Umpisurkea

Marin_silmin-0774

Marin_silmin-0801Bongasin Marjukan blogista viime viikolla loistavan tekstin missä hän mietti asioita, joissa hän on huono ja halusin listata vastaavia asioita itsekin ylös, joissa olen suorastaan umpisurkea. Ja kappas kehveliä, luin eilen illalla Tuulannelin blogia ja great minds think alike, hän oli tehnyt saman postauksen. Haha.

Aloitetaan sillä, missä olen suorastaan umpisurkea, nimittäin pysymään rauhallisena auton ratissa. Samantien kun laitan turvavyön, käynnistän auton ja kosken autonrattiin, alkaa road rage. Puolisoni ja veljeni aina nauravat, että jos minut ja veljeni puolison, rakkaan fugemummoni, laittaisi samaan autoon toisen kuskiksi ja toisen kartturiksi, esim. Fugessa, olisi siinä maailman luokan tosi-tv -viihdettä. Mutta minkäs teet, kun kukaan muu ei osaa ajaa niin hyvin kuin minä, ainakaan omasta mielestäni.

Laulaminen, siinä taito, missä ei suotu minulle ei sitten minkäänlaisia lahjoja. Vieläkin kauhulla muistelen sitä ala-asteen laulukoetta, missä piti opettajalle ja yhdelle oppilaalle laulaa joku laulu. Lauloin hymyhuulet, enkä koskaan unohda opettajan ällistynyttä ilmettä. Tuo kaveri, joka lauluani kuunteli, taisi kommentoida sitä sanoilla ”aivan kamala”.

Marin_silmin-0783

paita Samsoe&Samsoe / culottespants Michael Kors / laukku ja espadrillokset Chanel

Marin_silmin-0800

Olen myös erittäin huono tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan, sillä multitaskaan niin maan p****sti. Huomaan, että mitä enemmän ikää tulee, sen vaikeampi minun on keskittyä vain yhteen asiaan, mutta jos saan tehdä 2-3 asiaa yhtä aikaa, keskityn paljon paremmin ja saan paljon enemmän aikaa. Mutta jos ainoastaan yksi asia, en vaan pysty keskittymään. Siksi monet tehtävät ovat minulle savolaisia rojekteja: aloittamista vaille valmiita.

Shoppailulakot? Olen niissä aina tosi huono, tai siis huono pitämään niitä. Ei ne koskaan onnistu niin kuin ajattelin. Mutta esim. karkkilakko tms.? Ei mitään ongelmaa. Kestää kyllä. Shoppailulakon huonosta lopputuloksesta esimerkkinä olkoon näiden kuvien kirkkaankeltainen collegepaita… Koska tarvitseehan jokainen nainen kirkuvankeltaisen paidan, joka on kuin huutomerkki. Tarvitseehan?

Asia missä olen vielä huono, mutta en haluaisi olla siinä huono, on kuunteleminen ja läsnäolo. Tämän kanssa on tehty paljon töitä ja vaikka nykyään kuuntelen hyvin tarkasti, huomaan silti välillä että minulla on hirvittävä kiire päästä kertomaan se oma mielipide/totuus asiasta, vaikkei olisi oikeasti mitään tarvetta tuoda sitä esille. Tämä on asia, jonka kanssa on jumpattu jo vuosia, tiedostettu ja tehty töitä. Ja läsnäolo, luulen, että siinä meillä monella olisi petrattavaa jonkun verran. Nykyään tuntuu että kun ärsykkeitä on niin hemmetin paljon, joutuu läsnäolon kanssa tekemään aika paljon töitä. Varsinkin tällainen vähän vilkkaampi ja nopeatempoisempi tapaus. Ote herpaantuu niin äkkiä.

Marin_silmin-0799

Marin_silmin-0785

Ja yksi vielä. Olen umpisurkea leipomaan, jos tuotokseen tarvitaan hiivaa. Pullat ovat kivikovia ja leipä lättänää kuin pannukakku. Siitä syystä puolisoni hoitaa kaikki hiivaa tarvitsevat leipomiset meillä kotona. Toki, joskus voisi lukea sitä reseptiäkin tarkemmin, eikä laittaa yhtä ainesosaa yhden tölkin sijasta yhtä teelusikallista. Voi se syy olla siinäkin.

Oletko huono samoissa asioissa kuin minä ja mitä muuta uskallat tunnustaa?

Marin_silmin-0803

Marin_silmin-0796

 

 

 

One for all and all for one

Marin_silmin-4045

Marin_silmin-4053

 

Marin_silmin-4082

Piiiiitkästä aikaa nahkahousut jalassa. Vaikka sään puolesta voisi mennä vielä kesähepenissä, niin siihen on syynsä, että minun jalassa on jo nahkahousut. Eilinen nimittäin. Eilen järjestettiin Vöyrillä Toughest race, esteratajuoksukilpailu-mikälie ja me olimme siellä osallistujina työporukalla fun race -osiossa. 8 kilometriä, 40 estettä ja tänään kuin jyrän alle jääneenä ja aivan ruhjeilla. Polvet ovat aivan mustat, turvoksissa ja melkoisen kipeät. Ei siinä paljon minihameessa juoksennella näillä kintuilla ja farkut olivat liian kivuliaat laittaa jalkaan, joten onneksi minulla on noita pumpulinpehmeitä nahkahousuja yllin kyllin kaapissani.

Niin, tosiaankin kävin eilen 7 työkaverin porukalla ryömimässä, hyppimässä, kiipeilemässä, juoksemassa, uimassa mudassa, ja mitähän vielä. Kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kolmen kilometrin kohdalla olin satavarma etten selviä hengissä maaliin, sillä ensimmäiset kilometrit olivat… sanotaanko vaikka, hapokkaita. Mutta meidän tiimihenki oli aivan mieletön, joten maaliin asti päästiin koko porukka hymyssä suin ja hyvässä kunnossa, mitä nyt niin likaisena, ettei vaatteet lähteneet edes ensimmäisellä pesukerralla puhtaiksi. Välillä työnnettiin kaveria esteen yli pyllystä, välillä kiskottiin käsistä että kaveri pääsee esteen päälle ja tuettiin ja tsempattiin toisiamme. Monta kertaa saatiin kokea one for all -hetkiä, kun yksi tiimiläinen ainoana meidän porukasta selvitti todella raskaita ja fyysisiä esteitä ja niin vaan jatkettiin matkaa, ja jokainen este tuli suoritettua edes yhden tiimin jäsenen suorittamana ja päivän herkin all for one -hetki sattuikin minulle, kun yksi este sattui olemaan juuri se minun pahin painajainen.

Marin_silmin-4069

Marin_silmin-4058

collegepaita Karl Lagerfeld / nahkahousut Michael Kors / tennarit Chanel / laukku Balmuir / aurinkolasit Prada

Marin_silmin-4067

Vähän ennen loppua tuli sellainen este matkan varrelle, ettei kyyneliltä vältytty. Meidän piti kiivetä rakennustelinehässäkän näköiseen ”torniin”, jossa odotti trampoliineja ja tasanne, josta piti hypätä usean metrin pudotus 4 metriä syvään, ruskeaan likaiseen veteen. Hell no! Jos jotain pelkään tässä maailmassa, niin se on korkea paikka josta pitäisi hypätä veteen. Koko muu tiimi hyppäsi saman tien ja minä nieleskelin kyyneleitä. Sekä kisajärjestäjät että meidän tiimi kannusti minua viimeiseen asti, pojat jopa tulivat monta kertaa uudestaan ylös torniin tarjoutumaan hyppäämään minun kanssa yhdessä, yhtä aikaa ja neuvoivat että kuinka minun pitäisi toimia. Viimeiseen asti keräsin rohkeutta, mutta totesin, etten vaan yksinkertaisesti pysty, pelkotila vei voiton. Joten eikun rakennustelineitä pitkin kiipeilemään takaisin alas ja matka jatkui mutakylvyn kautta maaliin.

Vaikka olinkin pelkuri, enkä pystynyt voittamaan pelkoani, kannan tuosta tilanteesta ikuisesti ihanaa muistoa sydämessäni. Kun tiimi kannustaa, ja tulevat uudestaan oman suorituksen jälkeen, että ”tehdään tämä yhdessä”, niin kyllä siinä kylmäsydämisinkin kaveri herkistyy aika lailla, minä ainakin. Vitsi mulla on varmasti maailman parhaat työkaverit koko maailmassa. Ja ensi vuonna mennään ihan varmasti uudestaan ja silloin minäkin aion hypätä sieltä tornista!

One for all and all for one – Gambiteers

Marin_silmin-4115

Marin_silmin-4106

Perinteisempi Marin look

Marin_silmin-0586

Marin_silmin-0607

Marin_silmin-0584

Viikonlopun väri-iloittelun jälkeen sielu ja sydän musteni taas ja kaivoin kaapista tuttua ja turvallista, sitä perinteistä Mari -lookkia. Löysä musta silkkipaita, mustat housut, bikerrotsi, musta laukku ja tennarit. Tennarit ovat itse asiassa se alelöytö kesän Helsingin reissulta, josta kirjoittelinkin teille taannoin. Ja nyt tänään olivat ensimmäistä kertaa jalassa ja testissä. Tykkään kyllä erittäin paljon tuosta kiiltävän hopean ja mattaisen harmaan yhdistelmästä, niin omanoloinen ja kiva piristysruiske kokomustiin asuihin.

Maanantai on taas ollut perinteinen maanantai, siis sellainen semi-tahmea ja vähän loivaliikkeinen. Ja vaikea vastus kaikkinensa. Täytyy yrittää löytää taas rauha maanantaiden kanssa, ei ole kiva aloittaa viikkoa vastatuulessa, se määrittää liikaa alkavan viikon fiilistä väärään suuntaan. Joten päätin, että ensi maanantai on varmasti parempi kuin pari edellistä.

Marin_silmin-0581

Marin_silmin-0619

Marin_silmin-0591

rotsi Balenciaga / silkkipaita Cos / culottespants Michael Kors / clutch ja tennarit Chanel

Marin_silmin-0616

Hyvää alkanutta viikkoa. Toivottavasti maanantai ei jyrännyt sinua.

Kovan onnen tunika

Marin_silmin-3981

Marin_silmin-3989

Voisin nimittää näissä kuvissa olevaa väripläjäystä kovan onnen tunikaksi, sillä sitä se toden totta on. Ostin tunikan FB kirppikseltä, kun suorastaan hullaannuin tunikan väreistä ja kuosista. En tiedä mikä iski, mutta ihan kuin joku olisi iskenyt halolla päähän ja kaupat tehtiin salamannopeasti. Ja siitäpä alkaakin tunikan epäonninen tarina.

Paketti oli matkalla viikon, siis sellainen kirjekuoren kokoinen (mahtuu postiluukusta) pakkaus. Kun se vihdoin perjantaina saapui Vaasaan, sitä ei toimitettukaan minulle, vaan jollekin miehelle (joka olisi saattanut ihmetellä paketin aukaistessaan, ettei kyllä ole hänen juttunsa tuo). Anna kun kerron.

Kun saavuin perjantaina kotiin, puolisoni tuli heti kysymään, että onko siinä sinulle tulevassa paketissa jotain tärkeää… Minä vähän hämilläni siinä vaiheessa, että juu, siinä on vaatelähetys ja olisihan se kiva saada, miksipä tällaista utelet? Ensimmäinen ajatus siinä vaiheessa oli, että Kyllikki on opetellut uuden jekun ja antanut paketille kyytiä tai pissannut sen päälle. Mutta ei, tällä kertaa villikkomme oli syytön. Postipoika oli ilmestynyt myöhään iltapäivästä ovemme taakse ja kertonut puolisolleni, että on toimittanut minulle tarkoitetun paketin väärään osoitteeseen, väärälle kadulle ja väärän nimiselle henkilölle. Asunnon numerot kyllä täsmäsivät. Hän oli heti huomannut virheensä ja soittanut ovikelloa perään, mutta turhaan, kukaan ei tullut avaamaan ovea. Hän oli sitten jättänyt lapun, josko asunnon omistaja voisi tuoda paketin oikeaan osoitteeseen, eli minulle… Noh, pisteet siitä että poitsu myönsi että mokasi, ja yritti edes jotenkin korjata mokaansa ja kertoi meille siitä (viimeksi nimittäin kun sitä Hollanti-Suomi välillä 2,5 kk reissannutta pakettia selvitettiin, niin posti pesi kätensä kokonaan, vaikka sanoi suoraan, että mokasivat, mutteivät tietenkään korvanneet tuplakuluja).

Minullahan tietysti siinä vaiheessa nousi jo savu korvista, kun puoliso tämän tarinan kertoi, koska eihän Posti voi valtuuttaa muita ihmisiä, heidän asiakkaitaan, korjailemaan heidän virheitään ja tekemään heidän työtään loppuun, että kyllähän se Postille kuuluu hommata se minun paketti takaisin ja toimittaa oikealle omistajalle, ei sen henkilön kenelle paketti on väärään osoitteeseen toimitettu. Ja kuka korvaisi jos paketin vastaanottanut henkilö ei toimittaisikaan sitä minulle tai ilmoittaisi Postille, että hoitakaa homma loppuun asti, sillä lähetyksen seurannassa luki, että paketti on toimitettu perille. Noh, varsinaisesti se ei nyt ihan perille asti saapunut.

Marin_silmin-3992

Marin_silmin-4024

No, minä reippaana tyttönä lähdin käymään siinä toisessa osoitteessa, sillä meillä oli puolison kanssa vahva epäilys, missä paketti oli. Kukaan ei kuitenkaan aukaise ovea, joten eikun takaisin kotia kohti. Sitten juuri ulko-ovella tulee vastaan nuorehko kundi, jolta ohimennen kysyn, että satutko muuten olemaan se ja se, ja asut asunnossa X. Ja tataa! Kyllä oli. Kerroin tilanteen, jolle nauroimme ja sain pakettini takaisin. Jippii. Loppu hyvin, kaikki hyvin? Ei aivan, sillä valitettavasti tunikan huono onni ei päättynyt tähän…

Otin tunikan heti käyttöön, kaunis kun oli ja totesin puolisolleni, että tämä on hiukan naftin oloinen hartioista (miksi oi miksi minulla on leveät hartiat) ja vähän vaikea riisua pois. Sitten eilen, kun olimme olleet niin autokaupoilla, ruokakaupassa sekä minä katsomassa futista Kyllikin kanssa kentän laidalla, palaan kotiin ja riisun tunikan pois nahkealta iholtani ja se perkele vieköön jäi minuun kiinni ja kun menin riuhtaisemaan sitä ihan kunnolla, niin otti ja repesi koko toisen hihan sauma olkapäästä. Nyt minulla on siis revennyt silkkitunika kotona ja pitäisi löytää uusi ompelija, joka voisi fiksata tuon sauman sekä mahdollisesti avata tunikan selässä kulkevan keskisauman ja ommella sinne vetoketjun, jotta pukeminen olisi jatkossa helpompaa…

Että sellainen tarina tuolla väripläjäyksellä. Luulen, että universumi yrittää kertoa minulle, että jätä tyttö nuo väri-iloittelut välistä ja keskity vaan mustaan.

Marin_silmin-3983

silkkitunika Marc jacobs / silkkihousut Filippa K / espadrillokset ja laukku Chanel / aurinkolasit Prada 

Marin_silmin-4008

Oman elämän huippumalli

Marin_silmin-0506

Marin_silmin-0570

Marin_silmin-0551

Tataa! Puoliso meni ostamaan meille valokuvausstudioseinän ja hirveän määrän valoja ja nyt saa leikkiä oman elämänsä huippumallia lakkaamatta. Päätimme tänään ensimmäistä kertaa testata valoja, kankaita ja ylipäätään rakentaa tuon seinän pystyyn ja testata että millainen se on. Ja hyvähän se on. Kyllä saa talvisin helposti otettua asukuvat kotona, kun asentamiseen ja purkamiseenkaan ei kulu liiemmilti aikaa. Ainoa vaan, että taustakankaat täytyy silittää hyvin, joten näissä kuvissa näette taustana meidän vanhan ja kuluneen kashmirviltin.

Päälläni oleva paita on se kirppislöytö kesäloman alusta mitä hehkutin innoissani ja päällä ensimmäistä kertaa. Tykkään sen reilusta mallista ja erikoisista yksityiskohdista. Siinä on upeat napit hihansuissa, halkiot alareunassa kummallakin sivulla, sekä korkeampi kaulus, kun normaalisti kauluspaidoissa on. Koko on 44, eli reilusti iso, mutta malli on ilmeisesti sen verran leikattu istuvaksi, että se jää minulle tuollaiseksi reiluksi teltaksi, juuri kuten halusinkin. Ja jalassa ensimmäistä kertaa aikoihin farkut. Ei ole niillä kolmenkympin helteillä tehnyt mieli kiskoa jalkaansa mitään hikilinkoja, yyh. Nyt kun on vähän viilentyneet säät, niin pukeutuminenkin taas kiinnostaa eri tavalla.

Marin_silmin-0514

Marin_silmin-0542

kauluspaita Seidensticker / farkut H&M / laukku ja rannekoru Hermès / kengät Chanel

Marin_silmin-0563

Odotan jo innolla syksyä, pimeneviä ja viileneviä iltoja ja sitä että saan laittaa iltaisin kynttilät palamaan ja voin pukeutua taas luottovaatteisiini: nahkahousuihin ja neuleisiin ilman läkähtymisvaaraa. Syksy tulee olemaan osaltaan aika kiireinen ja reissuvoittoinen. Luvassa on niin Leviä, Budapestiä työporukalla kuin Kööpenhaminaakin ja kaikkea muuta. Siitäkin syystä on hyvä, että meillä on tällainen studio niin voi kuvata myös kotona vaikka usemmat asukuvat kerralla (mitä on tullut esim. tietyllä viikolla käytettyä). Kysyin muuten instastoriessa viime viikolla, että mitä toivotte blogilta syksyn osalta ja asukuvat oli selkeä ykkönen, lisäksi laukkujuttuja, se huivipostaus (tulee nyt aika pian, kiitos tämän studion!) sekä vaate- ja kenkähuoltoon liittyviä asioita. Kaikki on listattu ylös raakaversioina ja niitä työstetään kyllä, kiitos hyvistä vinkeistä.

Eikö ole muuten kauniit gladiolukset näissä kuvissa mukana? Kävin viime viikolla Plantagenissa ja bongasin tuollaisen gladiolus nipun myynnistä muistaakseni 8 euron hintaan, joten oli ihan pakko ostaa kotiin niitä. Niin näyttävän tyylikkäitä.

Niin, ja jottei se totuus unohtuisi aina miten näitä kuvia otetaan, niin tässäpä vielä behind the scenes -kuva, miten meillä niitä kuvia otetaan…

Marin_silmin-0501

Marin_silmin-0524

Mitäs tykkätte kirppislöydöstäni?