Vuoden viimeinen päivä

Menemättä sen syvällisemmin vuoteen 2016 ja sen seikkailuihin, tätä vuotta kuvaa lause: uuden opettelun aikaa. Sitä nimittäin tämä vuosi kaikkinensa oli. Paikoin todella raskasta, väsyttävää ja pään seinään hakkaamistakin. Mutta ennen kaikkea antoisaa, opettavaista ja onnellisuutta uudesta elämästä. Tuleva vuosi sisältää varmasti jo paljon rutiinejakin, joita vuonna 2016 vasta opeteltiin.

Tässä muutamia asukuvia vuoden 2016 varrelta.

Marin_silmin-0083

DSC_0157

IMG_20160215_121142

Marin_silmin-0073

Marin_silmin-0135

Marin_silmin-0279

 

Marin_silmin-0394

Marin_silmin-0594

Marin_silmin-0600

Marin_silmin-0291

marinsilmin13

_DSC1166

_DSC1251

Marin_silmin-1708

Marin_silmin-1738

Marin_silmin-1868

marin_silmin-2094

marin_silmin-2261

marin_silmin-2506

marin_silmin-2604

marin_silmin-0030-2

marin_silmin-2992

marin_silmin-3266

marin_silmin-3781

marin_silmin-4054

Mustaa, harmaata, nahkaa ja neuleita. Kuvastaa melkoisen hyvin tyyliäni. Onko joku näistä asuista sinun suosikkisi?

Nyt toivotan sinulle mukavaa vuoden viimeistä päivää! Palataan ensi vuonna.

Seinäruusu

marin_silmin-4187

marin_silmin-4183

marin_silmin-4168

marin_silmin-4211

Sulauduin tänään melkein täydellisesti GW Gallerian ulkoseiniin ollessamme jouluostoksilla. Minusta yhteensattuma oli niin hauska, että pyysin puolisoani ottamaan asukuvat. Yleisöä oli melko paljon kuvauksemme aikana, ja minua ei nolottanut tippaakaan. Näköjään kaikkeen tottuu.

marin_silmin-4171

marin_silmin-4200

marin_silmin-4191

marin_silmin-4208

Yllä olevassa kuvassa näkyy vanhempieni alkuperäiset vihkisormukset roikkumassa kaulassani. Sain ne itselleni äitini kuoleman jälkeen ja pujotin ne kultaiseen vitjaan. Ne eivät koskaan valmistuneet valmiiksi, koska koruja tehnyt henkilö ei saanut niitä tehtyä loppuun asti. Ihana, että vanhempani kuitenkin säilyttivät nuo sormukset, vaikka ne vähän puolitiehen jäivätkin. Minulle ne ovat suuri aarre.

Asu koostuukin vanhoista ja tutuista elementeistä. Acnen Pistol buutsitkin ovat jo vuodelta 2009 tai 2010. En muista enää kumpana vuonna ne ostin, mutta tilasin ne Gaudetesta. Sen sentään muistan. Ja sen, että Acnen Pistoleiden hinnat olivat vähän toista tuolloin mitä ne ovat nykyään. Olisi pitänyt ostaa silloin ne nilkkuritkin, joita olen joka vuosi miettinyt sen jälkeen ostavani. Nykyään hinnat taitavat olla niissäkin nousseet jo reilusti.

marin_silmin-4204

marin_silmin-4206

marin_silmin-4209

Täytyy vielä lopuksi tunnustaa. Minulla on hirmuinen ähky, sillä ahmin juuri ison annoksen minun guilty pleasurea. Joka on nacholautanen. Tuo kaikkien aikojen herkkulautanen, jonka olen opettanut aikoinaan myös rakkaalle ystävälleni, joka on laittanut vahingon hyvän kiertämään. Mikä olisikaan parempaa lauantai-iltaisin, kuin nachot reilulla cheddarjuustokuorrutteella, tulisella jauhelihasoosilla, itse tehdyllä salsalla (jossa reilusti korianteria) ja guacamolella ja isolla läjällä creme fraichea, kyytipoikana jääkylmä kuiva omenasiideri? Noh, aika harva asia menee sen edelle.

Mitäpä sinun lauantaihin kuuluu?

Muutama sana joulusta

marin_silmin-4099

marin_silmin-4096

Olette varmaan huomanneet, etten ole jakanut blogissani joululahjavinkkejä, piparkakkureseptejä, jouluaskarteluita, enkä mitään muutakaan jouluhössötystä… En varsinaisesti ole mikään jouluihminen, mutten ole kyllä jouluvastainenkaan. Kaikista juhlapyhistä joulu on minulle rakkain, mutta silti myös ahdistavin. Kamalan ristiriitainen siis kaikkiaan.

marin_silmin-4115

marin_silmin-4114

Äitini oli varsinainen jouluihminen, ja hän osti meille vielä aikuisenakin järkyttävät määrät paketteja (yhtä paljon minulle ja veljelleni, ettei vain tule riitaa 😉 ) ja ruokaa varattiin joulupöytään niin paljon, että sillä olisi ruokkinut yhden pienen koulun verran oppilaita. Isäni metsästi joka joulu hiki hatussa sitä täydellistä hopeakuusta jossa jokainen käpy on symmetrisesti roikkumassa ja sitten lapsuuden minulla ei ollut mitään asiaa kuusen koristeluun, koska äitini halusi laittaa kuusen kauniiksi. Koko koti oli puunattu joulukuntoon ja joulukukkiakin oli ainakin kymmenen erilaista kimppua. Joululaulut soivat aattoaamusta iltaan asti, vierailtiin sukulaisissa, haudoilla ja joulussa oli tietynlaista perinteistä kaavaa ja tunnelmaa. Ja stressiä, ennen kaikkea sitä. Muistan, kuinka ryntäsimme ruokakauppaan aatonaattoaamuisin kuin taistelijat sotatantereelle ja kassan jälkeen raahattiin hiki hatussa tavaraa autoon ja stressattiin että mistä saadaan loput, puuttuvat ruuat ja lahjat, joulupöytään ja aaton hurlumheim jälkeen roudattiin tavaraa kotiin peräkärrylasteittain, todeten ettei enää ikinä. Kunnes tuli seuraava joulu ja sama hurlumhei alkoi alusta.

marin_silmin-4131

marin_silmin-4109

Äidin kuoleman jälkeen ensimmäinen joulu meni vähän kaikilta ihmetellessä että jaahas, mitäs tehdään ja siitä alkoi sitten muodostua meidänlainen, uusi joulu. Joulu, jossa ei stressata lahjoista, sillä niitä ei osteta aikuisille, ainoastaan lapsille. Joulu, jossa pöydät eivät notku perinteisiä jouluruokia viikkokausia, vaan siellä on kunkin perheenjäsenen panostus siltä osin, kun hänellä on ollut sinä vuonna aikaa. Joulu, jossa kotia ei koristella jouluvaloin, -kuusin eikä -koristein, eikä joululauluja kuunnella. Puolisoni mielestä suomalaiset joululaulut ovat kamalimpia ikinä. Itsehän tykkään Juice Leskisen Sika -kappaleesta, oivallinen joululaulu.

marin_silmin-4084

marin_silmin-4118

poncho Balmuir / nahkahousut Michael Kors / kengät Billi Bi / silkkihuivi Hermès / cashmerehuivi* kashmirsilkki.com (*saatu blogin kautta) / laukku Fendi

Nykyään kokoonnumme aatoksi edelleen isäni luokse lapsuuden kotiini yhdessä veljen ja hänen puolisonsa kanssa ja kaikille riittää joulunajan rauhallinen tunnelma, kiireetön yhdessä olo ja rauhoittuminen. Tärkeää on lepohetki arjen kiireen keskellä ja se että koko perhe kokoontuu saman pöydän ääreen syömään hyvin ja olemaan yhdessä. Olemaan läsnä. Nykyään meillä on myös joulu, jolloin pelataan seurapelejä aamuyölle asti ja katsotaan elokuvia jos siltä tuntuu. Ja juuri se on täydellinen joulu meille, ilman stressiä ja kiirettä. Ilman suuria odotuksia ja aikatauluja.

marin_silmin-4094

Ymmärrätte siis, miksei blogissani ole intoiltu joulujuttuja, kun en niitä muutenkaan tässä arjeen kiireessä mieti, saatikka intoile. Joulu näkyy meillä kotona ainoastaan leikko amarylliksen kautta, jonka valitsin tänä vuonna valkoisen sijaan punaisena. Joulutorttuja ajattelin ehkä tehdä viikonloppuna. Riippuu jaksanko tehdä gluteenittoman taikinan. Luulen, että en jaksa. Mutta ei haittaa, tulee se joulu ilman torttujakin.

Kuinka sinä vietät joulusi? Tunnustatko olevasi jouluihminen?

 

Miesten töissä

marin_silmin-4040

marin_silmin-4054

Kun mies on työreissussa, täytyy naisen tehdä myös miehen työt. Näin totesin, kun tulin tänään kotiin viikonloppureissulta Tampereelta, huomatessani että kylppärin kattovalaisimesta oli palanut lamppu. Ja koska suihkussa käynti ei houkuttanut kynttilän- tai taskulampun valossa, piti kääriä hihat ja ruettava hommiin.

Ensimmäiset 15 minuuttia etsin ruuvimeisseliä, sitten piti soittaa jo puolisolle ja yrittää nätisti kysyä, että eikö jumankekka tästä taloudesta löydy yhden ainutta ruuvimeisseliä, muutaman voimasanan avittamana. Ei tullut apuja. Kysyin lisäksi, että entäs lamppuja, onko niitä. Vastaus ”ehkä sängyn alla”. Jep. Ei löytynyt lamppuja, mutta onneksi minun lipaston päällä oli valaisin käyttämättömänä, joten siitä lamppu taskuun. Sitten siivouskaappia vielä kerran tonkimaan ruuvimeisselin toivossa ja käteeni tarttui tuo kaikkien miesten lempityökalu: Leatherman. Sitä kun aikani sormet verellä vääntelin ja katkoin juuri kasvaneet kynteni, löysin kuin löysinkin tuosta maailman parhaasta miesten lelusta talttapäisen ruuvimeisselin. Joten eikun keittiöstä tuoli kainaloon, taskulamppu toiseen taskuun ja kylppäriin. Ja kun siellä aikani ähelsin tuolin päällä Leatherman toisessa kädessä, taskulamppu toisessa ja päällä pidin lasikupua paikallaan, ettei tipu lattialla, niin sain kuin sainkin lampun vaihdettua ja nyt on taas kylppärissä valo. Ja minä sain hyvän olon tunteen siitä, että jumatsukka, minähän osaan mitä tahansa kun sain lampunkin ihan itse vaihdettua, ilman miehen apua! Olipa kiva myös samalla verestellä vanhoja muistoja, kun hoidin meidän ykköskotia ihan yksin. Tuolloin taisin kyllä soittaa aina miespuolisille ystäville (tai isälle), jos piti tehdä jotain ”korjaustöitä”, kuten lamppujen vaihtoja.

marin_silmin-4044

marin_silmin-4052

Viikonloppu meni oikein mukavasti Tampereella. Kävimme hoitamassa tonttujen töitä, sillä lupauduimme Jouluapua -keräyksen kautta ostamaan erään perheen lapsille joululahjat ja nämä saimme nyt hankittua. Lisäksi olin eilen ihanalla raakasuklaakurssilla ystäväni kanssa. Itse asiassa samaisen ystävän, jonka kanssa olin syksyllä Dubaissa sillä kulmakarvamatkalla. Ja nyt suunnittelemme uutta kulmakarvareissua (se ilmainen vahvistus). Tosin tällä kertaa ehkä Britteihin, koska selvisi että samainen kulmakarvadaami tekee kulmia Dubain lisäksi myös Briteissä ja sinne olisi meiltä vähän lyhyempi matka. Täytyy toivoa että saamme reissun järjestymään, sillä tämän kyseisen ystävän kanssa reissut ovat kyllä hulvattoman hauskoja ja sattuu ja tapahtuu vaikka mitä 🙂 .

Asukuvat ovat otettu lauantaina matkalla Tampereelle erään palvaamon parkkipaikalla. Vaasasta Tampereelle ajettaessa Tampereen lähellä on tosiaankin palvaamo ja siitä pysähdyimme ostamaan vaikka mitä herkkuja viikonlopuksi. Tytötkin menivät ihan sekaisin kun saivat palvattua broileria viikonloppuherkuksi. Nuo pienet herkkusuut.

marin_silmin-4056

marin_silmin-4074

marin_silmin-4038

neuletakki Samsoe & Samsoe / paita By Malene Birger / housut Zara / kengät Billi Bi / kashmirhuivi* kashmirsilkki.com (*saatu blogin kautta) / aurinkolasit Prada / laukku Chanel /rannekorut Hermès, LV ja Efva Attling / sormus Efva Attling

Taas on startannut uusi viikko, jonka onneksi saan viettää kotona reissusuman jälkeen, joskin kalenteri on kyllä taas aika täyteen tuupattu iltamenoja. Ajatella, kohta on jo joulu ja vuosi 2016 taputeltu. Hurjaa miten aika juoksee!

Onko sinulla kovin kiireistä tämä joulunalusaika?

 

Hermès Herbag

marin_silmin-3758

marin_silmin-3770

Hankin itselleni insinöörin unelmalaukun, Hermèsin Herbagin. Sen nimittäin voi purkaa osiin ja kasata uudelleen, joten se on helposti muokattava laukku. Ainakin omassa taloudessa majaileva insinööri rakastaa purkaa tavaroita osiin ja kasata niitä sitten uudestaan ja hän taisikin sanoa, että tuo on paras laukku ikinä.

Noh, jokin sisäinen insinööri minussakin heräsi, kun laukun sain käsiini ja purin sen osiin noin minuutissa ja seuraavat puoli tuntia sitten ihmeteltiin että jaahas, mites tämä kasattiinkaan… Muutaman youtube videon, armottoman hermoilun ja viinilasin avulla kassi oli takaisin kasassa ja valmiina asukuviin…

marin_silmin-3762

marin_silmin-3778

Etsin ko. laukkua hetken aikaa, sillä halusin jonkun helpon, arkisen, jokasään ja -paikan laukun, jonka voi huoletta heittää veneeseen kesällä, eikä tarvitse harmitella jos koirat talsivat sen päällä, tai Alma nukkuu sisällä. Ja koska mukanani kulkee aina puoli omaisuutta mukana, kassin piti olla ISO. Ja sellaisen kyllä sain. Kuvat ovat otettu tihkusateen aikana, jolloin se kastui. Lisäksi koirat hyppivät sitä vasten kuratassuillaan ja itse kolhin sitä autoon mennessä ja laukku ei ole moksiskaan. Lisäksi se on tarpeeksi edustava myös työreissuille.

marin_silmin-3781

marin_silmin-3792

marin_silmin-3796 marin_silmin-3788

takki Samsoe & Samsoe / neuletakki Zara / nahkahousut Michael Kors / silkkihuivi Chanel / kengät Billi Bi / rannekoru ja laukku Hermès

Miinuksiakin tosin laukulla on. Sisäosa on yhtä isoa tilaa, joten tällainen tavarahamsteri joutuu laittamaan tavaroita pikku pussukoihin, jotta ne löytyisi edes jokseenkin helpommin. Laukkuni kun yleensä ovat täynnä läppärin, padin ja kännykän johtoja ja lisäosia sekä muistiinpanovälineitä, meikkejä, silmälasikoteloita, ruokaa jne. niin yksittäisen pikkutavaran löytäminen vie tällaisen huonohermoisen ihmisen ärsytyksen salamannopeasti yli sallitun rajan. Joten seuraavaksi täytynee hankkia sellaisia pikku pussukoita lisää. Toinen on tuo laukun kiinnitysmekanismi, joka on vähän hidas avata, varsinkin jos kännykkä soi ja yrität sen saada ja löytää kiireellä, mutta sen kanssa on helppo elää, kun muistaa kuljettaa kännykkää vaikka takin taskussa. Mutta ehdottomasti enemmän plussia kuin miinuksia, niin kuin elämässä yleensäkin!

Mutta nyt minä heitän laukut kaappiin, laitan kumpparit jalkaan, sadetakin päälle ja lähden houkuttelemaan koiria sateeseen lenkille. Veikkaan melkoisen lyhyttä kävelyä, koska hienohelmat (en minä!) vihaavat vesisadetta. Parempi paikka on heidän mielestään sohvalla lämpimän viltin alla, ruoka sohvalle tarjoiltuna. Luulen, että olemme lellineet koiramme pilalle.

Mukavaa alkanutta viikkoa! Ei anneta sateen lannistaa.