Joulu on takana ja uusi vuosi tulossa, joten nyt eletään välipäiviä. Ja ne ovat kyllä todellakin tuntuneet välipäiviltä. Siis sellaisilta, että ei oikein tiedä mikä päivä on ja että jotain tässä koko ajan odotetaan. Mennyt on jo mennyttä, uusi siintää edessä, mutta pitäisi malttaa vielä hetki. Tehdä töitä, lomailla, shoppailla tai levätä. Kuka mitäkin. Olla välitilassa ja odottaa.

Meillä ei ainakaan missään nimessä odoteta uuden vuoden vaihtumista, se on ollut meille viimeiset 10 vuotta kauhujen yö. Alma pelkää suunnattomasti raketteja ja pelkään joka uusi vuosi, että kestääkö raukka aamuun asti, koska pelkotila on niin suuri. Iän myötä ääniherkkyys on lisäksi kasvanut ja nykyään kaikki kovat äänet (ukkonen, kova tuuli, kovat pamahdukset) saavat tuon pikku prinsessamme aivan tolaltaan. Tiedätte siis sanomattakin mitä mieltä olen raketeista ja siitä että ammutaan rahaa taivaan tuuliin kuin hölmöläiset konsanaan…

Mutta mitä minä odotan, niin lääkärikäyntiä. Olen sitkuttanut nyt liian kauan raastavan nielukivun kanssa ja uskon/luulen että nielussani on jälleen kerran joku ärhäkkä tulehdus. Toivoisin, että vihdoin ja viimein minun nielurisat leikattaisiin pois, niin saataisiin tämä kierre katkeamaan. Minun välipäivät ovat siis menneet pitkälti nukkuessa ja töitä tehdessä. Ja syödessä, tosin minun osaltani vähän pehmeämpää ruokaa, mutta syödessä yhtä kaikki. Mitä sitä elämä olisi ilman ruokaa. Nälissään olemista kai.

Tarkoituksena oli nyt välipäivinä kuvata asuja, mutta en kertakaikkiaan ole jaksanut kipeänä pukea pyjamaa kummallisempaa päälle, joten asukuvat saavat nyt jälleen kerran odotella. Onneksi meillä täällä Savossa on kaunis luonto ja lunta, joten luontokuvia tulee sitten senkin edestä ja koirien iloa kävyistä ja joululahjoista 🙂

Miten sinun välipäivät ovat menneet?