Gluteenittomat karjalanpiirakat

Marin_silmin-8744

Marin_silmin-8732

Onko lukijoissani karjalanpiirakka -faneja? Entä keliaakikkoja?

Rakastan karjalanpiirakoita, mutta en ole kaupan gluteenittomista löytänyt tarpeeksi hyvää versiota, joten kolmisen vuotta sitten otin härkää sarvista ja päätin rueta hommaan ihan itse. En siis ollut ikänä aikaisemmin tehnyt karjalanpiirakoita enkä varsinaisesti ole mikään leipuri. Googlasin varmasti satoja reseptejä kunnes löysin mielestäni hyvän ohjeen ja yhdistin pari reseptiä yhteen.

Muistan kun tein piirakoita ensimmäisen kerran. Jännitin niin paljon että taisin saada migreeninkin niitä tehdessä. Tänään tein vähän muiden kotijuttujen lomassa parikymmentä piirakkaa iltapalaksi ja naureskelin puolisolleni, että miten älyttömän helppoja nuo herkkupalat on tehdä. Joten rohkeasti testaamaan.

Taikinan salaisuus on psylliym, käytä sitä ehdottomasti, jotta taikinasta tulee täydellinen.

Gluteenittomat karjalanpiirakat (n. 20 kpl):

Riisipuuro:
1 l luomu täysmaitoa
2,5 dl puuroriisiä
1,5 tl suolaa

Keitä riisipuuro kattilassa paksuksi puuroksi. Itse hauduttelen haudutuskattilassa vajaan tunnin verran, niin että puuro on melko paksua. Jäähtyessään puurosta tulee sitten riittävän paksua täytteeksi. Jäähdyttelen puuron joko terassilla tai huoneenlämmössä viileäksi ennen kuin rupean laittamaan täytettä taikinan päälle. Joskus olen tehnyt puuron edellisenä iltana ja aamulla tehnyt taikinan ja piirakat valmiiksi.

Taikina:
2 dl vettä
2 tl psylliumia
½ tl suolaa
2 dl tattarijauhoja
1 dl muuta glut.jauhoa (tänään käytin riisi-, kaura- ja perunajauhoa)

Sekoita kuivat aineet ensin keskenään ja tämän jälkeen vesi sekaan ja sekoita taikinaksi. Taikinasta tulee kiinteä eikä se tartu sormiin kiinni (välillä joudun lisäämään ihan pikkuisen tattarijauhoja lisää).

Sitten alkaakin kaulinhommat. Kauli taikina tattarijauhoja apuna käyttäen noin 3-5 mm:n paksuiseksi levyksi. Itse läträän jauhoja ihan reilusti, aika sotkuista puuhaa. Ota taikinasta noin 7 cm:n kokoisia ympyröitä nurinpäin käännetyllä juomalasilla (pikku Kartiolasit on aika tarkkaan 7 cm halkaisijaltaan).

Kaulitse (onko tämä oikea sana?) jokainen ympyrä oikein ohueksi soikioksi ja laita kelmun alle, jottei kuivu. Jos asettelet taikinasoikioita päällekkäin, niin ripottele hieman jauhoja väliin etteivät tartu kiinni toisiinsa.

Marin_silmin-8709

Marin_silmin-8711

Marin_silmin-8713

Marin_silmin-8721

Levitä täyte taikinan keskelle soikion muotoiselle alueelle. Jätä reunoille sentin pari kääntövara. Minä tykkään että puuroa pitää olla reilusti, en tykkää yhtään jos täytettä on liian vähän, mutta laita oman maun mukkaan. Tänään puuroa jäi pikkuisen yli, ja Marsa oli onnellinen pikkukoira kun pääsi nuolemaan kattilasta puuron jämät. Alma katsoi kateellisena vierestä.

Sitten alkaa rypytyshommat ja tyyli on vapaa. Nosta taikinareunat täytteen päälle piirakan keskeltä aloittaen. Minä rypytän peukalon ja etusormen avulla ensin ylöspäin ja sitten piirakan alaosan. Ja itse asiassa instastoriessani on video kun rypytän yhden piirakan ja video näkyy maantaille asti, joten käy kurkkaamassa sieltä (@marinsilmin).

Kun piirakat on rypytetty, siirrä ne pellille ja laita uuniin täydelle teholle (meidän uuni 250 astetta). Pidä uunissa sellainen 12-18 minuuttia (riippuen lämpötilasta) ja ota pois kun ovat kevyesti ruskettuneet. Huomioi, että gluteeniton taikina on aika vaalea.

Levitä piirakoiden päälle voisulaa ja laita liinan alle uinumaan hetkeksi.

Sitten eikun munavoita päälle ja syömään.

Marin_silmin-8740

Marin_silmin-8745

Nämä piirakat on ihan älyttömän hyviä, suosittelen testaamaan. Vielä en ole löytänyt parempaa gluteenitonta reseptiä, enkä usko että heti löydänkään.

Niin, ja Kinuskikissan reseptiä seurasin ensimmäiset kerrat, kun siinä oli kuvalliset ohjeet jokaiselle työvaiheelle ja nämä ohjeet löydät täältä. Itse resepti on siis erilainen, mutta työvaiheet kuvien kera siellä. Ja muista ottaa lasi tai kaksi viiniä piirakoita tehdessäsi, niin minäkin tein (ja huomaatte kyllä kuvista).

Jos testaat tätä, niin tule kertomaan mitä tykkäsit.

Maukasta isänpäivän iltaa.

Mukavuus ensin

Marin_silmin-7913

Marin_silmin-7896

Olen palannut jo arjen pariin ja toista päivää toimistolla on jo ihmetelty mikäs paikka se oikein olikaan. No, rehellisesti, täällä ollaan jo ihan täysillä työn touhussa, ei tarvinnut kauaa ihmetellä mitä sitä tekisi, kun avasi työsähköpostin.

Lauantaina olin kuitenkin vielä lomalla ja ystäväni kanssa syömässä ja päivittelemässä kuulumisia kesäloman ajalta ja kuvan asu on lauantai-illan auringonlaskun aikaan otettu. Kauniin valon aurinko maalasi kuviin. Pitäisi ehdottomasti enemmän hyödyntää ilta-aurinkoa kuvaamiseen.

Kuvissa näkyvä paita oli Minun/Min putiikin alennusmyyntilöytö. Olin katsonut tuota Whyredin hihatonta paitaa jo normihintaisena, mutta en raaskinut sitä ostaa, sillä vajaa 200 euroa polyesteripaidasta tuntui liian suurelta (silkkisenä olisin kyllä ostanut). Kun kävin Neaa moikkaamassa liikkeessä viime viikolla, siellä nökötti vielä yksi paita jäljellä, -70% aletarra hintalapun vieressä ja jäljellä minun koko. Arvaatteko mitä tein? No, sheikkasin vähän pyllyä ja tanssahtelin samalla kun kävelin sen kanssa kassalle. Ja hymyilin kuin Hangon Keksi. Ja toki pyysin Neaa kertomaan minkälaatuista tuo polyesteri paidassa oli, se kun tuntui käteen kivaan laskeutuvalta ja sellaiselta vähän ”raskaalta”. Paita ei tunnu rypistyvän millään ja sitä on helppo pestä, kun keinokuitua on, joten annetaan sille mahdollisuus. Ehkä kaikki keinokuidut eivät ole ihan kuraa.

Marin_silmin-7893

Marin_silmin-7902

Ja mitä tulee asuun muuten, mukavuus kunniaan. Väljiä linjoja, jotka eivät kiristä, eivät purista. Korottomat kengät, että kävely on helppoa mukulakivillä, joskin nuo Oranit ovat melko liukkaat pelit. Lisäksi laadukkaat materiaalit, niin muuta sitä ei tarvita mukavaan ja rentoon kesäasuun. Jos joskus näette minut sellaisessa makkarankuori minimekossa killer heelseillä, niin tulkaa nykäisemään roiskeläpän helmasta, niin lupaan tarjota kaljan. Tai vaikka kuohuvapullon. Kumpaa nyt tykkäättekään juoda. Olen nimittäin satavarma, että sellaista ihmettä ei kukaan tule ikinä todistamaan. Nimittäin sellaisesta asusta on mukavuus kaukana ja tyylikään ei ominta itseäni. Lisäksi kävelyvauhtini on sellaista pikakävelyä, ettei siinä kestäisi minimekot vauhdissa mukana.

Palatakseni vielä takaisin tuohon paitaan. Olen superiloinen, että löysin sen alesta niin hyvään hintaan. Se on todella kaunis ja monikäyttöinen. Syksyllä aion yhdistää (vihaan sitä, kun moni kirjoittaa, että aikoo parittaa vaatteita keskenään. Minusta se kuulostaa vähän iljettävältä ja saan kohta jo siitä näppyjä) hihattoman bleisereiden ja neuletakkien kanssa ja liittää mukaan vielä jonkun kivan huivin.

Marin_silmin-7905

Marin_silmin-7909

biker Balenciaga / toppi Whyred / culottespants Michael Kors / hattu Bugatti / laukku Stuudio Nahk / sandaalit Hermès / aurinkolasit Prada

Ja huiveista puheen ollen. Kävin eilen illalla pitkästä aikaa Hermèsin verkkokaupassa. Oli todella kauniita silkkihuiveja valikoimassa tällä hetkellä. Kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa. Ja jos seuraatte minua instassa (@marinsilmin), niin siellä ihailemaani uutta Evelyne mallia on tällä hetkellä myynnissä myös verkkokaupassa. Kyllä nyt selkärankaa koetellaan. Joskin tällä kertaa se ei taivu. Olen nimittäin taas ihan kurkkua myöten täynnä laukkuja ja tavaraa (ja ihmisiä!). Lähtee hyllyt tyhjenemään elokuun loppupuolella, mutta siitä kerron lisää sitten vähän myöhemmin.

 

Kotona

Marin_silmin-0632

Marin_silmin-0687

Marin_silmin-0623

Marin_silmin-0647

hattu Bugatti / toppi Theory / culottespants Michael Kors / laukku, aurinkolasit ja espadrillokset Chanel

Vihdoinkin olen kotona Vaasassa. Reilut 3,5 viikkoa olen viettänyt reissu-Kyllikin elämää ja olipa ihana eilen illalla saapua pitkästä aikaa kotiin.

Tällä hetkellä taistelen pyykkivuoren kanssa, käyn läpi satoja valokuvia ja iltapäivällä käyn treffaamassa ihania naisia ja samalla pakko päästä Marco Polon pizzalle (on ollut ikävä niitä pizzoja!!) sekä hakea Anemonesta kukkia kotiin. Ruokakauppaankin olisi mentävä, sillä jääkaapissa on tällä hetkellä ainoastaan valo ja voipaketti.

Pahoitteluni siitä että blogi on ollut kovin hiljainen. Mökillä jouduin taistelemaan läppärini kanssa kuvien käsittelyssä, milloin kone kaatui, milloin värisävyt muuttuivat ihmeellisiksi, joten päätin, että postailen sitten vasta kotoa, kun on hyvä kone millä käsitellä kuvat. Postauksia on jonossa vino pino, kuvia useita satoja, joten nyt niitä postauksia sitten alkaa tippua. Iso osa ruokaan liittyviä, sillä en ole oikein lomalla muuta tehnyt kuin syönyt. Huomenna postaan niistä Nizzan ravintoloista ja sitten hypätäänkin jo Tallinnan ruokatarjontaan. Olin nimittäin edeltävät viisi päivää Tallinnassa syömässä hyvin ja hemmottelemassa itseäni. Maanantaina olin yli viisi tuntia erilaisissa hoidoissa kun puolisoni oli töissä ja oli melko rentoutunut nainen niiden hoitojen jälkeen. Sitä ennen oli nimittäin kävelty joka päivä n. 20.000 askelta, joten kyllä kaipasi jo vähän hierontaa ja hoitoja.

Marin_silmin-0637

Marin_silmin-0673-2

Marin_silmin-0657-2

Marin_silmin-0689

Asukuvat ovat myös Tallinnassa otettuja. Heti erään ihanan laukkuostoksen jälkeen nopeasti napattuja. Laukusta on muuten kuva instassa (@marinsilmin) ja esittelen sen vielä blogissa erikseen, on se niin kaunis ja uniikki löytö.

Nizzan jälkeistä asua

_DSC0464 (2)

_DSC0477 (2)

_DSC0469

Reissusta selvitty hengissä. Ihan hirveästi ei kuvamateriaalia kyllä matkalta kertynyt, sillä kyllä se vaan tahtoo tyttöjen reissuilla kamera unohtua kokonaan. Insta kyllä päivittyi matkan aikana, joten toivottavasti seurailit sitä (@marinsilmin).

Takana on erittäin vauhdikas lomamatka, jonka aikana on syöty erittäin hyvin, juotu rosee -kiintiö täyteen ja shoppailtukin ihan riittämiin. Ja syöty sanatkin monta kertaa, aika selkärangatonta touhua tuntui välillä olevan. Kuinkahan monta kertaa sanoin reissun aikana, että ainakaan tuota minä en enää osta ja loppujen lopuksi sitten ostin. No, aika monta kertaa, hups. Kuohuvalla saattoi olla osuutta asiaan.

_DSC0453 (2)

_DSC0470 (2)

_DSC0479 (2)

Käyn ensi viikolla paremmalla ajalla reissukuvia läpi ja teen niistä ainakin pari postausta (asukuva, Monaco ja muutama dinnerisuositus), joten sitä ennen tämänpäiväistä asukuvaa, kun kävin täyttämässä mökin jääkaapin ruualla. Sillä nyt on todellakin vaihtunut kivat dinnerit, mekot ja korkkarit sitten ihan johonkin muuhun. Olen nyt tyttöjen kanssa ihan keskenään (ensimmäistä kertaa ikinä, jännittää!) mökillä seuraavan viikon ja teen mökkitöitä. Maalaan, teen puutöitä, pesen mattoja ja ikkunoita. Se siitä glamourista, hiki päässä saa töitä tehdä verkkarit jalassa. Ja nautin ihan jokaisesta hetkestä, siitä että saan olla erakkona yksin saaressa ja siitä että saan tehdä ruumiillista työtä ja nähdä kätteni jäljen samalla. Edes autoa ei minulle jätetty, vaan yksin hylättiin tänne saareen. Tai noh, vene sentään jäi minulle, että rantaan pääsen tai jospa vaikka soutaisin kaupunkiin ensi viikolla.

Ja asussa muutama uusi juttu, uudet tiimikengät Nizzasta ja rinnassa brooch. Kumpainenkin Chanelin alennusmyynnin tiimellyksessä löytyneitä. Ko. paikan johtajalla oli kyllä niin loistava kyky löytää omanoloisia juttuja ja ihan huikea tyylitaju oli kyllä hänellä itsellään. Huh, mikä daami oli hän.

_DSC0468 (2)

_DSC0459 (2)

alupaita Samsoe&Samsoe / farkkupaita Levis / silkkihousut Whyred / kengät, brooch, kello Chanel / laukku ja rannekoru Hermès / aurinkolasit Prada

Mutta nyt minä rupean ruokkimaan tytöt ja paketoimaan Marsan jalkaa taas pakettiin. Meillä on aamulla tiedossa eläinlääkärireissu. Toivottavasti ei tarvitse sinne sentään soutaa.

 

 

Vauhdikas loman aloitus

_DSC0326 (2)

Huhheijaa ja terveisiä Helsinki-Vantaan Hiltonista.

Oli melkoisen vauhdikas loman aloitus eikä taida olla jälkipolville kerrottavaa, tosin eihän sitä meillä olekaan, huh. Perjantaina kun toimiston oven painoin kiinni, suuntasin uljaan ratsuni nokan kohti Jyväskylää rakkaan serkkuni luokse, josta lauantaina jatkoimme matkaamme kohti Tamperetta. Tampereelta kohti Hämeenlinnaa ja tietenkin Gunnareiden keikkaa.

Sen verran täytyy kyllä omalta osaltamme sanoa, kun lehdissä on kirjoitettu niin paljon niin jonotus- kuin kaljaraivostakin ko. keikan osalta, että meillä meni kaikki erinomaisesti! Jonotimme alueelle sisään vajaa puolituntia ja jonot liikkuivat hyvin. Siitä suunnistimme suoraan anniskelualueelle, jonne unohduimme koko illaksi. Vessajonoja ei ollut ollenkaan koko illan aikana, kun ei jäänyt ensimmäisiin vessoihin ja yhdessä vaihdeessa juomapisteille kertyi pitkä jono. Senkin ratkaisin niin, että jonon hänniltä kävelin jonon ekaksi ja ystävällisesti kysyin jonon ensimmäisiltä mitä he haluavat ja kuittasin heidän juomat ja tilasin omat siinä samalla. Ehkä vähän kalliita juomia tuli, mutta ei tarvinnut jonottaa ollenkaan. Itse keikka alkoi kuulemma tunnin myöhässä mitä en tajunnut ollenkaan, koska aika suorastaan lensi hyvässä seurassa. Keikka itsessään oli erittäin hyvä, olin positiivisesti yllättynyt miten hyvin Axl veti vielä biisejä ja hyvässä vireessä tuntui koko bändi olevan. Ruokaakin sain suoraan kävelemällä tiskille ja se oli hyvää. Ainoa raivo mitä itse todistin, oli keikan jälkeen kun jonotimme Tampereen Onnibus -jonossa. Helsingin jono tuntui olevan täynnä tyytymättömiä ihmisiä ja tuntui todella pahalta kuunella sitä raivon ja haukkumisen määrää mitä he suolsivat Onnibussin henkilökuntaa kohtaan. Tampereen jonossa vallitsi hyvä tunnelma ja kotimatkalle pääsimme sitten aikanaan, ja sillehän ei kukaan voi mitään jos lähtö myöhästyi (koska mm. keikkakin venyi). Eli osaltamme kaikki hyvin, mitä nyt unohdimme serkkuni Hämeenlinnaan kun itse menimme Tampereelle, mutta sekin tarina päättyi loppujen lopuksi onnellisesti.

Eilen muutaman tunnin yöunien jälkeen suuntasimme yhdeksi yöksi mökille ja näin vihdoin tytöt viikon erossa olon jälkeen ja tänään matkustin sitten jo Helsinkiin ja aamulla hyppään Finnairin sinivalkoisille siiville kohti Nizzaa.

_DSC0331

_DSC0322 (2)

Ja unohtakaa kaikki ne postaukset mitä olen kertonut käsimatkatavaroilla matkustamisesta. Kuten kuvista näkyy, rouvalla on tavaraa ihan kahden matkalaukun verran ja perillähän ollaan peräti perjantaihin saakka. En vaan saanut alkuperäistä plania toimimaan käsilaukkujen suhteen, joten jouduin pakkaamaan reissuun lähtevät käsilaukut käsimatkatavaralaukkuun, koska en uskaltanut pakata niitä ruumaan menevään laukkuun. Joten nyt on tilaa shoppailla Chanelin alemyynneissä 😉

Kuullaan seuraavan kerran Nizzasta. Jos en ennätä blogia päivittämään (kuvaan ainakin paljon materiaalia), niin seuratkaa instaa, päivitän sitä varmasti ahkerasti (@marinsilmin).