Veljeni puolisoineen oli meillä koko viime viikonlopun ja koska Vaasa oli heille(kin) hieman vieras kaupunki, päätimme olla koko porukka turisteja ja suuntasimme sunnuntaina Raippaluotoon roadtripille. Lauantai-iltana tutustuimme keskustaan ja sen tarjontaan kävellen, joten sen skippasimme suosiolla ja otimme sunnuntaina auton alle ja arvoimme kuskin 😉 .

Raippaluodossa ajoimme niin pitkälle kun vain pääsimme, Svedjehamnin kalasatamaan asti ja siitä reippailimme kävellen näköalatorni Saltkaretille. Tuolla Svedjehamnissa on myös luontopolkuja ja ajattelimme mennä joku kerta kävelemään siellä olevan pisimmän reitin, jotta voimme tutustua luontoon tarkemmin. Reittien pituudet vaihtelevat neljästä kilometristä neljääntoista ja olivat kyllä melko selkeästi merkittyjä ainakin näin nopealla vilkaisulla. Ainoa vaan, että näimme tuolla reissulla kyythonin (kyykäärme), niin se vei minulta kyllä suurimmat vaellusinnot. Täytynee lähteä kumppareilla matkaan, sitten kun sen aika on…

Saltkaretille kipuamisen jälkeen (104 porrasta, laskin!) iski jo vähän nälkä ja päätimme ajaa Kalle’s Inniin lounaalle, joka sijaitsee Söderuddenissa. Oli kyllä melkoisen upealla paikalla ja ihanissa puitteissa oleva paikka. Puolisoni tuosta meille kertoi, koska on siellä ennenkin käynyt ja onneksi jaksoimme ajella sinne asti.

Näin heinäkuussa se on ilmeisesti sunnuntaisin auki lounaan merkeissä ja kolmen ruokalajin lounas maksoi 29 euroa. Ruoka oli erittäin maittavaa ja pääruoaksi tarjoiltu siika ihan tajuttoman maukas, yksinkertaista ja hyvää. Eikä siinä juomassanikaan Moscow mulessa mitään vikaa ollut.

Muuten paikka on ilmeisesti tilauksesta auki ja siellä voi järjestää esim. kokouksia. Sitä kautta tämä oli tullut puolisollenikin tutuksi. Täytyykin pitää visusti tuo mielessä, jos olen joskus kokouspaikkaa vailla tai virkistyspaikkaa työporukalle. Kalle’s Innin saaristolaispöytä on kuulemma aivan loistava ja saunapuitteet upeat.

Kyython -varoituksen jälkeen ei sitten enää naurattanutkaan. Onneksi emme nähneet yhtään iljettävää lieroa, yyh!

Paluumatkalla kävimme myös vielä katsomassa Strömsön, joka sijaitsee siis Västervikissä. Sisätiloihin emme jaksaneet tutustua, sillä olimme jo kaikki reissun uuvuttamia ja onhan se tullut nähtyä kyseisestä tv-sarjasta 😉 .

Tällainen kotiseutumatkailupäivä meillä oli kaikkinensa ja olipa mukava tutustua enemmän Vaasan seutuun.

Oletko sinä vieraillut kyseisissä paikoissa?

 

Näin tbt:n kunniaksi voisin viedä teidät matkalle alkuvuoteeni.

Vuosi 2016 on osaltani startannut varsin vauhdikkaasti ja olen löytänyt itseni mitä erilaisimmista seikkailuista. Tässä muutamia kuvia matkan varrelta ja ajatuksia reissuistani.

Tammikuussa lähdin 10 naisen kanssa Dubaihin ja kukaan meistä ei tuntenut toisiaan entuudestaan. Meitä yhdisti kiinnostus/rakkaus laukkuihin ja joku heitti idean ilmoille yhteisestä laukkuleidien matkasta ja 10 energistä, upeaa ja riittävän hullua naista lähti reissuun. Ja mikä parasta, matkasta jäi itselleni sydänystäviä, joiden kanssa toivottavasti pidän yhteyttä vielä vanhanakin. Otin reissussa n. 20 kuvaa, joista ehkä 16 kpl on laukuista…hups.

Ja näköjään on tullut otettua perinteinen peiliselfie hotellihuoneen eteisessä. Eikö ole muuten ihania karkki Chaneleita? Reissun parasta antia oli ehdottomasti nuo mahtavat reissukaveri naiset ja Bubbalicious Brunssi the Westin hotellissa. Jos siis olet menossa Dubaihin, suosittelen tuota brunssia, mutta muista varata se hyvissä ajoin!

Helmikuussa seikkailut veivät sitten Andalucia -kierrokselle, ja matkanjohtajana toimi talven siellä viettänyt veljeni puoliso. Ja siellähän sitä reissattiin niin, että joka päivä vaihtui kaupunki ja maisemat. Tässä muutama kaupunki mitä tuli kierrettyä tukkaputkella nauraen.

Ja koska oltiin Espanjassa, pitihän niitä Espanjalaisia viinejä maistella sitten lähestulkoon päivittäin. Matkanjohtajan asunto sijaitsi Fuengirolassa, josta oli helppo käydä katsomassa Mijasin kylä. Varsin näyttävä valkoinen kylä ja aivan Fugen kupeessa. Ja itseasiassa tuosta oli kyllä helppo operoida minne tahansa Andaluciaan.

Andaluciassa seikkailut veivät myös Rondaan, jonne lähdimme optimistisesti pitkähihaisilla luottaen siihen, että kyllä aurinko lämmittää. Noh, aurinko ei kovin hirveästi lämmittänyt ja perille päästessämme +5 asteen lämpötilaan, piti etsiä ensimmäinen vastaantuleva putiikki ja ostaa toppatakki ja hanskat. Tämän jälkeen pärjäsimme vallan mainiosti ja ehkä se ainoa museo jonne eksyimme (viinimuseo) ja siihen sisältynyt winetasting lämmittikin sitten sopivasti loppupäivän. Taisimme vielä heittäytyi tuolla reissulla ihan kunnolla turisteiksi ja lähettää veljelleni jonkun muka-hauskan postikortinkin… Kaikkeen sitä ihminen ryhtyy kun tarpeeksi viiniä maistelee, huh!

Rondaa suosittelen kyllä ehdottomasti. Huikeat maisemat, kaunis kaupunki, niin ja se viinimuseo… 😉

Górdoba oli myös listalla ja sielläkin kävimme kiertelemässä museoita ja nähtävyyksiä päiväkäynnillä. Tämä matka toteutettiin Sofia opiston kautta ja keski-ikä oli hieman korkeahko, mutta hyvin huomioivat myös meidät ”teinit”.

Ja Sevilla. Vei minun sydämen. Mikä upea, upea kaupunki. Pakko päästä takaisin.

Ja sitten huhtikuussa matkasimme rakkaiden tyttöjeni kanssa Nizzaan, Ranskan Rivieraa valloittamaan. Mikä olisikaan parempi tapa viettää pidennetty viikonloppu kuin nauttien auringosta, rosee viinistä ja rakkaiden ystävien seurasta… Niin, ja shoppailusta.

Näin ihanilla seikkailuilla minun vuosi on startannut. Viime vuonna päätin, että nyt loppuu osaltani jossittelu, mutkuttelu ja sitkuttelu, ja eletään nyt. Tässä hetkessä. Nauttien ja kokemuksia haalien. En halua vanhana murehtia asioita, jotka jäivät tekemättä ja kokematta, vaan nauraa kaikille hulluillekin tempauksille mitä tuli tehtyä.

Minkälaisia seikkailuita sinulla on ollut tänä vuonna tai on tulossa?