Kolme uutta asiaa

Marin_silmin-4340

Marin_silmin-4376

Marin_silmin-4394

Tässä postauksessa on periaatteessa kolme uutta asiaa, jotka eivät ole blogissa vielä näkyneet. Ensimmäisenä mainittakoon tuo hauska ja upean vihreän värinen Iittala X Issey Miyake kangaskassi, josta on tullut kyllä arjen suosikki tavaroiden roudaamiseen. Kangas on laadukasta, paksuhkoa ja kestävää ja nahkainen strap on tosi jämäkkä. Kassin muotokieli on todella kaunis. Jos siis etsit laadukasta, käyttöä ja katseen kestävää kangaskassia, voin lämmöllä suositella näitä Iittala X Issey Miyake -kasseja.

Toinen uusi asia, mikä itse asiassa ei nyt ole niiiin uusi enää oikeasti, on tuo ruohonvihreä Zadig & Voltairen merinovillaneule. Ostin neuleen silloin viime Kööpenhaminan reissulla, kun puolisoni kanssa kävimme siellä pidennetyn viikonlopun lorvimassa. Ihastuin ja suorastaan hullaannuin neuleen kirkkaan vihreästä sävystä, joka sopi ihon sävyyni loistavasti. Merkki oli ennestään merkkinä tuttu, mutta käyttökokemusta ei ollut ollut merkin tuotteista. Hintalappu kirpaisi, neule ei ollut edullinen, joten oletin saavani laatua joka kestää. Oletin väärin. Neule nyppyyntyi heti aivan järkyttävän epäsiistiin kuntoon. Tiedän toki, että nyppyyntyminen on villavaatteille ominaista ja huollan vaatteitani hyvin ja säännöllisesti, mutta tuon paidan osalta olen ollut todella pettynyt. Tuntuu ettei sitä mikään pelasta, joten olen ottanut sen tuollaiseen ”puoli-siistiin vapaakäyttöön”, eli kauppareissuille takin alle… Jatkossa jätän kyllä merkin tuotteet omalta osaltani ostamatta.

Marin_silmin-4392

Marin_silmin-4352

Marin_silmin-4372

Huurre neuletakki Hálo from North / neule Zadig & Voltaire / Nahkahousut Massimo Dutti / kassi Iittala X Issey Miyake / tennarit Chanel

Ja kolmas uusi asia onkin sitten oikeasti ihan uusi, hiukset nimittäin. Varmasti moni heikompisilmäisempikin yksilö huomaa, että tukka läks. Ja niinhän se läks. Päätös kypsyi viime vuoden lopulla, kun kyllästyin siihen pitkään luuhakkeeseen ja siitä lähtien olenkin odottanut kampaaja-aikaani, joka oli tällä viikolla. Ja suunnitelmissa on, että kesää kohti se lyhenee entisestään.

Sain muutaman päivittelyn, että miten raaskin leikata hiukseni, kun ne oli niin pitkät. Itse ajattelen niin, että kasvava luonnonvarahan tuo on, äkkiäkös ne kasvattaa takaisin jos siltä alkaa tuntua. Olen kuitenkin elämästäni ollut valtaosan lyhythiuksinen ja viimeiset vajaat 7 vuotta ollut vasta pitkähiuksinen, joten ei tuntunut missään päästä niistä eroon. Itse asiassa tunnen itseni enemmän minäksi kuin vuosiin. Jotenkin sopi juuri tähän vuoden alkuun pätkäistä tukka, kun elämässä on muutenkin niin paljon uutta ja muutosta päivätyön puitteissa ja harrastusten parissa. Aikaa aikaansa kutakin.

Ainoa asia nyt vaan lyhyttukkaisena oli se, että joutui ostamaan kaikenmaailman tököttejä, joilla laittaa hiuksiaan. Suolasuihketta kipaisin hakemassa tänään ja sitten kampaajalta ostin sellaista suihkutettavaa geeliä/hiuslakkaa, jolla on helppo muotoilla hiuksia vaikka pitkin päivää. Nyt täytyy oikeasti ryhdistäytyä hiusten laiton suhteen.

Marin_silmin-4361

Marin_silmin-4390

Huomenna tuleekin postaus Hermès Twilly huivien käytöstä ranteessa ”lettimuodossa”. Eli jos huivien monikäyttö kiinnostaa, niin muista lukea postaus myös huomenna. Nyt jatkan kolumnini muokkausta, joka ilmestyy ensi tiistaina Vaasa Insiderissa ja aiheena mikäpäs muukaan kuin Nuorkauppakamaritoiminta. Ja sen jälkeen Modern Familyn 9 tuotantokausi. Aika bueno päivä.

Huivirenkaalla leikittelyä

Marin_silmin-4294

Marin_silmin-4331

Marin_silmin-4319

Kaivoin pari viikkoa sitten huivirenkaat naftaliinista ja sen jälkeen olen innostunut taas käyttämään niitä. Minulla taitaa olla Hermèsiltä neljä erilaista huivirengas -mallia ja kaikilla saa tosi kivoja yhdistelmiä ja kokonaisuuksia huivien käyttöön. Tällä viikolla pakkasin kuvissa näkyvän huivirenkaan mukaan Savoon ja on tullut käytettyä sitten tätä samaa huivin pukemistapaa lähes koko viikko. Tuolla samalla keinolla saa myös kivan vyön tehtyä niin että tuo metalliosa on ikäänkuin vyönsolki. Ensi viikoksi täytyy sitten ottaa mukaan joku toinen rengas.  Ja itse asiassa viime postauksessa on sama solki ja huivi hieman eri tavalla laitettuna.

Nyt kun tulee kuljettua kahden kaupungin väliä, niin olen päätynyt pitämään Savon päässä perustyövaatteita jemmassa. Perus mustia juttuja, housuja, paitoja, neuleita jne. Pakkaan sitten lähtiessäni aina jotain värikkäitä huiveja ja asusteita mukaan, niin ei ole koko ajan ”samat vaatteet” päällä.

Marin_silmin-4337

Marin_silmin-4301

Marin_silmin-4303

Ihanaa muuten olla kotona Vaasassa ja vapaalla koko viikonloppu. En aio tehdä yhtään mitään. Aika hurja viikko takana, lukuisia asiakaskohtaamisia, messut, vajaa 1200 km autoilua, ja mitähän muuta vielä, en edes muista enää. Ensi viikolla ajelen sitten tiistaina takaisin Savon suuntaan ja siellä päässä odottaakin sitten kampaajakäynti. Viimeksihän kävin kampaajalla viime heinäkuussa, joten joutaahan tuota jo heti perään uudestaan.

Ja asusta muutama sana, vaikkei siitä nyt mitään kerrottavaa ehkä olekaan, vanhoja juttuja kaikki. Nahkatakki löytyi omista kätköistä ja olen tykännyt käyttää sitä näiden Chanelin liehulahjehousujen kanssa, kiva kombo. Ja tuo Celinen laukku, olenkohan kertonut siitä koskaan mitään? Muistelisin, että se on joskus vilahtanut blogissa… Se oli minun 30-vuotislahja itselleni ”muutama” vuosi sitten, kun olimme viettämässä synttäreitäni puolisoni kanssa yhdistetyllä Pariisi-Milano reissulla. Myyjänä oli melkoisen komea kaveri ja puolisoni irvaili minulle koko ajan (suomeksi tosin) vieressäni, kun en silmiäni saanut irti siitä komeasta ja mahdottoman ystävällisestä miesmyyjästä. Toivottavasti ei ymmärtänyt sanaakaan suomea, kun puolisoni vitsaili minulle. Juuri silloin sattui vielä olemaan vielä muotiviikot Euroopassa ja pääsimme katsomaan sitäkin humua sivusta, joskaan en ihan ymmärrä sitä sirkusta, mutta eihän minun tarvitsekaan ymmärtää. Ja tästä päästäänkin aasinsiltana alkuviikon surulliseen uutiseen Karl Lagerfeldin poismenosta, mutta ei mennä siihen nyt sen syvällisemmmin. Jokainen meistä on aiheesta lehdestä lukenut, ja kyllä ainakin minusta tuntui erittäin pahalta ja kyynelkin tuli silmään. Melkoinen mestari on nyt poissa. Saa nähdä mitä tapahtuu Chanelille ja Fendille nyt. Kyllähän Karl aikoinaan nosti Chanelin uuteen kukoistukseen ja tietyllä tavalla loi brändin uudestaan.

Marin_silmin-4291

nahkarotsi Muubaa / poolo Nanso / housut Chanel / laukku Celine / huivi ja huivirengas Hermès / kengät Alexander Wang

Marin_silmin-4313

Marin_silmin-4322

Mutta nyt minä siirryn sohvalle vaaka-asentoon, pistän Netflixin pyörimään taustalle ja otan pienet päikkärit Kyllikki ja Marsa kainalossa.

Ihanaa viikonloppua!

Sehän on kuin Ruotsin lippu…

Marin_silmin-4204

Marin_silmin-4235

Marin_silmin-4225

…totesin omasta asustani viikko sitten, kun olimme matkalla Seinäjoelle katsomaan Tästä asti aikaa -musikaalia. Ja värikäs, harvinaisen värikäs minun päälleni. Ehkä vanha koira alkaa oppia uusia temppuja.

On ollut henkisesti vaikea palata blogin äärelle, sillä edelliseen tekstiin palaaminen ja sen näkeminen on ollut tuskallista. Mutta elämä jatkuu, pienin askelin kerrallaan. Saimme Alman tuhkat kotiin ja ne ovat kauniissa pellavapussissa odottamassa kevättä ja kesää, että neiti pääsee mökille vielä viimeisen kerran.

Alkuvuosi on ollut hieman uuden opettelua toisestakin syystä, sillä meillä aukesi uusi toimisto Savoon, Varkauteen ja pendelöin kahden kaupungin väliä vuoroviikoin. Hieman tuntuu kuin olisi turistina koko ajan, mutta onneksi sentään auto on tuttu ja turvallinen. Nyt alkaa onneksi muodostua tällaiseen elämään rutiinit ja eiköhän sitä kohta kaikki toimi ihan normaalin oloisesti. Mutta naurahdin yksi päivä, että taas meidän elämä on kahden paikkakunnan välillä sukkulointia, tosin tässä välissä ennätettiin elää tasaista arkea reilu 3 vuotta, joten oli jo aikakin vähän saada muutosta elämään. Onneksi tällainen on hyvin tuttua meille.

Marin_silmin-4214

Marin_silmin-4230

Marin_silmin-4210

Asusta muutama sananen. Kaikki muu on tuttua ja vanhaa, mutta tuo kauluspaita oli löytö Zadaasta. Heti nähdessäni sen ihastuin ja oli pakko ostaa se. Nuo keltaiset sivuraidat on tosi kiva yksityiskohta ja tykkään raikkaan sinisestä sävystä ja reilusta mallista. Ja tuo Hermèsin huivi sopii mielestäni tosi hyvin paidan kanssa, vaikkakin kuosi on tosi erilainen. Mutta eikös se ole muotia miksata eri kuoseja keskenään? Vai joko se muoti meni jo?

Zadaasta puheenollen. Sinne on tullut tosi kiva lisäominaisuus, eli voi ehdottaa/tarjota myyjälle hintaa jostain tuotteesta ja on sitten myyjästä kiinni hyväksyykö hän hintaehdotuksen vai ei. Tuolla uudella ominaisuudella sain superedullisesti upean täyspitkän silkkimekon, jonka otan mukaan Lyoniin Ranskaan toukokuussa, kun matkustan Nuorkauppakamarin Eurooppakokoukseen. Se onkin varmaan seuraava reissu mikä on odottamassa, sillä nykyisessä tilanteessa en oikein tiedä milloin voin pitää lomaa, kun töitä on aika paljon. Tosin, en missään nimessä valita, ihan omasta tahdosta ja innostuksesta tätä teen. Kyllä sitä sitten kesällä viimeistään lomaillaan, tosin sielu huutaa päästä Lappiin vaeltamaan, joten kesä menee varmasti Suomen kauneutta ihaillen.

Marin_silmin-4244

Marin_silmin-4197

takki Harris Wharf London / nahkahousut Michael Kors / kauluspaita Zara / silkkihuivi Hermès / kaulahuivi Samsoe&Samsoe / laukku Chanel / kengät Alexander Wang

Marin_silmin-4238

 

Ja nyt jatkan laskiaispullan syöntiä ja pakkaamista. Huomenna kääntyy Volvon nokka kohti Varkautta ja Kyllikin kanssa meitä odottaa reissuviikko isän lihapatojen ääressä.

Ihanaa viikonloppua just Sulle!

Alma

marin_silmin-3193

Tämä viikko on ollut yksi elämäni raskaimmista. Paras ystäväni, sieluntoveri Alma on poissa. Olen miettinyt paljon, kuinka kirjoittaisin asiasta, sillä en osaa sanoittaa niin kaunista, elämänmakuista, aitoa, vahvaa mutta herkkää tarinaa siitä minkälainen koira Alma minulle oli. En osaa kirjoittaa auki niitä kauniita, mutta pieniä vivahteita, niitä hassunhauskoja hetkiä ja sitä suurta persoonaa mikä Alma oli. Mutta onneksi nämä kaikki muistot ovat minun sydämessäni ja säilyvät siellä.

Alma oli elämäni koira, se koira, josta moni koiranomistaja puhuu. Se ystävä, jonka kanssa sielu värähtelee samaan tahtiin, ystävä jonka kanssa taajuus on sama. Pelkkä katse riitti kertomaan missä mennään. 12 vuoden ajan Alma ilahdutti arkeamme ja elimme kuin symbioosissa. Elimme yhdessä todella suuret surun hetket, syvimmät kuilut, mutta myös valtavan paljon onnellisia hetkiä, iloa, naurua ja arkea. Arkea, sitä me ennen kaikkea elimme. Kaikkine sen vivahteineen. Me kasvoimme yhdessä niiksi versioiksi mitä tänä päivänä olemme. Vanhempia, viisaampia ja tasapainoisempia.

marin_silmin-6951

marin_silmin-0535

Alma oli koira, jolla oli valtavan hyvä tilannetaju, suuri viisaus ja ennen kaikkea suuri sydän. Se rakasti elämää, ja eli sitä täysillä. Se osoitti rakkauttaan ja uskollisuuttaan joka päivä. Jokainen päivä oli Almalle uusi seikkailu ja monenmoisia seikkailuita me koimmekin yhdessä. Alma rakasti sadepäivän jälkeisiä kastematoja asfaltilla, niiden päällä oli ihana pyöriä. Alma rakasti veneilyä, auringossa löhöilyä, pyörimistä pahanhajuisissa kasoissa, vanhempiani, kalkkunarullia ja vaseliinia. Voi pojat, vaseliinia Alma rakasti. Joka ilta hän halusi lipaista vaseliinia kun puolisoni laittoi huulirasvaa. Se oli heidän nukkumaanmenorutiininsa. Alma oli myös utelias. Hänellä oli oma tähystystorni, jonka päältä hän seurasi ikkunasta elämää, kauppakassitkin hän tarkisti joka kerta kaupasta tullessa. Ja mitään ei voinut tehdä salassa, sillä Alma tunnisti jo pienistä eleistä, mitä häneltä salataan ja kun tyttöjen oma reissureppu otettiin esille, alkoi mahdoton piippaus ja itku, joko mennään. Alma oli myös herkkä, hyvin herkkä, mutta kuitenkin äärettömän vahva. Hän hoivasi silloin kun sairastin, hän tuki silloin kun oli surua, istui niin kauan vieressä ja antoi itkeä turkkiaan vasten, niin kauan kunnes kyyneleet ehtyivät. Toivon sydämestäni, että olin edes puoliksi yhtä hyvä ystävä Almalle, kuin mitä Alma oli minulle. Hän opetti minulle niin paljon. Ystävyydestä, rakkaudesta, elämästä.

IMG_20180218_143227_704.jpg

Viimeiset puolitoistavuotta oli meidän lisäaikaa, aikaa jonka elimme täysillä, nauttien hetkestä. Alma eli hyvää elämää, lellittynä, rakastettuna ja lauman johtajana, kiitos hyvän sydänlääkityksen. Haluan kiittää meidän kaikkia läheisiä, jotka hoitivat Almaa meidän ollessa reissussa ja sitoutuivat tarkkaan rytmiin ja tarkkaan arkeen varsinkin Alman sydänlääkityksen aikaan. Kiitos.

Nyt meidän harvahammas on sateenkaaren toisella puolen, yhdessä äitini kanssa leikkimässä, hoitamassa puutarhaa ja nauttimassa elämästä. Näin haluan uskoa.

Kiitos Alma kaikesta. Olit elämäni valo.

marin_silmin-2604

Päiväretkellä Jeppiksessä

marin_silmin-4145

marin_silmin-4149

Kävimme puolisoni kanssa päiväretkellä Jeppiksessä, eli Pietarsaaressa. Minusta tuo Pietarsaaren kutsumanimi, Jeppis, on vähän hassu, enkä osaa oikein hahmottaa miten se on muotoutunut käyttöön, koska ei se mielestäni ruotsinkielisestä versiostakaan taivu, eli Jakobstad. Mutta sieltäpä se kai juuri onkin taipunut Jeppis muotoon ja käyttöön ja mikäs siinä, rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Pietarsaaren keskusta on kyllä todella viihtyisä ja elinvoimainen. Niin pieneksi kaupungiksi voisi luulla että keskusta on näivettynyt, mutta vielä mitä, on kivoja kahviloita, vaateliikkeitä ja vaikka mitä. Olen joka kerta Pietarsaaressa käydessäni ihastellut myös kaupungin rakennuksia ja arkkitehtuuria. Myös vanha puutalo-alue, Skata, on kaunis ja vierailun arvoinen. Itse asiassa yrityksemme teki Skatan alueesta mobiilisovelluksen turistien (ja toki myös paikallisten) käyttöön ja kävin viime syksynä kävelemässä tuon reitin ja se on kyllä todella mielenkiintoinen ja mikä määrä tietoa alueen ja rakennusten historiasta. Suosittelen lämmöllä kiertämään reitin appin kanssa esim. ensi kesänä. Asukuvat on otettu vanhan tupakkatehtaan edessä ja kaariholvin alta pääsee kulkemaan Skatan alueelle. Ja sellainen knoppitieto vielä tähän väliin, että burgeriketju Friends&Brgrs on lähtenyt käyntiin juurikin Pietarsaaresta ja ei ole tuon ketjun voittanutta mitä tulee burgereihin. Kaikki valmistetaan käsityönä ja myös gluteenittomat burgerit ovat laadukkaasti tehtyjä ja ah, niin maukkaita. Umami -burger, kokeile ja koukutu!

marin_silmin-4138

marin_silmin-4148

marin_silmin-4137

Ja mitä tulee työjuttuihin, niin olen parasta aikaa pakkaamassa kimpsujani kasaan ja lähden ajelemaan kohti Savoa. Meillä nimittäin aukeaa uusi toimisto Savoon ja ensi viikolla tulee kalusteet paikan päälle ja on varattu jo useita palavereja ja tapahtumia paikallisen vetäjän kanssa. Virallisesti sitten helmikuun alusta starttaamme, vaikkakin jo ensi viikosta lähtien alkaa tapahtua, jännää. Eniten ehkä jännittää, että minkälaisia sisarusvääntöjä saammekaan aikaiseksi, sillä toimiston vetäjäksi ryhtyy isoveljeni ja hän ryhtyy alaisekseni. Onneksi olemme kumpikin helppoja persoonia 😉 . Jatkossa tulen siis jakamaan työaikaani kahden kaupungin kesken ja välimatkaa niillä on mukavat 400 km ja siihen päälle Nuorkauppakamari -tehtävät. Mielenkiintoisen vauhdikas ja toimelias vuosi tulossa. Vierivä kivi ei sammaloidu, eikös sitä niin sanota.

Niin, ja asu. Peruskauraa, mutta tunnustettakoon, että en edes muista milloin viimeksi olisi Chanelit keikkuneet olalla, ihan piti tonkia vaatehuoneesta mustia laatikoita esille, ja miettiä, että missä minun lemppari-Boy olikaan. Ja löytyihän se pienen tonkimisen myötä. Kuvissa näkyvä vaaleanharmaa collegemekko on kyllä yksi suursuosikki, niin lämmin, väljä ja pehmeä, ettei sen voittanutta. Se on Makia -merkiltä ja löytö Aku&Adan alesta. Savon toimistossa onkin se hyvä puoli, että pääsee useammin Aku&Adassa vierailemaan ihan paikan päällä, siellä on kiva valikoima vaatteita.

marin_silmin-4160

collegemekko Makia / nahkahousut By Malene Birger / laukku, huivi ja buutsit Chanel / takki Hettemarks

marin_silmin-4169

Ihanaa pakkassunnuntaita!