Viihdyn kotimme parvekkeella hyvin. Luen siellä kirjoja, juon kahvia, laitan kukkia ja nautin kiireettömistä hetkistä. Nykyään kun ei ole enää omaa pihaa, niin kuitenkin kaipaan jotain tuollaista erillistä tilaa, joka tuntuisi edes vähän ”ulkoilmalta”.
Almakin rakastaa parvekettamme, etenkin silloin kun sinne paistaa aurinko. Jos tyttöä ei löydy sisältä, niin tietää, että neiti on ottamassa aurinkoa nojatuolissa parvekkeella. Hän osaa myös vaatia parvekkeen oven auki aurinkoisella säällä. Kunnon auringonpalvoja.
Tykkään myös katsella parvekkeelta ihmisiä ja tapahtumia kadulla. Taidan olla hieman kerrostalokyttääjä. En kuitenkaan huutele sieltä ihmisille, vaikka välillä tekisikin mieli kiljaista jotain kadulla kulkeville.
Joskus parvekkeeltamme kuuluu myös musiikkia, yleensä rockia. Silloin minut voi nähdä tanssivan ja vähän laulavankin (anteeksi naapurit!). Jos jotain minulle ei suotu, kun lahjakkuuksia jaettiin, niin musikaalisuutta, ei sitten tippaakaan. En omaa ollenkaan rytmitajua enkä lauluääntä, ja silti laulan ja tanssin aina ihan omiani. Varsinkin autossa ollessa. Ja parvekkeella.
paitis Lindex / nahkahousut Michael Kors / kaulakoru Snö of Sweden / laukku Chanel / korkkarit Roberto Cavalli / aurinkolasit Versace / koira Alma
Lupasin kertoa teille aina välillä tarinoita vaatteistani. Aloitetaan noilla nahkahousuilla. Ne ovat muuten maailman pehmeimmät ja ihanimmat jalassa. Pelkään käyttäväni ne puhki. Tilasin ne viime jouluna Net-a-Porterin alesta. Yllättäen niissä oli noin kilometrin verran liikaa lahjetta, tällainen persjalkainen kun satun olemaan. Kiikutin pöksyt heti kiltisti ompelijalle ja näytin mistä kohti ne tulisi lyhentää, mutta en suostunut laiskuuttani laittamaan niitä ompelimossa jalkaan. Ompelija kysyi monta kertaa että otetaanko tästä, pituutta lähtisi 8 cm (en nyt muista tarkkaa senttimittaa). Ja minä vain vastasin, että jep. Kun housut olivat valmiit, iski pienoinen paniikki, sillä ne näyttivät niin lyhyiltä kun hain ne ja irtileikattu pala niin pitkältä. Olin niin hermostunut kun ajoimme kotiin, etten puhunut puolisolleni sanaakaan vaan ryntäsin sisään ja heti oven kiinni paiskattuani riuhdoin housut jalkaan ja tuulettelin onnellisena että nappiin meni! Huh.
Onko parveke sinulle kesäisin ylimääräinen huone?
Yksi kommentti artikkeliin ”Kerrostalokyttääjä”