Huh heijaa, vuoden viimeisiä päiviä viedään ja kohta 2 kuukautta kun olen viimeksi vieraillut blogissani. Tein tietoisen päätöksen laittaa blogin hetkeksi huilimaan, jotta sain vuoden 2018 kunnialla pakettiin. Ja melkoinen vuosi siitä tulikin.

Tammikuuta ja alkuvuotta väritti leikkaus, jonka jälkeen syömistä sai hetken opetella uudestaan ja vaikka alkuvuosi niin raskas olikin kipujen ja uuden ihmettelyn muodossa, niin nyt asiat ovat (kohtuullisen) hyvin. Leikkauspöydälle joudutaan jälleen, mutta jospa pääsisin vuoden 2019 ilman leikkausta. Katsotaan.

Tänä vuonna on myös ollut ihania matkoja. Keväällä kävimme legendaarisella Chanel matkalla Nizzassa ja ai että se oli huippureissu. Lisäksi matkustimme omalla porukalla Fugen lämpöön seikkailemaan mm. Caminito del Reylle. Fuge yllätti jälleen positiivisesti ja hehkutin myös viinitilamatkailua Rondan alueella.  Kesän vietin kokonaan Suomessa, sillä kerrankin meillä oli kunnon kesä, lämpöä riitti ja oli kiva seurata Kyllikin kasvua ilman yhtään menoja. Syyskuussa kävimme henkilökunnan kanssa Budapestissä ja puolison kanssa kävin lokakuussa Kööpenhaminassa syömässä hyvin ja nauttimassa kiireettömästä elämästä. Ja itsenäisyyspäivän tietämillä ja sen yli olin firmamme osakkaiden kanssa Vilnassa työmatkalla neljä päivää. Vilnassa oli muuten upea joulutori ja hehkuviinitkin tuli siellä nautittua.

takki Harris Wharf London / nahkahousut Michael Kors / pipo ja laukku Balmuir / tennarit Chanel / t-paita Vilnasta paikallinen suunnittelija / neuletakki Samsoe&Samsoe / kaulahuivi Hemaiseva

Ja koko syyskausi onkin sitten ollut melkoista tykitystä. 15 (tai 16) viikkoon olen ollut yhden viikonlopun kotona Vaasassa, muuten koko ajan menossa jossain päin. Pääasiassa päivätyö on pitänyt kiireisenä ja päivätyö on tarjonnut kyllä ihan uskomattoman mielenkiintoisen, kasvattavan ja sanotaanko tunnerikkaan vuoden (välillä on itketty, ja välillä naurettu, välillä revitty tukkaa päästä ja välillä juotu skumppaa ja juhlittu). Ihan mielettömiä juttuja on taas tänä vuonna tehty ja yksi iso uusi askel otetaan heti alkuvuodesta, kun meillä aukeaa uusi toimisto. Jännää, niin älyttömän jännää. Tulen katsomaan tuon toimiston perään, vaikka siellä oma vetäjänsä onkin, mutta ensi vuonna tosiaankin päivätyö tuo ekstrakiireitä.

Sen lisäksi, että päivätyö on juoksuttanut tätä rouvaa kuin kilpahevosta, on myös eräs ihana harrastus, Nuorkauppakamari -toiminta, pitänyt kiireisenä. Minut nimittäin valittiin ensi vuodeksi Vaasan Nuorkauppakamarin presidentiksi, joten kalenteriin on kalenteroitu jo aika monta viikonloppua, ja viikkoa, koulutuksia ja matkoja. Visioni ensi vuodelle on aika hurja mitä kaikkea haluan viedä kamarimme osalta eteenpäin. Onneksi hallituksessa on huipputyyppejä, jotka uskaltavat laittaa itsensä likoon ja jäsenistö aktiivista ja halukkaita kehittämään itseään ja toivottavasti ensi vuonna saadaan riveihin lisää itsensä kehittämisestä kiinnostuneita alle nelikymppisiä. Joten kun päivätyöt vievät ensi vuonna päiväajan, niin iltatyönä tehdään sitten Nuorkauppakamari juttuja. Nukutaan sitten vuonna 2020, jos en keksi sinne jotain uutta mielenkiintoista projektia.

Kotona sitten Kyllikki on pitänyt kiireisenä ja huomenna meidän killiäinen täyttää jo vuoden. Aika on kyllä juossut hirmuista kyytiä ja on ollut ihana seurata Kyllikin kasvua (tai noh, kasvua ja kasvua, neiti painaa hurjat 3,5 kiloa on tosi pieni) ja toilailuita. Milloin typy on pissinyt sohvan kaiteelta puolison kamerareppuun ja milloin se on härnännyt siskojaan ihan rajamaille asti ja pissinyt varmasti sata kertaa lattialle, matoille ja sohville. Huomenna juhlitaan sitten neidin synttäreitä ja riemuitaan siitä, että hän on meidän rakas perheenjäsen. Elämä olisi kovin tylsää ilman Kyllikkiä.

Vuosi 2018 on ollut kyllä kaikkien aikojen vuosi, on tapahtunut niin valtavasti ja se on kasvattanut paljon. Ja päällimmäisenä kruununa tälle vuodelle on se presidenttiparimme tapaaminen ja heidän kanssaan keskustelu teknologia-asioista. Ja kun tietää jo nyt mitä kaikkea vuodelle 2019 on buukattu ja mitä kaikkea suunniteltu, niin ihan pelottaa, miten hurja vuosi siitä tuleekaan. Kiireinen ainakin, mutta varmasti kasvattava, väsyttävä, mutta ennen kaikkea mahtava vuosi. Ja voi hyvinkin olla, että ensi kesänä saan vihdoin ja viimein niitä kesäkanoja. Ai että, silloin vuosi 2019 muuttuu kyllä täydelliseksi.

Mahtavaa uutta vuotta ihanat lukijani. En lupaa ensi vuodelle olevani aktiivisempi, koska kiireet starttaavat heti tammikuun alusta ja kalenteri alkaa olla jo aivan tukossa, mutta pyrin siihen, että blogi päivittyy säännöllisesti, mutta jutut saattavat olla sitten työpainoitteisia, koska tyyliasioita ei oikein ennätä edes tässä elämäntilanteessa pohtia. Mutta katsotaan mitä vuosi 2019 tuo tullessaan.