On hyvä aika ajoin pysähtyä miettimään asioita joista on onnellinen ja kiitollinen juuri siinä hetkessä, nyt. Usein arjen kiireessä ne asiat unohtuvat, vaikka niitä ympärillä onkin valtavan paljon. Tässä omat tämän päivän pohdinnat höystettynä viime viikon räpsyillä.
1.Oma pieni ja karvainen perheeni (puolisoni mukaan luettuna). Mikään ei ole mukavampaa kuin kotona olo koko perheen kera ja yhteinen retkipäivä luonnossa keskustellen niitä näitä, nauttien hetkestä. Seniori-ikäisissä koirissa on lisäksi niin paljon viisautta ja elämänkokemusta ja pelkkä katse yleensä riittää kertomaan tarvittavan, puolin ja toisin. Voisin katsella koiriamme silmiin ikuisuuksien ajan ja aina ne kertovat jotain tarinaa. Tuntuu kuin eläisimme symbioosissa. Puolisoni on alkanut haaveilla koiranpennusta, hän haluaa itselleen metsästyskaverin, mutten millään haluaisi rikkoa tätä nykyistä ”taikaa” mikä meillä on. Kaikilla on oma roolinsa, paikkansa, ja tilansa ja yhdessä on äärettömän hyvä olla.
2. Rauhallinen tahti. On hyvä osata höllätä välillä tahtia. Ehkä tämän vuoden mottoni, vähemmänkin on riittävästi, on alkanut jo alitajuisesti vaikuttaa minuun enkä kiirehdi, ryntäile tai säntäile kaikkialle koko ajan. Kaiken ei tarvitse olla heti valmista. Eikä varsinkaan kalenteria tarvitse tuupata täyteen aamusta iltaan. Vaikkakin juuri nyt, tammikuussa, on paljon asioita vireillä ja tekeillä uuden alkaneen vuoden takia, silti tahti tuntuu sopivalta.
3.Hyvä ruoka. En vain pysty sanoin kuvailemaan kuinka onnelliseksi ruoka tekee minut. Puolisoni, ystäväni ja työkaverini todistavat näitä onnellisia hetkiä harva se päivä. Tänään lounaalla oli burger päivä. Taisin hihkua ilosta ja tein tanssiva banaani -tanssiliikkeitä toimistolla.
4.Liikkuminen. Olen taas löytänyt sen liikunnan kipinän takaisin, joka unohtui jonnekin Vaasaan muuttamisen jälkeen. Olen ahkerasti, mutta lempeästi sekä ulkoillut, että jumpannut kotona ja voi että se tekee hyvää kropalle ja mielelle. Tämän ikäisenä todellakin huomaa että liike on lääke.
5. Auttavaiset ihmiset. Olen jälleen kerran ällistynyt siitä ystävällisyydestä ja auttavaisuudesta mitä ihmisiltä saa silloin kun tarvitsee apua. Kun vaan uskaltaa kysyä. Uskaltaa sanoa, että minä en osaa, tarvitsen apua, autatko?
Ja bonuksena yksi materialismionnellisuus. No ne leopardikengät. Ne herättää ihmisissä iloa ja ovat saaneet aikaan jo monia keskusteluita niin tuttujen kuin tuntemattomien kanssa. Askelkin tuntuu niissä kevyemmältä ja niillä on mukava ottaa hieman kissamaisia tanssiliikkeitä (ettei vaan ne tanssiliikkeet ole saaneet ihmisiä hymyilemään… No mene ja tiedä, iloa ne joka tapauksessa tuo ja se on pääasia). Ja myös se sininen takki. Kuninkaallisia kun ollaan.
Mistä asioista sinä olet onnellinen ja kiitollinen tällä hetkellä?
Marin silmin 