Terveisiä tien päältä. Olemme matkalla kummitytön synttärihulinoihin ja mökille. Allekirjoittaneella meinaa hieman väsy painaa, sillä eilinen ilta/yö meni työporukalla softista pelatessa. Oli kuulkaa hurjan kivaa! Alkuun vastustelin, että ei ole minun juttu, mutta niin vain vei kilpailuvietti ja voitonhalu voiton ja piiloteltiin puskassa adrenaaliryöpyssä ja ammuttiin vastustajia. Pakko päästä joskus pelaamaan uudestaan! Kuvakin löytyy instagramista (marinsilmin).

Mutta mennään ihan asiaan kun näin automatkalla on aikaa pohtia maailmaa…

Nyt seuraa pähkinä purtavaksi.

Kaikki meistä on nähnyt (ainakin tv:ssä) vasikan, porsaan, varsan, kissanpennun ja koiranpennun. Mutta kuinkas moni on nähnyt pulun poikasen?

Nii-in, minä en ainakaan ole nähnyt, eikä ole nähnyt puolisokaan. Eikä appivanhemmat, ei isäni eikä kaverit. Viimeksi aihetta pohdittiin tyttöjen kanssa Nizzassa kun viinilasillisen ääressä pulut ympäröivät meidät. Missä ihmeessä on pulun poikaset, ei kai ne niin isoinakaan synny? Ei ainakaan olisi kiva silloin olla se puluäiti joka pyöräyttää itsensä kokoisen munan.

Tämä pohdinta saattaa kuulostaa vähän hassulta, mutta kyllä me ihan aidosti olemme tätä asiaa pähkäilleet milloin milläkin kokoonpanolla.

Muutenkin pohdimme mitä ihmeellisimpiä eläinmaailman asioita puolisoni kanssa, varsinkin automatkoilla, koska istumme melko paljon autonratissa. Usein on käynnissä melkoiset väännöt, kun mietitään milloin pitkäkarvaisia lehmiä tai vaikka mikä on uuhi tai onko mustan lampaan ja valkoisen lampaan villa samanlaista. Nykyään harvoin saamme enää täyttä sotaa päälle väittelyillä, sillä google pelastaa aina, ja voi tarkistaa asioiden oikean laidan. Tätä puluasiaa emme kyllä ole koskaan tarkistaneet, ilmeisesti haluamme pitää tämän salaisuuden verhoiltuna.

Osaatko sinä ratkaista (ilman googlea) tämän luontovisan?

Olin eilen juoksulenkillä vieraassa paikassa. Olin käynyt tuolla lenkkipolulla kerran aikaisemmin puolisoni ja koiriemme kanssa ja nyt päätin lähteä yksin valloittamaan pururadan ja sen reitit.

Ja niinhän siinä kävi, että jo ensimmäisessä haarautuvassa mutkassa valitsin ”väärän” reitin ja eksyin. Siinä vaiheessa kun tajusin, että en olekaan alkuperäisellä suunnitellulla reitilläni, olin jo umpimetsässä pienillä kinttupoluilla kääntyneenä ainakin kymmenestä eri haarasta aina vain jonnekin. Ja jonnekin. Ja jonnekin. Mieleeni alkoi hiipiä pienoinen paniikki, missä ihmeessä oikein olen? Miten pääsen täältä metsästä takaisin ”oikealle reitille”?

Juoksentelin päämäärättömästi eri polkuja, palasin takaisin ja kokeilin seuraavaa ja taas seuraavaa. Kunnes pysähdyin ja päätin rauhoittua. Miettiä reittiäni loogisesti. Kun olin saanut itseni rauhoittumaan, lähdin etenemään tiettyä reittiä, jonka oletin palaavan takaisin lähtöpisteeseen ja nautin luonnosta ja maisemista. Otin aikaa omille ajatuksille, sillä tuolla metsässä olin tosiaankin yksin ajatusteni kanssa. Hetken kuluttua näinkin yhdellä polulla reittimerkkejä ja niitä seuraamalla ja muutaman mutkan kautta loppujen lopuksi löysin kuin löysinkin takaisin pururadalle.

Jäin pohtimaan illalla kotiin palattuani, että miksi pelkään, kun suunniteltu reitti ei toteudukaan ja löydän itseni reitiltä, jota en tunne? Onko se hallinnan tunteen menetys, epätietoisuus tulevasta vai pelko siitä ettei löydä koskaan takaisin oikealle reitille? Olenhan kuitenkin välillä ollut eksyksissä myös elämässäni, valinnut niitä ”vääriä” polkuja ja päätynyt jonnekin, mistä en koskaan kuvitellut itseäni löytävän. Ja kuitenkin joka kerta, pysähtymällä, rauhoittumalla ja itsensä kuuntelulla se oikea polku on loppujen lopuksi löytynyt. Pienen mutkan kautta tosin.

Näiden reitiltä eksymisten takia olen oppinut paljon itsestäni ja ympäröivästä maailmasta ja loppuviimein se on vain kirkastanut omat päämäärät, tavoitteet ja maalit kirkkaiksi. Se, että ”huono reittivalinta” on tehnyt ylimääräisen mutkan matkaan, on vain vahvistanut ja kasvattanut minua näkemään paremmin ne reitit, joita haluan kulkea. Ja lisäksi yleensä tuonut elämään myös jotain hyvää. Jos olisin valinnut eilen sen ”oikean” reitin, minulta olisi jäänyt näkemättä upeat kalliomaisemat ja juoksematta reilun 10 kilometrin hikitreeni vaihtelevassa maastossa.

Eikö siis kannata välillä eksyä suunnitellulta reitiltä?

neule Zara / housut Zara / laukku Céline / ballerinat Aldo / rannekoru Givenchy