekä kuinka paljon siellä oli keskeneräisiä rakennuskohteita (ilmeisesti parannustöitä?). Joka puolella tuntui olevan jotain keskeneräistä ja minua se häiritsi kyllä todella paljon.

Kävimme katsomassa kaunista satamaa ja sen hulppeita jahteja ja siitä jatkoimme matkaa Monte-Carlon kasinoa ihmettelemään, ja josta ryntäsimmekin sitten kasinoa vastapäätä oleville ”kuplarakennuksille” ostoksille (ja kuohuvalle). Kun siellä oli saatu koneet käyntiin, iskikin jo nälkä ja lounaalle päädyimme pienen haahuilun jälkeen Rampoldi nimiseen paikkaan. Ruoka oli oikein hyvää, mutta kyllähän se oli hinnakasta. Jäimme lounaan ajaksi istumaan ulos, josta oli ihana bongailla tyylikkäitä naisia ja laskea kuinka monta Birkiniä menee ohi. Olin muuten varma, että Monacon reissullamme näkisimme Himalaya Birkinin, mutta haaveeksi jäi sen näkeminen. Kymmeniä muita erivärisiä ja -nahkaisia Birkineitä bongailtiin kyllä, mutta tuo Holy Grail laukku jäi kyllä näkemättä, harmi.

Lounaan jälkeen päädyimme kauniiseen japanilaiseen puutarhaan, jossa esim. minun asukuvani otettiin. Puisto oli todella kaunis ja siellä oli hyvin rauhallista, vaikka muuten tuo lilliputti -valtio kuhisi turisteja. Tuolta rauhan tyyssijasta suunnistimme takaisin Monte-Carlon kasinoa päin tarkoituksenamme mennä katsomaan kasinoa sisältä päin ja kuinka glamouria tihkuva se sitten olisikaan. Jämähdimme kuitenkin kasinon viereiseen Cafe de Paris -kahvilaan istumaan melko moneksi tunniksi (ja viinipulloksi) ihailemaan jälleen kerran niin tyylikkäitä naisia ja bongailemaan käsilaukkuja, ettemme koskaan muistaneet käydä kasinon sisällä. Nimittäin viereemme istui todella näyttävät äiti ja tytär (aikuisia kumpikin) sekä tyttären suloinen pikkukoira Lily ja juttelimme heidän kanssaan pitkät tovit ja tytär vinkkasi meille hänen upeista aurinkolaseistaan, joten kiireen vilkkaa lähdimme vielä ostamaan sellaiset ennen paluuta Nizzaan.

Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein mukava päivä Monacossa, väsymyksestä huolimatta. Aurinko paistoi, oli kaunista, mutta silti minulle jäi fiilis, että tämä on nyt nähty.

Niin, ja niitä hienoja autoja oli paljon.

Ja huomasitko muuten että sama brooch, mikä oli tämän postauksen asun rinnassa, onkin näissä kuvissa hattuni koristeena? Kyllä minä taidan taipua sittenkin siihen, että kyseessä oli hyvä ostos.

Onko Monaco sinulle tuttu paikka? Tykkäätkö siitä?