Todella mielenkiintoinen ja vilkas tammikuu takana, aivan uskomatonta, että jo 1 kk eletty vuotta 2020. Aika menee kuin iltamissa, kuten veljelläni on tapana sanoa. Me olemme saaneet meidän Varkauden toimistolle lisää henkilökuntaa tammikuun aikana, kun meillä aloitti työnsä yksi devaaja ja yksi designer. Ihana nähdä, kuinka Savon toimistomme kasvaa ja kehittyy. Uudet toimitilat tulemme kyllä tarvitsemaan jossain vaiheessa, mutta vielä hetki pärjätään meidän nykyisessä toimistossa. Tänä talvena olen enemmän Savon suunnalla kuin Vaasassa juuri siitä syystä että toimistomme kasvaa siellä.
Lisäksi tammikuussa on tapahtunut paljon muutakin ikimuistoista, mm. asiakastapaamisessa revenneet housut, ai hyvänen aika. Kuvan housut eivät liity tapahtumiin millään lailla, ne ovat ihan ehjät. Olin pari viikkoa sitten Helsingissä pitämässä tiivistä ja vauhdikasta asiakaspäivää ja kesken päivän, tapaamisten puolivälissä vanhat nahkahousuni repesivät persuuksista. Siinä ihan pokkana tapaaminen loppuun, ja taksiin istuutuessani kuulin vaan kun housut rusahtivat lisää… Onneksi oli pitkä takki päällä ja taksilla äkkiä hotelliin housujen vaihtoon (onneksi olin useamman päivän reissulla ja vaihtovaatteet mukana) ja seuraavaan tapaamiseen. Huh. Päivän päätteeksi halusin kyllä sitten uudet nahkahousut revenneiden tilalle ja marssin ensimmäiseksi Andiataan ja ostin niiiiiiin ihanat ja hyvät nahkahousut, että olen niitä melkein yötä päivää käyttänyt. Sellaiset upeat mattaiset pinnaltaan ja niin pehmoiset ja vielä kuminauhavyötäröllä. Esittelen ne vielä teille myöhemmin.
Minun piti kyllä kirjoittaa teille second hand ostoksista, eikä mistään revenneistä housuista, mutta saittepahan toivottavasti edes nauraa vähän työreissuilleni. Asukuvassani näkyvästä asusta takkia, vihreää huivia ja hanskoja lukuunottamatta kaikki muu on ostettu second handina. Olen ennenkin kirjoittanut, että nautin, kun löydän jotain laadukasta, itselleni sopivaa vaatetta ja asusteita second handina, sillä sellaiset on usein aivan huippuja löytöjä. Ja usein vielä huomattavasti edullisempaan hintaan kuin alkuperäinen hinta. Ja tällöin vaate pääsee käyttöön, usein vuosikausiksi eteenpäin, eikä päädy rättijätevuoreen. Toisen roska on todellakin toisen aarre. Hyvät second hand löydöt ilahduttavat itseäni kyllä joka ikinen kerta, kun laitan vaatteen päälle ja ihmettelen, miten joku on voinut luopua aarteestaan.
Kuvan neule on Louis Vuittonin miesten malliston todella laadukas ja hyvin leikattu neule. Kuvittelin että se olisi tullut puolisolleni käyttöön, mutta koko oli sen verran pieni, että siitä tulikin minun neule. En mielestäni ole miesten L kokoa, mutta kerrankos sitä. Second hand löytö, loistavassa kunnossa ja hinta edullinen. Housut olivat myös löytö eräältä fb kirppikseltä. Täysin uudet, vielä laput kiinni, Acnen villasekoitehousut kuudellakympillä. Täydellinen istuvuus, kuminauhavyötärö (oujes!), laadukas kangas. Tykkään nykyään käyttää tuollaisia leveälahkeisia housuja ja vastaavanmalliset Chanelin versiot saavat nyt välillä levätä kaapissa, kun on toiset samanoloiset versiot olemassa. Kilometrin mittaiset lahkeet lyhennytin ompelijalla persjalkaiseen suomalaiseen runkooni sopiviksi.
Fendin peekaboo laukku on myös käytettynä ostettu, paljon pidetty ja rakastettu. Oli pitkällä tauolla vaatehuoneessani ja tuntuipa kuin olisi ottanut täysin uuden laukun käyttöön, kun vaihdoin vielä pitkän hihnan Karl Lagerfeldin hihnaan. Chanelin brooch tuli laukkuystävältä minulle ja Wangin nilkkurit löysin myös joltain fb kirppikseltä.
Uutena ostettu on tuo Uniqlon kevyttoppis, joka on kyllä täydellinen. En yhtään ihmettele miksi niitä kehutaan niin paljon. Menee olemattoman pieneen tilaan, on lämmin ja siisti. Kulkee minulla koko ajan matkalaukussa mukana reissuissa. Lisäksi uutena on ostettu tuo upea Alpan vihreä alpakkahuivi. En tiennytkään kotimaisesta Alpa merkistä, ennen kuin törmäsin netissä johonkin artikkeliin heistä ja heidän tuotannostaan ja firma sijaitsee vielä vanhassa kotikaupungissani Jyväskylässä. Päädyin selailemaan heidän verkkokauppaansa (miten ihania neuleita) ja rakastuin verkkokaupasta löytyneeseen vihreään jätti-isoon alpakkahuiviin. Huivi oli toistaiseksi loppu, ja koska olin kehittänyt siitä itselleni pakkomielteen (niin tyypillistä!), otin yhteyttä Alpaan ja he etsivät huivin minulle jälleenmyyjiltään ja kaupat hoidettiin sitten etänä ja sain huivin nopeasti kotiini. Huivi on todella iso, sitä voi käyttää halutessaan vaikka vilttinä. Sävy on sellainen ylellisen (vihaan sanaa ylellinen, yäk, ja silti käytän sitä nyt) vihreä, todella kaunis sävy ja materiaali on aivan mieletön. Niin pehmoinen, ei kutita, lämmittää, muttei hiosta, ah. Joskus on pakko päästä testaamaan myös Alpan neuleita. Ihan mieletöntä että Suomesta löytyy tällaisia merkkejä.
Niin, ja tällä viikolla vihdoin kävin siellä kampaajalla, edellisestä käynnistä kun oli jo yli 5 kuukautta. Sanoin, että leikataan nyt reilusti lyhyttä ja kampaajani otti koneen käteen ja ajoi sivut ja takaosan koneella lyhyeksi (yyh, pipo jää sänkeen kiinni), ”harvensi” ja lyhensi päällisosan kasan ja tataa, siinä se nyt on. Kuulemma kuuden kuukauden takuulla, jos puolisoni siistii niskavillat. Päällisosassa on lisäksi hieman vaaleaa kylmää raitaa, mutta muuten tukka onkin omaa sävyä. Nyt on siis kesätukka 2020, enää puuttuu se kesä. Mutta tällä ajanjuoksulla kesäkin on jo nurkan takana.
Miten sinun helmikuu on alkanut?
Marin silmin 