Parasta juuri nyt

Marin_silmin-5294

Marin_silmin-5288

Bongasin jo tovi sitten ihanan Tuulannelin blogista Parasta juuri nyt -tekstin ja se jäi mieleeni kummittelemaan. Ja juuri tänään tuli sellainen fiilis, että haluan jakaa tämän hetkisiä huippufiiliksiä.

Lisääntynyt valo. Jestas miten hyvää tekee mielelle nuo pikkuhiljaa pidentyneet ja valoisat illat ja auringonvalo. Ei voi lakata hymyilemästä.

Värit. En tiedä mitä on tapahtunut pienessä päässäni, mutta toden totta olen alkanut himoitsemaan värejä täksi kevääksi ja kesäksi. Kirkkaan keltainen ja kirkas vihreä houkuttelee asusteissa nyt todella paljon. Ja se kenkien metsästys on edelleen käynnissä…

Elämä voittaa. Pikku hiljaa leikkauksen jälkeen on alkanut elämä voittaa. Edelleenkin refluksioireita on joka päivä, mutta suurimmaksi osaksi niiden voimakkuus ei ole enää alun kaltaista. Ehkä tuo happojen nousu loppuu joskus kokonaan?! Toivoa on.

Tapahtumat. Lähiaikoina on luvassa vaikka mitä mukavaa. Erilaisia tapahtumia, trefffejä ystävien kanssa, mielenkiintoisia työjuttuja ja värityskirjana oloa (itse asiassa jo hyvin pian).

Marin_silmin-5297

Marin_silmin-5292

Leikkokukat. Olen tullut siihen tulokseen että koti ei ole koti ilman tuoreita leikkokukkia. En ole tulppaanifani (tykkään kyllä!), mutta perinteeksi on jo muodostunut perjantaina töiden jälkeen hakea Vaasan ihanimmasta kukkakaupasta, Anemonesta, kimppu kotiin ilahduttamaan. Tänäänkin kotiin tullessa ihastelin taas kukkiani.

Kotiinpaluun ihanuus. Meillä on joka päivä riemukas vastaanotto kotiin tullessa, kun koirat ovat niiiiiin innoissaan kun mami ja isi tulee kotiin. Edelleenkin se tuntuu hurjan hyvältä syvällä sydämessä, vaikka näitä iloisia kotiintulon hetkiä on ollut jo yli 11 vuoden ajan.

Arki. Se nyt vaan on parasta aina. Ruuanlaitto yhdessä puolison kanssa työpäivän päätteeksi, pyykkien pesu, koirien kanssa lenkkeily, siivoaminen, kaupassa käynti, sohvalla löhöily, hässäkkä ja kiire. Mitään en vaihtaisi.

Mikä on sinulla parasta juuri nyt?

Marin_silmin-5304

Marin_silmin-5305

 

Gluteenittomat pinaattiletut

marin_silmin-0549

marin_silmin-0543

Rakastan pinaattiruokia ja teen aika-ajoin pinaattikeittoa ja salaatteja joissa on tuoretta babypinaattia. Pinaattilettuja teen harvakseltaan, koska niiden paistamisessa on oma vaivansa. Siitä syystä ne ovat yleensä mökkiruokaa, koska mökillä niiden paistamisen voi tehdä terassilla ja nauttia samalla hyvästä säästä. Rakastan kuitenkin ennen kaikkea pinaattilettuja, joten eilen tein myös gluteenittomia pinaattilettuja ihan kotioloissa.

Muutama sana jauhoista, ennen kuin hypätään reseptiin. Omaan taikinaan käytin gluteenittomia kaurajauhoja, jotka puoliso oli bongannut Lidlistä. Jos omaan ruokavalioosi ei käy nuo jauhot, niin kannattaa käyttää alkuperäisessä reseptissä mainittuja mantelijauhoja. Minulla ne olivat päässeet loppumaan, enkä jaksanut lähteä kauppaan jauhopussin takia. Toinen asia gluteenittomista jauhoista: valmiissa gluteenittomissa jauhoseoksissa on usein mukana vaikka mitä, kuten erilaisia tärkkelyksiä (mm. vehnätärkkelystä) ja lähes aina sokeria. Siitä syystä meillä käytetään jauhoja, joissa on ainoastaan yksi ainesosa per jauhopussi (esim. tattarijauhoja, maissijauhoja, mantelijauhoja, gluteenittomia kaurajauhoja jne.) eikä ollenkaan noita valmiita gluteenittomia jauhoseoksia. Sekoittelen sitten omista pusseista taikinoihin erilaisia komboja ja hyvin on pärjätty ilman sokeria ja tärkkelyksiä.

Tällä kertaa tein lättyjä Wellberries blogin ohjeella (ja siis eri jauhoilla) ja letuista tuli älyttömän hyviä. Olisin voinut syödä vaikka kaikki kerralla, mutta oli pakko jakaa ja antaa puolisolle puolet. Ensi kerralla teen niitä yksinollessani, niin saan kaikki itselleni.

Pinaattiletut: 

4 luomumunaa
2,5 dl gluteenittomia kaurajauhoja / haluamiaan jauhoja
2-3 rkl psylliumia
4dl makeuttamatonta mantelimaitoa
150 g sulatettua pinaattia
1 rkl oliiviöljyä
suolaa, pippuria

Sekoita munat ja mantelimaito, lisää mukaan jauhot, psyllium, pinaatti ja öljy. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna turvota hetken. Paista runsaassa voissa.

Kannattaa huomioida psylliymin kanssa sellainen, että se kyllä imee nestettä todella paljon ja muuttuu ”hyytelömäiseksi”, joten kun minä annoin turvota taikinan vähän reilumman aikaa, jouduin lisäämään nestettä lisää ennen paistamista. Itse laitoin 3 rkl psylliymia, mutta kaksikin riittää aivan varmasti.

marin_silmin-0545

Lisäksi tein vielä puolukkasurvosta samaisen blogin ohjeen mukaan (löytyy ylhäältä samasta linkistä):

Puolukkasurvos:

200g puolukoita
0,5 banaani

Puolukat ja banaanin puolikas sauvasekoittimella survokseksi. Omat puolukat olivat hieman vielä kohmeisia tekovaiheessa.

Oli erinomaisen makuista, eikä tavallista sokeria tarvittu ollenkaan. Aikaisemmin olen tehnyt tällaiset ”hillot” chiansiementen kanssa ja makeuttanut esim. intiaanisokerilla, mutta näinkin tuli erittäin maukasta eikä tarvitse ostaa chiansiemeniä jos ei niitä kaapista erikseen löydy.

marin_silmin-0552

Ja sitten eikun syömään ja tappelemaan kuka saa viimeisen letun. Meillä minä voitin!

Ripaus keltaista

marin_silmin-5869

marin_silmin-5856

marin_silmin-5866

Kerroinkin viime postauksessa että aloitan värien metsästyksen. Aloitin sen aluksi ihan omasta vaatehuoneesta ja kuten kuvista näette, kirkas keltainen laukku ja silkkihuivi toi valoa niin synkkään perus uniformuuni.

Ja enpä olisi uskonut miten vaikeaksi voi mennä yksien värikkäiden Chanelin espadrilloksien metsästys. Käynnissä on ollut todellinen jahti ympäri Eurooppaa useiden ihmisten avustamana (iso kiitos teille!) ja kaikkialta kuuluu sama vastaus: ei-oo. Olen saanut jo niin kamalan pakkomielteen luotua itselleni niistä pirun kengistä, että ne on löydyttävä! Muutama jahti on vielä meneillään ja täytyy toivoa että kohta tärppää. Ihmiselle, joka on niin malttamaton kaikki-tänne-heti-nyt persoona, viimeiset päivät ovat olleet hieman kärsivällisyyden kasvattamista. Mutta toisaalta, jos kenkiä ei löydy, niin sitten niitä ei löydy. Olkoon se merkki sitten siitä, että ei ne värikkäät kengät olisi olleet minun juttu sittenkään…

marin_silmin-5857

marin_silmin-5880

marin_silmin-5863

Tänään olen viettänyt koko aamupäivän keittiön puolella. Innostuin tekemään siemennäkkäriä, punajuurisosekeittoa ja pinaattilettuja, gluteenittomia kaikki tottakai. Tällä kertaa jopa muistin kokkailun lomassa kuvatakin, joten huomenna tulossa sitten joku edellämainituista resepteistä. Pinaattiletut olivat parhaita.

Sen lisäksi siivosin vielä asustekaappini/hyllykköni ja vitsi mitä löytöjä tein! Oman vaatehuoneen löydöt on kyllä parhaita. En muistanutkaan, että minulla on todella kauniit ja hyvälaatuiset Pradan nahkahanskat ja heti nappasin ne käyttöön kun talvea on vielä jäljellä. Sen lisäksi tein huomion, että minulla on aivan liikaa rannekoruja. Ajattelin myydä osan pois, koska en kuitenkaan ennätä kaikkia käyttää. Voisin ehkä laittaa niitä myyntiin tänne blogin puolelle, jos kiinnostuneita riittää.

marin_silmin-5888

marin_silmin-5877

marin_silmin-5878

huivi ja rannekorut Hermès / poolo Rils / housut Marimekko / laukku Baleciaga / kengät Terhi Pölkki / aurinkolasit Versace / kello ja sormukset Chanel

Mitä sinulle kuuluu? Miten sinun viikonloppu on sujunut?

Pingisasu

marin_silmin-5726

marin_silmin-5749

marin_silmin-5753

marin_silmin-5764

marin_silmin-5759

marin_silmin-5755

marin_silmin-5777

mekko Object / sukkikset Wolford / kengät Billi Bi / clutch Fendi / silkkihuivi Chanel / musta poolopaita Nanso / kaulakoru ja hopeinen rannekoru Cornelia Webb / nahkainen rannekoru Hermès

Kuvissa näkyvä asu päällä pelasin viime viikolla töissä pingistä ja (melkein) voitin ;). Naureskelinkin sen jälkeen, että eihän tässä enää mitään jumppatrikoita tarvise, kun nahkamekollakin on ihan hyvä urheilla. Itse asiassa mekko ei ole aitoa nahkaa, sillä en ole koskaan löytänyt itselleni mieleistä laadukasta hyvää nahkamekkoa, joka istuisi kauniisti, olisi hihaton, leikattu kauniisti ja pituus olisi heti polven yläpuolelle. Niin, ja olisi vielä hyvälaatuista pehmeää nahkaa. Jos sellaisen tiedätte jollain valmistajalla olevan, niin saa vinkata, otan kiitollisena kaikki vinkit vastaan. Mekkoihminen en kyllä varsinaisesti ole, mutta nahkamekko buutsien ja paksun villatakin kanssa on kyllä kiva kombo. Tästä tyylistä tuli kyllä semitäti, mutta tätilook on välillä ihan jees.

Minun ei pitänyt julkaista näitä kuvia ollenkaan, kun en tykkää yhtään sisällä otetuista kuvista, mutta koska Alma on näissä niin söpö, niin ajattelin, että menköön.

Jotain kummallista on tapahtunut. Entisestä värivammaisesta on kuoriutunut värien rakastaja. Olen alkanut himoita kirkkaan keltaista pikkulaukkua tai kirkkaan vihreää ja laukkuihin matchaavia Chanelin espadrilloksia. Näin jopa viime yönä unta, että minulla oli pieni kirkkaan vihreä crossbody laukku mustan asun kanssa ja vihreät espadrillokset. Selkeästi alitajuntakin yrittää kertoa että väriä elämään nainen!

Eli nyt alkaa operaatio värien metsästys!

Onko sinulla lisääntynyt värien käyttö valon lisääntyessä?

 

Päivä Rondassa

marin_silmin-5447

marin_silmin-5448

marin_silmin-5464

marin_silmin-5517

Palataan taas hetkeksi Espanjan maisemiin.

Vietimme yhden päivän puolisoni kanssa Rondassa, koska halusin näyttää tuon upean rotkokaupungin myös hänelle. Kaupunkiin pääsee kätevästi bussilla (suoraan Fugesta tai Marbellasta) tai junalla (Malagasta). Me valitsimme tällä kertaa menopaluuksi bussin, viime vuonna menimme bussilla ja palasimme junalla. Lippujen hinnat yhteen suuntaan on vajaan kympin luokkaa (bussilla) ja matkan kesto alle kaksi tuntia suuntaansa.

Kun olin taas henkisesti selvinnyt bussimatkan kamalaa mutkittelevaa vuoristotietä, olimmekin jo perillä. Pelkään aika paljon kapeita mutkittelevia vuoristoteitä, mutta puolisoni kuvasi innoissaan ja katseli maisemia. Paikalliset nukkuivat ja minä melkein tärisin pelosta.

marin_silmin-5476

marin_silmin-5470

marin_silmin-5484

Rondan kaupungin erikoisuus on siinä, että kaupungin halkaisee 120 metriä syvä El Tajo rotko. Vanha kaupunki ja uusi kaupunki ovat rotkon eri puolilla. Moni turisti jää ihailemaan rotkoa vain sillalta käsin, mutta jos haluaa ihastella siltaa sivusuunnassa (ja ottaa huikeita kuvia), kannattaa vanhan kaupungin puolelta lähteä laskeutumaan rotkoon alaspäin ja matkalla tulee paikkoja joissa pysähtyä ja ottaa kuvia. Niin mekin teimme tälläkin kertaa. Oli kyllä kauniin näköistä kun (ilmeisesti) mantelipuut kukkivat ja aurinko paistoi tuona päivänä.

Kiertelimme lisäksi vanhaa kaupunkia ja halusin näyttää siellä sijaitsevan viinimuseon puolisolleni. Viime vuonna museo oli tupaten täynnä ihmisiä ja viinit todella hyviä, mutta tänä vuonna olimme ainoat paikalla olijat, eikä viinit olleet kyllä makuumme. Se oli siis hienoinen pettymys.

marin_silmin-5499

marin_silmin-5501

Lisäksi on pakko jakaa eräs ihana ravintolavinkki, koska Rondassa söin yhden reissun parhaista ruuista. Vanhan kaupungin puolella, lähellä siltaa, on ravintola nimeltään Casa Santa Pola. Bongasin sen ovesta Michelin -oppaan suosituksia monelta vuodelta, joten päätimme mennä maistelemaan heidän lounastaan ja onneksi menimme. Söin suussa sulavaa possua jossa oli rapeaksi paistettu nahka mukana, puolison valinta oli häränhäntä annos, joka sekin oli kuulemma erittäin hyvää. Meillä oli tarjoilijana vanha ja hurmaava herrasmies ja hän ylisti lounasvalintaani erinomaisena ja sitä annos kyllä olikin. Jälkiruuaksi maistoin oliiviöljy-sorbettia ja se oli kyllä mielenkiintoisen makuista. Ravintola oli pieni ja intiimi (ja erittäin punainen) ja siellä oli ihanan rauhallinen tunnelma.

Niin, ja mainitsinko jo ne näkymät mitkä ravintolasta oli?! Se sijaitsee nimittäin ihan rotkon vieressä…

marin_silmin-5505

marin_silmin-5509

img_20170215_144407

Rondaa suosittelen kyllä lämmöllä, siellä kannattaa käydä. Henkeäsalpaavan kauniit maisemat ja hyvää ruokaa, mitäpä sitä muuta lomaltaan haluaa. Näin talvikaudella kannattaa varautua että voi olla melko kylmää (viime vuonna oli pari astetta lämmintä, tänä vuonna oli lämpimämpi) ja vastaavasti kesäisin on kuulemma sitten todella lämmintä. Alla olevat kuvat osoittavat miten saman päivän aikana sai pukeutua.

marin_silmin-5483

marin_silmin-5524

Oletko käynyt Rondassa?