Hiukset – naisen kruunu?

Marin_silmin-0049

Tunnustan.

Olen varmasti Suomen laiskin hiusten laittaja.

Olin koko nuoruuden lyhyehkö hiuksinen ja hiusväri vaihteli tummanruskeasta hopeanvalkoiseen. Kävin kampaajalla joka kuukausi, sillä vaikka lyhyt tukka olikin kovin huoleton, niin sitä piti jatkuvaan siistiä, ettei malli kasvanut yli.

Tätä jatkui vuosia, kunnes kyllästyin. Ajan löytäminen joka kuukausittaiselle kampaajakäynnille alkoi olla vaikeaa ja päätin, että kasvakoon. Ja nehän kasvoivat, nopeastikin vielä. Kun tukkaa oli kasvateltu n. 1,5 vuotta, istahdin kampaajan penkkiin. Olin varannut lyhyen tukan ajan vanhasta muistista. Kampaaja katsoi minua ja sanoi, että kyllä tämä jo pitkästä tukasta menee, mutta onneksi hänellä on koko loppupäivä aikaa. Ja minä olin järkyttynyt, ”eihän minulla voi olla pitkää tukkaa, minä olen aina ollut lyhyttukkainen”. Pyysin, että leikataan hartiamittaan, ja se oli kompromissi: puolipitkä tukka. Ja siinä mitassa on pysytty viimeiset vuodet.

Marin_silmin-0045

Marin_silmin-0051

Meni kauan ymmärtää, että en olekaan enää se huolettoman lyhyen tukan omistaja vaan puolipitkän ylipaksun reuhkan kanssa taisteleva nainen. Jotenkin identiteettiini oli aina kuulunut lyhyt tukka, ja koin että pitkähiuksiset naiset ovat jotenkin naisellisia Naisia isolla N:llä ja pitävät ulkonäöstään hyvää huolta ja vääntävät kiharoita ja kampauksia joka päivä. Ja minä nyt en varsinaisesti kuulu tuohon ulkonäöstään huolta pitävään kategoriaan 😉 .

Nolottaa tunnustaa, että käyn nykyään kampaajalla n. 1-2 kertaa vuodessa. Pyydän leikkaamaan latvat hartiamittaan ja vaaleita raitoja. Enkä vielä tänäkään päivänä osaa tehdä yhtään kampausta. Hiukset ovat aina auki, oli kyseessä arki tai juhla. Urheillessa ja tukan ollessa makuuni liian pitkä (silloin havahdun ja varaan kampaaja-ajan) pidän sen ponnarilla kotona. Toisaalta tukkani on kyllä hyväkuntoinen, paksu ja piikkisuora, joten siinä mielessä sen kanssa pärjää sen suurempia murehtimatta.

Tänään oli vuoden 2016 ensimmäinen kampaaja, saa nähdä jääkö ainokaiseksi tuo kerta, vai leikataanko loppuvuodesta reuhka taas lyhyemmäksi.

Onko hiukset naisen kruunu?

Marin_silmin-0040

neuletakki Zara / t-paita Zara / farkut Topshop / kengät Terhi Pölkki / vyö Hermès / laukku Hermès / korut Cos ja Efva Attling

Aurinkoenergiaa

Marin_silmin-0213

Marin_silmin-0206

Marin_silmin-0243

Keväällä on joku ihmeellinen taika.

Mitä enemmän auringonvalo lisääntyy keväisin, sitä energisemmäksi muutun. Ja uskokaa kun sanon, että olen melko energinen tyyppi ilman aurinkobuustiakin. Innokkaasti herään aamulla aikaisin touhuamaan töitä ja omia projekteja. Koirat kömpivät piiloon peiton alle, jottei heidän tarvitse lähteä enemmän innokkaan kuin älykkään omistajan kanssa aamulla kuudelta lenkille.

Marin_silmin-0225

Marin_silmin-0256

Marin_silmin-0241

biker Balenciaga / neule pikkuputiikista Nizzasta / housut by Malene Birger / tennarit Chanel / kaulakoru Salmiak Studio / laukku Hermès / silmälasit Kraa Kraa

Joka kevät haluan jollain tavalla uudistua, puhdistua, aloittaa uuden harrastuksen, uuden tatuoinnin tai mitä se ikinä onkaan. Synkän talven jäljiltä kevätgarderobi uusiksi, koti puunattua lattiasta kattoon (ja ikkunat myös!), kevätkukkien istutus, koirien puunaaminen, elimistön puhdistaminen ruokavalion avulla, juoksulenkit pitenee, mielikin kevenee. Hymyilyttääkin enemmän.

Lisäksi luonnon kukkaan puhkeamista on joka vuosi jännittävää seurata. Jaksan ihmetellä ja ihastella vuosi toisensa jälkeen miten kukat ja kasvit aina jaksavat kylmän talven jälkeen nousta täyteen loistoonsa.

Ehkä mekin olemme tuollaisia kukkia?

Valoa ja varjoja

Ihana aurinkoinen päivä Vaasassa, täydellinen kevätpäivä.

Marin_silmin-0083

Marin_silmin-0107

Marin_silmin-0126

Marin_silmin-0118

Marin_silmin-0130

Marin_silmin-0143

biker Balenciaga / mekko Céline / housut Zara / laukku Chanel / kengät Primeboots /      kaulakoru Cos / aurinkolasit Versace / koira Alma

Edellisen illan jälkeinen väsymys unohtui heti, kun astui ovesta ulos koirien kanssa. Päädyimme aivan yllättäen juhlimaan ystävämme kanssa vappua ja ilta oli onnistunut, niin kuin yleensä tuollaiset extempore illat ovatkin.

Jotenkin kuvissa korostui voimakkaasti valon ja varjojen leikki. Uskon voimakkaasti siihen, että kaikissa meissä ihmisissä on läsnä sekä valo että varjo, ja se kumpaa ruokimme määrittää katsommeko elämää valon vai varjojen läpi.

Kumpaa sinä ruokit?