Yöpaidassa liikenteessä?

Marin_silmin-0033-4

Marin_silmin-0034-6

Marin_silmin-0036-4

No ei sentään, mutta kyllä tuo Samsoe & Samsoen kesämekko näyttää vähän satiiniselta yöpaidalta. Tämä oli taas sarjassamme heräteostos, jonka ostin, kun halavalla sain. Ihastelin tämän malliston vastaavaa toppia, mutta kun mekko oli ainoastaan parikymppiä kalliimpi kuin sen samanlainen, mutta lyhyempi, toppi, ostinkin tämän mekon. Sain siis melekeen samalla rahalla enemmän kangasta 😉 .

Kuvat ovat Vanhan Vaasan raunioilta. Ne ovat todella kauniit ja pitäisi kyllä käydä useammin kuvailemassa siellä. Ajan raunioiden ohi joka päivä töihin, ja ihastelen niitä aina auton ikkunasta. Lisäksi tällä samalla reissulla testasimme uutta pikku kameraamme, jota on minunkin mukavampi kuljetella mukana esim. reissuissa. Oikein hyvää jälkeä sai tuollaisella pienelläkin kameralla aikaiseksi.

Marin_silmin-0042-4

Marin_silmin-0038-2

Marin_silmin-0045-3

Pidän tekstin tänään lyhyenä. Olen tuhannen väsynyt ja huonolla tuulella päiväisen kakkaepisodin jäljiltä. Oli melekoiset yllärit odottamassa kun tulin töistä kotiin, jopa verhotkin oli kuorrutettu sillä itsellään. Mutta eihän näillekään mitään mahda, mutta kruunasi muutenkin hieman kivuliaan ja huonosti sujuneen päivän. Onneksi huomenna on varmasti parempi päivä. Ainakin se on perjantai ja kaikkea kivaa on luvassa koko viikonlopuksi.

Marin_silmin-0056-3

Marin_silmin-0065-3

Marin_silmin-0057-2

Marin_silmin-0048

t-paita H&M / mekko Samsoe & Samsoe / espadrillokset ja laukku Chanel / aurinkolasit Prada

P.S. Tuo kuvissa näkyvä Chanelin Boy on myynnissä. Iski hieman laukkuähky ja minun esikoispoikani olisi uutta kotia vailla. Jos se kiinnostaa sinua, niin laita viestiä, kerron laukusta tarkemmin sähköpostilla.

 

Gluteeniton suppilovahvero-pekonipasta

Marin_silmin-7743

Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa tämä kylmä ja sateinen viikko kuin lohturuualla mässäilemällä? Minun tapauksessani siis eilisen suppilovahvero-pekonipastan jämillä.

Meille pasta on pikaruokaa ja varsinkin minulle lohturuokaa. Sitä on ihana syödä etenkin syksyisin ja talvisin, kylmällä säällä, kesäisin en juurikaan kaipaa niin täyttävää hiilaripläjäystä kuin mitä pasta on. Paitsi eilen, kun oli huono sää. Ja tänään. Ja ehkä vähän huomennakin.

Teen usein sienipastaa, koska meillä on aina kuivattuja sieniä kotona ja sipulia. Tällä kertaa himoitsin mukaan myös pekonia, koska se nyt vaan on aina hyvää. Ohessa siis resepti herkulliseen sieni-pekonipastaan. Itse teen pastan vähän tällaisella multitasking menetelmällä, eli teen kaikki mahdolliset työvaiheet yhtäaikaa ja keittiössä on tuolloin sen verran kaoottista, ettei sinne uskalla tulla puoliso eikä edes koirat.

Marin_silmin-7746

Aikaisemmat sieniruokapostaukset löydät täältä: kanttarelli-pekonipiirakka ja mustatorvisienikeitto.

Gluteeniton suppilovahvero-pekonipasta

kuivattuja suppilovahveroita/sieniä oman maun mukaan
sipulia
paketti pekonia
purkki kuohukermaa
gluteenitonta pastaa
suola
mustapippuri/valkopippuri
voita
persiljaa

Liota kuivatut sienet vedessä 15-30 min. Liotuksen jälkeen kaadan liotusveden pois ja painelen sienistä suurimman veden käsin pois. Yleensä itse käytän pasta-annokseen (4 henkeä) pari kourallista kuivattuja sieniä.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen ja laita pekoniviipaleet uunipellille ja uuniin n. 15-20 minuutiksi. Näin ne ruskistuvat ilman rasvankäryä ja niistä tulee kivan rapeita. Uunista poisottamisen jälkeen laitan ne talouspaperin päälle, jotta suurin osa rasvasta imeytyy paperiin.

Pilko sipuli (itse käytin kaksi pientä) pieneksi ja kuullota voissa paistinpannulla pehmeäksi. Lisää sienet joukkoon ja anna olla paistinpannulla kypsentymässä sopivan aikaa. Kun seos on kypsynyt, maustan sen suolalla ja pippurilla. Lisäksi lisään kerman joukkoon ja annan kastikkeen muhia hetken aikaa. Ja sitten ihan kunnon kuohukermaa, ei mitään kevytlirua.

Laita gluteeniton pasta kiehumaan veteen ja lisää suolaa keitinveteen. Keitä pastapaketin ohjeen mukaan. Gluteenittomasta pastasta tulee herkästi ”mössöä” (riippuu vähän mitä glut. pastaa käyttää), joten kannattaa olla tarkkana keitinajan kanssa ja jättää mieluummin vähän purupintaa kuin ihan löllömössöksi.

Kun pasta on sopivaa, kaada keitinvesi pois ja huuhtaise pasta. Lopuksi lisään pastan sekaan sienisipulikastikkeen sekä murustelen päälle pekonit muruksi ja sekoitan ne kattilassa sekaisin.

Siitä eikun annos lautaselle ja itse tykkään laittaa vielä tuoretta persiljaa päälle, koska rakastan persiljaa ja syön sitä vähän kaiken ruuan kanssa.

Marin_silmin-7750

Toivottavasti tämä meidän perheen pikaruoka on myös sinun makuun! Bon appétit!

 

Tällä viikolla tapahtunutta

Marin_silmin-7710

Marin_silmin-7716

neule & espadrillokset Samsoe & Samsoe / housut Cos / huivi ei merkkiä / laukku Mulberry

Tämä viikko on ollut todella tapahtumarikas, täynnä mukavia menoja koko viikon, joten tänään sunnuntaina olen päättänyt olla tekemättä mitään. Ainoastaan tein herkkuruokia eli sieni-pekonipastaa ja yrttiöljyssä olevia etanoita (bongaus Lidlin pakastealtaasta). Kaupoillakin pyörähdin ilman hitustakaan meikkiä, juuri ja juuri sain hiukset harjattua ja jotain järkevää päälle, siitä todisteena tämän postauksen asukuvat.

Tällä viikolla tapahtunutta:

*Istuin ystävän luona iltaa tiistaina ja parannettiin maailmaa roseeviinin äärellä. Ostin häneltä ihanat kesäsandaalit, jotka näkyvät instassa (@marinsilmin) ja myös vilahtavat eilisessä postauksessa.

*Osallistuin taloyhtiön pihatalkoisiin ja huhkittiin hyvällä porukalla auringonpaisteessa koko ilta. Minä sain leikata vähän kaikkea matalaksi oksasaksilla ja nollasi hyvin päätä kun keskittyi vaan napsimaan pensaita lyhyiksi ja siisteiksi.

*Kävin siellä sokeroinnissa.

*Kävin myös lääkärissä kun ei meinannut oikein happi kulkea keuhkoissa (syynä mitä ilmeisemmin taas tämä hitsin refluksi).

*Töissä paukutin kaikki rästityöt alta pois ja vähänkö oli voittajafiilis.

*Siivosin vaatehuoneen ja laitoin talvinilkkurit vihdoin talviteloille ja siirsin kesäkengät eteiseen riviin. Neuleita en todellakaan pakannut, vaan jätin eturiviin. Minäkö vilukissa?

*Olin melkein ajaa kolarin, kun joku pölvästi ajoi suoraan minun eteen vaikka minulla oli etuajo-oikeus. Kun tuuttasin hänelle, hän näytti minulle seuraavassa risteyksessä vielä keskisormea. Oikein kunnon teiden ritari! Autokouluun uudestaan moiset.

*Varailin heinäkuun Nizzan reissulle ihania ravintoloita ja olin ehkä vähän innoissani. Ruoka on kuulkaa tärkeä asia meidän perheessä. Puolisoa on lähinnä naurattanut tämä intoilu. Syön meidät vielä perikatoon.

Marin_silmin-7718

Marin_silmin-7713

*Kävin eilen Suurmarkkinoilla meidän Alman kanssa, koska Alma rakastaa kaupungilla luuhaamista ja ihmisten tarkkailua. Alma toimi myös makutuomarina liikkeissä ja kävimme myös Vaasan ihanimmassa kukkakaupassa, Anemonessa, moikkaamassa paikan omistajaa. Lisäksi ostimme markkinoilta ison jäätelön jonka söimme yhdessä ja päädyin terassille vielä roseelasilliselle samaisen tiistai-illan ystävän kanssa sekä hänen siskonsa ja Alman tottakai. Hän sai oman vesilasin, josta litki vettä menemään ja haukkui samalla ohikulkeneille koirille. Alma hurmasi joukoittain ihmisiä ja kulki ihmismassassa nätisti joko vierellä tai sylikyytiä. Moni pysähtyi ottamaan kuviakin hänestä. Eilisessä instastoriessa näkyikin meidän kaupunkivisiitti. Enemmän pitäisi harrastaa näitä koirien kanssa, etenkin Alman, kun niistä tulee kaikille niin hyvä mieli.

*Sain kutsun ensi viikolle naisten iltaan, jossa teemana kukka. Ja jos pukeutuu kukkamekkoon niin saa yllätyslahjan. Kukkamekkoon en ehkä taivu, mutta onneksi nahkaan on tatuoitu kukkia jonkun verran ja sain erittäin hyvän idean tämän teeman ympärille jonka aion toteuttaa. Joten odottakaa vaan naiset, Mari yllättää vielä 😉 .

*Aloitimme uuden sarjan Viaplayn kautta. Animal Kingdom. Ihan hyvä ollut ainakin alku, ja sopivasti silmänruokaa, jos juoni alkaa tökkiä.

Marin_silmin-7723

Tällaista minulle tällä viikolla ja toki paljon kaikkea muutakin. Mitäpä sinulle kuuluu? Oletko jo lomalla?

Minun menoja kannattaa muuten seurata myös instan kautta (@marinsilmin), koska sinne päivittyy aina tällaisia arkisiakin asioita enemmän ja instastoriesiin varsinkin.

Sileät sääret sokeroinnilla

Marin_silmin-7673

Marin_silmin-7688

En taida enää edes aloittaa sillä, että kertoisin kuinka herkkä iho minulla on, sillä te tiedätte jo. Se on hirmuisen herkkä. Siitä syystä paljaat kesäsääret ja hihattomat paidat ovat olleet minulle aina hieman kauhistus, sillä jatkuva sheivaaminen saa ihoni suorastaan huutamaan apua. Jalkani punoittavat päiväkausia sheivauksen jälkeen ja niitä kirvelee inhottavasti, kainaloista puhumattakaan.

Mutta onneksi on vaihtoehtoja sheivaukselle ja minun kesäsääret pelasti sokerointi. Kun olin Kikasin Marikan luona vieraillut muutaman kerran kasvohoitojen ja Essen tuotteiden merkeissä, hän otti puheeksi Skin Candy sokeroinnin minun herkälle iholleni sheivauksen tilalle. Ja minähän tottakai varasin heti ajan. Ja itse asiassa ensimmäisen käynnin jälkeen ostin sokerointiin sellaisen 5+1 lahjakortin itselleni, jolla saan yhden sokeroinnin ilmaiseksi, sillä kaikki alennukset on kotiinpäin -sano Sulo Vilen.

Olen käynyt nyt sokeroinnissa säärien osalta kolme kertaa ja olen ollut erittäin tyytyväinen lopputulokseen jokaikinen kerta. Tämä ei siis ole mikään maksettu mainos, vaan ihan suoraan sydämestäni tuleva suosittelu, sillä olen ihastunut sokerointiin todella paljon. Sääret kestävät sileinä kauan ja yhden illan punoituksen jälkeen ne ovat aamulla kauniin sileät ja karvattomat. Luulen että henkilöillä joilla ei ole niin herkkä iho kuin minulla, säärien punoitus menee ohi ihan hetkessä, mutta minulla, entiseen verrattuna, muutos on todella suuri. Karvat kasvavat takaisin aika harvakseltaan (joskaan en ole mikään hirmuinen karvajalka) ja lähtevät helposti pois. Kikasin omistaja, Marika, tekee todella tarkkaa ja tunnollista jälkeä ja jopa pinseteillä on nyppinyt yksittäiset kiusanhenget jaloista pois, jos sokerin mukaan ne eivät ole tarttuneet. Ja sanoinko jo että Marika on aivan ihana ihminen, niin mukava ja sydämellinen nainen, jonka kanssa keskustellessa aika juoksee siivillä.

Marin_silmin-7690

Marin_silmin-7696

Tällä viikolla kävin taas sokeroinnissa ja kun sääret oli saatu pakettiin, Marika kysyi että otetaanko kainalot. Ja sen verran näköjään hc -meiningistä tykkään, että minähän menin suostumaan. Ja täytyy nyt ihan rehellisesti myöntää, että kun Marika oli levittänyt sokerimassan kainaloon ja kysyi olenko valmis, olisi tehnyt mieli juosta tuosta seesteisen rauhallisesta ja kauniista hoitohuoneesta karkuun rintaliivit päällä. Niin paljon jännitti. Ensimmäisen nykäisyn jälkeen päästelin muutaman ärräpään, mutta sen jälkeen totuin tuohon nopean nykäisyn tuomaan ”kipuun”. Toinen kainalo oli lähes kivuton ottaa ja muutaman nykäisyn jälkeen minulla oli karvattomat kainalot, ilman ikävää sänkeä.

Marika suosittelee, että kainaloiden sokeroinnin jälkeen ei laitettaisi deodoranttia loppupäivän ajaksi, joten kannattaa käydä sokeroinnissa vaikka töiden jälkeen. Minulle tehtiin aamulla, mutta hyvin pärjäsin töissä ilman dödöä, sillä Marika putsasi ja rasvasi kainalot toimenpiteen jälkeen. Hieman aran oloiset ne olivat ensimmäisen päivän ajan, mutta ehdottomasti jatkossa sokeroidaan myös kainalokarvat. Nimittäin, kainaloni eivät ole kutisseet sokeroinnin jälkeen kertaakaan, mikään deodorantti ei saanut aikaan kutinaa (mikä käy lähes aina sheivauksen jälkeen) ja ne ovat ihanan pehmeät, ilman häiritsevää sänkeä. Lisäksi Marika lohdutti, että jatkossa kainaloidenkaan sokerointi ei tunnu enää pahalta.

Marin_silmin-7700

Marin_silmin-7651

Sen verran Marika myös kertoi että he ovat aloittaneet drop-in palvelun mitä tulee sokerointiin, eli suoraan kävelemällä paikan päälle, pääset eroon esim. säärikarvoistasi tai kainalokarvoistasi, ilman ajanvarausta.

Kikas on oikeasti aivan ihana ja lämminhenkinen paikka. Suosittelen aidosti suoraan sydämestäni Kikasin palveluita kaikille ja onneksi olen löytänyt täältä Vaasasta näin huipun kauneushoitolan, joka käyttää vielä luonnonkosmetiikkaa. Joka kerta tuntuu kuin kotiin menisi. Ja arvatkaa mikä on parasta? Kikas ja Minun/Min putiikki ovat naapureita, kumpikin löytyy Wasaborgin talosta. Jokainen kerta kun olen ollut hoidossa Marikan luona, olen käynyt myös ihastelemassa tyttöjen valikoimaa. Ensi sokerointireissulla haen tytöiltä uikkarin, sillä kesä on täällä ja minulla on ihanat sileät kesäsääret! Siitä kuuluu iso kiitos Kikasille ja Marikalle <3.

Marin_silmin-7670

toppi Rag & Bone / culottespants Michael Kors / sandaalit Miista / huivi ei merkkiä / laukku Hermès / aurinkolasit Prada

 

2 x Hermès Evelyne

Marin_silmin-7620

Halusin tehdä vertailupostauksen kahdesta Hermèsin Evelyne laukustani, sillä ne ovat yksi suosituimmista käyttölaukuistani ja saan niistä, niiden koosta ja nahoista silloin tällöin kysymyksiä.

Sininen (virallista nimeä en tuolle sinisellä valitettavasti tiedä) Evelyne I on vuodelta 1994 ja kooltaan GM (large) eli 33 cm. Nahka epsom.

Seagull grey Evelyne III on vuodelta 2016 ja kooltaan PM (medium) eli 29 cm. Nahka clemence.

Marin_silmin-7622

Marin_silmin-7629

Evelynen perässä olevat I , II ja III viittaavat eri ”sukupolviin” mitä laukusta on tehty ja uusin on siis 3. sukupolvi. Sukupolvien välillä on jonkun verran eroja, kuten näette kuvistani. Ensimmäisen sukupolven sinisessä E:ssäni ei ole ulkopuolella taskua, kuten harmaassa, uusimman sukupolven E:ssä on. Ulkopuolinen tasku tuli mukaan 2. sukupolvessa. Lisäksi sinisessä E:ssä olkahihna ei ole säädettävä, kuten se on harmaassa E:ssä. Säätömahdollisuus tuli mukaan uusimpaan sukupolveen. Ja täytyy sanoa, että tykkään uusimman sukupolven ”lisäominaisuuksista”. On todella kätevä kun on tasku ulkopuolella, jossa pitää esim. kännykkää, niin laukkua ei tarvitse aukoa vähän väliä. Lisäksi säädettävä olkahihna mahdollisuus on erittäin hyvä lisä, sillä sinisessä Evelynessäni olkahihna on vähän naftin oloinen crossbodyna.

Marin_silmin-7627

Marin_silmin-7626

Laukkuja on tehty kahdessa nahassa, epsomissa sekä clemencessä ja minulla on kumpikin. Sininen siis epsom ja harmaa clemence. Olkahihna on canvasta. Itse tykkään enemmän ehdottomasti clemence nahasta ja mm. minun harmaa rouva B on clemence nahkaa myös. Se on ihanan paksua ja ryhdikästä (joskin löystyy ilmeisesti helposti käytössä ja menettää muotoaan, minua tämä ei häiritse) ja pintamateriaali on kauniin ”rosoinen”. Epsom on taas jotenkin ohuemman oloista, ja tasaisempaa, eikä laukku ole niin ryhdikäs (joskin ikäkin jo painaa). Harmaa E on huomattavasti painavampi kuin sininen siskonsa, vaikka sininen on kooltaan suurempi.

Kokonsa puolesta laukuissa ei ole hirvittävän suurta eroa, kumpikin vetää melko hyvin tavaraa. Ja kumpikin kiinnitetään neppari kiinnityksellä. Harmaaseen vaihdan yleensä pienemmän ja kapeamman meikkipussin mukaan, mutta muuten kulkee samat tavarat. Enemmänkin mahtuisi kuin mitä kuvissa näkyy, mutta tarvetta kantaa sen suurempia ei ole.

Marin_silmin-7634

Marin_silmin-7635

Marin_silmin-7628

Sininen E on kultaisilla metalleilla ja harmaa hopeisilla ja kyllä minun silmään hopeiset on kivommat, mutta se johtuu siitä, että käytän hyvin vähän mitään kultaisia koruja tms. Muuten rakastan kummankin nahan väriä. Sininen on kertakaikkisen upea ja tuo vaalea, merilokin harmaa on vaan todella näyttävä. Kumpikin sopii kesään ja talveen.

Summa summarum. Evelyne on aivan loistava jokapaikan laukku. Se on minulla aina reissuissa mukana ja ehdottomasti sen suurin plussa on crossbody mahdollisuus. Se on sopivan rento, mutta siisti ja sopivan yksinkertainen. Ja toki sen saatavuuskin on hyvä. Sitä näkyy aika ajoin Hermèsin verkkokaupassa myynnissä, sekä liikkeissä sitä tuntuu olevan myös hyvin tarjolla. Uskallan lämpimästi suositella laukkua kaikille, jotka sitä miettivät.

Marin_silmin-7631

Mutta yhtä asiaa en laukusta tiedä. Kuuluuko H reikäkuviota pitää ulospäin vai omaan vartaloon päin? Vai onko se makuasia?

Onko sinulla Evelyne ja missä koossa & nahassa?