Eipä tiennyt tyttö, kuinka helposti se käykään…

Moni on varmaan nuorena toivonut ettei tulisi olemaan äitinsä kaltainen. Niin ulkoisesti kuin sisäisestikään. Minä kapinoin nuorena kovastikin, ja toivoin etten koskaan olisi äitini kaltainen luonteeltani, saatika pukeutumistyyliltäni… Hämmästelin muun muassa miten ihmeessä jokaiseen asuun tarvitsee laittaa joku huivi mukaan, enkä mitenkään voinut ymmärtää kun äitini sanoi, että se tuo eloa yksinkertaisiin asuihin. Se kruunaa asun, hän tapasi sanoa. Keski-ikäistä, sanoin minä.

Ja kuinkas sitten kävikään. Jokunen vuosi eteenpäin ja tytärkin on huivihullu. Kun ne nyt vaan kruunaa sen asun. On ne äidit vaan fiksuja. Tai minä tukevasti keski-ikäinen.

Kuvissa näkyvä huivi on uusi ja löysin sen Madridin Chanelilta. Olen aivan rakastunut siihen. Todella upeat värit ja tänään aurinkoisen lumipäivän kunniaksi pukeuduinkin todella värikkäästi. Jopa niin värikkäästi, että vähän hirvitti olla kaupoilla.

Pikkuhiljaa olen myös oppinut sitomaan twillyn tuohon B:n kantokahvaan. Sen opetteleminen on kyllä ollut työn ja tuskan takana eikä ärräpäitä ole säästelty. Nyt se jo kuitenkin jotenkin sujuu ja tänään apteekissa käydessäni apteekkari kehui kovasti laukussani olevaa huivia. Vähän emmin käyttää mitään laukkukoristeita, mutta tuo on sopivan ”neutraali” tapa muokata laukkuja. Mitään karvapalloja tai Hermèsin laukkukoruja tuskin koskaan ostan omaan käyttööni. Ne ovat jo liikaa minulle.

Niin, ja luonteesta en edes aloita. Nimimerkillä: Äitini kopio.

takki Harris Wharf London / kashmirneulepoolo ei merkkiä / farkut Zara / kengät Terhi Pölkki / nahkahanskat Randers Handsker / silkkihuivi kaulassa Chanel / laukku, twilly ja vyö Hermès / aurinkolasit Prada 

Käytätkö sinä huiveja kruunaamaan asusi?