

Olette varmaan huomanneet, etten ole jakanut blogissani joululahjavinkkejä, piparkakkureseptejä, jouluaskarteluita, enkä mitään muutakaan jouluhössötystä… En varsinaisesti ole mikään jouluihminen, mutten ole kyllä jouluvastainenkaan. Kaikista juhlapyhistä joulu on minulle rakkain, mutta silti myös ahdistavin. Kamalan ristiriitainen siis kaikkiaan.


Äitini oli varsinainen jouluihminen, ja hän osti meille vielä aikuisenakin järkyttävät määrät paketteja (yhtä paljon minulle ja veljelleni, ettei vain tule riitaa 😉 ) ja ruokaa varattiin joulupöytään niin paljon, että sillä olisi ruokkinut yhden pienen koulun verran oppilaita. Isäni metsästi joka joulu hiki hatussa sitä täydellistä hopeakuusta jossa jokainen käpy on symmetrisesti roikkumassa ja sitten lapsuuden minulla ei ollut mitään asiaa kuusen koristeluun, koska äitini halusi laittaa kuusen kauniiksi. Koko koti oli puunattu joulukuntoon ja joulukukkiakin oli ainakin kymmenen erilaista kimppua. Joululaulut soivat aattoaamusta iltaan asti, vierailtiin sukulaisissa, haudoilla ja joulussa oli tietynlaista perinteistä kaavaa ja tunnelmaa. Ja stressiä, ennen kaikkea sitä. Muistan, kuinka ryntäsimme ruokakauppaan aatonaattoaamuisin kuin taistelijat sotatantereelle ja kassan jälkeen raahattiin hiki hatussa tavaraa autoon ja stressattiin että mistä saadaan loput, puuttuvat ruuat ja lahjat, joulupöytään ja aaton hurlumheim jälkeen roudattiin tavaraa kotiin peräkärrylasteittain, todeten ettei enää ikinä. Kunnes tuli seuraava joulu ja sama hurlumhei alkoi alusta.


Äidin kuoleman jälkeen ensimmäinen joulu meni vähän kaikilta ihmetellessä että jaahas, mitäs tehdään ja siitä alkoi sitten muodostua meidänlainen, uusi joulu. Joulu, jossa ei stressata lahjoista, sillä niitä ei osteta aikuisille, ainoastaan lapsille. Joulu, jossa pöydät eivät notku perinteisiä jouluruokia viikkokausia, vaan siellä on kunkin perheenjäsenen panostus siltä osin, kun hänellä on ollut sinä vuonna aikaa. Joulu, jossa kotia ei koristella jouluvaloin, -kuusin eikä -koristein, eikä joululauluja kuunnella. Puolisoni mielestä suomalaiset joululaulut ovat kamalimpia ikinä. Itsehän tykkään Juice Leskisen Sika -kappaleesta, oivallinen joululaulu.


poncho Balmuir / nahkahousut Michael Kors / kengät Billi Bi / silkkihuivi Hermès / cashmerehuivi* kashmirsilkki.com (*saatu blogin kautta) / laukku Fendi
Nykyään kokoonnumme aatoksi edelleen isäni luokse lapsuuden kotiini yhdessä veljen ja hänen puolisonsa kanssa ja kaikille riittää joulunajan rauhallinen tunnelma, kiireetön yhdessä olo ja rauhoittuminen. Tärkeää on lepohetki arjen kiireen keskellä ja se että koko perhe kokoontuu saman pöydän ääreen syömään hyvin ja olemaan yhdessä. Olemaan läsnä. Nykyään meillä on myös joulu, jolloin pelataan seurapelejä aamuyölle asti ja katsotaan elokuvia jos siltä tuntuu. Ja juuri se on täydellinen joulu meille, ilman stressiä ja kiirettä. Ilman suuria odotuksia ja aikatauluja.

Ymmärrätte siis, miksei blogissani ole intoiltu joulujuttuja, kun en niitä muutenkaan tässä arjeen kiireessä mieti, saatikka intoile. Joulu näkyy meillä kotona ainoastaan leikko amarylliksen kautta, jonka valitsin tänä vuonna valkoisen sijaan punaisena. Joulutorttuja ajattelin ehkä tehdä viikonloppuna. Riippuu jaksanko tehdä gluteenittoman taikinan. Luulen, että en jaksa. Mutta ei haittaa, tulee se joulu ilman torttujakin.
Kuinka sinä vietät joulusi? Tunnustatko olevasi jouluihminen?