Kerroinkin Dubaista paluun jälkeen että tein reissulla erään heräteostoksen.
Ostin kulmakarvat.
Minun ei todellakaan pitänyt mitään kulmakarvoja mennä tatuoimaan, enkä ollut sellaista edes koskaan ajatellut kohdalleni, vaikkakin olen useasti harmitellut olemattoman värisiä kulmakarvojani. Olin aina ajatellut, että kestopigmentoidut kulmakarvat ovat niitä melkoisen kamalia mustia/rusehtavia/kirjavan kukertavia viivoja, mitä muistan nuoruudessani monilla nähneen ja tai sitten sellaiset ”Breznevit”… Mutta kun Dubaissa asuvalla ystävällä oli melkoisen upeat ja luonnolliset 3D tekniikalla tehdyt kulmakarvat ja Suomesta reissuun kanssani lähtenyt ystävä oli varannut ajan vastaavaan toimenpiteeseen, en minäkään sitten loppujen lopuksi voinut olla kulmia ottamatta. Ystäväni H, jolle kulmat tehtiin heti reissun aluksi, on myös vaalea, kuten minäkin, ja kun näin hänen todella upean ja luonnollisen lopputuloksen, ja join muutaman lasin viiniä, varasin itselleni ajan, loman viimeiselle päivälle.
Niin sitten reissun viimeisen päivän aamuna ajoimme takaisin Browz -nimiseen salonkiin ja ryhdyttiin tuumasta toimeen. Ensin kulmiin laitettiin puudutegeeliä vajaaksi puoleksi tunniksi ja kerroin että haluan mahdollisimman luonnollisen ja aidon näköisen lopputuloksen. Tämän jälkeen kulmataituri Chloe aloitti piirtämään kynällä kulmieni muotoa, jota sitten hinkattiin niin kauan että tämä rouva hymyili ja sanoi että kelpaa. Chloe raukka ei kyllä helpolla päässyt, sillä puutuin ihan yksittäisiin kulmakarvoihinkin, mutta koska iholleni oltiin tekemässä jotain monta vuotta kestävää, halusin lopputuloksen olevan just eikä melkein.
Kun malli oli hyväksytty, katsottiin väri. Minulle siis vaalein mahdollinen ja kylmä sävy. Värin valinta oli osaltani hetkessä ohi, se sattui kerrasta nappiin. Sitten eikun rouva vaaka-asentoon ja tatuointikone surisemaan. 45 minuuttia sellaista epämukavaa viivojen piirtämistä ja homma oli ohi. Varsinaisesti toimenpide ei sattunut, mutta en sitä nyt kutsuisi miksikään rentouttavaksi hoidoksikaan. Mutta perinteisiin tatuointeihin nähden paljon iisimpi juttu.
Hoito-ohjeet olivat myös simppelit: 5 päivää piti välttää kastelemasta kulmia ja kolme kertaa päivässä lisäsin niihin Elizabeth Ardenin Eight Hour Creamia tuon 5 päivän ajan. Ei raapimista, saunaa tai aurinkoa ja antaa parantua rauhassa. Ja uusintakerta n. 8 viikon kuluttua, jolloin vahvistetaan vielä tarvittaessa.
Kulmani paranivat oikein hyvin, vaikka ihoni on erittäin herkkä. Se punoittaa ja turpoaa herkästi jo pelkästä kulmakarvojen nyppimisestä. Muutaman päivän jälkeen alkoi hillitön kutina, mutta sekin meni parissa päivässä ohi. Nyt kulmat tuntuvat taas ihan normaaleilta eikä ole enää sellaiset kiiltävät ”vaseliinikulmat”, kun ei tarvitse rasvan kanssa enää läträtä. Tällä hetkellä väri on ehkä haalistunut hieman, mutta toki oma silmä on jo tottunut ja vaikea verrata, kun kulmat punoittivat aluksi monta päivää, että miten väri on muokkaantunut. Täytyy katsoa loppuvuodesta antaako aikataulut myöten käydä Dubaissa vahvistamassa nuo kulmat kertaalleen, hintaan se kuuluisi. Ja kulmat kestävät ilmeisesti 1-3 vuotta, riippuen ihan omasta ihotyypistä.
Hinnasta mainitsen sen verran, että varsinaisesti mistään edullisesta touhusta ei ollut kyse, varsinkaan kun minä en ole ennen kuluttanut kulmakarvoihini kovin montaa euroa vuositasolla. Kotona olemme laskeneetkin leikkiä asialla, että rouvalla on kaupungin kalleimmat kulmakarvat ja pitkä matka huollattamaan niitä.
Ilmettä uudet kulmakarvat freesasivat kyllä heti ja ilman meikkiäkin kasvot näyttävät paljon pirteämmiltä. Jonkunmoinen kasvojen kohotus siis kulmien myötä tapahtui ja siitä kyllä mielelläni maksoinkin vähän.
Ja kyllähän nyt lomalla pitää välillä repäistä!
Marin silmin 