Uutta syksyyn

Syksy on monen suosikkivuodenaika, mitä tulee pukeutumiseen. Niin minunkin.

Syksyisin on helppo leikkiä kerroksilla, yhdistellä eri materiaaleja, käyttää kivoja takkeja ja kenkiä, ja hyvän sään sattuessa keventää asuaan päivän mittaan.

Minulla oli ennen tapana kausien vaihtuessa ”luuhata” verkkokaupoissa inspiroitumassa, mutta nykyään ajanpuutteen ja harrastuksen vaarallisuuden vuoksi (tulee nimittäin liian helposti tilattua kaiken näköistä), olen luopunut tästä huvista.

Nyt kuitenkin pitkästä pitkästä aikaa piipahdin net-a-porterin verkkokaupassa ihastelemassa syksyn uutuuksia ja tässä omat suosikkini heidän valikoimastaan kollaaseissa (kaikki kuvat napin verkkokaupasta).

2017-09-18

Harmaa, tuo ikisuosikkini. Väljiä linjoja, muhkeita ja pehmeitä materiaaleja. Täydellistä syksyyn. Harmaa jaksaa vuodesta toiseen sykähdyttää. Numero 1 on Acnen neule, Disa. Poolokauluksiin minulla on hieman viha-rakkaussuhde, mutta tänä syksynä poolokaulus näyttää taas kivalle pitkästä aikaa.

2. neule on The Row merkin ihana yli-iso neule, mikä on täydellinen nahkahousujen kanssa. Se teettämäni neule tulee toivottavasti muistuttamaan hieman tuota neuletta, kerron sitten enemmän kun neuleen saan.

3. neule on myös Acnen, Deborah malli. Siinä toimii vaan yksinkertaisesti kaikki. Ja tuossa vieressä olevassa kuvassa on juurikin ko. neule. Vastaavanlaiset elementit löytyvät itse asiassa omasta kaapista, joten tuota komboa tulen varmasti käyttämään paljon syksyn aikana.

2017-09-181

Beige väri ei ole oikein koskaan tuntunut omalta, mutta tänä syksynä sekin näyttää hyvältä, varsinkin kun linjat on väljät, tai hihat superreilut tai kyseessä on viitta. Ja nahkahousujen kanssa tottakai.

Numeron 1 neuleessa rakastuin juurikin tuohon mallin väljyyteen ja v-aukkoon selässä ja edessä. Neule on Stella McCartneyn.

Numeron 2 poncho on Acnen ja minulta löytyy vähän vastaava mustana Balmuirilta. Olenkin oman viitan jo korkannut tänä syksynä taas käyttöön ja ollut sen lempeässä syleilyssä jo moneen otteeseen.

Ja tuo 3. neuleen hihat ja ylipäätään paidan malli on täydellinen, suorastaan jumalainen. Se on ehkä pakko saada. Neule on Petar Petrovin mallistoa, mikä on minulle kyllä vieras merkki.

Ja yhdet suosikkinahkahousuistani on By Malene Birgerin 4. kuvassa näkyvät pöksyt. Niiiiiin ihanat jalassa. Mitäpä sitä nainen muuta syksyllä tarvitsee kuin laadukkaat nahkahousut ja ihanan pehmoisen neuleen? Noh, vähän ehkä kynttilöitä ja lasin viiniä. Ja villasukat.

2017-09-182

Kenkävalikoima on napissa kyllä aivan loistava. Noita ykköspaikalla olevia Saint Laurentin buutseja olen kuolannut siitä asti, kun bongasin ne Luxbagin instasta. Olen keksinyt  järkeillyt jo monta syytä, miksi tarvitsen ne. TÄYDELLISET!

Numerolla kaksi on Isabel Marantin niin viehättävät nilkkurit, joista ei bling blingiä puutu, myös korko vangitsee katseeni joka kerta, kun noita kenkiä ihailen. Pakko saada -kamaa nämäkin.

Ja hei, nuo numero kolmosen, eli Marnin, nilkkureiden korot. Kelpaisi!

2017-09-183

Reppurakkauteni eikun syvenee, ja tuo Fendin numerolla 1 oleva reppu on ehkä täydellinen. Sen saa myös crossbodylaukuksi ja käsilaukuksi. On hopeista ketjua ja mustaa nahkaa. Joko saan tilata?! Olisi nimittäin ihan täydellinen city-reppu. Olen kyllä alkanut kääntyä niin Fendi-naiseksi, kuin vaan voi. Joka vuosi tykkään heidän mallistoistaan ja leikkisyydestään enemmän ja enemmän, kuten kuvan kolme laukustakin näkee, rock ja leikkisä, täydellinen. Myös laatu on priimaa.

Ja Guccin Soho Disco, numerolla 2. Ollakseni rehellinen, en oikein jaksa välittää nyt meneillään olevasta Gucci maniasta, mutta tuon vihreän söpöläisen ottaisin milloin tahansa kokoelmiini, jos sen helyt olisivat hopeat. Mutta koska ne ovat kultaiset, niin kauppaan se jää.

942687_in_pp

Ja sitten sokerina pohjalla, huivi -naisia kun tässä ollaan, Guccin uudet huivit noilla tekstiprinteillä. En tiedä miksi ne näyttävät silmääni niin älyttömän hyviltä. Voisin nimittäin pyytää 4 -vuotiasta kummityttöäni kirjoittamaan tussilla nykyisiin huiviini jotain tekstiä ja lopputulos näyttäisi varmasti samalta ja säästäisin sievoisen summan, mutta silti haaveilen tuosta Guccin huivista.

Minun syysgarderobini näyttäisi ja näyttääkin aika pitkälti tuolta, vaikkakaan juuri kyseisiä tuotteita minulla ei olekaan (eikä beigeä väriä ollenkaan). Miltä sinun syysvaatekaappisi näyttää ja huolisitko itsellesi omia suosikkejani?

Harakan unelmahame

Marin_silmin-8174

Marin_silmin-8180

Marin_silmin-8206

Nyt mentiin kyllä niin mukavuusrajojeni ulkopuolelle, kun voi vaan ihminen mennä. Eikä siihen tarvittu kuin kiiltävä hame. Ja lyhyt helma. Ja kietaisumalli. Ja erikoinen kuviointi.

En oikeasti tiedä mikä harakka minuun on pesiytynyt, mutta kun näin tämän kuvissa näkyvän hameen myynnissä Designer Corner fb -kirppiksellä, ostin sen salamannopeasti itselleni. Näin sen sieluni silmin yhdistettynä paksujen villapaitojen ja mustien sukkahousujen kanssa sekä tietysti bikerbuutsien.

Ja hetihän se oli testattava, se mielessäni pyörinyt visio. Että taipuuko tuo joka harakan unelmahame oikeasti käyttöön. Ehkä se taipuu, vielä olen kovin epävarma sen suhteen. Ainakin uudet napit hame kaipaa, nykyiset meinaa aueta todella herkästi, joten ensin se lähtee ompelijalle. Lisäksi haluan testata hameen mustan löysän pooloneuleen kanssa, sillä uskon, että se kombo on kiva.  Rehellisyyden nimissä, en sentään tämän näköisenä tänään ole pyörinyt tuolla kaupungilla työjuttujen parissa, tämä oli testiasu.

Marin_silmin-8195

Marin_silmin-8208

Voi myös olla että laitan tuon hameen päälle meidän lokakuun alun Chanel tapaamiseen, jonka järjestämme Helsingissä brunssin ja shoppailun merkeissä. Tosin, siihen mennessä täytyy olla kyllä ne uudet napit, sillä takuuvarmasti luvassa on melkoisen vauhdikasta menoa, joten siinä ei kyllä huonosti kiinni pysyvät vaatteet kestä matkassa mukana.

Mitä mieltä olet, jätänkö hameen harakoiden bongattavaksi roskikseen vai annanko sisäisen harakkani villiintyä?

Marin_silmin-8193

Marin_silmin-8215

neuletakki Samsoe & Samsoe / t-paita Zara / hame Isabel Marant / sukkikset Swedish Stockings / bikerbuutsit Chanel / laukku ja rannekorut Hermès

Ihan tavallinen suomalainen nainen?

Marin_silmin-7938

Luin viikonloppuna Me Naisista jutun siitä minkälainen on keskiverto suomalaisnainen tätä nykyä. Jutun löydät täältä. Jutun luettuani, ja tänään kuultuani aiheesta vielä radiosta, jäin miettimään että kuinka keskiverto minä oikeastaan olen. Pidänhän itseäni kuitenkin ihan tuikitavallisena suomalaisena naisena.

Ja nyt kun kerran on virallisesti jotain mihin verrata, niin katsotaanpas miten keskiverto olenkaan. Alla verrattuna jutun keskivertonaisen tiedot omiin vastaaviin.

Suomalainen keskivertonainen on nimeltään Maria Korhonen.
Melkein täsmää etunimi, mutta siihen se sitten jääkin. Sukunimeni ei ole ihan tavallinen, ja meitä samalla sukunimellä olevia henkilöitä on Suomessa tällä hetkellä alle 600.

Maria on 43,8 -vuotias.  Minä olen nuorempi.

Maria on 164 cm pitkä ja painaa 70,4 kiloa ja hiukset on maantien ruskeat. 
Itse olen rapiat 171 cm, paino on alle 70 kiloa ja hiukset vaaleat. Ei olla kumpikaan Marian kanssa missin mitoissa.

Marialla on perhe: aviomies ja kaksi lasta (1,84 lasta tarkasti). Naimisiin hän on mennyt 31 -vuotiaana.
No, naimisissa olen minäkin, joskin menin muistaakseni kaksvitosena, mutta lapsia pyöreät 0. Epäilen ettei karvalapsia lasketa tähän tilastoon?

VÄLIKOMMENTTI: Jestas, ei oikein mikään vielä täsmää, enkö olekaan tavallinen? Katsotaan eteenpäin.

Marin_silmin-7942

Maria asuu kaupungissa. No niin minäkin! PISTE!

Maria työskentelee sosiaali- ja terveysalalla.
Itse olen kaupallisen alan kasvatti ja työskentelen IT-alalla. En pystyisi koskaan työskentelemään sosiaali- ja terveysalalla, eikä edes lapsuuden haaveena ollut lääkäri tai sairaanhoitaja. Olen aina halunnut olla liike-elämässä.

Maria tienaa 3004 euroa kuukaudessa ja käy osa-aikatöissä ja työskentelee 32 tuntia viikossa.
Itse tienaan enemmän, käyn kokopäivätöissä ja teen enemmän tunteja.

Maria nauttii kävelylenkeistä ja joskus saattaa erehtyä kuntosalille. Harrastaa liikuntaa 2-3 kertaa viikossa.
Kävelen juu päivittäin koirien kanssa enkä ole erehtynyt kuntosalille kohta kahteen vuoteen. Ennen olin himoliikkuja ja treenasin 5-6 kertaa viikossa, nykyään pyöreät 0 kertaa viikossa. Laiskottelu on paljon mukavampaa ;).

VÄLIKOMMENTTI: Ei nyt oikein tunnu että ollaan yhtään samiksia Marian kanssa, mutta tsekataan viimeiseksi vielä ruoka-osio, josko sieltä löytyisi yhteinen sävel.

Marin_silmin-7944

Maria käyttää rasvatonta maitoa, kevytlevitettä ja syö herkkuja (kuten suklaata) kaksi kertaa viikossa. Tuoreita kasviksia lähes joka päivä ja alkoholia harvakseltaan.
En käytä maitotuotteita ja jos joskus ostan maitotuotteita kotiin, ne ovat AINA täysrasvaisia. Kevytlevitettä ei meidän taloudesta löydy IKINÄ (kamalaa myrkkyä), meillä syödään voita. Suklaasta en välitä, mutta kasviksia menee juu, mutta menee viiniäkin kyllä enemmän kuin harvakseltaan. Hyvän ruuan yhteyteen kuuluu hyvä viini, piste. Ja meillä syödään hyvää ruokaa usein.

Marin_silmin-7957-2

Niin, tuon vertailun perusteella en siis olekaan kovin keskiverto, vaan varsin uniikki pakkaus. Ei taidakaan löytyä minunlaisia kolmeatoista tusinasta, jes!

Noh, ehkä kuitenkin loppujen lopuksi jokainen meistä on varsin uniikki ja ainutlaatuinen tyyppi, olipa kuinka Marian kaltainen tahansa. Ehkä se on se mieli ja asenne joka ratkaisee ja tekee meistä yksilöllisiä.

Kuinka keskiverto sinä olet?

Uskalla heittäytyä

Marin_silmin-8125

neuletakki ja nahkahousut By Malene Birger / farkkupaita Levis / tennarit Minna Parikka / brooch ja laukku Chanel

Marin_silmin-8130

Arvostan ihmisiä, jotka uskaltavat heittäytyä. Kuunnella sydämen ääntään. Ja ennen kaikkea tehdä mitä sydän sanoo, tai ainakin joku muu kuin järki. Rohkea ihminen, joka tekee mitä haluaa, välittämättä muiden mielipiteistä, on aina ihailtavaa seurattavaa.

Pidän itseäni ehkä hieman arkajalkana ja perusarkea ja rutiineja rakastavana ihmisenä, mutta kyllä minäkin aika ajoin heittäydyn. Olenhan irtisanoutunut kivasta vakkariduunista, myynyt rakkaan kotini ja muuttanut toiselle puolelle Suomea ja aloittanut alusta. Huomatakseni näin pari vuotta myöhemmin, ettei muuten käynyt hassummin, itse asiassa aika älyttömän hyvin. Onneksi uskalsin.

Välillä olen heittäytynyt vähän vähemmän, kuten lähtemällä tuntemattoman naisporukan kanssa reilu puolitoista vuotta sitten Dubaihin laukkureissulle. Vaikka olen kovin puhelias adhd-enemmän innokas kuin älykäs – tyyppinen henkilö, olen aika erakko ja lasken aika harvoja ihmisiä oikeasti lähelle. Ja tuoltakin reissulta jäi takataskuun hyvin tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa reissataan edelleenkin yhdessä ja pidetään tiiviisti yhteyttä. Eli siinäkin heittäytymisessä lopputulos oli ehdottomasti plussan puolella.

Marin_silmin-8147

Marin_silmin-8138

Tällä viikolla heittäydyin taas, sekä reissumielessä että asupuolella. Reissun varasin minulle ennestään tuntemattoman, aivan ihanan, laukkuleidin kanssa (terveisiä jos luet tätä ❤ ) ensi kevääksi Nizzaan, ja nyt meitä reissulaisia onkin sitten jo iso naisporukka lähdössä. Ihan mahtavaa. Reissuun lähtee sekä Dubain reissulta tuttuja, että ihan uusia tuttavuuksia ja nyt vaan odotetaan itse matkaa. Onneksi sitä ennenkin on yhteistapaamisia laukkujen merkeissä.

Lisäksi heittäydyin asupuolella, sillä vihdoin ja viimein hankin Parikan puputennarit. Ja kun kerran puput ostetaan, niin ostetaan nyt kerralla oikein risteytyskani: leopardipuput. Tennarit olivat FB kirppis löytö ja olen ikionnellinen, että ostin nuo söpöliinit. Ne ovat herättäneet jo paljon ihastusta ja olen niihin itsekin kovin rakastunut. Onneksi uskalsin.

Marin_silmin-8155

Marin_silmin-8131

Marin_silmin-8159

On minulla kuitenkin haaveita, joihin en ole uskaltanut heittäytyä. Vielä. Mutta aion kyllä, kun aika tuntuu oikealta tai kun rohkeutta on tarpeeksi ottaa kunnon tiikerinloikka. Niihin haaveisiin kuuluu niin kesäkanat, -lampaat, kuin ulkomailla asuminenkin, jossain ihanassa pikkukylässä Euroopassa kivassa maatalossa omavaraisesti. Tai ehkä sittenkin suurkaupungin sykkeessä palveluista nauttien?

Mikä on sinun rohkein heittäytymisesi?

Hirvee kiire…

Marin_silmin-8082

Marin_silmin-8086

Marin_silmin-8095

Moikka moi. Onko siellä vielä ketään?

Taisi ottaa rouvalla hääpäivä koville, kun tuli puolentoista viikon radiohiljaisuus (ja oli kuulkaa blogissa trafiikkia, kun näkyi puolisoni naamakin täällä, herranjestas, oikein lukijaennätykset paukkui!). No, hääpäivä tuli ja meni, kuten myös tiimillemme järjestetty kaksipäiväinen retriitti (Glasbruketissa, huikean kaunis paikka!), sienestykset viikonloppuna Savossa (yhteensä yli 9 tuntia viikonloppuna metsässä sieniä bongaillen, täydellistä!) ja mitähän vielä. Ai niin, piuha oli taas nenässä yhden vuorokauden ja nyt on taas mitattu rouvan mahaa ja ruokatorvea. Elämääkin on tässä välissä yritetty elää, mutta on ollut ihan hirvee kiire. Niin kliseistä kun se onkin näin syksyisin kun kaikki hokee kiirettään. Siitä syystä ajattelin, että tullaan blogin puolelle vasta sitten, kun en enää päivän päätteeksi rojahda sänkyyn suorilta jaloilta vain valvoakseni taas yhden yön ja sitten kun muistan taas istua ja hengittää syvään. Nauttia asioista.

Nyt työpuolella projektit rullaa hyvin eteenpäin ja sellainen mukava flow-tila alkaa löytyä melkoisen härdellin jälkeen. Jengi on löytänyt omat uudet roolinsa ja nyt jatketaan syksyä vieläkin kovempaa, mutta onneksi isolla ja loistavalla porukalla.

Kotona Alman kanssa uskallan jo hengittää ja viime yö oli ensimmäinen kuukauteen, kun nukuin heräten vain kolme kertaa yön aikana tarkistamaan tilanteen. Neiti on parempaan suuntaan koko ajan ja se on hyvä se. Melko paljon tässä on aihetta kyllä stressattukin.

Marin_silmin-8094

Marin_silmin-8106

Marin_silmin-8117

Niin, ja maanantaina sain sähköpostiini melkoisen ihanan yllätyksen Nizzan Chanelilta. Myyjäni laittoi uusimman tulevan malliston ”Launch Centre No5” tiedot minulle ja olen koko viikon ihastellut tulevaa mallistoa. Melkoisen space -teemalla mennään, paljon hopeaa ja aika erikoisiakin juttuja luvassa. Ja olen tässä koko viikon perustellut itselleni miksi en saa tilata mitään uutta (koska paljon laukkuja, koska mahdollinen tulevan talven NHL matka Kanadaan ja Jenkkeihin, koska koska koska…) ja sitten perustelen heti perään miksi minun täytyy ehdottomasti tilata, ainakin uudet tennarit. Koska syntymäpäivä on tässä kuussa. Ja syntymäpäivällä on se suurin painoarvo, tietenkin. Olen mestari puhumaan itseni ympäri tällaisissa tilanteissa.

Ai niin, ja meinasin aloittaa jonkun uuden harrastuksen näin syksyn kunniaksi. Harkitsin vuoden tauon jälkeen jopa vähän aikaa jotain urheiluakin. Mutta päädyinkin Chanel Lovers Finland FB -ryhmän ylläpitäjäksi ylläpitämään ehkä Suomen ihaninta laukkufoorumia, jossa on muutama tuhat ihanaa naista (ja muutamia miehiä), jotka kaikki jakavat saman intohimon. Kyllä sellainen harrastus nyt yhden urheilun voittaa.

Kuvissa tylsää toimistoasua ja melkoisen mustat silmänaluset, jotka peitetty aurinkolaseilla. Kuvien Hope -merkin t-paita on maailman paras, niin pehmeä ja laadukas ja kivan mallinen. Merkki on tullut nyt myyntiin Vaasaan Minun/Min liikeeseen ja jos etsit hyvälaatuista t-paitaa suoralla leikkauksella, tiedät mistä käydä sen hakemassa! Minä aion hamstrata näitä kaikissa väreissä.

Marin_silmin-8111

Marin_silmin-8110

Marin_silmin-8085

bikerrotsi Balenciaga / t-paita Hope / suorat housut Samsoe & Samsoe / laukku ja vyö Hermès / espadrillokset Chanel / aurinkolasit Ray Ban

Mutta tärkein kysymys loppuun, mitä sinulle kuuluu? Onko hirvee kiire?