Vaasan Imelda Marcos

Vaasan Imelda Marcos täällä huutelee, moi. Budapestista kotiuduin jo tiistai-iltana, mutta sain samantien jonkun kamalan kulkutaudin ja vieläkin olen puolikuolleena sängyn pohjalla ja mietin, että tällainenkö se miesflunssa oikein on. Kun ei jaksa muuta tehdä kuin valittaa huonoa oloaan. Mietin vielä kirjoittelenko Budapestistä mitään, sillä yhden kokonaisen kiertelypäivän jälkeen ei voi kovin paljon sanoa, paitsi että palvelukulttuuri oli pahimmillaan aivan järkyttävää, parhaimmillaan ihan jees. Ja englanninkielentaito tosi huonoa.

Mutta mistä kirjoitan nyt, ja mistä jo vähän instan puolella hihkuin, on tämä uskomaton kenkäonni, joka lykästi noin viikon sisällä 4 kertaa. Kyllä, ostin viikon sisällä 4 kengät, mutta kuulkaapa tarinat, ai jai. En voi käsittää miten oikeassa asennossa sattuivat kuut ja tähdet olemaan reilun viikon ajan, sillä tulipahan haalittua melkoisia löytöjä ja murto-osalla oikeasta hinnasta. Oih, tarjoushaukka hyrrää onnesta.

Nämä Alexander Wangit esittelenkin jo viime postauksessa, eikä mennä niihin sen syvemmin, kuin toteamalla että älyttömän hyvä löytö.

Marin_silmin-0855

Marin_silmin-0857

Ja nämä toiset Alexander Wangit, huh. Olen ihastellut näitä ”tupakkatossuja” siitä asti, kun ne tuli myyntiin ja miettinyt että raaskinko ostaa itselleni. Noh, en onneksi raaskinut, sillä nämä tupsahtivat sitten eteeni Zadaa appissa ja hetken aikaa seurailin kenkiä ja kun myyjä tiputti niistä roimasti hintaa, tataa, klik klik ja matkalla Marin luo. Maksoin alle viidesosan niiden ovh-hinnasta ja mikä parasta, kengät ovat täysin uudet ja käyttämättömät. Munkkien munkki, sanon minä.

Marin_silmin-0864

Marin_silmin-0866

Ja entäpä nämä Bottega Venetat? Luojan kiitos en myynytkään tuota sinistä Evelyneä, en yksinkertaisesti raaskinut ja hyvä niin. Ne nimittäin sopivat täydellisesti yhteen, Hermès ja Bottega Veneta, ihan mahtava kombo. Ne tuli erään laukkututtuni kautta. Rakastuin jälleen kirkkaan siniseen palavasti.

Marin_silmin-0874

Marin_silmin-0875

Ja sitten nämä Budapestin tuliaiset. Päätimme maanantaina, kaupunkipäivänä, työkaverini kanssa, että haluamme ostaa paikallista designia ja googlailimme paikallisia putiikkeja ja muutaman kuvan perusteella aina suunnistimme paikasta toiseen. Nämä kengät löytyivät ”hipsterialueelta” osoitteesta Klauzál tèr 1, Budapest 1072. Putiikki oli mielettömän kaunis. Upeiden kenkien lisäksi siellä oli ihania koruja, erikoisia nahkalaukkuja ja mitä ihanimpia vaatteita ja itse liiketila oli mielenkiintoinen. Yksi upea kierrätysmateriaalista tehty villatakki jäi kovasti polttelemaan mieltäni. Paikkaa piti kenkäni suunnitelleen naisen isä ja hän oli tosi mukava ja kertoi että heidät oli kutsuttu Helsinkiin sustainable fashion weekille, mutta työkiireiden takia eivät päässeet osallistumaan. Kenkien merkki on Dyan ja heidän verkkosivun löydät täältä.

Marin_silmin-0858

Marin_silmin-0861

Ja mitä tulee lempinimeeni Imelda Marcos, olen sen ehkä joskus bloginkin puolella kertonut. Äitini aikanaan nimitti minut Imelda Marcokseksi, sillä olen aina rakastanut kenkiä. Kun toiset tykkää tennareista, toiset korkkareista, niin minä yksinkertaisesti tykkään kengistä. Ja sen kyllä huomaa meidän huushollissa, sillä kenkiäni on kaikkialla. Näillä aarteilla kelpaa kävellä pitkään ja aivan varmasti tulevat näkymään blogissa.

Oletko sinä tehnyt hyviä löytöjä lähiaikoina?

Keltaisen lumoissa

Marin_silmin-0810

Marin_silmin-0822

Marin_silmin-0845

Tiedän, jälleen keltaista. Joku on nyt pahasti vialla, sillä olen alkanut tykätä väreistä pukeutumisessa. Minä, mustan palvoja, rakastankin yhtäkkiä näitä kirkkaan keltaisen sävyjä ja kesältä muistatte kirkkaan vihreän kauden, joka on nyt muuttunut syväksi ihastukseksi smaragdin vihreää kohtaan. Huomaan katselevani kauniita syksyisiä vihreän sävyjä sillä silmällä vähän väliä. Olen aina jotenkin välttänyt murrettuja sävyjä enkä ole koskaan viehättynyt syyskauden sävypaletista, sillä olen aina kuvitellut että murretut sävyt eivät sovi minulle. Kuitenkin tällä hetkellä syksyinen metsän vihreä ja tumma smaragdin vihreä vetää kovasti puoleensa.

Syksyisen vihreää itse asiassa löytyykin jo tällä hetkellä yhdestä silkkisestä Balmuirin huivistani, jonka sain viime viikolla lahjaksi ja olen tykännyt sävystä erittäin paljon. Se lähtee mukaani Budapestiin ehdottomasti. Saa nähdä, jos sieltä löytyisi jotain kivaa vihreää tälle syksylle. Lähdemme siis työporukalla, koko henkilökunta, lauantaina Budapestiin. Sekä tekemään töitä, että juhlistamaan hyvin mennyttä viime vuotta. Minusta on erittäin tärkeää että koko henkilökunta pääsee mukaan ja voimme yhdessä skoolata hyvälle viime vuodelle, sillä jokainen meistä on tehnyt sen tuloksen eteen erittäin paljon työtä. Olen järjestänyt meille työn lisäksi vähän vapaa-ajan ohjelmaa ja hotellissamme on myös spa, joten on ehkä pakko mennä suolahuoneeseen, ottaa rentouttava hieronta ja käydä kasvohoidossa. Ah.

Kuvissa on muuten mahtava löytö DC:n huutokauppaviikonlopulta. Olen ihastellut pitkän aikaa jo näitä Alexander Wangin nilkkureita, ja nimenomaan tällä lyhyellä nilkkurivarrella ja tataa, sattui olemaan huutokaupassa juuri minun koossa. Ja lähti kuulkaa halavalla. Tanssin sellaista voitontanssia pitkin asuntoa kun nämä nappasin, että siinä olisi jäänyt moni pyllynsheikkaaja kakkoseksi.

Marin_silmin-0831

Marin_silmin-0812

Marin_silmin-0839

silkkipaita COS / nahkahousut Michael Kors / nilkkurit Alexander Wang / laukku ja silmälasit Balenciaga / kaulahuivi Samsoe&Samsoe

Mitä sinulle kuuluu? Oletko tehnyt hyviä löytöjä?

Umpisurkea

Marin_silmin-0774

Marin_silmin-0801Bongasin Marjukan blogista viime viikolla loistavan tekstin missä hän mietti asioita, joissa hän on huono ja halusin listata vastaavia asioita itsekin ylös, joissa olen suorastaan umpisurkea. Ja kappas kehveliä, luin eilen illalla Tuulannelin blogia ja great minds think alike, hän oli tehnyt saman postauksen. Haha.

Aloitetaan sillä, missä olen suorastaan umpisurkea, nimittäin pysymään rauhallisena auton ratissa. Samantien kun laitan turvavyön, käynnistän auton ja kosken autonrattiin, alkaa road rage. Puolisoni ja veljeni aina nauravat, että jos minut ja veljeni puolison, rakkaan fugemummoni, laittaisi samaan autoon toisen kuskiksi ja toisen kartturiksi, esim. Fugessa, olisi siinä maailman luokan tosi-tv -viihdettä. Mutta minkäs teet, kun kukaan muu ei osaa ajaa niin hyvin kuin minä, ainakaan omasta mielestäni.

Laulaminen, siinä taito, missä ei suotu minulle ei sitten minkäänlaisia lahjoja. Vieläkin kauhulla muistelen sitä ala-asteen laulukoetta, missä piti opettajalle ja yhdelle oppilaalle laulaa joku laulu. Lauloin hymyhuulet, enkä koskaan unohda opettajan ällistynyttä ilmettä. Tuo kaveri, joka lauluani kuunteli, taisi kommentoida sitä sanoilla ”aivan kamala”.

Marin_silmin-0783

paita Samsoe&Samsoe / culottespants Michael Kors / laukku ja espadrillokset Chanel

Marin_silmin-0800

Olen myös erittäin huono tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan, sillä multitaskaan niin maan p****sti. Huomaan, että mitä enemmän ikää tulee, sen vaikeampi minun on keskittyä vain yhteen asiaan, mutta jos saan tehdä 2-3 asiaa yhtä aikaa, keskityn paljon paremmin ja saan paljon enemmän aikaa. Mutta jos ainoastaan yksi asia, en vaan pysty keskittymään. Siksi monet tehtävät ovat minulle savolaisia rojekteja: aloittamista vaille valmiita.

Shoppailulakot? Olen niissä aina tosi huono, tai siis huono pitämään niitä. Ei ne koskaan onnistu niin kuin ajattelin. Mutta esim. karkkilakko tms.? Ei mitään ongelmaa. Kestää kyllä. Shoppailulakon huonosta lopputuloksesta esimerkkinä olkoon näiden kuvien kirkkaankeltainen collegepaita… Koska tarvitseehan jokainen nainen kirkuvankeltaisen paidan, joka on kuin huutomerkki. Tarvitseehan?

Asia missä olen vielä huono, mutta en haluaisi olla siinä huono, on kuunteleminen ja läsnäolo. Tämän kanssa on tehty paljon töitä ja vaikka nykyään kuuntelen hyvin tarkasti, huomaan silti välillä että minulla on hirvittävä kiire päästä kertomaan se oma mielipide/totuus asiasta, vaikkei olisi oikeasti mitään tarvetta tuoda sitä esille. Tämä on asia, jonka kanssa on jumpattu jo vuosia, tiedostettu ja tehty töitä. Ja läsnäolo, luulen, että siinä meillä monella olisi petrattavaa jonkun verran. Nykyään tuntuu että kun ärsykkeitä on niin hemmetin paljon, joutuu läsnäolon kanssa tekemään aika paljon töitä. Varsinkin tällainen vähän vilkkaampi ja nopeatempoisempi tapaus. Ote herpaantuu niin äkkiä.

Marin_silmin-0799

Marin_silmin-0785

Ja yksi vielä. Olen umpisurkea leipomaan, jos tuotokseen tarvitaan hiivaa. Pullat ovat kivikovia ja leipä lättänää kuin pannukakku. Siitä syystä puolisoni hoitaa kaikki hiivaa tarvitsevat leipomiset meillä kotona. Toki, joskus voisi lukea sitä reseptiäkin tarkemmin, eikä laittaa yhtä ainesosaa yhden tölkin sijasta yhtä teelusikallista. Voi se syy olla siinäkin.

Oletko huono samoissa asioissa kuin minä ja mitä muuta uskallat tunnustaa?

Marin_silmin-0803

Marin_silmin-0796

 

 

 

Päivävaellus Ylläksellä

IMG_20180827_131142.jpg
Reittikartta

IMG_20180828_110218.jpg

Levillä ollessamme kävimme muutamaan otteeseen myös Ylläksellä. Ihastuin ensimmäisellä kerralla valtavan paljon Ylläksen kauneuteen, joten päätimme tehdä reissumme aikana myös päivävaelluksen Ylläksen jylhissä, mutta kauniissa maisemissa. Päiväksi sattui vielä meidän hääpäivä, 9. sellainen, ja puolisoni yritti jankuttaa että ensi vuonna, kun 10 vuotta on yhteistä aviotaivalta takana, voisimme tehdä 10 päivän vaelluksen… Never!

Olimme käyneet edellisenä päivänä jo ajelulla Ylläksellä (kannattaa muuten ajaa Maisemareitti -osuus, on nimittäin hieno!) ja katselleet vähän reittiä etukäteen. Auton jätimme Ihmisen ringin parkkipaikalle, josta päiväreissumme starttasi. Olimme syöneet tukevasti pohjalle, joten eväänä meillä kulki banaania, sämpylät, vettä ja energiapatukat. Matkan varrella  on kyllä myös paljon nuotiopaikkoja, jos haluaa paistaa makkarat, mutta me koimme, ettei meillä ollut tarvetta, ja hyvin riitti nuokin eväät. Joten ainoastaan pieni reppu kulki mukana.

Marin_silmin-0719
Varkaankurun ”vesiputous”

Marin_silmin-0723

Marin_silmin-0724

Marin_silmin-0733

Marin_silmin-0735
Ensimmäinen vaativa osio, matkalla Kesängin keitaalle

Marin_silmin-0736

IMG_20180828_111603.jpg

Marin_silmin-0740

Ihmisen polulta starttasimme kohti Varkaankurua aika perinteisissä Lappi-maisemissa ja Varkaankurun ”vesiputouksella” reitti jakautuu moneen suuntaan. Me jatkoimme sieltä eteenpäin ja lähdimme hiljalleen nousemaan ylöspäin (Kesängin keidas kylttejä seuraten). Mitä enemmän ylöspäin kävelimme, sitä enemmän maisemat alkoivat jylhenemään ja muuttumaan karuiksi kalliomaisemiksi. Kartassa näkyvät punaiset osiot pisteiden päällä ovat sen vuoksi, että ne ovat hieman vaativimpia kävellä. Tällä osuudella ne tarkoittivat pitkospuita kivikkojen päällä. Ihastelin ja huokailin maisemia moneen otteeseen ja olin niin onnellinen, että päätimme valita juuri tuon reitin.

Kun kallio-osuus oli kävelty, tulimme jälleen risteykseen, josta edelleen jatkoimme Kesängin keitaan mukaan ja sitten alkoikin kiva vihreä metsäosuus, jossa meitä tuli vastaan yllättävän paljon eläkeläisiä ja sisäinen mummoni hykerteli onnellisena. Kun metsäosuus oli reippailtu, saavuimme järven rannalle, josta lähdimme edelleen Kesängin keitaan suuntaan ja matkalla meitä vastaan tuli muutama porokin. Maisema muuttui suoalueeksi ja aivan erinäköiseksi. Kesängin keitaalla pysähdyimme hetkeksi ja koska siinä oli kahvio, päätimme ottaa piccolopullon kuohuvaa hääpäivän kunniaksi ja puoliso söi vielä poroletun. Keliaakikoille tiedoksi, että kahviossa on myös gluteenitonta suolaista ja makeaa tarjolla, mutta minä jätin väliin, kun ei ollut nälkä. Kesängin keitaan yhteydessä on myös vessat.

Marin_silmin-0746

Marin_silmin-0748
Matkalla Kesängin keitaalle

IMG_20180828_120141.jpg

IMG_20180828_121117.jpg
Skool meille!

Kun sekä nestettä että ruokaa oli tankattu, jatkoimme kohti Pirunkurua. Pirunkurun kohdalla oleva punainen vaativa-osuus merkintä on siinä syystä. Siitä nimittäin alkoi koko reissun erittäin puuskuttava ja hikoiluttava osio. Nousimme todella jyrkkää rinnettä ylös, joka muuttui vielä irtokiviksi ja kävellä piti todella varovaisesti, ettei kivet luisu jalkojen alta pois. Nousu on vielä yllättävän pitkä ja toistan vielä, hyvin jyrkkä. Ohitimme useita seurueita jotka huilasivat matkalla ja itsekin piti ottaa happea moneen otteeseen. Lisäksi yksi miespoloinen oli matkalla ison rinkan kanssa, saattoi olla aika kova nousu painavan rinkan kanssa. Mutta kun rinteen pääsee ylös, avautuu henkeäsalpaavan kauniit maisemat. Kesänkijärvi (jonka juurelta alat nousta), Ylläksen jylhät maisemat, metsää. Niin kaunista. Pirunkurun päällä oli oppilaitosryhmä ja paljon pieniä lapsia. On varmasti ollut opettajilla peräänkatsomista heidän kanssaan, jos he nousivat rinteen ylös.

Pirunkurulta jatkoimme matkaa kohti Tahkokurua kivikkoisessa maisemassa edelleenkin irtokivien päällä kävellen, mutta enää ei tarvinnut tarpoa ylöspäin. Maisemat olivat todella kauniit. Tahkokurulla pysähdyimme syömään eväitämme ja siellä oli isot nuotiopaikat, vessat, kodat ja puuvarastot. Lisäksi siellä oli hyvin tuttavallisia lintuja, jotka tulivat syömään lapsien käsistä ruokaa, kun nämä oppilaat tarjosivat linnuille leivänpaloja. Emme tiedä mitä lintuja ne olivat, mutta todella uteliaita ja tuttavallisia.

Marin_silmin-0752
Pirunkurun nousu alkamassa
Marin_silmin-0753
Pirunkuru
Marin_silmin-0754
Pirunkuru
Marin_silmin-0756
Pirunkuru valloitettu

Marin_silmin-0758

IMG_20180828_125413.jpg

Tahkokurun jälkeen maisema muuttui jälleen perinteiseksi Lappimaisemaksi ja kävelimme pitkähkön, mutta helppokulkuisen metsäosuuden (ja bongailin sieniä) Kellokas kylttejä seuraillen. Kun pääsimme eräälle parkkipaikalle Kesänkijärven toiseen päähän, reitti jakaantui moneen eri suuntaan ja siinä vähän aikaa mekin testailimme montaa eri reittiä että mihin ihmeeseen tästä pitäisi nyt lähteä, että pääsemme kävelemään vielä haluamamme Seitapolun haastavan osuuden. Valitsimme reitin, joka oli Kellokkaan, Kesängin keitaan ja Hillapolun suuntaan, ja se olikin sitten oikea reitti (tosin oli paljon kylttejä, jotka näyttivät kaikkia edellämainittuja paikkoja myös eri suuntiin). Kävelimme pitkospuita pitkin suoalueen yli, josta sitten pian pääsimme kääntymään reittimme viimeisen ”vaativan” osuuden, joka oli Seitapolun osuuden pitkospuut. Nousimme ne alhaalta ylöspäin, n. 1 km:n verran ja kävelimme joenvartta pitkin ja nautimme taas hieman erilaisesta maisemasta. Kun Seitapolun pitkospuut oli noustu, olimmekin jo takaisin Varkaankurulla, josta autollemme oli enää 1,3 kilometrin matka samaa reittiä jota olimme jo kertaalleen lähtiessämme kävelleet.

IMG_20180828_145042.jpg
Joenvarsi maisemia Seitapolun vaativalla osuudella

Reitin kokonaispituus oli n. 16 km ja taukojen kanssa kannattaa varata aikaa vähintään 5-6 tuntia, että ennättää nauttia. Me olemme puolisoni kanssa melkoisia ”pikakävelijöitä” eikä tauot olleet pitkiä ja meillä meni aikaa n. 5 tuntia tuolla reitillä. Toki kuvasimme jonkun verran reitillä ja se tietysti teki matkan tekoa hitaammaksi.

Suosittelen kyllä täydestä sydämestäni tätä reittiä. Niin paljon erilaisia maisemia, ja huikean kaunis luonto. Kyllä mieli ja sielu lepäsivät. Kannattaa kuitenkin olla suhteellisen hyvä peruskunto, varsinkin jos mielii nousta tuon Pirunkurun. Ihan rapakuntoisena en lähtisi sitä puskemaan ylös. Nyt polttelee päästä seuraavan kerran jollekin eri reitille, yön yli reissulle, tai miksei pidemmällekin. Kunhan ei sitä 10 päivää oteta.

Oletko käynyt samalla reitillä vaeltamassa Ylläksellä? Mitä tykkäsit?

Viime aikoina…

Marin_silmin-0667

IMG_20180905_180535.jpg

Marin_silmin-0378

Olen hurahtanut keltaiseen, kuten kuvista näkyy. Kaikki alkoi tuosta keltaisesta huivista, jonka jälkeen Levillä piti saada joku sporttinen huppari ja kaiken kruunasi tuo Samsoen todella räikeä keltainen college. Mutta hei, tuo keltainen jatkaa myös keväällä. Terv. muotitietoinen.

Olen tuskaillut ajankäytön kanssa. Kalenteria täyttää päivätyön lisäksi niin reissut, kuin mieluisat projektitkin. En tiedä olenko kertonut, mutta olen mukana Vaasan Nuorkauppakamarissa ja vedän tänä syksynä muutamaa mielenkiintoista projektia ja aikaa niihin kuluu kyllä reilusti. Sen lisäksi meillä kotona on ollut nyt vieraita asumassa sekä viime että tällä viikolla ja heidän kanssaan on tullut touhuttua kaiken näköistä. Ja Kyllikkiäkin pitäisi kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi, mutta se tuntuu olevan yhtä toivotonta kuin minun oppiminen puhumaan kiinaa.

IMG_20180831_094323.jpg

Olen vihdoin kerännyt syksyn satoa talteen. Ihan hävettää kertoa, mutta unohdimme pakastaa mansikoita ja mustikoita talven varalle. Nyt olen kuitenkin (tänään!) keitellyt meille omena-raparperi-kanelihilloa talven varalle, kerännyt ensimmäisiä sieniä ja suunnitellut viikonlopulle sieniretkeä. Olin niin onnellinen viikonloppuna kun löysimme reilusti herkkutatteja, että juoksin kuin hirvenvasa pitkin metsiä ja itkin kannon nokassa. Olen suhtautunut aina melko todella intohimoisesti sienestämiseen.

Olen hämmästellyt työkaverin puutarhassa kasvavia viinirypäleitä. Wau.

Olen istunut joko auton ratissa tai pelkääjän paikalla muutaman viikon sisällä tuhansia kilometrejä. Onneksi uusi auto on tosi kiva ja kaupunkiajot on ihan mahtavaa ajaa sähköllä, mutta ihan hetkeen en kyllä jaksa kovin pitkiä matkoja ajella.

IMG_20180901_151916.jpg

IMG_20180906_171059.jpg

IMG_20180902_104449.jpg

Olen ihmetellyt mitä huulilleni on tapahtunut. Ne ovat jatkuvasti rutikuivat, siis ihan halkeilevan kuivat, eikä mikään tökötti auta niitä kosteutumaan. Ne alkavat olla jo hirmuisen kipeät. Vinkkejä, kuinka saada superkuivat huulet takaisin kuntoon?

Olen fiilistellyt Lappia ja sitä myötä halunnut yksinkertaistaa. Olen laittanut paljon tavaraa pois, ja sitä kautta saanut jo paljon sisäistä rauhaa. Vielä kun taklaan tuon ajanhallinnan mörön, niin sitten alkaa olla fengshuit kohdallaan.

Olen nauranut mitä kummallisimmille ilmoituksille. Tuohon kahvilaan meillä ei olisi Kyllikin kanssa asiaa, olisi ikuinen porttikielto.

IMG_20180828_190523.jpg

Olen koukuttunut Fort Boyard Suomi sarjaan. Harmaa tiimi, eli Oona, Heikki ja Perttu on mun suosikkeja. Go grey go!

Mitä sinun elämään on kuulunut viime aikoina?