Alma

marin_silmin-3193

Tämä viikko on ollut yksi elämäni raskaimmista. Paras ystäväni, sieluntoveri Alma on poissa. Olen miettinyt paljon, kuinka kirjoittaisin asiasta, sillä en osaa sanoittaa niin kaunista, elämänmakuista, aitoa, vahvaa mutta herkkää tarinaa siitä minkälainen koira Alma minulle oli. En osaa kirjoittaa auki niitä kauniita, mutta pieniä vivahteita, niitä hassunhauskoja hetkiä ja sitä suurta persoonaa mikä Alma oli. Mutta onneksi nämä kaikki muistot ovat minun sydämessäni ja säilyvät siellä.

Alma oli elämäni koira, se koira, josta moni koiranomistaja puhuu. Se ystävä, jonka kanssa sielu värähtelee samaan tahtiin, ystävä jonka kanssa taajuus on sama. Pelkkä katse riitti kertomaan missä mennään. 12 vuoden ajan Alma ilahdutti arkeamme ja elimme kuin symbioosissa. Elimme yhdessä todella suuret surun hetket, syvimmät kuilut, mutta myös valtavan paljon onnellisia hetkiä, iloa, naurua ja arkea. Arkea, sitä me ennen kaikkea elimme. Kaikkine sen vivahteineen. Me kasvoimme yhdessä niiksi versioiksi mitä tänä päivänä olemme. Vanhempia, viisaampia ja tasapainoisempia.

marin_silmin-6951

marin_silmin-0535

Alma oli koira, jolla oli valtavan hyvä tilannetaju, suuri viisaus ja ennen kaikkea suuri sydän. Se rakasti elämää, ja eli sitä täysillä. Se osoitti rakkauttaan ja uskollisuuttaan joka päivä. Jokainen päivä oli Almalle uusi seikkailu ja monenmoisia seikkailuita me koimmekin yhdessä. Alma rakasti sadepäivän jälkeisiä kastematoja asfaltilla, niiden päällä oli ihana pyöriä. Alma rakasti veneilyä, auringossa löhöilyä, pyörimistä pahanhajuisissa kasoissa, vanhempiani, kalkkunarullia ja vaseliinia. Voi pojat, vaseliinia Alma rakasti. Joka ilta hän halusi lipaista vaseliinia kun puolisoni laittoi huulirasvaa. Se oli heidän nukkumaanmenorutiininsa. Alma oli myös utelias. Hänellä oli oma tähystystorni, jonka päältä hän seurasi ikkunasta elämää, kauppakassitkin hän tarkisti joka kerta kaupasta tullessa. Ja mitään ei voinut tehdä salassa, sillä Alma tunnisti jo pienistä eleistä, mitä häneltä salataan ja kun tyttöjen oma reissureppu otettiin esille, alkoi mahdoton piippaus ja itku, joko mennään. Alma oli myös herkkä, hyvin herkkä, mutta kuitenkin äärettömän vahva. Hän hoivasi silloin kun sairastin, hän tuki silloin kun oli surua, istui niin kauan vieressä ja antoi itkeä turkkiaan vasten, niin kauan kunnes kyyneleet ehtyivät. Toivon sydämestäni, että olin edes puoliksi yhtä hyvä ystävä Almalle, kuin mitä Alma oli minulle. Hän opetti minulle niin paljon. Ystävyydestä, rakkaudesta, elämästä.

IMG_20180218_143227_704.jpg

Viimeiset puolitoistavuotta oli meidän lisäaikaa, aikaa jonka elimme täysillä, nauttien hetkestä. Alma eli hyvää elämää, lellittynä, rakastettuna ja lauman johtajana, kiitos hyvän sydänlääkityksen. Haluan kiittää meidän kaikkia läheisiä, jotka hoitivat Almaa meidän ollessa reissussa ja sitoutuivat tarkkaan rytmiin ja tarkkaan arkeen varsinkin Alman sydänlääkityksen aikaan. Kiitos.

Nyt meidän harvahammas on sateenkaaren toisella puolen, yhdessä äitini kanssa leikkimässä, hoitamassa puutarhaa ja nauttimassa elämästä. Näin haluan uskoa.

Kiitos Alma kaikesta. Olit elämäni valo.

marin_silmin-2604

Ole itsellesi armollinen

Marin_silmin-3821

Marin_silmin-3854

Marin_silmin-3878

Tämä juhannus muistutti monesta asiasta. Ole armollinen itsellesi, kukaan meistä ei ole 24/7 suorittava kone. Olemme ihmisiä, kaipaamme lepoa ja stressitöntä aikaa. On hyvä opetella sanomaan välillä ei. Ein vastaanottanut taho ei siihen kuole etkä sinäkään. Aina ei tarvitse jaksaa. Priorisoi. Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä? Muistin taas kuinka onnellinen ja kiitollinen olen ympärilläni olevasta perheestä ja siitä tuesta ja rakkaudesta mitä heiltä saa. Mikään työ ei mene koskaan perheen edelle. Ystävien ja perheen kanssa vietetyt hetket ovat niitä muistoja joita tulevaisuudessa vaalit, ei mitkään tavarat. Naura, iloitse ja nauti, ympäröi itsesi positiivisella energialla ja karsi kaikki energiasyöpöt, epäluotettavat ja negatiiviset ihmiset ja asiat elämästäsi pois. Älä anna negatiivisuuden voittaa. Sinun elämäsi on sinun oma värityskirjasi ja vain sinä itse valitset mitä värejä siinä käytät ja minkälaisia kuvia maalaat. Kävin Kysissä asti näitä asioita miettimässä ja ottamassa perspektiiviä. Elämä on hyvä.

Kirjoitin tuon ylläolevan tekstin juhannuksen loppumainingeissa instaani, kun olin joutunut ambulanssilla juhannuksen aatonaattona Kysiin. Sain valtavan kipukohtauksen, jonka seurauksena en pystynyt enää kävelemään ja Kys reissuhan siitä tuli. Kroppa muistutti että silläkin on rajansa. Varsinaisesti 100%:sti varmaa syytä ei ole vielä löytynyt, mutta hyvä epäily meillä on missä vika on ja jossain vaiheessa se varmastikin operoidaan. Mutta kaikki on ihan hyvin nyt ja minun vaivani eivät varsinaisesti ole tämän tarinan pointti, vaan se, mitä se sai minussa aikaan.

Marin_silmin-3870

Marin_silmin-3838

Kulunut vuosi on ollut hyvin raskas. Henkisesti ja fyysisesti, mutta henkisesti eniten. Valtavasti kiirettä ja stressiä, erittäin huonosti nukuttuja öitä ja taustalla tieto, että kroppa ei ole ihan 100%:sti kunnossa. Olen tiedostanut koko ajan, että stressiä on liikaa ja kaiken kaikkiaan valtavan paljon asioita hoidettavana. On niin helppo lupautua kaikkeen mukaan, että mä hoidan mä hoidan, mutta siinä vaiheessa kun ei oikein ylikuormittuneesta tilasta johtuen pysty rauhoittumaan tai jos jokainen viikonloppu menee koomassa nukkuessa, niin pitäisi osata hellittää hieman. Pitäisi, mutta en osannut. Nyt opettelen ja kohta osaan.

Tuon ”juhannuskeikan” seurauksena tein itselleni pienen muistilistan, jonka avulla laitoin ja laitan heti omaa elämääni mielekkäämpään suuntaan:

Marin_silmin-3850

Marin_silmin-3827

-Opettele sanomaan ei.
Jos jatkossa kieltäydyn kutsustasi, pyynnöstäsi tai muusta asiasta, älä loukkaannu, minä vain opettelen tekemään asioita, mihin minulla oikeasti on aikaa ja voimavaroja.

-Lepää ja eheytä itseäsi asioilla jotka tuottavat sinulle iloa.
Olen nukkunut pitkiä yöunia ja puuhastellut omiani. Nauttinut hetkistä ja tehnyt omaan tahtiin asioita, jotka tuottavat suunnatonta iloa. Ja levännyt. En voi korostaa levon merkitystä. Nuku, jos siltä tuntuu. Minä nukun ainakin lomallani juuri niin paljon kuin hyvältä tuntuu, satoi tai paistoi.

-Pyydä apua.
Asia missä olen äärettömän huono. Onneksi töissä pojat huomasivat, että nyt on liikaa kaikkea ja ottivat kaikkein eniten stressiä aiheuttavat työt pois ja jättivät jäljelle sopivasti. Nyt opettelen pyytämään apua ajoissa.

-Priorisoi.
Mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä ja mihin haluan panostaa ja minulla riittää niihin aikaa, voimavaroja ja innokkuutta. Tässä kohtaa myös perheen ja työn tasapaino tulee kysymykseen minulle. Perhe on aina perhe ja menee muun edelle.

Marin_silmin-3892

Marin_silmin-3825

Nauti, iloitse ja naura.
Huumori on ihmeellinen lääke moneen asiaan. Kun nauraa, iloitsee ja nauttii, se tarttuu myös ympärillä oleviin. Elämä on paljon mukavampaa positiivisten linssien läpi katsottuna. Elämän pienistä hetkistä nauttiminen ja niiden huomaaminen on erityisen tärkeää, koska onni on tässä ja nyt, kuten meidän elämäkin. Kerään muistojeni pankkiin onnellisia ja iloisia hetkiä elämäni varrelta.

-Karsi negatiivinen pois.
Minä olen ainakin pitkään kantanut mukanani, ja aivan turhaan, kaikkea negatiivista. Asioita, ihmisiä ja kaikenmaailman energiasyöppöjä. Hus pois. Poistin mm. instaseuraajistani ihmisiä, joiden tiedän puhuneen minusta pahaa, samoin fb kavereistani. Poistin sellaisia instatilejä omalta seurattavien listalta, joista en saanut hyviä fiiliksiä. Minun elämä, minun säännöt. Positiivisuuden kautta. En ymmärrä miksen ollut tehnyt tuotakaan aikaisemmin.

-Jätä aikaa joutenololle.
Kalenteri ei saa olla liian täysi enää tästä lähtien, vaan täytyy olla aikaa myös joutenololle ja niille omille puuhasteluille. Viikonloppuisin ei enää nukuta koomassa toipuessa arjen hullunmyllystä. Kesälomalleni on kaksi kalenteroitua asiaa: kampaaja ja tyttöjen viikonloppu Helsingissä. Kaikki muu aika on vapaata tekemään miltä sillä hetkellä parhaalta tuntuu, eläen hetkessä ja nauttien Suomesta, sen luonnosta, ystävien ja perheen seurasta. Aika jännääkin olla näin lomalla, kun ei yhtään tiedä, että mitä sitä huomenna tekisi. Lähtisikö roadtripille vai soutelemaan järvelle.

-Liiku.
Liike on lääke, niin se vaan on. Kuluneen muutaman vuoden aikana liikuntani on ollut minimissään kiireen ja stressin vuoksi. Lupasin itselleni että nyt lomalla liikun ja nautin liikunnasta mahdollisimman paljon. Käyn kävelyillä luonnossa, retkeilen, soudan, melon, pyöräilen ja ehkä juoksenkin. Ja mikä sen parempaa, kuin liikkua kauniissa luonnossa. Se jos mikä eheyttää. Luontoon on helppo jättää huolet ja murheet ja saada valtavan paljon positiivista energiaa takaisin.

Marin_silmin-3830

Marin_silmin-3866

Marin_silmin-3810

Nyt on sitten neljä viikkoa aikaa hengähtää ja nauttia ja mennä päivä kerrallaan sinne minne nenä näyttää ja ihmetellä elämää ja sen kauneutta. Joskus täytyy opetella asioita kantapään kautta, mutta jääpähän ainakin paremmin muistiin miksi toiset asiat ovat tärkeämpiä kuin toiset.

Muista sinäkin olla armollinen itsellesi. Lepää, nauti ja tee asioita jotka tuottavat sinulle iloa.

Nämä kuvat on otettu eilen valtavan kauniissa Sommarössä. Sovimme puolison kanssa, että pian takaisin kunnon piknik eväiden ja bikineiden kanssa. Tuo oli Kyllikin ensimmäinen retkipäivä ja kyllä tyttö nautti, kuten Marsa ja Almakin.

Marin_silmin-3812

Marin_silmin-3874

 

Kauppa auki ja kuulumisia

*Yhteistyössä Zadaa

zadaa_marinsilmin

Nyt on minun Zadaa appin kauppa auennut, käy kurkistamassa myynnissä olevat aarteeni sovelluksen ”silmä-ikonin” alta.

Lisäksi seuraavalla koodilla saat vielä 5 euroa shoppailurahaa sovellukseen: MH8854 . Mielelläni kuulisin kokemuksia, mikäli päädyt Zadaata käyttämään, että löysitkö jotain mieleistä ja toimiko sovellus mielestäsi hyvin.

Marin_silmin-0389-2

Haluan vielä kertoa kuulumisia tärkeimmästä aarteestani, jota ette Zadaasta löydä, eli meidän Allusta.

Alman kanssa oltiin sydänspesialistin luona sunnuntaina ja nyt on neitokainen tutkittu läpikotaisin. Diagnoosi vielä huononi siitä ensimmäisestä lääkärikäynnistä, mutta sydänlääkäri oli sitä mieltä, että lähdetään kokeilemaan saadaanko millainen hoitovaste hyvällä lääkityksellä, koska jo hyvin pienellä lääkityksellä nesteet oli saatu keuhkoista osittain jo pois. Ja neitikin on ollut ihan virkeä iloinen itsensä. Välitöntä hengenvaaraa ei pitäisi enää olla. Joten fiksattiin lääkitys kuntoon jonka myötä meillä pyörii melkoinen pilleritehdas kotona. On kuulkaa melkoisen tarkkuutta vaativaa hommaa yrittää saada pieni pyöreä pilleri kolmeen osaan. Voin kertoa että ärräpäitä on päästelty, kun niitä on yritetty pilkkoa. Lisäksi elämämme pyörii nyt aamukuudesta iltakuuteen ja iltakuudesta aamukuuteen rytmissä, mutta mitäpä sitä ei parhaan ystävänsä eteen tekisi. Ja jos kaikki jatkuu hyvänä, seuraava kontrolli on 4-6 viikon kuluttua, kun tämä lääkäri on seuraavan kerran Vaasassa. Ja vaikka ihan tällaisella spesialistilla ollaan käyty, niin vieläkään ei ole hinta ylittänyt meidän Jyväskylän kalleimman oksennuksen hintaa. Se oli kuulkaa oikeasti aika kallis laatta, minkä Alma joskus vuosia sitten päästi meidän olkkarin lattialle. Diagnoosina oli herkkä vatsa ja lopputuloksena melkoisen tyhjä lompakko. Ehkä kerron teille tuon tarinan joskus. Nykyään se jo naurattaa.

Marin_silmin-0395-2

Marin_silmin-0396

Tiesittekö muuten, että koirien verenpaine mitataan hännästä? Minä en tiennyt, mutta nyt tiedän. Rakastan tällaisia knoppitietoja.

Sinulle toivotan mukavaa tiistaita, kipin kapin ostoksille Zadaan. Jos et ole lukenut vielä ensimmäistä kirjoitustani Zadaasta, niin käy kurkkaamassa täältä.

 

 

Kun paras ystävä sairastuu

Marin_silmin-0227

Koira, ihmisen paras ystävä.

Iso osa meistä koira-ihmisistä allekirjoittaa yllä olevan lauseen, minäkin. Marsa ja Alma ovat minulle kaikki kaikessa, maailman parhaimpia ystäviä. Ja varsinkin Alma, meillä on joku kummallinen side toisiimme, elämme kuin symbioosissa. Uskon, että Alma on se elämäni koira. Se, josta moni koiranomistaja puhuu, koirasta jollaista ei tule toista. Meillä riittää kun katsomme Alman kanssa toisiamme, niin tiedämme onko kaikki hyvin. Kuin lukisimme toistemme ajatuksia.

Marin_silmin-3195-2

Kun katselin Almaa viikko sitten, aavistelin, että kaikki ei ole kunnossa ja tällä viikolla eläinlääkäri vahvisti epäilyni. Almalla todettiin sydämessä sivuääni, asteikolla 5/6 ja keuhkot ovat täynnä nestettä. Kulunut viikko on ollut hyvin raskas, on valvottu öitä, itketty ja toivottu että lääkkeet alkavat tepsiä ja että meillä olisi vielä hyviä yhteisiä hetkiä jäljellä. Arvostan eläinlääkäriämme joka kertoi asiat suoraan, niitä kaunistelematta, mutta kuitenkin hellävaraisesti. Tällä hetkellä menemme hetki kerrallaan ja toivomme että lääkkeet alkavat purra. Jos ne eivät toimi, aikaa on jäljellä enää vähän.

Alma on onneksi kohtuullisen virkeä ja iloinen oma itsensä. Hännänheiluttaja ja harvahammas, kuten äitini aikoinaan Almasta sanoi. Nauttii kun saa koko ajan huomiota ja tuntuu olevan vähän ihmeissäänkin siitä kun mami on koko ajan kimpussa pusuttelemassa. Mutta enää meillä ei ole sitä pentukoiraa, jonka hänessä vielä näin kesälomani aikana. Sitä vallatonta touhottajaa, vaan nyt meillä on arvokas vanhaneiti, joka tarvitsee eksta huolenpitoa.

Marin_silmin-2604

Marin_silmin-7861

Siitä syystä blogi on ollut ja on varmasti vielä hetkisen aikaa hyvin hiljainen. Nyt annan jokaikisen liikenevän hetken Almalle ja yhteiselle ajalle. Jos onni (tai mikä lie korkeampi voima) suo, ja pääsemme ensi viikon yli niin että kunto lähtee paranemaan, meillä on erään sydänspesialistin visiitti viikon päästä sunnuntaina, kun hän tulee seuraavan kerran Vaasaan. Toivomme siis parasta ja elämme hetki kerrallaan.

Nautitaan jokaisesta hetkestä ja päivästä mitä meille suodaan. Kun koskaan emme tiedä mikä niistä on viimeinen.

 

2 x new in

On mulla bootsit ja mä soitan kitaraa… No kitaraa en kyllä soita, mutta bootsit löytyy!

Marin_silmin-7155

Marin_silmin-7160

Marin_silmin-7161

Marin_silmin-7163

Eikö olekin ihanat? Minun uusin second hand löytöni. Facebookissa on sellainen ihana laatumerkkien kirppis kuin Design Corner (suosituksilla pääsee sisään) ja he järjestävät aika ajoin huutokauppoja. En kylläkään ole mikään huutokauppa -tyyppi itse, sillä olen siihen touhuun aivan liian huonohermoinen. Jos jotain haluan, niin maksan sen hinnan mitä pyydetään ja piste. Noh, tällä kertaa se minussa asuva Sulo Vilen taas yllätti ja löysin (ja huusin) monta ihanaa juttua mistä olin kiinnostunut. Kaikissa tuotteissa olin vielä ainoa huutaja… Mietin että kertooko se jotain minun mausta vai mauttomuudesta, mutta sain mitä halusin ja halavalla. Se on hyvä se ja sisälläni asuva Sulo Vilen hykertelee tyytyväisyydestä.

Sen lisäksi kuvissa näkyvä pehmeän ihana Prinsessa-peti on myöskin uusi. Muistatteko kun kirjoitin silloin siitä jättineulepeitosta? Anu, peittojen takana oleva nainen, halusi muistaa minua jollain tavalla siitä blogitekstistä ja niin meidän tytöt saivat yli-ihanan pedin, joka on kotimaista luomuvillaa. Ja siitä pedistä on kuulkaa riidelty! Alma ei laske siihen ketään ja kuten näistä kuvista huomaa, myös bootsien piti lähteä neitokaisen lempipesästä, kun havaitsi jotain sinne kuulumatonta.

Marin_silmin-7153

Marin_silmin-7165

Marin_silmin-7180

Ihana kun viikonloppu alkoi, vaikkakaan huomista en odota kovin innoissani. Joudun nimittäin sinne kajakkireissulle melomaan. Huh, mitähän lie siitäkin tulee, mutta täytyy yrittää päästä ehjin nahoin kotiin, sillä huomisiltana meillä on puolisoni kanssa burger-treffit Villa Sandvikenin viinikellarissa. Olin viikolla Villa Sandvikenin avajaisissa (josta kirjoitan myöhemmin oman postauksensa, kun pääsen paikalle kuvaamaan upean miljöön) ja lupasivat tehdä minulle gluteenittoman purilaisen, joten pakkohan se on lähteä testaamaan. Sen lisäksi sunnuntaina ajattelin lähteä etsimään vähän villiyrttejä ruuanlaittoon. Ainakin vuohenputkea löytyy jo. Viime vuonna kirjoitinkin villiyrtti -kurssista jolla olin. Käy lukemassa tuo teksti täältä.

Marin_silmin-7186

Marin_silmin-7189

Koirien sänky saatu blogin kautta.

Ihanaa viikonloppua just sulle.