Mitä kuuluu sinulle ja minulle?

IMG_20181102_190741.jpg

IMG_20181029_170512.jpg

En oikein tiedä edes mistä aloittaa kun mietin tätä syksyä ja kuulumisiani. Kaikkea värittää mahdoton kiire ja ryntäily. Edeltävät 7 viikkoa olen ollut koko ajan menossa, enkä ole tuona aikana ollut yhtään viikonloppua kotona Vaasassa, vaan aina menossa, Suomessa ja maailmalla.

Kiire on toki tietyllä tavaa valinta, mutta kun eteen on tullut niin paljon mielenkiintoisia projekteja ja kaikkiin olen vastannut kyllä, niin sehän tämän selittää. Hektisen päivätyön rinnalla olen tehnyt illat ja viikonloput Nuorkauppakamariin liittyviä projekteja: Päivä Johtajana sekä Vaasan Vuoden Työnantaja ja ollut mukana järjestämässä jäsenistöllemme koulutuksia ja ollut vähän Joulupuu -projektin taustajoukoissa mukana. Kaikkea kivaa siis.

IMG_20181028_113322.jpg

IMG_20181028_111911.jpg

IMG_20181028_112631.jpg

Ja kun se päivätyö on niin mahdottoman ihanaa, mutta niin täydellisen aikaa vievää. Kun kasvuyrityksemme kasvaa kasvamistaan ja vähän joka paikkaan tulisi ehtiä ja tehdä ja nähdä ja olla. Meillä on ihan älyttömän hyvä porukka kasassa, todella mielenkiintoisia projekteja virellä ja olemassa, maailman parhaimmat asiakkaat ja se hurja tahtotila tehdä koko ajan uusia juttuja. Meinasin juuri kirjoittaa, että onneksi saimme muutama viikko sitten uuden Office Managerin viemään meiltä osakkailta tiettyjä töitä pois, mutta onhan meidän tehopakkaus ollut töissä jo 5 viikkoa. Aika kuluu niin äkkiä.

Kyllikkikin on jo ”iso” tyttö, pienessä paketissa on melkoinen pakkaus. Marsa on isäni luona hoidossa, sillä puolisoni on kohta pari viikkoa viilettänyt menemään ympäri maailmaa, ja koin että helpointa on laittaa Marsa isälleni lomalle ja minä pyöritän arkea Kyllikin ja Alman kanssa.

IMG_20181025_161409.jpg

IMG_20181022_174755.jpg

IMG_20181027_174513.jpg

IMG_20181026_181958.jpg

Mutta tämä viikko, se jää varmasti mieleeni loppuelämäkseni. Kun 3 vuotta sitten muutin Vaasaan, ja olin irtisanoutunut silloisesta työpaikastani ja menin nykyiseen, niin en olisi kyllä ihan heti laittanut rahojani likoon sen puolesta että noin 3 vuotta myöhemmin olen puhumassa presidenttiparillemme teknologia-asioista. Mutta niin tosiaan tällä viikolla tapahtui. Upea presidenttiparimme oli torstaina Vaasassa ja olin yhdessä Wärtsilän ja VEOn sekä korkeakoulujen edustajien kanssa keskustelemasssa presidenttiparimme kanssa siitä miten voimme tuottaa puhtaampia ratkaisuja teknologian ja tutkimuksen keinoin. Olen tuosta kunniasta erittäin otettu ja kiitollinen. Asioita on tehty oikein.

Nyt tämän viikonlopun aion vetää vähän happea, olla tyttöjen kanssa ja käydä tänään leffassa katsomassa kehutun A Star Is Born -leffan. Ja laittaa ruokaa, kaalilaatikkoa. Mitäs muutakaan.

Dq7BG-nXcAAR2e4.jpeg

IMG_20181020_094420.jpg

Mitä sinulle kuuluu?

Palaan varmasti blogiin ääreen pian, sitten kun on jotain annettavaa tänne ja esim. asukuvia. Niitä ei ole kuvattu viikkokausiin.

Kuvat ovat kännykästäni kuluneiden viikkojen varrelta.

Vaikea nainen?

cof

Ajattelin ensin otsikoksi veemäinen eukko, mutta tuumasin sen olevan liian raflaava näin Naistenpäivän jälkeisenä päivänä.

Eilen, naistenpäivän kunniaksi, tuli nähtyä monenlaista somepäivitystä ja artikkelia naisista ja naiseudesta. Strictly Stylen Hannan instapäivityksen nähtyäni ja juuri sitä ennen erään Kauppalehden artikkelin luettuani, jäin pohtimaan naiseutta omasta näkökulmasta työkontekstiin sidottuna ja sitä että mitä haluan itse tuoda esille yleisesti ja ehkä myös blogin puolella. Hanna painotti päivityksessään minkälaisia asioita haluaa tuoda blogissaan esille ja Kauppalehden artikkeli käsitteli erästä menestynyttä naista IT -alalla (ärsyttävällä klikkiotsikolla höystettynä). Kyseessä on siis tämä juttu. Pohdin aihetta pitkään. En välttämättä korosta blogissani tiettyjä minulle tärkeitä asioita, varsinkaan työhön liittyviä, vaikka esimerkiksi työ on valtavan iso ja tärkeä osa arkeani. Ja myös se, mistä haluaisinkin ehkä minut tunnettavan tai muistettavan, eli vahvan naisen ja naisjohtajan rooli. Vaikean naisen rooli?

mde

cof

En ole kovin helppo ihminen. En ole helppo alainen, enkä ole helppo esimies. Olen suorasanainen, vaativa, jämäkkä ja tiukka, välillä äärettömän jääräpäinenkin, oman tieni kulkija. Mutta olen myös iloinen, positiivinen, kannustava, huumorintajuinen ja empaattinen. Olen varmasti monen mielestä vaikea nainen, veemäinen eukko. Artikkelissa käsiteltiin nimittäin myös sitä näkökulmaa, että johtotehtävät vaativat tiukkuutta ja jämäkkyyttä, ominaisuuksia, mistä miehiä kehutaan ja joita ei ehkä naisissa arvosteta. Olen ehkä siitä harvinainen (nainen), etten ole koskaan jaksanut välittää mitä muut minusta ajattelevat tai antanut vaikuttaa sen itseeni. Jos olen jonkun mielestä vaikea tai ikävä siitä syystä että vaadin asioita, johdan jämäkästi ja tarvittaessa tiukasti, niin otan vaikean naisen leiman ilolla vastaan. Tärkeintä on kuitenkin saada asiat tehdyksi ja jos siihen vaaditaan noita naisia ikäväksi leimaavia piirteitä, unohtaen kaikki muut persoonat piirteet, niin ongelma on jollain muulla kuin minulla.

Huomaan työssäni, että meitä naisia on IT-alalla vielä aika vähän, sekä koodaamassa että esimiesroolissa, ja olen ylpeä, kun saan olla mukana rikkomassa rajoja ja olla usein mukana kovin miehisissä neuvottelupöydissä. Ja voi sitä riemua, kun neuvottelupöydän toiselle puolelle saakin naisen, se saa minut iloiseksi joka kerta. Meillä on työpaikalla tällä hetkellä kaksi loistavaa projektipäällikköä, naisia kumpikin, joita kannustan rohkeasti löytämään oman esimiesroolinsa ja sparraan ja autan minkä pystyn. Olen kannustanut myös kumpaakin käyttämään rohkeasti sitä mulkkukorttia (muistatteko tämän postauksen vuoden takaa?) tarvittaessa ja karistamaan liian kiltteyden. Kuten artikkelissakin haastateltava sanoo: ”pitää lopettaa olemasta kaikille kiva ja alkaa tehdä työtä ammattimaisesti”. Ja jos siitä saa vaikean naisen leiman, niin kannettaan sitä leimaa sitten ammattiylpeydellä, eikä välitetä mitä muut meistä ajattelevat.

cof

cof

Haluan kannustaa naisia rohkeasti hakeutumaan esimiestehtäviin, erityisesti IT-alalla, toiminhan siellä itsekin. Ja haluan myös olla auttamassa ja tukemassa siinä määrin kuin pystyn. Ja jos jonain päivänä voin olla roolimalli jollekin nuorelle (nais)esimiehen alulle, niin silloin olen todella onnellinen ja ylpeä tekemisistäni. Silloin on tehty asioita oikein.

Tällaisia ajatuksia minulla nousi eilen esille, kun pohdiskelin naistenpäivää ja omaa roolia (miehisessä) työelämässä. Ja kuvat ovat tietenkin kaikkea muuta kuin tekstiin sopivia, eli löytöjä puhelimen kätköistä.

Sinulle toivotan ihanaa viikonloppua.

 

Kynsisaksilla leikattu otsatukka, lampaita, mummokalsarit ja kiihdytyskaistoja

Marin_silmin-6756

Mitä tapahtuu kun laitetaan 700 innostunutta, aktiivista ja itsensä kehittämisestä kiinnostunutta ihmistä Lahteen viikonlopuksi?

No vaikka mitä!

Jestas mikä viikonloppu takana. Eipä tiennyt tyttö mihin lupautui mukaan kun lähti Nuorkauppakamarin vuosikokoukseen elämänsä ensimmäistä kertaa. On kuulkaa koettu niin paljon kaikkea ettei meinaa kestää pää mukana. On ollut mielenkiintoisia seminaareja, juhlagaalaa, juhlia, ruokaa, juomaa, hieman niukasti nukuttuja yöunia, uusia ystävyyksiä, epätasainen uusi otsatukka (leikkasin ystäväni kynsisaksilla kesken lauantain seminaaria) ja vaikka vallan mitä! Ei muistakaan enää mitä kaikkea. Mutta ennen kaikkea, kaikkea hyvää ja positiivista ja nauramista (itselleen ja vähän muillekin).

Marin_silmin-6765

Marin_silmin-6775

”Olen ennemmin mulkku kuin lammas.” Näin luki Ferroplan Oy:n toimitusjohtajan Minna Patosalmen lauantaisen esityksen yhdellä slidella, mulkku-kortti -otsikon alla. Vaikka tämä suorasukaisuus niin paljon naurattikin (firman metallimiehet arvostavat varmasti enemmän suorasukaisuutta kuin pinkkiä ja happyhappyjoyjoyta) kuulijoita, ajatus tuon lauseen taustalla on harvinaisen selvä. Täytyy olla valmis ottamaan ja kantamaan vastuuta ja tekemään tiukkoja ja vaikeitakin päätöksiä heti, eikä joskus tulevaisuudessa. Koska lampaat eivät saa mitään aikaiseksi. Sain siis vahvistusta jatkaa omalla hyvällä linjalla myös tulevaisuudessa 😉 . Instagram seuraajani taisivatkin huomata tämän vilahtavan myös instafeedissäni (@marinsilmin). Nykyään aika harvoin erilaisten puheenvuorojen jälkeen alkaa hyrrä pyöriä päässä tällä intensiteetillä kuin mitä se nyt tekee. Tämänhetkiseen ajankohtaan ja omaan maailmaan erittäin osuva sisältö. Nyt vaan täytyy työstää pääni sisäinen kaaos järjestykseen ja viedä tietyt asiat käytäntöön. Heti.

Lauantai-illan juhlagaala oli upea ja hieman kiireellisellä aikataululla tilattu iltapukukin saapui ajoissa ja oli just eikä melkeen. Tilasin siis pukuni pääsiäisenä ja onneksi se saapui keskiviikkoaamuna, kun perjantaina oli lähtö Lahteen. Tuli lisäksi tanssittua jalat kipeiksi livebändin tahdissa, joten melko onnistunut ilta. Ja perustimme myös bändin, MC mummokalsarit. Keikkoja voi alkaa alustavasti buukata vaikka tämän blogin kautta. Musagenre on vielä vähän auki. Ehkä suomiräpin ja rockin yhdistelyä?

Marin_silmin-6750

Marin_silmin-6758

poncho Balmuir / kauluspaita ja nilkkurit Samsoe & Samsoe / nahkahousut Massimo Dutti / huivi, rannekorut ja laukku Hermès / aurinkolasit Chanel

Eilen kotimatkalla olikin sitten melkoisia naurukohtauksia ja muiden ajosuoritusten arvostelua. Oli kuulkaa ohituskaistoilla melkoiset kiihdytyskilpailut meneillään. Ennen ohituskaistaa ajettiin selkeää alinopeutta, mutta kun kiihdytyskaista alkoi, samaiset teiden ritarit kiihdyttivät roimaan ylinopeuteen… Yritäpä siinä sitten ohi. Onneksi ei ollut minnekään kiire eikä omassa ajotavassa ollut mitään huomauttamista :).

Pakko vielä kertoa että nämä kuvat tulivat minulle todella kalliiksi. Puolisoni lupasi kuvata nämä kuvat, jos suostuisin kesällä melomaan kajakilla jonkun reissun hänen kanssaan. Hädän hetkellä suostuin. Viime kerralla kun vastaavaa yritettiin, heittelin melat menemään järveen, kun hermostuin jatkuviin ohjeistuksiin. Saa nähdä miten käy ensi kesänä, täytyy varautua uimaan rantaan.

Aivan mahtavaa viikkoa kaikille! Tällä viikolla juhlitaan blogin 1-vuotissynttäreitä.