Vuoden viimeinen

_DSC0962 (2)

_DSC0994

Vuoden viimeinen päivä, blogiteksti ja asukuvat.

Odotan jo innolla huomista, vuotta 2019. Uusi alku, ja edessä mahtava vuosi ja kaikki on vielä kokematta. Ensin täytyy kuitenkin selvitä vuoden viimeisestä, ja vaikeimmasta, päivästä. Ilotulitukset ja sydänsairas paukkuja pelkäävä pikkukoira on todella huono yhtälö, joten evakkoretki kutsui ja olemme toivottavasti mahdollisimman kaukana paukkeesta. Toivottovasti selvitään aamuun asti. En ymmärrä miksi ihmiset haluavat tieten tahtoen tuhlata rahansa taivaalle palamaan. Siksi allekirjoitinkin sen Rajat räiskeelle -kansalaisaloitteen, toivottavasti Suomessa ilotulitus muuttuu luvanvaraiseksi. Vähemmän ilotulituksesta aiheutuvia vammoja, eläinten ei tarvitse pelätä niin paljon, luonto kiittää ja myös luonnossa asuvat eläimet. Näimme juuri lenkillä käydessämme  kolme peuraa ja ihastelimme niiden menoa ja totesimme, ettei niitä nyt taas muutamaan päivään näy rakettien räiskeen vuoksi. Voi raukat.

_DSC0966

_DSC0991

_DSC0981

Mutta se raketeista. Päivän asussa näkyy se instastoriessa esittelemäni Part twon neule Aku&Ada -kaupan alesta. Suosittelen lämmöllä kurkistamaan ko. kauppaa, joko livenä, tai verkossa. Kauppaa pitää todella tyylitajuiset äiti ja tytär ja valikoima on mahtava. Mikä helmi Leppävirran Unnukassa, kannattaa poiketa käymään. Mutta neule, se on kiva tuollainen laatikkomallinen ja lyhythihainen. Joko poolo tai kauluspaita alle ja menoksi (toki housutkin olisi suotava pukea!) . Ja tuo kiva huivin huitula on Fendin. Ostin sen syksyllä kun kävimme puolisoni kanssa Köpiksessä. Pieni muisto itselleni. Olen käyttänyt sitä kaulassa, ranteessa (oi niitä Dingo -muistoja!) sekä toki laukuissa kahvaa suojaamassa. Muut onkin vanhoja ja tuttuja vaatteita kaapistani ja laukkupolitiikka on nykyään sellainen, että olalla kulkee aina (ilmais)kangaskassi, jossa kuljetan tavarani, tällä kertaa Marimekon. Meinasin muuten pyörtyä kun törmäsin noihin kasseihin myynnissä Zadaassa. Niistä pyydettiin kamalia summia ja tuollaisen kassin sai ilmaiseksi Marimekolta ostosten yhteydessä. Noh, mikäs siinä jos kauppa käy.

Nyt alan rakentamaan turvapesää Almalle ja annan sille rauhoittavan lääkkeen. Palataan asioille ensi vuonna. Viettäkää turvallinen ja ihana vuoden vaihde. Meillä on leffailta ja parhaat herkut: nacholautaset, nam!

_DSC0998

 

_DSC0987

_DSC0975 (2)

 

Vuosi 2018

marinsilmin11

marinsilmin9

Huh heijaa, vuoden viimeisiä päiviä viedään ja kohta 2 kuukautta kun olen viimeksi vieraillut blogissani. Tein tietoisen päätöksen laittaa blogin hetkeksi huilimaan, jotta sain vuoden 2018 kunnialla pakettiin. Ja melkoinen vuosi siitä tulikin.

Tammikuuta ja alkuvuotta väritti leikkaus, jonka jälkeen syömistä sai hetken opetella uudestaan ja vaikka alkuvuosi niin raskas olikin kipujen ja uuden ihmettelyn muodossa, niin nyt asiat ovat (kohtuullisen) hyvin. Leikkauspöydälle joudutaan jälleen, mutta jospa pääsisin vuoden 2019 ilman leikkausta. Katsotaan.

Tänä vuonna on myös ollut ihania matkoja. Keväällä kävimme legendaarisella Chanel matkalla Nizzassa ja ai että se oli huippureissu. Lisäksi matkustimme omalla porukalla Fugen lämpöön seikkailemaan mm. Caminito del Reylle. Fuge yllätti jälleen positiivisesti ja hehkutin myös viinitilamatkailua Rondan alueella.  Kesän vietin kokonaan Suomessa, sillä kerrankin meillä oli kunnon kesä, lämpöä riitti ja oli kiva seurata Kyllikin kasvua ilman yhtään menoja. Syyskuussa kävimme henkilökunnan kanssa Budapestissä ja puolison kanssa kävin lokakuussa Kööpenhaminassa syömässä hyvin ja nauttimassa kiireettömästä elämästä. Ja itsenäisyyspäivän tietämillä ja sen yli olin firmamme osakkaiden kanssa Vilnassa työmatkalla neljä päivää. Vilnassa oli muuten upea joulutori ja hehkuviinitkin tuli siellä nautittua.

marinsilmin8

marinsilmin10

takki Harris Wharf London / nahkahousut Michael Kors / pipo ja laukku Balmuir / tennarit Chanel / t-paita Vilnasta paikallinen suunnittelija / neuletakki Samsoe&Samsoe / kaulahuivi Hemaiseva

Ja koko syyskausi onkin sitten ollut melkoista tykitystä. 15 (tai 16) viikkoon olen ollut yhden viikonlopun kotona Vaasassa, muuten koko ajan menossa jossain päin. Pääasiassa päivätyö on pitänyt kiireisenä ja päivätyö on tarjonnut kyllä ihan uskomattoman mielenkiintoisen, kasvattavan ja sanotaanko tunnerikkaan vuoden (välillä on itketty, ja välillä naurettu, välillä revitty tukkaa päästä ja välillä juotu skumppaa ja juhlittu). Ihan mielettömiä juttuja on taas tänä vuonna tehty ja yksi iso uusi askel otetaan heti alkuvuodesta, kun meillä aukeaa uusi toimisto. Jännää, niin älyttömän jännää. Tulen katsomaan tuon toimiston perään, vaikka siellä oma vetäjänsä onkin, mutta ensi vuonna tosiaankin päivätyö tuo ekstrakiireitä.

Sen lisäksi, että päivätyö on juoksuttanut tätä rouvaa kuin kilpahevosta, on myös eräs ihana harrastus, Nuorkauppakamari -toiminta, pitänyt kiireisenä. Minut nimittäin valittiin ensi vuodeksi Vaasan Nuorkauppakamarin presidentiksi, joten kalenteriin on kalenteroitu jo aika monta viikonloppua, ja viikkoa, koulutuksia ja matkoja. Visioni ensi vuodelle on aika hurja mitä kaikkea haluan viedä kamarimme osalta eteenpäin. Onneksi hallituksessa on huipputyyppejä, jotka uskaltavat laittaa itsensä likoon ja jäsenistö aktiivista ja halukkaita kehittämään itseään ja toivottavasti ensi vuonna saadaan riveihin lisää itsensä kehittämisestä kiinnostuneita alle nelikymppisiä. Joten kun päivätyöt vievät ensi vuonna päiväajan, niin iltatyönä tehdään sitten Nuorkauppakamari juttuja. Nukutaan sitten vuonna 2020, jos en keksi sinne jotain uutta mielenkiintoista projektia.

Kotona sitten Kyllikki on pitänyt kiireisenä ja huomenna meidän killiäinen täyttää jo vuoden. Aika on kyllä juossut hirmuista kyytiä ja on ollut ihana seurata Kyllikin kasvua (tai noh, kasvua ja kasvua, neiti painaa hurjat 3,5 kiloa on tosi pieni) ja toilailuita. Milloin typy on pissinyt sohvan kaiteelta puolison kamerareppuun ja milloin se on härnännyt siskojaan ihan rajamaille asti ja pissinyt varmasti sata kertaa lattialle, matoille ja sohville. Huomenna juhlitaan sitten neidin synttäreitä ja riemuitaan siitä, että hän on meidän rakas perheenjäsen. Elämä olisi kovin tylsää ilman Kyllikkiä.

marinsilmin6

marinsilmin7

Vuosi 2018 on ollut kyllä kaikkien aikojen vuosi, on tapahtunut niin valtavasti ja se on kasvattanut paljon. Ja päällimmäisenä kruununa tälle vuodelle on se presidenttiparimme tapaaminen ja heidän kanssaan keskustelu teknologia-asioista. Ja kun tietää jo nyt mitä kaikkea vuodelle 2019 on buukattu ja mitä kaikkea suunniteltu, niin ihan pelottaa, miten hurja vuosi siitä tuleekaan. Kiireinen ainakin, mutta varmasti kasvattava, väsyttävä, mutta ennen kaikkea mahtava vuosi. Ja voi hyvinkin olla, että ensi kesänä saan vihdoin ja viimein niitä kesäkanoja. Ai että, silloin vuosi 2019 muuttuu kyllä täydelliseksi.

Mahtavaa uutta vuotta ihanat lukijani. En lupaa ensi vuodelle olevani aktiivisempi, koska kiireet starttaavat heti tammikuun alusta ja kalenteri alkaa olla jo aivan tukossa, mutta pyrin siihen, että blogi päivittyy säännöllisesti, mutta jutut saattavat olla sitten työpainoitteisia, koska tyyliasioita ei oikein ennätä edes tässä elämäntilanteessa pohtia. Mutta katsotaan mitä vuosi 2019 tuo tullessaan.

Lapin lumoa

Marin_silmin-0732

Marin_silmin-0646

Marin_silmin-0639

Aika rientää ihan hurjan nopeasti. Minne meni elokuu? Syksylle on luvassa melkoinen reissusuma, josta ensimmäinen reissu koettiin viikko sitten perjantaina kun starttasimme automme kohti Lappia ja Leviä. Lähdin puolison mukaan ”sporttilomalle”, ja samalla tapasin pohjoisessa sijaitsevia asiakkaita.

En ole koskaan ollut mikään kummoinen Lapin lomailija. En laskettele, joten talvisin auton nokka ei käänny kohti Lappia, vaan mieluummin Finnairin sinivalkoisin (tai Norskin punavalkoisin) siivin kohti etelän lämpöä. Lapsuudessa tuli käytyä Lapissa jonkun verran, sillä siellä asui yksi serkuistani. Muuten ei siellä päin ole tullut vierailtua, kuin seuraavan kerran 2015, kun lähdimme vaeltamaan puolisoni kanssa 80 km Kevolle. Muistan äitini poismenon jälkeen isäni innostuneen Lapista kovasti. He alkoivat veljesporukalla käymään Lapissa kultaa kaivamassa, siitä tuli heille yhteinen harrastus. Veljiä ei isällä valitettavasti enää ole, mutta rakkaus Lappiin on säilynyt. Ihmettelin vuosia, miten hän sillä tavalla hurahti pohjoiseen, omat mielikuvat kun olivat ”miljoona sääskeä ja paljon poroja ja kitukasvuisia koivuja”. Myöskään tuon oman vaellusreissun aikana en saanut Lapista otetta, sellaista roihua ja lumoa. Ehkä se, että vaelsimme tosiaankin 80 km neljään päivään (eli kolme yötä), hieman suoritettiin se meidän reissu. Ei ennätetty pysähtymään samalla tavalla nauttimaan ja ihmettelemään.

Marin_silmin-0716

Marin_silmin-0656

neuletakki Oui / t-paita H&M / nahkahousut Michael Kors / laukku Balmuir / kengät Rieker / aurinkolasit Aarni* (*saatu blogin kautta)

Marin_silmin-0711

Mutta nyt, nyt tällä kertaa se rakkaus Lappia kohtaan syntyi. Ja suorastaan roihahti liekkeihin. Levillä maastopyöräilimme ja kävelimme ympäriinsä, mutta ennen kaikkea Ylläksen alueen kauneus ja karuus teki minuun suuren vaikutuksen. Se kauneus kaikessa karuudessaan veti kyllä aivan sanattomaksi. Ei ollut eikä oikeastaan ole vieläkään sanoja kuinka kuvailla tuota kokemusta, kun vaelsimme päiväreissun Ylläksen upeissa maisemissa. Hiljaisuus, rauha, upea vaihteleva luonto ja suuri kunnioitus kaikkea kohtaan veti minut kyllä syviin vesiin. Hyvällä tavalla. Eheydyin tuon reissun aikana varmasti enemmän kuin monen viime vuoden aikana yhteensä. Kuinka puhdistava vaikutus. Kuinka ihania sydämellisiä ihmisiä ja se luonto, se kauneus, puhtaus ja yksinkertaisuus. Elämä on niin mieletön matka ja meille suomalaisille on suotu tällainen luonto ja puitteet nauttia siitä. Huh. Ja ne porot, kiljuin kuin pieni lapsi joka ikinen kerta kun porot pysäyttivät automatkamme ylittääkseen tien tai kun metsässä kävellessä porot tallustelivat vastaan. Syvä kiitollisuus.

Tulen jakamaan hieman reissukokemuksia (ihanan päivävaellusreitin Ylläkselle ja Leville patikointivinkkejä), muutamia ravintolasuosituksia (loistavia!) sekä ylipäätään Lapin upeita maisemakuvia teille lähipäivinä. Tässä postauksessa asukuvat Leviltä, ne ainoat siistit vaatteet jotka olivat reissussa mukana. Tässä asussa kävin katsomassa Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja leffan. Sekin oli ihana. Liekö Lapin lumo tehnyt taikojaan leffaa katsellessa, vai oliko oikeasti hyvä. En tiedä, mutta suosittelen kyllä sitäkin lämmöllä.

Ja katsokaa kuinka osissa kuvissa näkyy jo maaruskaa. Oikeasti, voinko muuttaa Lappiin?

Marin_silmin-0659

Marin_silmin-0719

Marin_silmin-0665

Marin_silmin-0709

One for all and all for one

Marin_silmin-4045

Marin_silmin-4053

 

Marin_silmin-4082

Piiiiitkästä aikaa nahkahousut jalassa. Vaikka sään puolesta voisi mennä vielä kesähepenissä, niin siihen on syynsä, että minun jalassa on jo nahkahousut. Eilinen nimittäin. Eilen järjestettiin Vöyrillä Toughest race, esteratajuoksukilpailu-mikälie ja me olimme siellä osallistujina työporukalla fun race -osiossa. 8 kilometriä, 40 estettä ja tänään kuin jyrän alle jääneenä ja aivan ruhjeilla. Polvet ovat aivan mustat, turvoksissa ja melkoisen kipeät. Ei siinä paljon minihameessa juoksennella näillä kintuilla ja farkut olivat liian kivuliaat laittaa jalkaan, joten onneksi minulla on noita pumpulinpehmeitä nahkahousuja yllin kyllin kaapissani.

Niin, tosiaankin kävin eilen 7 työkaverin porukalla ryömimässä, hyppimässä, kiipeilemässä, juoksemassa, uimassa mudassa, ja mitähän vielä. Kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kolmen kilometrin kohdalla olin satavarma etten selviä hengissä maaliin, sillä ensimmäiset kilometrit olivat… sanotaanko vaikka, hapokkaita. Mutta meidän tiimihenki oli aivan mieletön, joten maaliin asti päästiin koko porukka hymyssä suin ja hyvässä kunnossa, mitä nyt niin likaisena, ettei vaatteet lähteneet edes ensimmäisellä pesukerralla puhtaiksi. Välillä työnnettiin kaveria esteen yli pyllystä, välillä kiskottiin käsistä että kaveri pääsee esteen päälle ja tuettiin ja tsempattiin toisiamme. Monta kertaa saatiin kokea one for all -hetkiä, kun yksi tiimiläinen ainoana meidän porukasta selvitti todella raskaita ja fyysisiä esteitä ja niin vaan jatkettiin matkaa, ja jokainen este tuli suoritettua edes yhden tiimin jäsenen suorittamana ja päivän herkin all for one -hetki sattuikin minulle, kun yksi este sattui olemaan juuri se minun pahin painajainen.

Marin_silmin-4069

Marin_silmin-4058

collegepaita Karl Lagerfeld / nahkahousut Michael Kors / tennarit Chanel / laukku Balmuir / aurinkolasit Prada

Marin_silmin-4067

Vähän ennen loppua tuli sellainen este matkan varrelle, ettei kyyneliltä vältytty. Meidän piti kiivetä rakennustelinehässäkän näköiseen ”torniin”, jossa odotti trampoliineja ja tasanne, josta piti hypätä usean metrin pudotus 4 metriä syvään, ruskeaan likaiseen veteen. Hell no! Jos jotain pelkään tässä maailmassa, niin se on korkea paikka josta pitäisi hypätä veteen. Koko muu tiimi hyppäsi saman tien ja minä nieleskelin kyyneleitä. Sekä kisajärjestäjät että meidän tiimi kannusti minua viimeiseen asti, pojat jopa tulivat monta kertaa uudestaan ylös torniin tarjoutumaan hyppäämään minun kanssa yhdessä, yhtä aikaa ja neuvoivat että kuinka minun pitäisi toimia. Viimeiseen asti keräsin rohkeutta, mutta totesin, etten vaan yksinkertaisesti pysty, pelkotila vei voiton. Joten eikun rakennustelineitä pitkin kiipeilemään takaisin alas ja matka jatkui mutakylvyn kautta maaliin.

Vaikka olinkin pelkuri, enkä pystynyt voittamaan pelkoani, kannan tuosta tilanteesta ikuisesti ihanaa muistoa sydämessäni. Kun tiimi kannustaa, ja tulevat uudestaan oman suorituksen jälkeen, että ”tehdään tämä yhdessä”, niin kyllä siinä kylmäsydämisinkin kaveri herkistyy aika lailla, minä ainakin. Vitsi mulla on varmasti maailman parhaat työkaverit koko maailmassa. Ja ensi vuonna mennään ihan varmasti uudestaan ja silloin minäkin aion hypätä sieltä tornista!

One for all and all for one – Gambiteers

Marin_silmin-4115

Marin_silmin-4106

Veneretkellä äidin vanhassa kaftaanissa

_DSC0221

_DSC0265 (2)

_DSC0244 (2)

Meillä oli eilen aktiivinen retkipäivä. Mökkitöiden lisäksi kävimme veneretkellä appiukkoni kanssa. Hän kun tykkää eläkkeellä ollessaan puuhastella eri projektien kimpussa, niin hän osti kuvissa näkyvän vanhan veneen viime syksynä ja laittoi sen kuntoon talven aikana.

Joten eilen pakkasimme retkieväät, Kyllikin ja Alman mukaan ja lähdimme järvelle. Ajelimme rauhalliseen tahtiin maisemia ihastellen makkaranpaistoon eräälle laavulle/veneenlaskupaikalle. Kyllä sai taas todeta miten kaunis Suomi onkaan ja miten paljon kaunista nähtävää riittää jo pelkästään ihan omassa lähiympäristössä.

_DSC0270

_DSC0263 (2)

_DSC0272

Minulle valikoitui päälleni äitini vanha kaftaani/tunika, jonka hän aikoinaan osti jollekin rantalomallemme. Ihoni on sen verran vaalea, että se täytyy suojata vesillä ollessa jollain pitkähihaisella ja tuo unohdettu aarre sopi siihen tarkoitukseen erittäin hyvin. Väljä ja ilmava, joten ei haitannut lämpö ja helle.

Tuo kaftaani on vanha, muistaakseni 2000-luvun alulta, ellei peräti ’90 -luvun puolelta. Se on merkiltään Panos Emporio ja moni suomalainen saattaa muistaa merkin siitä, että Janina Frostell (nykyään eikös hän ole Fry?) toimi merkille uimapukumallina 2000 -luvun taitteessa. Äitini tosiaankin tuon itselleen osti jollekin reissulle ja sitten hän aikanaan kyllästyi siihen ja antoi sen minulle. Minun vaatehuoneessa se on ollut valehtelematta yli 10 vuotta täysin käyttämättömänä, kunnes löysin sen ennen kesäloman alkua, ja pakkasin mökille mukaan, helteiden toivossa. Moni kyseli instassa tuon paidan perään, joten tässä tarina. Liekö mistään vastaavaa enää löytyisi, en tiedä.

Ja tuo Marimekon pallokuosinen retkikassi oli kiva yllätys sen alepaidan mukana. He tekevät hopeamitalikankaasta, eli kakkoslaadusta, tuollaisia kasseja ja ilmeisesti niitä saa mukaan, kun tilaa heiltä tavaraa. Olen sitä käyttänyt nyt torilla käydessäni torikassina, kun sinne saa kaikki kasvikset mahtumaan ja retkikassina sitten muuten, kun sinne mahtuu sitten retkieväät ja tyttöjen tavarat. Kassi oli ihana yllätys ja oivallinen tapa käyttää Marimekolta kakkoslaadun kangasta. En omassani huomaa kyllä mitään poikkeamaa.

_DSC0255

kaftaani Panos Emporio / culottes housut Michael Kors / sandaalit Hermès / nahkalaukku Balmuir / kangaskassi Marimekko / aurinkolasit Prada / hattu Bugatti

marinsilmin6

Kuvissa näkyy vielä pitkä tukka, mutta jos olet seurannut minua tänään instassa (@marinsilmin), niin huomasit varmasti, että tukka lyheni tänään ihan reilusti. Kampaaja kehui miten hyvää työtä puolisoni on tehnyt silloin n. 8 kk sitten, kun leikkasi minun hiukset.

Nyt minä pulahdan iltauinnille järveen ja alan jännittämään pikkuhiljaa illan futispeliä. Meillä on leikkimielinen kilpailu meneillään tämän vuoden kisoista työporukalla, ja minä johdan sitä. Olen kyllä niin kilpailuhenkinen mitä tulee tällaisiin juttuihin, että olen ihan täysillä tutkinut ja kartoittanut ja laskenut kaikkien pisteitä matkan varrella, ja kuunnellut vinkkejä ja nyt tosiaankin johdan. Jännää!