Takaisin

marinsilmin02

marinsilmin03

Huh, olen palannut, mutta onko täällä enää ketään?

En haluaisi selitellä taukoani, mutta avaan ehkä hieman loppuvuotta, niin ymmärrätte miksi blogi oli hetken aikaa huilitauolla. Viime postauksen jälkeen, syyskuun alusta, alkoi elämäni kiireisin jakso. Syyskuussa minulla oli yksi vapaapäivä, syyskuun viimeinen sunnuntai ja loka- & marraskuu oli samaa myllytystä ja joulukuu myös. Päivätöissä on tapahtunut niiiiiiiin paljon, on palkattu ennätystahdilla henkilökuntaa loppuvuosi, myyty mielenkiintoisia projekteja, kasvettu ja kehitytty. Ajoin Vaasan ja Varkauden väliä tänä vuonna 54 kertaa (ja siihen päälle ne kaikki muut työreissut, harrastusreissut ym.) ja olin yli 230 päivää kotoa poissa vuoden aikana. Lisäksi Vaasan Nuorkauppakamarin luotsaaminen on vienyt oman aikansa, ja myös ensi vuoden virkani, sillä jossain mielenhäiriössä asetuin ehdolle ensi vuodelle Suomen Nuorkauppakamareiden keskusliittoon ja tulin valituksi kilpailupäälliköksi, joten Nuorkauppakamarihommia on painettu kolmen eri viran osalta loppuvuosi. Siihen päälle muutama muu hallituspesti ja kahden nuoren mentorointi, niin ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia, sillä vapaa-aikaa ei kertakaikkiaan ole ollut. Joulukuussa sitten teimme vielä viimeisen rutistuksen itsenäisyyspäivän aikoihin ja olimme firman omistajaporukalla Berliinissä jumppaamassa firman strategisia asioita ja kun 2,5 päivään väännettiin yli 30 tuntia töitä, niin loppu joulukuusta menikin sitten pienessä väsymyssumussa. Mutta nyt olen (ansaitulla) joululomalla ja palaan päivätyön ääreen loppaisen jälkeen, joten halusin palata pienen hnegähdystauon jälkeen myös blogin pariin. Palaan nyt kevyesti asukuvilla, mutta palaan vielä siihen meidän Lappireissuun minkä teimme syksyllä ja jaan kokemuksia Nuortin reitistä ja ainakin yhdestä ravintolasta Inarista, mutta mennään niihin vähän myöhemmin.

marinsilmin05

marinsilmin07

Berliinissä ollessamme ennätin tehdä yhden täsmäiskun KaDeWen Chanelille, kun pojat menivät kuntosalille, niin minä kuntoilin juoksemalla Chanelille. Tuon täsmäiskun lopputulos näkyykin näissä kuvissa, eli nuo järkyttävän upeat maiharit. Painavat kuin synti, mutta ah, ovat niiiiiiiiiin ihanat. Kylläkin elämäni kalleimmat kengät, mutta halusin jotenkin muistaa itseäni tästä aivan hullusta vuodesta. Myyjänä oli todella mukava mies, joka kertoi että olivat juuri saaneet pienen erän tuota maiharia myyntiin ja nappasin heti oman kokoni. Olin bongannut ko. kengät instasta muutamaan otteeseen ja tallentanut nuo kuvat itselleni muistiin haavelistalleni ja kun onni oli myötä, niin mietin ostostani tasan minuutin. Ja niillä kävelykin käy treenistä, kun ovat sen verran painavat, joten ensi vuoden treenitkin käynnistyvät tehokkaasti maihareilla lompsimalla. Ja koska maailma on todella pieni, niin eräs tuttu suomalainen nainen oli samaan aikaan kenkäostoksilla, terveisiä vaan sinne M:lle, jos luet blogiani. Oli kiva tutustua ja vaihtaa kuulumisia.

Toinen uusi tai uudehko asia kuvissa on tuo Balmuirin kashmirneuletakki. Olen oikeastaan asunut tuossa neuletakissa siitä lähtien kun se kotiin saapui ja se on kestänyt todella siistinä. Alkuun hieman nyppääntyi, kuten kashmirilla on tapana, mutta kashmirkammalla hyvin on pysynyt siistinä. Niin pehmoinen ja helppo käyttää minkä tahansa asun kanssa, kun värinsä ja mallinsa puolesta sopii ihan mihin tahansa.

marinsilmin04

marinsilmin06

Ja tuo reppu… Se jos mikä on kasvanut selkääni kiinni. Se kulkee nykyään joka päivä matkassa mukana. Olen erittäin tyytyväinen että sen ostin, sillä olen huomannut miten paljon helpompaa tämä reissuarki on, kun reppu on aina valmiiksi pakattu ja kulkee helposti selässä eikä käsissä pyöri laukkuja. Olen saanut siitä niiiiin paljon ihastelevia kommentteja, väri todellakin pysäyttää ihmiset kommentoimaan. Laatu on myös ollut erittäin hyvä ja nahka kestävää. Tuo reppu on pyörinyt niin lentokoneessa penkkien alla, junassa, autossa milloin missäkin kolossa aivan täpötäynnä ja erittäin siistinä on kestänyt. Täytyy siis julkisesti kehua LV:n tuotteita, sillä en todellakaan ole pettynyt reppuuni ja olen ollut todella todella positiivisesti yllättänyt miten kovaa käyttöä se on kestänyt. Nyt haaveilen ehkä toisestakin repusta, niin keltainen kantojuhtani saisi edes silloin tällöin lepopäivän.

Mitä sinulle kuuluu? Oletko lomalla? Onko mieli jo uudessa vuodessa? Minulla on jo melko paljon suunnitelmia ensi vuodelle (mm. useampi pitkän matkan ulkomaanreissu) ja tietysti hektinen työarki jatkuu, mutta yritän vähän keventää arkeani reissujen suhteen ensi vuonna, sillä tällainen arki on ollut todella kuluttavaa. Ensimmäistä kertaa aion myös tehdä terveellisimpiä elämäntapa -lupauksia, sillä olen syönyt aivan mitä sattuu reissun päällä koko vuoden ja olo kaipaa freshimpää ruokavaliota ja hikiliikuntaa. Sille täytyy nyt kalenteroida oikeasti aikaa, ettei arki jatku autossa istumisella. Ja kampaajalle pitäisi päästä asap, olen käynyt viimeksi elokuussa parturissa. Pakotin puolisoni pari viikkoa sitten siistimään hiukseni ja sillä on nyt menty loppuvuosi, mutta ihan voisi oikeasti käydä ammattilaisen tuolissa istumassa.

Onpa kertakaikkiaan ihana olla takaisin blogin äärellä.

marinsilmin01

 

Materiaalionnellisuutta Savonlinnassa

Marinsilmin_Slinna3

Marinsilmin_Slinna1

Marinsilmin_Slinna7

Tänään maakuntamatkailu vei meidän perheen Savonlinnaan lörtsyille ja Olavinlinnan välittömään läheisyyteen. Savonlinnan torilta saa muuten oikein maistuvia gluteenittomia lihalörtsyjä kahvilasta ja kylläpä maistui herkulliselta, myös koirien mielestä. Koiratkin olivat tervetulleita sekä kahvioon, että torille, siitä ISO plussa. Lopuksi Marsa törmäsi vesiränniin ja satutti itsensä, mutta nyt jo onneksi kunnossa.

Mutta ei minun pitänyt Marsan toilailuista tai lörtsyistä kirjoittaa, joten mennäänpä asiaan, eli materiaalionnellisuuteen. En muista milloin viimeksi materia olisi saanut minut näin iloiseksi. Mutta lähes neonkeltainen reppu tekee näköjään ihmeitä, saa jopa näin synkän ihmisen suorastaan polvilleen.

Marinsilmin_Slinna5

Marinsilmin_Slinna8

Marinsilmin_Slinna4

Jotta tarina olisi kokonainen, aloitan alusta. Aloin etsiä itselleni jo hyvä tovi sitten kunnollista ja siistiä nahkaista työreppua, jossa kuljettaa mukana koneet, johdot ym. työjutut ja lisäksi vaikka yhden yön tavarat itselleni. Arki kun on nykyään melkoisen hektistä ja tavaraa aina paljon mukana, koska paikkakunnat vaihtuvat lennosta, olin alkanut haikailla repun perään, koska käsilaukuissa ja kaiken maailman nyssäköissä tavaran kuljettaminen ärsyttää ja käy hartioille. En kuitenkaan löytänyt mieleistäni reppua oikein mistään, milloin oli liian kapeat sangat, tai milloin reppu kooltaan liian pieni jne. Chanelin väki ehdotti lukuisia eri malleja, mutta hylkäsin kaikki vaihtoehdot. Reppuasia pääsi kuitenkin arjen pyörityksessä unohtumaan jo aikapäiviä sitten, kunnes joitain viikkoja sitten bongasin instastoriesta eräällä naisella kirkkaan keltaisen LV:n korttikotelon ja ihastuin siihen väriin ikihyviksi. Aloin googlailla tuota koteloa, että onko siinä värissä tehty jotain muutakin, ja päädyin LV:n verkkokauppaan. Kyllä, verkkokauppaan. LV:llä on näköjään nykyään myös verkkokauppa. Noh, kävin läpi kaikki naisten puolen tuotteet, vaan saadakseni raivokohtauksen, koska ”eihän täällä tyhmässä kaupassa ole kuin niitä ällöruskeita muovilaukkuja” (olenko kertonut koskaan etten tykkää LV:n tuotteista…) ja ajattelin samalla tsekata niiden minun keväällä ostamieni aurinkolasien kohtalon: miesten vai naisten lasit (myyntitilanteessa asia jäi epäselväksi ja yllättäen väänsin asiasta puolison kanssa). Ja miesten puolelta löytyi sekä lasit, että paaaaaaljon muutakin. Samalla nimittäin ajattelin katsoa läpi miesten reput, koska juuri sillä hetkellä reppuasia muistui mieleeni ja tataa! Kuin salamanisku taivaalta! Siellä vastaan tuli erittäin nätti ja kivanmallinen sininen reppu, jossa värivaihtoehtona oli myös keltainen. Siinä kohtaa melkein hyperventiloin kun tajusin että se on juuri SE instastoriessa nähty keltainen sävy. Melkein jo aloin huutamaan onnesta, kunnes romahdin kuin korttitalo takaisin maanpinnalle: Out of stock -ilmoitus keltaisen värin kohdalla… Kello tietysti jo lähes puoliyö, joten kun piiiiiiitkä yö sarasti aamuun ja aamu koitti, niin soitin saman tien Helsingin LV:lle (olin tietysti tsekannut verkkokaupasta että ko. reppu keltaisessa värissä sold out kaikkialla) ja lähes rukoilin polvillaan, että pliiiiiiiiiis etsikää minulle se reppu. Ja he lupasivat tehdä parhaansa, mutteivat luvanneet reppua enää saatavaksi.

Marinsilmin_Slinna

Marinsilmin_Slinna6

10 päivää myöhemmin puhelin soi (kaksi päivää ennen Helsingin reissuani) ja iloinen naismyyjä ilmoitti että reppu olisi löytynyt. Olin tuolloin isän luona käymässä ja isä ihmetteli kiihtynyttä olemustani kun kiljuin puhelimessa (anteeksi tälle ihanalle naiselle jos kuulo kärsi!). Ja niin reppu laitettiin Ranskasta postiin ja eilen se saapui Savonmualle ja ai että kun siinä polvillani laatikkoa purin ja sain repun eteeni, niin suorastaan halailin sitä siinä lattialla ja purskahdin nauramaan kun tajusin, että niin se kirkkaankeltainen nahanpala sai tämän tädin polvilleen itkemään ilosta. Mutta ai ettien että kun se on täydellinen. Nyt on minulla aivan mahtava työreppu. Ja lupaan olla dissaamatta LV:n tuotteita tästä edespäin.

Mitäs tykkäät kirkkaankeltaisesta nahanpalastani? Ei varmaan tarvitse enää kertoa, mutta kerron silti, minä rakastan uutta reppuani! Rakastan! #materiaalionnellisuus