Liehuvat lahkeet a’la Chanel

Marin_silmin-2573

Marin_silmin-2560

Marin_silmin-2542

Huhuu, onko siellä ketään?

Mari on mennä viilettänyt sellaista kyytiä, että blogi on ollut tauolla. Olimme juuri 4 päivää Kööpenhaminassa puolisoni kanssa lepäilemässä ja syömässä hyvin. Erittäin hyvin. Nyt on energiaa millä juoksennella ympäriinsä.

Ajattelin tulla jakamaan yhdet asukuvat Köpiksestä, ennenkuin alan listaamaan kivoja ravintoloita ko. kaupungista. Kööpenhamina on yksi suosikki kaupungeistani ja ai että oli taas ihanaa vaellella ympäriinsä ja pysähtyä vähän väliä napostelemaan jotain tai ottamaan lasi viiniä. Nimittäin Kööpenhamina on kyllä keliaakikon unelma. Aina järjestyi ruuat gluteenittomana, jos eivät sitä ennestään olleet, huh. Joten olen tosiaankin syönyt, syönyt ja maistellut. Itse asiassa kaikki meni erinomaisesti ruokien suhteen lentokentän (Kööpenhamina) loungeen asti, jossa sitten tulikin märkä rätti vasten kasvoja. Ainoastaan riisikakut olivat gluteenittomia, mutta onneksi hyvä vasikka elää juomallakin. En antanut asian pikku harmistusta lukuun ottamatta häiritä. Mutta tosiaankin ravintolavinkkejä tulossa, kunhan ennätän käydä kuvat läpi.

Marin_silmin-2531

Marin_silmin-2577

Marin_silmin-2558

Asusta muutama sananen. Takki/neuletakki on lahja puolisoltani. Sain synttärilahjaksi valita itselleni Minun/Ministä vaatteen ja valitsin tuon kotimaisen Hálo from North -merkin Huurre neuletakin. Ai että se on ihana! Menee syyskeleillä ihan takista ja talvella saan sitten käpertyä toimistolle sen sisään neuletakin ominaisuudessa. Housut ja paita ovat Chanelin, kuten myös tennarit ja silkkihuivi. Olen viihtynyt tänä syksynä väljissä linjoissa ja nuo todella leveälahkeiset Chanelin housut ovat olleet kovassa käytössä. Kävin itse asiassa tsekkaamassa Kääpenhaminan Chanelin, joka on vastikään avattu ja oli kivan skandinaavisen oloinen putiikki. Tutustuin putiikin johtajaan, joka esitteli liikkeen minulle ja taisimme sopia jo shoppailu-eventin ensi keväälle, kun lähden ehkä taas ihanien Chanel naisten kanssa reissuun. Mutta tarkoituksena heillä siis valita Chanelilta sellaisia skandinaaviseen makuun olevia tuotteita valikoimasta ja ainakin nyt näytti hyvältä omaan silmääni. Kannattaa siis pistäytyä tsekkaamassa Chanelin valikoima, mikäli Kööpenhaminassa liikkuu.

Mutta nyt en malta kirjoittaa tämän pidemmälti. Minulla on mehiläisvahakynttilätehdas käynnissä kotona. Tilasin itselleni mehiläisvahaliuskoja ja kynttiläsydännarua ja askartelen itselleni kynttilöitä talveksi. Ihanan rauhoittavaa touhua ja helppoa. Kannattaa kurkistaa instastoriessin puolelta kun niitä väkerrän. Ehkä saatan jakaa ohjeen blogissakin jos puoliso ennättää ottaa kuvia kesken tekemisen.

Marin_silmin-2549

Marin_silmin-2555

Marin_silmin-2565

neule, housut, huivi ja tennarit Chanel / neuletakki Hálo from North / laukku Fendi

Mitä sinulle kuuluu?

 

Vaasan Imelda Marcos

Vaasan Imelda Marcos täällä huutelee, moi. Budapestista kotiuduin jo tiistai-iltana, mutta sain samantien jonkun kamalan kulkutaudin ja vieläkin olen puolikuolleena sängyn pohjalla ja mietin, että tällainenkö se miesflunssa oikein on. Kun ei jaksa muuta tehdä kuin valittaa huonoa oloaan. Mietin vielä kirjoittelenko Budapestistä mitään, sillä yhden kokonaisen kiertelypäivän jälkeen ei voi kovin paljon sanoa, paitsi että palvelukulttuuri oli pahimmillaan aivan järkyttävää, parhaimmillaan ihan jees. Ja englanninkielentaito tosi huonoa.

Mutta mistä kirjoitan nyt, ja mistä jo vähän instan puolella hihkuin, on tämä uskomaton kenkäonni, joka lykästi noin viikon sisällä 4 kertaa. Kyllä, ostin viikon sisällä 4 kengät, mutta kuulkaapa tarinat, ai jai. En voi käsittää miten oikeassa asennossa sattuivat kuut ja tähdet olemaan reilun viikon ajan, sillä tulipahan haalittua melkoisia löytöjä ja murto-osalla oikeasta hinnasta. Oih, tarjoushaukka hyrrää onnesta.

Nämä Alexander Wangit esittelenkin jo viime postauksessa, eikä mennä niihin sen syvemmin, kuin toteamalla että älyttömän hyvä löytö.

Marin_silmin-0855

Marin_silmin-0857

Ja nämä toiset Alexander Wangit, huh. Olen ihastellut näitä ”tupakkatossuja” siitä asti, kun ne tuli myyntiin ja miettinyt että raaskinko ostaa itselleni. Noh, en onneksi raaskinut, sillä nämä tupsahtivat sitten eteeni Zadaa appissa ja hetken aikaa seurailin kenkiä ja kun myyjä tiputti niistä roimasti hintaa, tataa, klik klik ja matkalla Marin luo. Maksoin alle viidesosan niiden ovh-hinnasta ja mikä parasta, kengät ovat täysin uudet ja käyttämättömät. Munkkien munkki, sanon minä.

Marin_silmin-0864

Marin_silmin-0866

Ja entäpä nämä Bottega Venetat? Luojan kiitos en myynytkään tuota sinistä Evelyneä, en yksinkertaisesti raaskinut ja hyvä niin. Ne nimittäin sopivat täydellisesti yhteen, Hermès ja Bottega Veneta, ihan mahtava kombo. Ne tuli erään laukkututtuni kautta. Rakastuin jälleen kirkkaan siniseen palavasti.

Marin_silmin-0874

Marin_silmin-0875

Ja sitten nämä Budapestin tuliaiset. Päätimme maanantaina, kaupunkipäivänä, työkaverini kanssa, että haluamme ostaa paikallista designia ja googlailimme paikallisia putiikkeja ja muutaman kuvan perusteella aina suunnistimme paikasta toiseen. Nämä kengät löytyivät ”hipsterialueelta” osoitteesta Klauzál tèr 1, Budapest 1072. Putiikki oli mielettömän kaunis. Upeiden kenkien lisäksi siellä oli ihania koruja, erikoisia nahkalaukkuja ja mitä ihanimpia vaatteita ja itse liiketila oli mielenkiintoinen. Yksi upea kierrätysmateriaalista tehty villatakki jäi kovasti polttelemaan mieltäni. Paikkaa piti kenkäni suunnitelleen naisen isä ja hän oli tosi mukava ja kertoi että heidät oli kutsuttu Helsinkiin sustainable fashion weekille, mutta työkiireiden takia eivät päässeet osallistumaan. Kenkien merkki on Dyan ja heidän verkkosivun löydät täältä.

Marin_silmin-0858

Marin_silmin-0861

Ja mitä tulee lempinimeeni Imelda Marcos, olen sen ehkä joskus bloginkin puolella kertonut. Äitini aikanaan nimitti minut Imelda Marcokseksi, sillä olen aina rakastanut kenkiä. Kun toiset tykkää tennareista, toiset korkkareista, niin minä yksinkertaisesti tykkään kengistä. Ja sen kyllä huomaa meidän huushollissa, sillä kenkiäni on kaikkialla. Näillä aarteilla kelpaa kävellä pitkään ja aivan varmasti tulevat näkymään blogissa.

Oletko sinä tehnyt hyviä löytöjä lähiaikoina?

Umpisurkea

Marin_silmin-0774

Marin_silmin-0801Bongasin Marjukan blogista viime viikolla loistavan tekstin missä hän mietti asioita, joissa hän on huono ja halusin listata vastaavia asioita itsekin ylös, joissa olen suorastaan umpisurkea. Ja kappas kehveliä, luin eilen illalla Tuulannelin blogia ja great minds think alike, hän oli tehnyt saman postauksen. Haha.

Aloitetaan sillä, missä olen suorastaan umpisurkea, nimittäin pysymään rauhallisena auton ratissa. Samantien kun laitan turvavyön, käynnistän auton ja kosken autonrattiin, alkaa road rage. Puolisoni ja veljeni aina nauravat, että jos minut ja veljeni puolison, rakkaan fugemummoni, laittaisi samaan autoon toisen kuskiksi ja toisen kartturiksi, esim. Fugessa, olisi siinä maailman luokan tosi-tv -viihdettä. Mutta minkäs teet, kun kukaan muu ei osaa ajaa niin hyvin kuin minä, ainakaan omasta mielestäni.

Laulaminen, siinä taito, missä ei suotu minulle ei sitten minkäänlaisia lahjoja. Vieläkin kauhulla muistelen sitä ala-asteen laulukoetta, missä piti opettajalle ja yhdelle oppilaalle laulaa joku laulu. Lauloin hymyhuulet, enkä koskaan unohda opettajan ällistynyttä ilmettä. Tuo kaveri, joka lauluani kuunteli, taisi kommentoida sitä sanoilla ”aivan kamala”.

Marin_silmin-0783

paita Samsoe&Samsoe / culottespants Michael Kors / laukku ja espadrillokset Chanel

Marin_silmin-0800

Olen myös erittäin huono tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan, sillä multitaskaan niin maan p****sti. Huomaan, että mitä enemmän ikää tulee, sen vaikeampi minun on keskittyä vain yhteen asiaan, mutta jos saan tehdä 2-3 asiaa yhtä aikaa, keskityn paljon paremmin ja saan paljon enemmän aikaa. Mutta jos ainoastaan yksi asia, en vaan pysty keskittymään. Siksi monet tehtävät ovat minulle savolaisia rojekteja: aloittamista vaille valmiita.

Shoppailulakot? Olen niissä aina tosi huono, tai siis huono pitämään niitä. Ei ne koskaan onnistu niin kuin ajattelin. Mutta esim. karkkilakko tms.? Ei mitään ongelmaa. Kestää kyllä. Shoppailulakon huonosta lopputuloksesta esimerkkinä olkoon näiden kuvien kirkkaankeltainen collegepaita… Koska tarvitseehan jokainen nainen kirkuvankeltaisen paidan, joka on kuin huutomerkki. Tarvitseehan?

Asia missä olen vielä huono, mutta en haluaisi olla siinä huono, on kuunteleminen ja läsnäolo. Tämän kanssa on tehty paljon töitä ja vaikka nykyään kuuntelen hyvin tarkasti, huomaan silti välillä että minulla on hirvittävä kiire päästä kertomaan se oma mielipide/totuus asiasta, vaikkei olisi oikeasti mitään tarvetta tuoda sitä esille. Tämä on asia, jonka kanssa on jumpattu jo vuosia, tiedostettu ja tehty töitä. Ja läsnäolo, luulen, että siinä meillä monella olisi petrattavaa jonkun verran. Nykyään tuntuu että kun ärsykkeitä on niin hemmetin paljon, joutuu läsnäolon kanssa tekemään aika paljon töitä. Varsinkin tällainen vähän vilkkaampi ja nopeatempoisempi tapaus. Ote herpaantuu niin äkkiä.

Marin_silmin-0799

Marin_silmin-0785

Ja yksi vielä. Olen umpisurkea leipomaan, jos tuotokseen tarvitaan hiivaa. Pullat ovat kivikovia ja leipä lättänää kuin pannukakku. Siitä syystä puolisoni hoitaa kaikki hiivaa tarvitsevat leipomiset meillä kotona. Toki, joskus voisi lukea sitä reseptiäkin tarkemmin, eikä laittaa yhtä ainesosaa yhden tölkin sijasta yhtä teelusikallista. Voi se syy olla siinäkin.

Oletko huono samoissa asioissa kuin minä ja mitä muuta uskallat tunnustaa?

Marin_silmin-0803

Marin_silmin-0796

 

 

 

One for all and all for one

Marin_silmin-4045

Marin_silmin-4053

 

Marin_silmin-4082

Piiiiitkästä aikaa nahkahousut jalassa. Vaikka sään puolesta voisi mennä vielä kesähepenissä, niin siihen on syynsä, että minun jalassa on jo nahkahousut. Eilinen nimittäin. Eilen järjestettiin Vöyrillä Toughest race, esteratajuoksukilpailu-mikälie ja me olimme siellä osallistujina työporukalla fun race -osiossa. 8 kilometriä, 40 estettä ja tänään kuin jyrän alle jääneenä ja aivan ruhjeilla. Polvet ovat aivan mustat, turvoksissa ja melkoisen kipeät. Ei siinä paljon minihameessa juoksennella näillä kintuilla ja farkut olivat liian kivuliaat laittaa jalkaan, joten onneksi minulla on noita pumpulinpehmeitä nahkahousuja yllin kyllin kaapissani.

Niin, tosiaankin kävin eilen 7 työkaverin porukalla ryömimässä, hyppimässä, kiipeilemässä, juoksemassa, uimassa mudassa, ja mitähän vielä. Kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kolmen kilometrin kohdalla olin satavarma etten selviä hengissä maaliin, sillä ensimmäiset kilometrit olivat… sanotaanko vaikka, hapokkaita. Mutta meidän tiimihenki oli aivan mieletön, joten maaliin asti päästiin koko porukka hymyssä suin ja hyvässä kunnossa, mitä nyt niin likaisena, ettei vaatteet lähteneet edes ensimmäisellä pesukerralla puhtaiksi. Välillä työnnettiin kaveria esteen yli pyllystä, välillä kiskottiin käsistä että kaveri pääsee esteen päälle ja tuettiin ja tsempattiin toisiamme. Monta kertaa saatiin kokea one for all -hetkiä, kun yksi tiimiläinen ainoana meidän porukasta selvitti todella raskaita ja fyysisiä esteitä ja niin vaan jatkettiin matkaa, ja jokainen este tuli suoritettua edes yhden tiimin jäsenen suorittamana ja päivän herkin all for one -hetki sattuikin minulle, kun yksi este sattui olemaan juuri se minun pahin painajainen.

Marin_silmin-4069

Marin_silmin-4058

collegepaita Karl Lagerfeld / nahkahousut Michael Kors / tennarit Chanel / laukku Balmuir / aurinkolasit Prada

Marin_silmin-4067

Vähän ennen loppua tuli sellainen este matkan varrelle, ettei kyyneliltä vältytty. Meidän piti kiivetä rakennustelinehässäkän näköiseen ”torniin”, jossa odotti trampoliineja ja tasanne, josta piti hypätä usean metrin pudotus 4 metriä syvään, ruskeaan likaiseen veteen. Hell no! Jos jotain pelkään tässä maailmassa, niin se on korkea paikka josta pitäisi hypätä veteen. Koko muu tiimi hyppäsi saman tien ja minä nieleskelin kyyneleitä. Sekä kisajärjestäjät että meidän tiimi kannusti minua viimeiseen asti, pojat jopa tulivat monta kertaa uudestaan ylös torniin tarjoutumaan hyppäämään minun kanssa yhdessä, yhtä aikaa ja neuvoivat että kuinka minun pitäisi toimia. Viimeiseen asti keräsin rohkeutta, mutta totesin, etten vaan yksinkertaisesti pysty, pelkotila vei voiton. Joten eikun rakennustelineitä pitkin kiipeilemään takaisin alas ja matka jatkui mutakylvyn kautta maaliin.

Vaikka olinkin pelkuri, enkä pystynyt voittamaan pelkoani, kannan tuosta tilanteesta ikuisesti ihanaa muistoa sydämessäni. Kun tiimi kannustaa, ja tulevat uudestaan oman suorituksen jälkeen, että ”tehdään tämä yhdessä”, niin kyllä siinä kylmäsydämisinkin kaveri herkistyy aika lailla, minä ainakin. Vitsi mulla on varmasti maailman parhaat työkaverit koko maailmassa. Ja ensi vuonna mennään ihan varmasti uudestaan ja silloin minäkin aion hypätä sieltä tornista!

One for all and all for one – Gambiteers

Marin_silmin-4115

Marin_silmin-4106

Perinteisempi Marin look

Marin_silmin-0586

Marin_silmin-0607

Marin_silmin-0584

Viikonlopun väri-iloittelun jälkeen sielu ja sydän musteni taas ja kaivoin kaapista tuttua ja turvallista, sitä perinteistä Mari -lookkia. Löysä musta silkkipaita, mustat housut, bikerrotsi, musta laukku ja tennarit. Tennarit ovat itse asiassa se alelöytö kesän Helsingin reissulta, josta kirjoittelinkin teille taannoin. Ja nyt tänään olivat ensimmäistä kertaa jalassa ja testissä. Tykkään kyllä erittäin paljon tuosta kiiltävän hopean ja mattaisen harmaan yhdistelmästä, niin omanoloinen ja kiva piristysruiske kokomustiin asuihin.

Maanantai on taas ollut perinteinen maanantai, siis sellainen semi-tahmea ja vähän loivaliikkeinen. Ja vaikea vastus kaikkinensa. Täytyy yrittää löytää taas rauha maanantaiden kanssa, ei ole kiva aloittaa viikkoa vastatuulessa, se määrittää liikaa alkavan viikon fiilistä väärään suuntaan. Joten päätin, että ensi maanantai on varmasti parempi kuin pari edellistä.

Marin_silmin-0581

Marin_silmin-0619

Marin_silmin-0591

rotsi Balenciaga / silkkipaita Cos / culottespants Michael Kors / clutch ja tennarit Chanel

Marin_silmin-0616

Hyvää alkanutta viikkoa. Toivottavasti maanantai ei jyrännyt sinua.