Vaasan Imelda Marcos täällä huutelee, moi. Budapestista kotiuduin jo tiistai-iltana, mutta sain samantien jonkun kamalan kulkutaudin ja vieläkin olen puolikuolleena sängyn pohjalla ja mietin, että tällainenkö se miesflunssa oikein on. Kun ei jaksa muuta tehdä kuin valittaa huonoa oloaan. Mietin vielä kirjoittelenko Budapestistä mitään, sillä yhden kokonaisen kiertelypäivän jälkeen ei voi kovin paljon sanoa, paitsi että palvelukulttuuri oli pahimmillaan aivan järkyttävää, parhaimmillaan ihan jees. Ja englanninkielentaito tosi huonoa.

Mutta mistä kirjoitan nyt, ja mistä jo vähän instan puolella hihkuin, on tämä uskomaton kenkäonni, joka lykästi noin viikon sisällä 4 kertaa. Kyllä, ostin viikon sisällä 4 kengät, mutta kuulkaapa tarinat, ai jai. En voi käsittää miten oikeassa asennossa sattuivat kuut ja tähdet olemaan reilun viikon ajan, sillä tulipahan haalittua melkoisia löytöjä ja murto-osalla oikeasta hinnasta. Oih, tarjoushaukka hyrrää onnesta.

Nämä Alexander Wangit esittelenkin jo viime postauksessa, eikä mennä niihin sen syvemmin, kuin toteamalla että älyttömän hyvä löytö.

Ja nämä toiset Alexander Wangit, huh. Olen ihastellut näitä ”tupakkatossuja” siitä asti, kun ne tuli myyntiin ja miettinyt että raaskinko ostaa itselleni. Noh, en onneksi raaskinut, sillä nämä tupsahtivat sitten eteeni Zadaa appissa ja hetken aikaa seurailin kenkiä ja kun myyjä tiputti niistä roimasti hintaa, tataa, klik klik ja matkalla Marin luo. Maksoin alle viidesosan niiden ovh-hinnasta ja mikä parasta, kengät ovat täysin uudet ja käyttämättömät. Munkkien munkki, sanon minä.

Ja entäpä nämä Bottega Venetat? Luojan kiitos en myynytkään tuota sinistä Evelyneä, en yksinkertaisesti raaskinut ja hyvä niin. Ne nimittäin sopivat täydellisesti yhteen, Hermès ja Bottega Veneta, ihan mahtava kombo. Ne tuli erään laukkututtuni kautta. Rakastuin jälleen kirkkaan siniseen palavasti.

Ja sitten nämä Budapestin tuliaiset. Päätimme maanantaina, kaupunkipäivänä, työkaverini kanssa, että haluamme ostaa paikallista designia ja googlailimme paikallisia putiikkeja ja muutaman kuvan perusteella aina suunnistimme paikasta toiseen. Nämä kengät löytyivät ”hipsterialueelta” osoitteesta Klauzál tèr 1, Budapest 1072. Putiikki oli mielettömän kaunis. Upeiden kenkien lisäksi siellä oli ihania koruja, erikoisia nahkalaukkuja ja mitä ihanimpia vaatteita ja itse liiketila oli mielenkiintoinen. Yksi upea kierrätysmateriaalista tehty villatakki jäi kovasti polttelemaan mieltäni. Paikkaa piti kenkäni suunnitelleen naisen isä ja hän oli tosi mukava ja kertoi että heidät oli kutsuttu Helsinkiin sustainable fashion weekille, mutta työkiireiden takia eivät päässeet osallistumaan. Kenkien merkki on Dyan ja heidän verkkosivun löydät täältä.

Ja mitä tulee lempinimeeni Imelda Marcos, olen sen ehkä joskus bloginkin puolella kertonut. Äitini aikanaan nimitti minut Imelda Marcokseksi, sillä olen aina rakastanut kenkiä. Kun toiset tykkää tennareista, toiset korkkareista, niin minä yksinkertaisesti tykkään kengistä. Ja sen kyllä huomaa meidän huushollissa, sillä kenkiäni on kaikkialla. Näillä aarteilla kelpaa kävellä pitkään ja aivan varmasti tulevat näkymään blogissa.

Oletko sinä tehnyt hyviä löytöjä lähiaikoina?