Käsi pystyyn jos nykyään ihmettelet usein maalaisjärjen puuttumista tai että sitä voisi välillä vaikka käyttääkin. Täällä nousee ainakin heti käsi pystyyn.

Minä ainakin huomaan, että nykyään aika usein joko ihan ääneen huudahdan tai ainakin mielessäni kiroan, että ”hoidetaanko tämä vaikka ihan maalaisjärjellä” tai klassikkoni ”miten olisi maalaisjärki”. Jotenkin välillä tuntuu, että ihan tavallisissakin asioissa unohdetaan sellainen oman järkevän järjen käyttö ja turvaudutaan juoksemaan kuin kanalauma kaikki samaan suuntaan pysähtymättä miettimään mitä tässä tehdään tai sitten piiloudutaan ”oppaiden” ym. taakse ja tehdään millilleen kuten ne käskee, mutta unohdetaan se oikea tilanne ja ympäristö ympäriltä ja tehdään kuten juuri käsikirjan sivulla 675 rivillä 8 ja 9 kerrotaan. Tai sitten minusta alkaa pikkuhiljaa tulla juuri se sellainen grumpy old lady, jonka mielestä ennen oli kaikki paremmin ja ettei nämä nykyajan vetelykset osaa tehdä yhtään mitään 😉 .

Ja juuri tästä syystä olen suorastaan rakastanut jo pari vuotta vanhaa Guccin mallistoa, jossa Guccin logon päälle on kirjoitettu, aivan varmasti jonkun 5-vuotiaan toimesta, common sense is not that common. Muistan ihailleeni tuota mallistoa jo syksyllä 2017 täällä bloginkin puolella, koska se natsasi heti itselleni. Typerän hauska fontti, oivallinen teksti ja vielä suoraan logon päälle, ihan parasta. Noh, se rakkaus koki pienen kolauksen, kun innoissani nopeilla sormillani klikkasin tuolloin itseni Guccin verkkokauppaan vain todetakseni että on muuten hemmetin kallis collegepaita ja siinä samalla se myytiinkin jo loppuun. Jäin kuin nalli kalliolle ihmettelemään tapahtunutta. Mutta tuo kolaus tai ryppy ei ollut sitten riittävä meitä erottamaan, koska sitä aina aika ajoin ihastelin kun kuvia tuli vastaan esim. instassa. Ja sitten kävikin munkkien munkki, kun ystävätär onnistui nappaamaan sellaisen second handina ja paita sattui olemaan hänelle liian iso, joten tataa, niin se vain löysi tiensä minulle. Ja vielä murto-osalla alkuperäisestä hinnasta, oih tätä sisälläni asuvan Sulo Vilenin riemua. Ehkä tosin 2-3 vuotta myöhässä koko trendistä, mutta väliäkös tuolla, hypin silti yläpystyä ilosta, kun paitani sain. Edes vaalea väri ei ole haitannut. Nyt voin sitten seuraavan kerran huutaessani maalaisjärjen käytöstä osoitella samalla paitaani. Miten tehokas viesti kaikille käsikirjatulkitsijoille.

Muutenhan sitä onkin kuljettu päivästä toiseen nahkapöksyissä ja maihareissa. Tosin tällä hetkellä pötköttelen sohvan pohjalla kashmirin pehmoisessa  ja lämpimässä aamutakissani ja parantelen flunssapöpöä pois. Toivottavasti huomiseen mennessä olisin jo kunnolla tolpillani, sillä lähden Savo turneelle Varkauteen, Kuopioon, Iisalmeen ja vielä ensi viikonlopuksi Helsinkiin. Jään hektisen työviikon jälkeen vielä yhdeksi yöksi nukkumaan St. George hotelliin, jota odotan innolla. Pääsen vihdoin testaamaan sen ja otin vielä span puolelta vähän hoitojakin kruunaamaan tuon oman ajan.

Mutta nyt lähden ihmettelemään mitä kasvisruokaa sitä seuraavaksi söisi.. Puoliso haastoi minut vegeruokavaliolle tammikuuksi ja välillä on pitänyt vähän tuumata, että mitähän sitä sitten söisi. Ihan hyvää tämä tekee, ja menee jo melkein-rutiinilla. Ja lihaakaan ei ole ikävä, vielä.

Ihanaa viikonloppua.