Mitä sinulle kuuluu? Menikö vappusi hyvin?

Minun arki on rullannut eteenpäin kuin höyryveturi, tasaisen varmasti. Kuluneet pari viikkoa ovat olleet hyvin normaaleja, päivätöitä ja pihatöitä. Olen lisäksi innostunut taas treenaamisesta ja käynyt pyöräilemässä (sähköpyörällä tosin, koska vihaan normaalia pyöräilyä) ja treenannut body combatin ja zumban tahtiin. Lisäksi haravointi on ollut erinomaista hyötyliikuntaa. Jotenkin se vanha vauhdikas arki on muuttunut sopivan leppoisaksi eteenpäin menemiseksi. Töitä on tosin paiskittu urakalla ja pitkiä päiviä on seuranneet kovat päänsäryt ja migreenikohtaukset. Vaikka arki on ollut kovin leppoisaa, ainakin pääsääntöisesti, olen kokenut välillä olevani todella väsynyt. Kai se on ihan normaalia tällaisessa tilanteessa ja jotenkin sellainen passiivinen kotona olo (vaikkakin kotona tekee paljon töitä ja treenaa) väsyttää tosi paljon. Toki jatkuvat päänsäryt vie varmasti sitä energiaa myös, joten olen myös nukkunut paljon.

Työn ja urheilun vastapainoksi on alkanut sitten pitkästä aikaa myös toisenlaiset treenit, nimittäin Ilonan koirakoulu. Tai varsinaisesti ei voida puhua mistään koirakoulusta, vaan koirakouluttajasta, jonka tilasin meille pitämään yksityistunteja, sillä Ilonan kanssa on ollut hieman haasteita hänen remmikäyttäytymisessään. Jotenkin itse on ollut haastavaa miettiä aikuisen koiran kanssa mistä lähteä liikkeelle, kun ei ole oikein tiennyt, että mitä on opetettu entuudestaan, joten ajattelin, että palkataan apuun ammattilainen, joka osaa ulkopuolisin silmin lähteä katsomaan kokonaisuutta. Ensimmäisen tunnin jälkeen saimme jo paljon uusia asioita mitä treenata ja toivoa alkaa olla meidän yhteiselossa. Ilona on niiiiiiiin kovin innokas ulkona ja mahdoton äänenkäyttäjä, mutta nyt meillä on onneksi hyvät vinkit päästä mukavampaan arkeen. Sisätiloissa neiti onkin sitten aivan kuin pieni enkeli, mutta ulkona into korvaa puuttuvan älyn ja energia vie mennessään.

Kaikenlaisen treenaamisen lisäksi olen tänä keväänä tehnyt kyllä melkoisia super-second hand löytöjä facekirppiksiltä sekä instasta. Olen myös itse myynyt valtavat määrät käyttämätöntä tavaraa pois ja se on tuntunut todella puhdistavalta. Vein tällä viikolla 11 pakettia postiin ja ai että se hyvä fiilis mikä tuli sen jälkeen. Pitäisi useammin laittaa tavaraa kiertoon ”kovalla kädellä”. Yksi näistä superlöydöistäni näkyykin näissä kuvissa, nimittäin tuo Chanelin minilaukku. Tilasin jo vastaavan tyylisen laukun Balenciagalta ja kyselin instassa pitäisinkö sen laukun vai en (kyseessä oli tämä laukku), ja päädyin palauttamaan laukun, sillä olin laukun ”kantokahvojen” suhteen todella epävarma, vaikka muuten tykkäsinkin laukun mallista. Ja onneksi palautin sen, nimittäin tuo Chanelin minilaukku on juuri sellainen mitä etsin. Sinne mahtuu puhelimeni, huulipuna ja tarvittavat kortit. Nykyään kun kuljen melkein pelkästään repun kanssa, niin en oikein tiedä aina minne laittaa puhelin ja kortit, sillä repun etutaskussa en uskalla niitä säilyttää, koska ne on äärettömän helppo varastaa sieltä ja en myöskään kuule, mikäli puhelimeni soi. Tuo laukkunen ratkaisi tämän yhtälön.

Ja jos en ole treenannut, tehnyt töitä tai bongaillut superlöytöjä, niin olen laittanut ruokaa. Normaalissa arjessa syön joka arkipäivä lounaan ulkona ja myös iltaisin useampana päivänä viikossa syön ruokaa mitä en ole itse laittanut. Mutta nyt, kun tuosta noin vaan ei pääse lounasravintoloihin syömään ja tulee oltua 24/7 kotona (tai mökillä), niin olemme laittaneet puolisoni kanssa valtavan paljon ruokaa. Olemme toki ennenkin tehneet paljon ruokaa kotona, mutta nyt aivan eri määrissä ja arkisin myös. Ennen kokkailumme ovat painottuneet viikonloppuihin, kun silloin on ollut aikaa. Olemme pitäneet myös vähän kirjaa siitä miten paljon meillä menee ruokaan rahaa (aivan liikaa kahdelle hengelle) ja pitäneet ”budjettiviikkoja” ruuan suhteen. Olemme määritelleet ennalta ruokabudjetin viikoksi ja sen mukaan on eletty. Minulle nuo on olleet vähän haastavia, sillä olen juuri se pahin mahdollinen heräteostostelija ruokakaupassa, joka napsii vähän kaikkea ostoskoriinsa ja haluaa maistaa kaikki uutuudet ja sitten kauppareissun jälkeen miettii kotona, että mitä ruokaa näistä nyt sitten laitetaan. Mutta vaikka nuo budjettiviikot ovat tuntuneet haastavilta, ne ovat olleet todella silmiä avaavia ja opettavaisia. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että kaipaan jo lounasravintoloita ja sitä että voin valita mitä syön ja minne menen syömään, mutta silti on ollut kiva kokatakin pitkästä aikaa. Monta uutta reseptiäkin pitäisi jakaa täällä bloginkin puolella, maukkaita gluteenittomia kotiruokia. Tiesittekö muuten, että blogini haetuimmat postaukset ovat kaikki gluteenittomia ruokaohjeita? Luulen, että eniten blogiini päädytään gluteenittomien karjalanpiirakoiden perässä, mikä onkin kyllä loistava resepti.

Tällaisia mietteitä menneiltä viikoilta. Arkea, joka tuntuu omalta, johon on hallinta ja joka kuitenkin on ulkoisten tekijöiden sanelemaa. Olen kuitenkin koko kevään ollut pääsääntöisesti hyvillä fiiliksillä, sillä olen saanut nauttia luonnosta valtavasti, ollut paljon (koko ajan!) kotona puolison ja koirien kanssa ja tehnyt itselle tärkeitä asioita. Tietyllä tapaa varmasti elänyt myös vähän kuplassakin. Tosin kuplassa, jonka sisäpuolelle ei kuulu kukaan perheen ulkopuolinen ihminen. Mutta kaikki aikanaan. Myös ne ystävät.

Mukavaa viikonlopun jatkoa. Meinaa olla päivistä aivan sekaisin, kun piti miettiä, että mikä päivä tänään on.