On hyvä aika ajoin pysähtyä miettimään asioita joista on onnellinen ja kiitollinen juuri siinä hetkessä, nyt. Usein arjen kiireessä ne asiat unohtuvat, vaikka niitä ympärillä onkin valtavan paljon. Tässä omat tämän päivän pohdinnat höystettynä viime viikon räpsyillä.

1.Oma pieni ja karvainen perheeni (puolisoni mukaan luettuna). Mikään ei ole mukavampaa kuin kotona olo koko perheen kera ja yhteinen retkipäivä luonnossa keskustellen niitä näitä, nauttien hetkestä. Seniori-ikäisissä koirissa on lisäksi niin paljon viisautta ja elämänkokemusta ja pelkkä katse yleensä riittää kertomaan tarvittavan, puolin ja toisin. Voisin katsella koiriamme silmiin ikuisuuksien ajan ja aina ne kertovat jotain tarinaa. Tuntuu kuin eläisimme symbioosissa. Puolisoni on alkanut haaveilla koiranpennusta, hän haluaa itselleen metsästyskaverin, mutten millään haluaisi rikkoa tätä nykyistä ”taikaa” mikä meillä on. Kaikilla on oma roolinsa, paikkansa, ja tilansa ja yhdessä on äärettömän hyvä olla.

2. Rauhallinen tahti. On hyvä osata höllätä välillä tahtia. Ehkä tämän vuoden mottoni, vähemmänkin on riittävästi, on alkanut jo alitajuisesti vaikuttaa minuun enkä kiirehdi, ryntäile tai säntäile kaikkialle koko ajan. Kaiken ei tarvitse olla heti valmista. Eikä varsinkaan kalenteria tarvitse tuupata täyteen aamusta iltaan. Vaikkakin juuri nyt, tammikuussa, on paljon asioita vireillä ja tekeillä uuden alkaneen vuoden takia, silti tahti tuntuu sopivalta.

3.Hyvä ruoka. En vain pysty sanoin kuvailemaan kuinka onnelliseksi ruoka tekee minut. Puolisoni, ystäväni ja työkaverini todistavat näitä onnellisia hetkiä harva se päivä. Tänään lounaalla oli burger päivä. Taisin hihkua ilosta ja tein tanssiva banaani -tanssiliikkeitä toimistolla.

4.Liikkuminen. Olen taas löytänyt sen liikunnan kipinän takaisin, joka unohtui jonnekin Vaasaan muuttamisen jälkeen. Olen ahkerasti, mutta lempeästi sekä ulkoillut, että jumpannut kotona ja voi että se tekee hyvää kropalle ja mielelle. Tämän ikäisenä todellakin huomaa että liike on lääke.

5. Auttavaiset ihmiset. Olen jälleen kerran ällistynyt siitä ystävällisyydestä ja auttavaisuudesta mitä ihmisiltä saa silloin kun tarvitsee apua. Kun vaan uskaltaa kysyä. Uskaltaa sanoa, että minä en osaa, tarvitsen apua, autatko?

Ja bonuksena yksi materialismionnellisuus. No ne leopardikengät. Ne herättää ihmisissä iloa ja ovat saaneet aikaan jo monia keskusteluita niin tuttujen kuin tuntemattomien kanssa. Askelkin tuntuu niissä kevyemmältä ja niillä on mukava ottaa hieman kissamaisia tanssiliikkeitä (ettei vaan ne tanssiliikkeet ole saaneet ihmisiä hymyilemään… No mene ja tiedä, iloa ne joka tapauksessa tuo ja se on pääasia). Ja myös se sininen takki. Kuninkaallisia kun ollaan.

Mistä asioista sinä olet onnellinen ja kiitollinen tällä hetkellä?

Kuva: © 2016 Summit Entertainment, LLC. All Rights Reserved,  La La Land Official Movie -sivustolta

Olin joku aika sitten uusitun Bio Rex Vaasan kutsuvierastilaisuudessa ihanan blogikollega Tuulannelin kanssa. Uusitut tilat olivat oikein kivat ja viihtyisät ja kaikkinensa ilta oli mukava. Paljon tuttuja, hyvää ruokaa ja bandikin oli esiintymässä.

Meille näytettiin tuona iltana musikaali La la land, joka tulee Suomen ensi-iltaan 13.1. eli ihan piakkoin, ensi viikon perjantaina. Kun kuulin, että meille näytetään musikaali, olin vähän kauhuissani. Sillä kuinka malttaisin istua kaksi tuntia paikoillani musikaalia katsellen? Se kun ei ole ehkä sitä minun lempielokuvagenreä. Sitten tsempattiin Tuulannelin kanssa ja käännettiin ajatus positiiviseksi: Kerrankin jotain erilaista, tätä elokuvaa ei tulisi muuten katsottua. Ei edes, vaikka sen odotetaan rohmuavan melkoisen määrän palkintoja Golden Globe -gaalassa tänä vuonna ja miespääosassa on Ryan Gosling (en ole koskaan ollut mikään Gosling -fani).

Kuva: © 2016 Summit Entertainment, LLC. All Rights Reserved,  La La Land Official Movie -sivustolta

Elokuvahan on rakkaustarina, joka kertoo aloittelevan näyttelijän Mian (Emma Stone) ja jazz-muusikko Sebastianin (Ryan Gosling) tarinan. Elokuvassa unelmoidaan suurista, iloitaan ja surraan.

Ja voi että, onneksi katsoimme tuon elokuvan. Tykkäsin siitä valtavasti. Musiikki oli kaunista, tarina ihanan mietteliääksi tekevä, ja joku romantiikan nälkäinen tunteilija minustakin kuoriutui. Olen funtsinut leffaa jälkikäteen monta kertaa ja suosittelen sitä suurella lämmöllä.

Here is for the fools who dream.

Aiotko käydä katsomassa La La Landin?

kuva mainostoimisto C2.

Uusi vuosi uudet kujeet lupaukset?

Olen lakannut tekemästä uuden vuoden lupauksia jo vuosia sitten. Minun tyyppiselle ihmiselle ne kun eivät oikein sovi. Homma menee silloin helposti suorittamiseksi ja suorittaen eletty elämä ei ole sitä mitä haluan vanhana muistella.

Pyrin kuitenkin joka vuosi yhteen ja samaan asiaan. Onnelliseen ja tasapainoiseen arkeen. Tuon yläotsikon alle mahtuu sitten mahdottoman paljon niitä muita, pienempiä, asioita, jotka rakentavat sen arjen onnelliseksi ja tasapainoiseksi.

Tapanani onkin nykyään aina kiireen keskellä pysähtyä miettimään olenko onnellinen. Jos olen, niin pohtia syitä mitkä tekevät minut juuri siinä hetkessä ja elämäntilanteessa onnelliseksi ja yrittää pitää nämä seikat ja asiat arjessani läsnä. Ja jos huomaan etten ole onnellinen, niin sitten pohdin mistä syystä en ole onnellinen ja kuinka voin tehdä asioita eri tavalla tai poistaa elämästäni sellaisia asioita, jotka estävät onnellisen elämän. Kuulostaa helpolta, ja osittain sitä onkin. Jos vaan oikeasti tuntee itsensä hyvin ja osaa kuunnella itseään. Minulla sen opetteluun meni n. 30 vuotta ja vieläkin ollaan aika ajoin vähän hatarin askelin liikenteessä.

Vuoden 2017 mottonani voisi olla vähemmänkin on riittävästi, vähän jokaisella elämän saralla. Sillä ohjenuoralla uskon, että olen askeleen lähempänä onnellista ja tasapainoista arkea.

Ja sen verran on luvassa uusia kujeita vuonna 2017, että minä jatkan värityskirjana oloa. Enää pitäisi päättää värittäjälle kuva, tai oikeastaan selittää 44 kuvan avulla mitä olen hakemassa takaa. Voi tatuoitsija raukkaa. Lisäksi pääsin siihen nielurisaleikkaukseen. Se on edessä jo ihan pian, tammikuun aikana, ja vähän jo jännittääkin, sillä minua ei ole koskaan nukutettu ja leikattu.

Mitä sinä odotat vuodelta 2017?