Uppomuna

IMG_20170806_103839

Sunnuntai aamut ovat maailman parhaita. Kiireetöntä olemista, pikku hiljaa päivään heräämistä sekä herkullinen aamiainen, jonka kruunaa uppomuna. Tuo päiväunieni kohde. Olen haaveillut jo kauan tekeväni itse uppomunia, sillä rakastan niitä ja ennen kaikkea sitä hetkeä kun saan puhkaista sen mehevän keltuaisen joka valuu aamiaisleivälleni.

Tiesin, että tehtävä, eli uppomunan itse tekeminen, ei tule olemaan helppo, sillä olinhan opiskellut uppomunan tekemistä enemmän kuin koskaan luin opiskeluiden aikana tentteihin. Tiesin vihdoin olevani valmis koitokseen ja niin viikko sitten sunnuntaina, huonojen yöunien jälkeen, päätin että nyt on aika. Aika tehdä itse uppomunia. Latasin pöytään kattilan, etikkaa, arvoin käytänkö suolaa vai enkö käytä (käytin!) ja lunttasin vielä kerran ohjeen. Ja huusin puolisolle, ettei ole MITÄÄN asiaa keittiöön. Nyt on kyse vakavasta asiasta. Ja ryhdyin hommiin, vapisevin käsin, itseluottamusta uhkuen…

Marin_silmin-0154

Niin… en nyt varsinaisesti tituleeraisi itseäni uppomunamestariksi tuon kokeilun jälkeen. Kyllä se oli se uppomuna joka otti minusta niskalenkin. Munat kyllä valmistuivat ja olivat melkein kuin pitikin (mitä nyt valkuainen levisi pitkin kattilaa), mutta kauniita ne eivät olleet millään mittarilla katsottuna. Mutta onneksi keltuainen oli löysä ja valkuainen napakka siltä osin kun oli keltuaisen ympärillä ja maku niin kuin pitikin. Ja sehän se kaiken ratkaisee, maku. Ei tässä missään missikisoissa oltu. Mutta silti olisin toivonut hieman kauniimpia uppomunia. Siitä syystä tässä postauksessa olevat kuvat ovat otettu ennen grande katastrofia.

Ensi sunnuntaina, kun olen näillä näkymin tyttöjen kanssa keskenään kotona,  otan härkää sarvista ja kokeilen uudestaan. Ilman suolaa keitinvedessä.

Että olisiko hyviä vinkkejä kauniisiin onnistuneisiin uppomuniin? Minulla olisi nyt viikko aikaa tehdä mielikuvaharjoituksia.

Marin_silmin-0155

 

11 kommenttia artikkeliin ”Uppomuna

  1. Uppomunien valmistus on kyllä aivan oma taiteenlajinsa! Minulle tärkein kohta valmistuksessa on hetki ennen kun kananmuna ns. koskettaa vettä – veteen pitäisi saada aikaan juuri oikeatempoinen pyörre johon kananmunan voi laskea – silloin siitä tulee (lue: pitäisi tulla… takuuta ei tässä niksissä ole, sillä ainahan uppomunien valmistus on yhtä jännittävää) hyvä.

    Tykkää

    1. Hei Emilia, kiitos viestistäsi ja vinkistä.

      Joo, luulen, että minun pyörre vastasi kananmunamaailmassa vähintäänkin hurrikaania, sen verran lujaa valkuaiset ”lenteli” kattilan reunoille 🙂 .

      Täytyy ensi sunnuntaina tehdä vähän rauhallisemmin.

      Tykkää

  2. Minä huijaan uppomunissa 😀 Rikon sen pussiin ja pyöritän pussia. Muna ei voi hajota ja voin nostaa pussin pois, kun näen olevan sopivan kypsä.

    Tykkää

  3. Uppomunamuotilla, idioottikin onnistuu. Meillä on sekä silikonisia että teflonisia, suosittelen teflonia.

    Tykkää

  4. Kokeile vuorata teekuppi talouskelmulla ja riko muna kelmuun. Kelmun suu suppuun ja solmuun ja paketti veteen. Tulee ihan kelpoja uppomunia.
    Meillä ei oikein silikoniset muotit ole toimineet!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s