Suosi sun suosikkia

Marin_silmin-1221

Marin_silmin-1192

On ollut ihana huomata miten tämän vallitsevan tilanteen myötä olemme alkaneet suosia paikallisia, kotimaisia ja suosikkejamme. Somessa on vilissyt näitä #supportyourlocal ilmoituksia, ja uskon, että ihmiset ovat todellakin alkaneet suosia niitä omia suosikkejaan, jotta toimintaa on jäljellä sitten kun maailma tästä normalisoituu. Itsekin olen alkanut suosia omia lemppareitani entistä enemmän. Jaan arkeni kahden hyvin toisistaan kaukana olevan paikkakunnan kesken, niin minun #supportyourlocal on enemmänkin ”suosin mun suosikkeja”, joista nekin on kyllä isoimmaksi osaksi paikallisia, ja kotimaisia ainakin.

Ensimmäisellä suosituksella ja suosikilla saankin oikeastaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Olen nimittäin ennenkin maininnut Aku&Ada vaateputiikin blogissani, viimeksi edellisessä postauksessa, ja todellakin ko. putiikki on yksi suosikeistani. Liikkeen omistajat, Ulla ja Riikka, äiti ja tytär, ovat perustaneet Aku&Adan vuonna 2010 Leppävirran Unnukkaan, eli 5-tien varteen. Sain ilon ja kunnian tutustua heihin työni kautta ja liike tuli sitä kautta minulle tutuksi. Heillä on todella hyvä maku ostaa liikkeeseensä kivoja juttuja ja myynnissä olevat merkit ovat kauniita ja omanoloisia, siistimpää ja rennompaa. Rautainen ammattitaito vaatebusineksessä näkyy kaikessa heidän tekemisissään. Ja kun kuulin että tämä superkaksikko otti yhden kotimaisista suosikkimerkeistäni, Hálo of North, myyntiin, olin vähintääkin superinnoissani. Saan nykyään Hálon tuotteet heidän kauttaan näppärästi joko verkkokaupan kautta, tai ajelemalla putiikille. Miten helppoa, parhaat merkit parhaasta putiikista, win-win tilanne! Tällä hetkellä Akulla&Adalla onkin ollut iso muutos käynnissä, sillä he avasivat uuden liikkeen  Kuopion nurkille, eli Matkuksen viereen Juustoportin yhteyteen. Edelleenkin pysyvät 5-tien varrella, joka on kyllä todella näppärä sijainnin puolesta, niin pääsee nopeasti autolla paikan päälle. Uudessa liikkeessä en ole vielä ennättänyt käydä, mutta kunhan tämä arki tästä vielä normalisoituu, niin ajelen kyllä katsomaan uudet hienot tilat. Unnukan liike toimii toistaiseksi, mutta sulkeutuu vielä jossain kohti tänä vuonna. Ja tosiaankin kuvissa näkyvä Hálon college on Aku&Adasta ostettu. Lämmin suositukseni siis Aku&Adalle, jos etsit laadukkaita ja hyvällä maulla olevia merkkejä, inspiraatiota ja juuri sinulle sopivia vaatteita ja asusteita.

Marin_silmin-1224

Marin_silmin-1209

Hálosta on pakko mainita sen verran, että alusta lähtien olen tykännyt merkistä todella paljon, mutta olen aristellut joitain heidän tuotteitaan, koska minä ja värit emme varsinaisesti ole match made in heaven. Ainakaan omasta mielestäni. Mutta nyt viime aikoina olen löytänyt heiltä todella monta suosikkituotetta ja tuo college on kyllä kaikkein paras löytö heiltä. Niin pehmoinen sisältä ja malli on just eikä melkein. Ja Riikka neuvoi minulle oikean koon instan privaattiviestillä, eli palvelu todellakin pelaa, kanavasta huolimatta. Mutta yleisesti ottaen, Hálon tuotteet ovat kauniisti leikattuja ja kankaiden kuosit ovat aivan mielettömän upeita, kuin taideteoksia.

Toinen suositus on myös pakko mainita tässä samassa postauksessa ja se on tuo laukku. Moni tietää rakkauteni Chaneliin ja Hermesiin, mutta tuo kuvassa näkyvä laukku onkin ihan kotimaista tuotantoa, savolaistapa vieläpä ja sellainen laukku on kyllä vähintäänkin yhtä ihana kuin edellä mainitut merkit. Etsin itselleni jotain kivaa, pientä ja vähän erilaista kesälaukkua, mieluiten olan yli menevää ja nahkaista. Varkaudessa toimii suutari SatuPuu, jota olen käyttänyt paljon kenkien huoltoon ja hänen Facebook sivuiltaan bongasin tuon laukun ja ihastuin ikihyviksi. Laukku on tosiaankin SatuPuun tekemä, nahkaa ja malli juuri sellainen mitä olin miettinyt kesäksi haluavani. Ja nahka, ah se on pehmoista ja laadukkaan tuntuista. Näitä samoja laukkuja on myynnissä useammassa eri värissä ja haluaisin vielä jonkun oikein räväkän keltaisen tai vihreän vastaavan. Olen kulkenut jopa koirien kanssa lenkillä tuon laukun kanssa, kun saan siihen niin kätevästi avaimet ja puhelimen. Ja pieneksi laukuksi se on myös yllättävän tilava. Ei siis tarvinne erikseen mainita mikä on suosikkini tulevaksi kesäksi. Tulin todella hyvälle mielelle kun sain tukea pientä paikallista toimijaa ja löysin noin huikeaa käsityötä. Kannattaa siis etsiä Facebookista Suutari SatuPuu ja olla häneen suoraan yhteydessä, mikäli ihastuit laukkuun.

Ja kuvissa olevat nahkahousutkin ovat kotimaista merkkiä, eli Andiatan mallistosta. Todella pehmeät, kaunis mattapintainen nahka ja housuista tuli nopeasti suosikit arkeen kuminauhavyötärön ansiosta. Lenkkarit ovat sitten Chanelit, suosikit nekin. Todella kevyet jalassa ja hengittävät.

Tässä siis minun suosikkejani ja suosituksiani. Olisi kiva kuulla mitkä ovat sinun suosikit ja mitä suosittelisit suosikeiltasi meille muille?

Marin_silmin-1185

Marin_silmin-1227

 

 

Epämukavuusalueella

Valon ja pikku hiljaa orastavan kevään myötä on aika siirtyä kepeisiin aiheisiin ja vaikka unelmoimaan kevätasuista. En halua blogin puolella sen enempää kirjoitella korona-asioista, koska ainakin oma mieleni kaipaa välillä jo vähän korona-vapaata. Haluan kuitenkin nostaa ihania kotimaisia merkkejä ja putiikkeja esille aina tilaisuuden tullen, koska haluan tukea heitä.

Marin_silmin-1163-2

Marin_silmin-1170-2

Joitain viikkoja sitten instagram feediini ilmestyi kaunis kuva Aku&Ada putiikista. Putiikin toinen omistaja, äiti Ulla, oli pukeutunut kauniiseen hiekan väriseen neuletakkiin, ja muuten täysmustiin vaatteisiin neuletakin alla. Klikkasin itseni heti Aku&Adan verkkokauppaan ja metsästin neuletakin sieltä, lukeakseni hieman lisää minkälaisesta merkistä ja tuotteesta on kyse. Voisin sanoa, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä, mutta epäröin kyllä hetken aikaa. Minä ja todella vaalea hiekan sävyinen neuletakki oli yhtälönä todella vaikea sisäistää, vaikka ihastuin ikihyviksi neuleeseen kuvien perusteella. Kaunis malli, monikäyttöinen, tyylikäs ja toimii kesällä myös takkina, materiaali kaunista paksua puuvillaa. Mutta miksi ihmeessä sitä ei ole saatavilla mustana?

Ajattelin että nyt minä repäisen ja hulluttelen. Aika harva ihminen varmaan hulluttelee hiekan sävyllä, mutta minulle tämä on ollut todella iso loikka epämukavuusalueelleni, sillä en ole koskaan kokenut hiekkaa, beigeä tai mitään muutakaan vastaavaa sävyä omakseni. Ja onneksi hulluttelin, sillä neuletakkini on täydellinen, upea leikkaus, ihanat taskut, jopa ylellisen oloinen, vaikka vihaan sanaa ylellinen. Mutta sanotaanko, että tosi laadukas. Olen mallaillut neuletakkiin sopivia asuja kymmeniä ja onneksi minulla on niin paljon mustaa, ja musta toimii tuollaisen hiekan sävyn kanssa erittäin hyvin.

Marin_silmin-1172-2

Marin_silmin-1178

neuletakki Holebrook / t-paita Hope / nahkahousut Andiata / huivi ja laukku Hèrmes / nilkkurit Chanel / aurinkolasit Marc Jacobs

Se kuitenkin tunnustettakoon, että en ole vielä kertaakaan käyttänyt uutukaistani oikeasti, nämä kuvat ovat puhtaasti otettu blogia varten, sillä halusin tuoda jo vähän kevätfiilistä blogin puolelle kauniin asun muodossa. Ja meikkasinkin ihan näitä kuvia varten. Tämän hässäkän alkamisen jälkeen olen pukeutunut 99%:sti joko minun yksisarvishousuihin tai Balmuirin kashmiroloasuun ja jos tarvitsen etäpalaveria varten siistimmän asun, olen laittanut vaan siistin Hàlon collegen päälle, sillä eihän videokuvissa näy mikä alaosa on päällä, ellei sitten nouse ylös kesken palaverin. Enkä ole meikannut kertaakaan kolmeen viikkoon, näitä kuvia varten meikkasin ensimmäistä kertaa ja kyllä maistui puulle. Kertaakaan en ole kaivannut meikkaamista, on se sen verran epämiellyttävää puuhaa.

Itse asiassa näissä kuvissa on muutama muukin uusi asia, joista kumpikin on ostettu sieltä Kööpenhaminan reissusta. Toinen on tuo keltainen Hèrmesin twilly huivi, jota metsästettiin kissojen ja koirien kanssa, jota kyttäsin joka-ikinen-päivä verkkokaupasta ja joka sitten löytyi Kööpenhaminan liikkeestä. Ja toinen on kuvissa näkyvä huulipuna, joka sekin on Hèrmesin valikoimaa. Hèrmes lanseerasi huulipunamalliston maaliskuun alussa ja satuin juuri olemaan tuolloin siellä liikkeessä käymässä ja skumppalasin juotuani paikalla ollut meikkitaiteilija halusi testata minulla eri huulipunan sävyjä ja huonostihan siinä kävi, koska ennätti ihastua kaikkiin puniin mitä eteen kannettiin ja aika monta huulituotetta lähti kotiin mukaan. Kuvissa oleva sävy on nimeltään Rose Dakar ja kuului kiiltopuniin (huulipunia oli kiilto- ja mattapunia, huulipunien lisäksi oli huulikiiltoja ja huulirasva). Hyvän huultenrajaustuotteen kanssa kestää hyvin, mutta ilman sitä vähän heikonlaisesti. Huultenrajauskynänkin menin skumppahuuruissani (yksi lasi!) ostamaan.

Marin_silmin-1181-2

Marin_silmin-1174

Vaikka tähän asti olen nauttinut ihan hyvin erakkona olosta ja kotona olemisesta, mieli jotenkin karkaa vähän väliä kesäjuhliin ja ystävien kanssa ajan viettämiseen. Miten ihanaa olisi laittaa ystäväporukan kanssa ruokaa ja skoolata lasilliset alkavalle keväälle ja suunnitella yhteisiä kesämenoja. Ja välillä olisi kyllä kiva pukeutuakin vähän nätimmin, siistimmin ja ryhdikkäämmin ja käyttää käsilaukkuja. Huomasin, miten varmaan kasvoin pituuttakin ainakin 10 cm näitä kuvia otettaessa (ja en nyt tarkoita noita kenkien korkoja) kun oli paljon ryhdikkäämpi olo siisteissä vaatteissa, kuin vanhoissa pieruverkkareissa. Ystävien kanssa näkemistä ja illanviettoja täytyy vielä odottaa, mutta lupaan itselleni, että ensi viikolla pukeudun työpäivien ajaksi vähän kivommin, niin on mukavampi olo myös itsellä. Ehkä puen tämän neuletakin ensi viikolla johonkin etäpalaveriin?

Mitä sinulle kuuluu? Koostuuko sinun etätyöasut siisteistä vaatteista, kuten olisit toimistolle pukeutunut, vai kotiasuista?

 

New normal

IMG_20200307_121032.jpg

IMG_20200305_105013.jpg

IMG_20200304_155449.jpg

Toden totta uusi normaali on astunut elämäämme. Jos joku olisi minulle sanonut jouluna, että maaliskuussa koko maailman rajat ovat sulkeutuneet, ihmiset eristyksissä kotonaan, alueita maiden sisällä eristetty, olisin nauranut ja luullut että nyt on nautittu liikaa terästettyä glögiä. Mutta enää ei naurata, ei ole naurattanut enää moneen viikkoon, jos nauratti silloinkaan.

Tilalle on tullut huoli, pelko ja väsymys. Huoli erityisesti terveydestä, läheisten, tuttavien, tuntemattomien ja omastakin tietysti. En ehkä ole sisuskaluineni se maailman tervein yksilö, joten olen kyllä monesti miettinyt että viruksen minuun iskiessä mitenkähän siinä käy. Ja pelko siitä, että riittääkö meidän terveydenhuollon kapasiteetti selvitä tästä tilanteesta.  Huoli on myös taloudellisista asioista, sekä oman yrityksen osalta, että muiden tuttujen pienyrittäjien. Olen yksi firmamme omistajista ja olen aika monta yötä valvonut ja miettinyt miten vallitseva tilanne tulee vaikuttamaan (ja tuleeko) meidän liiketoimintaamme ja millä voimakkuudella. Työllistämme yli 30 henkilöä ja huoli siitä että voi taata myös tulevaisuudessa kaikille toimeentulon on mielessä ja läsnä. IT-ala ei ehkä ensimmäisenä ole iskulinjalla, mutta jos meidän asiakkaat niin teollisuudessa kuin muuallakin vetävät hätäjarrut päälle kaikissa hankinnoissaan turvatakseen omaa kassavirtaansa, niin kyllä moni alihankkija toimialasta riippumatta on hätää kärsimässä ja vaikutukset koko kansantalouteen on varmasti mittavat. Ja taas käännettynä, jos esim. isot teollisuusyritykset eivät saa alihankkijoiltaan tuotteita/komponentteja/palveluita, niin asiat seisovat. Melkoinen mottipotti. Fiilikset markkinoilla ovat vaihdelleet juurikin hätäjarrusta, asioiden siirtämiseen ja sitten niihin, jotka puskevat kahta kovempaa asioita eteenpäin digitalisaatiota hyödyntäen ja myös niihin, joille kaikki on edelleen aivan normaalia työntekoa ja kaikki sujuu kuten tähänkin asti. Toistaiseksi all good, mutta ei tämä takaraivon perukoilta poistu, koska olemme kaikki uuden edessä ja kukaan ei tiedä vallitsevan poikkeustilanteen kestoa.

IMG_20200315_105905.jpg

IMG_20200306_105917.jpg

IMG_20200307_110248.jpg

Olen kantanut huolta myös muista tutuista pienyrittäjistä (ja tuntemattomista toki, mutta tutut pienyrittäjät antavat toimialalleen kasvot). Ravintolat, kahvilat, kaupat sulkeutuvat ja toivottavasti mahdollisimman moni kestää tämän iskun. Olen ostanut ja tukenut sillä tavoin montaa tuttua pienyrittäjää, niin vaatteista, palveluista kuin ruuasta lähtien. Se on vähintä mitä voin tehdä. Tulen blogin puolella esittelemään monta suosikkiani, sillä koen sen velvollisuudekseni olla auttamassa ja tukemassa näinä vaikeina aikoina. Tuetaan kaikki toisiamme ja autetaan kaveria mäessä, niin meillä on odottamassa vielä tämän kaiken jälkeen ne tutut palvelut ja yritykset joita käyttää.

Tosiaan, kun maaliskuu alkoi, kävimme muutaman päivän pikalomalla puolisoni kanssa Kööpenhaminassa ja silloin tämä tilanne hieman orasti Pohjoismaissa. Kaikki se loman aikana koettu ilo ja kepeys oli nopeasti tipotiessään, kun arki rymähti sen jälkeen aivan toisenlaiseksi. Ensimmäisten viikkojen tunnetilavaihtelut ovat kuitenkin tasaantuneet, ja tilalle on tullut tietynlainen tyyneys. Otetaan kaikki se vastaan mitä tuleman pitää ja tehdään parhaamme. Eihän tässä muukaan auta. Minua on auttanut kummasti se, kun tilanteen alkaessa olimme mökillämme ja keskellä metsää/jäässä olevaa järveä oli ympärillä kaunis kevääseen valmistautuva luonto ja paljon pihatöitä. Ja toden totta, kun tuolla mökin alueella ei todellakaan ole ihmisiä ympärillä, niin on saanut kerätä ajatuksia omassa kuplassa ja hengitellä mökin laiturilla ja ihastella valoa. Ihastella jäähän muodostuneita kuvioita, kuunnella lintujen laulua (paitsi joutsenten kaakatus!), tehdä polttopuita, haravoida ja saunoa uudessa saunassamme nauttien lempeistä löylyistä ja puun tuoksusta. Käpertyä luonnon syliin. Olen työskennellyt mökiltä käsin ja kun puolisokin on ollut paikalla, olemme vaihdelleet työpaikkojamme ja aika usein olen työskennellyt myös mökin saunasta käsin, koska se on hiljaisin ja rauhallisin paikka.

IMG_20200314_121104.jpg

IMG_20200305_085412.jpg

IMG_20200305_153037.jpg

IMG_20200305_124815.jpg

Ja mitä tulee uusiin tapoihin tehdä asioita, niin olen seurannut ilolla miten sekä yritykset, tv-ohjelmat, kuin vaikka Nuorkauppakamaritoiminta ovat todella nopeasti ja ketterästi lähteneet tekemään asioita uudella tavalla, hyödyntäen digitalisaatiota. Fyysinen etäisyys, henkinen läheisyys on toden totta ollut läsnä, kun esim. Nuorkauppakamareiden aluevuosikokousten palkintogaalat on pidetty etänä livestriimejä hyödyntäen. On pidetty etkoja ja jatkoja etänä ja pukeuduttu parhaisiimme kun juhlittu voittajia. Sain itsekin kokea voiton huumaa, kun suureksi yllätykseni minut palkittiin meidän C-alueen (Länsi-Suomi, 18 kamaria) viime vuoden puheenjohtajaksi. Itkuhan siinä pääsi, sillä viime vuosi oli kaikesta ihanuudestaan huolimatta myös raskas ja olen onnellinen että meidän huikealla tiimityöllä tehty aktiivinen vuosi sai tunnustusta, joskin yksilöpalkinnon kautta, mutta itse koen, että se on koko kamarin palkinto. Suoritan tällä hetkellä myös HHJ-kurssia Kuopion Kauppakamarin kautta ja täytyy nostaa sinnekin suunnalle hattua miten ketterästi koko kurssi käännettiin etäyhteydellä toimivaksi ja kuitenkin läsnäolevaksi.

Tällä hetkellä olen kotona Vaasassa ja hieman jännitän miten fiilikset kaupungissa muuttuvat, kerrostalossa asuessa ja enemmän ihmisiä ympärillä. Kotona on kuitenkin ihana olla, se tuo myös omaa rauhaa ja turvaa ja iloa meillä on tällä hetkellä valtavasti, sillä meille muutti uusi perheenjäsen Ilona. Ilona on aikuinen harjakoiratyttö, joka etsi uutta kotia. Jos meidän arki asettuu uomiinsa ilman suurempia kahakoita tyttöjen kesken, Ilona jää meille pysyvästi. Kyllikki on kaikesta draamantajustaan huolimatta ottanut Ilonan hyvin vastaan, on todella utelias ja innokas. On tosin myös hyvin mustasukkainen, ei laske Ilonaa ollenkaan minun syliin, vaan heti tulee ajamaan pois, mutta eiköhän me tässäkin asiassa löydetä tasapaino. Uusi normaali.

IMG_20200319_110932.jpg

IMG_20200321_114019.jpg

IMG_20200318_195626.jpg

IMG_20200321_144250.jpg

Uusi normaali. Siltä nyt tuntuu. Nopeasti ihminen sopeutuu, koska tämä tuntuu jo aika arkiselta, fyysinen etäisyys, kotona oleminen ja perusasioiden äärellä oleminen. Pienet kauniit, mutta arkiset asiat tuovat valtavasti iloa. Tuoreen leivän tai pullan tuoksu, kukkakimppu, ruuan laitto, leikkivät koirat, luonnon heräämisen ihmettely ja valo. Valolla on ihmeellinen voima. Kun tämä kaikki on ohi, jätän menemättä tämän vuoden suunnitelluille ulkomaanmatkoille (kaikki on jo kyllä peruttu ihan Finnairinkin toimesta) ja käytän nuo eurot kotimaan matkailuun.

Kyllä me tästä selvitään, yhdessä.

Mitä sinulle kuuluu?

Kuvat ovat maaliskuun ajalta kännykällä otettuja.

IMG_20200306_105635.jpg

IMG_20200328_185548.jpg

Vuoden 2019 tilinpäätös, jäinkö voitolle?

IMG_20190620_223138.jpg

IMG_20190316_173750.jpg

Vaasassa sataa vetää. Mälsää. Kyllikki on itkenyt koko päivän rakas tennispallo suussaan ulos, mutta ei halua ulkoilla vesisateessa, joten nyt sain neitokaisen nukkumaan syliini ja kulutan aikaani blogeja lueskelemalla. Tuulannelin blogissa törmäsin hänen viime vuoden ”tilinpäätökseen”, joten ajattelin vastata samoihin kysymyksiin ja samalla summata kuluneen vuoden ja sitten startata 2020 vuoden täysillä.

1. Uusi asia, jonka tein vuonna 2019?

Varmasti tein paljon uusia asioita viime vuonna, mutta toimin Vaasan Nuorkauppakamarin puheenjohtajana, sekä mentoroin kahta nuorta heidän uransa alkukynnyksellä.

IMG_20191109_000537.jpg

IMG_20190418_161753.jpg

2. Teinkö uuden vuoden lupauksia ja pystyinkö pitämään niistä kiinni vuonna 2019?

En tehnyt lupauksia, ainakaan muistaakseni, joten en muista olisinko lipsunutkaan.

3. Uudet ihmiset joihin tutustuit vuonna 2019?

Tutustuin valtavaan määrään uusia ihmisiä jo pelkästään Nuorkauppakamaritoiminnan kautta, jossa tietysti tutuimmaksi tulivat rakkaat pres -kollegat ympäri Suomen. Lisäksi työn kautta tutustuin uusiin ihmisiin.

IMG_20190523_122128.jpg

IMG_20190703_215332.jpg

4. Menetitkö ketään läheistä?

Tämä kysymys viittaa varmasti ihmisiin, ja siihen voin vastata onnekseni että en menettänyt. Mutta menetin elämäni koiran, Alman, ja ikävöin neitiä edelleenkin valtavasti. Vieläkin tulee itku, kun katson Alman kuvia.

5. Vuoden 2019 lempparireissu?

Viime vuoden puolella ei tainnut olla yhtään puhdasta ”lomamatkaa” ulkomaille, kaikki olivat enemmän tai vähemmän töihin tai Nuorkauppakamariin liittyviä. Mutta paras reissu oli kuitenkin elokuun lopun viikko Lapissa. Sielu ja sydän jäi sinne. Inari, maailman kauneinta seutua.

IMG_20190828_124040.jpg

IMG_20190827_184754.jpg

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viime vuoden aikana saanut?

Toivoisin enemmän vapaa-aikaa ja aikaa itselle ja perheelle. Ja niitä kesäkanoja.

7. Vuoden mieleenpainuvimmat päivät?

5.1.2019 jolloin oli vallanvaihtojuhlat ja minun pres vuoteni alkoi.
21.1.2019 meidän Varkauden toimisto sai alkunsa.
30.1.2019 Alman poismeno
9.3.2019 ystäväni 35-vuotisjuhlat. Vuoden parhaat bileet!
2.11.2019 valinta Suomen Nuorkauppakamareiden keskusliittoon
20.12.2019 joululoman alkaminen ja tajuaminen että selvisin hengissä tästä vuodesta

IMG_20190924_190753.jpg

IMG_20190518_170807.jpg

8. Mikä oli suurin saavutuksesi viime vuonna?

Savon toimiston aloittaminen, ”läpimurto” ja kasvattaminen. Vaasan kamarin kasvattaminen ja vuoden läpivienti omalla arviollani onnistuneesti. Hengissä selviäminen hullusta vuodesta.

9. Tärkeä päätös, jonka tein viime vuonna?

Omassa elämässä se, että työ ei ole kaikki kaikessa ja omaa aikaa täytyy olla ja sitä täytyy ottaa. Myös muutama muu sisäinen henkimaailman juttu, joka liittyy työhön ja omaan asennoitumiseen.

10. Vuoden lempparivaate?

Jaa-a, varmasti samat vanhat nahkahousut, kuten 10 edeltävääkin vuotta, mutta jos mietitään viime vuonna ostettua lempparivaatetta, niin se Kenzon pitkä college ja asusteista ehdottomasti se LV:n reppu.

IMG_20190710_170249.jpg

IMG_20190510_125421.jpg

11. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Matkustamiseen, etenkin autoiluun (bensaan, dieseliin, huoltoihin, renkaisiin jne.) ja ulkona syömiseen. Olin melkein koko vuoden ulkoruokinnassa, kun olin niin paljon reissun päällä, että kyökissä ei paljon touhuttu.

12. Mistä ihan todella innostuit?

Mistä ihan todella innostuin…. vaikea kysymys. Viime vuosi oli pitkälti niin kovaa suorittamista hulluilla aikatauluilla, ettei ennättänyt ihan hirveästi innostua mistään, mutta ehkä minun Nuorkauppakamaritouhu sai sen viimeisen kipinän ja syttyi liekkeihin. Vielä on muutama vuosi aikaa tätä määräaikaista harrastusta. Minähän nimittäin sanoin vielä 2018 syksyllä etten IKINÄ rupea pressaksi… nimimerkillä: nykyään keskusliitossa.

IMG_20191207_084442.jpg

IMG_20191105_134859.jpg

IMG_20190820_164914.jpg

13. Asiat, jotka yllättivät viime vuonna?

Ihmiset noin niinkuin ylipäätänsä. Hyvässä ja pahassa. Eniten yllätti ehkä meidän Savon toimiston menestys, miten vauhdikasta meillä oli/on ollut alusta lähtien. Ja se, että kaikki järjestyy kun vaan päättää niin.

14. Viime kauteen verrattuna, oletko onnellisempi vai onnettomampi, laihempi vai lihavampi, rikkaampi vai köyhempi?

Luultavasti onnellisempi, ehkä yhtä onnellinen?
Lihavampi, absolutely.
Rikkaampi, etenkin henkisesti. Elämään on tullut paljon uusia rikkauksia lisää kokemusten muodossa.

15. Mikä oli suurin pettymyksesi?

En muista yhtään suurta pettymystä. Tottakai aina töissä tulee silloin tällöin hävittyä tarjouskilpailuita ja ne harmittaa sillä hetkellä, mutta sitten vaan mennään kahta kovempaa eteenpäin. Luulen myös, etten muista pettymyksiä niin herkästi jälkikäteen, kun yritän aina suhtautua positiivisen kautta ja ottaa kaikki kokemukset oppimiskeisseinä ja mennä vaan eteenpäin.

IMG_20191106_180404.jpg

IMG_20191207_140333.jpg

16. Asia, joka sai minut itkemään viime vuonna?

Monet asiat. Alman menetys, väsymys, muiden onnistumiset ja omat onnistumiset. SuomiLOVE livekeikka sekä Dumbo. Eli on itketty sekä ilosta että surusta. #itkijänainen

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Liikuntaa ehdottomasti. Kun on lähes asunut auton ratissa, niin kaikki liikunta on ollut hyvin minimaalista.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Autolla ajamista, mutta siltä ei voinut välttyä viime vuonna. Ja vähemmän ulkona syömistä.

19. Miten vietit juhannusta ja joulua?

Juhannus oltiin mökillä puolison ja tyttöjen kanssa ja joulu kotona Vaasassa puolison ja tyttöjen kanssa. Eli perheen parissa hyvin syöden.

IMG_20190615_154359.jpg

IMG_20190724_175123.jpg

IMG_20190616_192143.jpg

20. Rakastuitko kauden aikana?

No en mihinkään uuteen asiaan. Tai jos roihahtanut Lappi -rakkaus lasketaan niin sitten. Vietettiin muuten puolisoni kanssa 10 -vuotishääpäivääkin viime vuonna. Kai se rakkaus (tai jääräpäisyys) on kantanut niinkin pitkälle.

21. Mikä piti sinut järjissäsi?

Tämä onkin hyvä kysymys, koska välillä tuntui vuoden varrella, että sitä järkeä ei vaan enää ole tai vähintäänkin kaikki tuntui järjettömältä… Ehkä se oli se, että tiesi että tätä tehdään ”määräaikaisesti” ja että kyllä se kaaos ja vilkas elämä joskus helpottaa. Oma rauha ja mökillä olo ja puolison joustaminen auttoi kyllä myös kovasti, ei tällaista tahtia tai elämää jaksaisi jos ei olisi taustajoukot mukana täysillä tukemassa.

IMG_20190508_183604.jpg

IMG_20190927_174815.jpg

22. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Tämä onkin oman postauksen paikka, sillä ajattelin että vuoden 2019 aikana kuuntelen kymmeniä äänikirjoja ajomatkojeni aikana, mutta sanotaanko näin, että ihan ei kuviteltu lopputulos vastannut todellisuutta 😀 . Nimimerkillä: äänikirjat on pyllystä! Mutta se paras kirja: Auschwitzin tatuoija tai Michelle Obaman Minun tarinani.

23. Mitä halusit ja mitä sait?

Halusin uutta ja erilaista arkea, tylsistyn rutiineista ja sitä sain, roppakaupalla. Sain myös vilinää ja vilskettä, haasteita ja onnistumisia. Kaikkia niitä toivoinkin, mutta en ehkä osannut ajatella kuinka paljon niitä vuoteen mahtuu.

24. Mitä halusit ja mitä et saanut?

No niitä kesäkanoja! Ja ehkä sellaista vähän rauhallisempaa arkea olisin jossain kohtaa toivonut, mutta näillä mentiin mitä oli.

IMG_20191106_114850.jpg

IMG_20190518_163021.jpg

25. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

En mitään. Synttärit olivat arkena, ja en juuri muutenkaan niitä ole juhlinut äitini kuoleman jälkeen (sama syntymäpäivä). Edeltävä viikonloppu oltiin työmatkalla Uumajassa ja seuraavan nukuin mökillä, joten en tosiaan tehnyt mitään.

26. Mikä oli vuoden paras leffa ja sarja?

Sarjoista ehkä Chernobyl, ja myös Game of Thrones siitä näkökulmasta, että sarja sai päätöksen. Leffoja en edes muista mitä olen katsonut tänä vuonna, oliko A Star Is Born viime vuoden leffa? Entä Bohemian Rhapsody? Kummastakin tykkäsin, mutta ei hajuakaan milloin olen ne nähnyt.

27. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi paremman ja onnellisimman?

En näe mitään syytä, että yksittäinen asia tekisi elämästä parempaa tai onnellisempaa. Koen olevani ihan onnellinen näinkin niillä mitä minulla jo on. Olen joskus lukenut mainion sitaatin joka menee näin: Elämä rakennetaan sillä mitä on, eikä sillä mikä puuttuu. Niin totta.

IMG_20190514_194535.jpg

IMG_20190715_195542.jpg

IMG_20190624_190602.jpg

28. Ketä kaipasit?

Almaa koko vuoden, äitiä kaipaan erityisesti kesän korvilla ja synttäreiden aikaan ja toki välillä kaipasi puolisoakin.

29. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?

En osaa sanoa mikä liikutti eniten, lähinnä minua ihmetyttää, pelottaa ja tuntuu epätoivoiselta katsoa välillä tätä maailmanmenoa, sekä kotimaan että ulkomaiden osalta. Välillä tuntuu että tämä maailma ei enää tästä ainakaan enää parane.

30. Mitkä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteeksi vuodelle 2020?

  1. Liikuntaa lisää arkeen, vähintään 5 päivänä viikossa 10.000 askelta
  2. Enemmän laadukasta ruokaa
  3. Savon toimiston kasvattaminen lisää
  4. Lomailua enemmän (reissuja on buukattu jo muutamia)
  5. Kesäkanoja ja enemmän omavaraisuutta (kesäksi viljelylaatikot saareen ja perunat ja porkkanat penkkiin ja pieni kasvihuone)

Tällaisia ajatuksia vuodesta 2019. Vieläkin vähän pää tuntuu tahmealta vaikka melkein 2 viikkoa on pelkästään levätty ja puhalleltu. Mutta tilinpäätöksen osalta sanoisin, että roimasti jäätiin plussalle. Valtavan paljon kokemuksia rikkaampana vuoteen 2020.

Minkälaisia vastauksia sinulla viime vuodesta?

IMG_20191025_093121.jpg

IMG_20190427_101633.jpg

 

Takaisin

marinsilmin02

marinsilmin03

Huh, olen palannut, mutta onko täällä enää ketään?

En haluaisi selitellä taukoani, mutta avaan ehkä hieman loppuvuotta, niin ymmärrätte miksi blogi oli hetken aikaa huilitauolla. Viime postauksen jälkeen, syyskuun alusta, alkoi elämäni kiireisin jakso. Syyskuussa minulla oli yksi vapaapäivä, syyskuun viimeinen sunnuntai ja loka- & marraskuu oli samaa myllytystä ja joulukuu myös. Päivätöissä on tapahtunut niiiiiiiin paljon, on palkattu ennätystahdilla henkilökuntaa loppuvuosi, myyty mielenkiintoisia projekteja, kasvettu ja kehitytty. Ajoin Vaasan ja Varkauden väliä tänä vuonna 54 kertaa (ja siihen päälle ne kaikki muut työreissut, harrastusreissut ym.) ja olin yli 230 päivää kotoa poissa vuoden aikana. Lisäksi Vaasan Nuorkauppakamarin luotsaaminen on vienyt oman aikansa, ja myös ensi vuoden virkani, sillä jossain mielenhäiriössä asetuin ehdolle ensi vuodelle Suomen Nuorkauppakamareiden keskusliittoon ja tulin valituksi kilpailupäälliköksi, joten Nuorkauppakamarihommia on painettu kolmen eri viran osalta loppuvuosi. Siihen päälle muutama muu hallituspesti ja kahden nuoren mentorointi, niin ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia, sillä vapaa-aikaa ei kertakaikkiaan ole ollut. Joulukuussa sitten teimme vielä viimeisen rutistuksen itsenäisyyspäivän aikoihin ja olimme firman omistajaporukalla Berliinissä jumppaamassa firman strategisia asioita ja kun 2,5 päivään väännettiin yli 30 tuntia töitä, niin loppu joulukuusta menikin sitten pienessä väsymyssumussa. Mutta nyt olen (ansaitulla) joululomalla ja palaan päivätyön ääreen loppaisen jälkeen, joten halusin palata pienen hnegähdystauon jälkeen myös blogin pariin. Palaan nyt kevyesti asukuvilla, mutta palaan vielä siihen meidän Lappireissuun minkä teimme syksyllä ja jaan kokemuksia Nuortin reitistä ja ainakin yhdestä ravintolasta Inarista, mutta mennään niihin vähän myöhemmin.

marinsilmin05

marinsilmin07

Berliinissä ollessamme ennätin tehdä yhden täsmäiskun KaDeWen Chanelille, kun pojat menivät kuntosalille, niin minä kuntoilin juoksemalla Chanelille. Tuon täsmäiskun lopputulos näkyykin näissä kuvissa, eli nuo järkyttävän upeat maiharit. Painavat kuin synti, mutta ah, ovat niiiiiiiiiin ihanat. Kylläkin elämäni kalleimmat kengät, mutta halusin jotenkin muistaa itseäni tästä aivan hullusta vuodesta. Myyjänä oli todella mukava mies, joka kertoi että olivat juuri saaneet pienen erän tuota maiharia myyntiin ja nappasin heti oman kokoni. Olin bongannut ko. kengät instasta muutamaan otteeseen ja tallentanut nuo kuvat itselleni muistiin haavelistalleni ja kun onni oli myötä, niin mietin ostostani tasan minuutin. Ja niillä kävelykin käy treenistä, kun ovat sen verran painavat, joten ensi vuoden treenitkin käynnistyvät tehokkaasti maihareilla lompsimalla. Ja koska maailma on todella pieni, niin eräs tuttu suomalainen nainen oli samaan aikaan kenkäostoksilla, terveisiä vaan sinne M:lle, jos luet blogiani. Oli kiva tutustua ja vaihtaa kuulumisia.

Toinen uusi tai uudehko asia kuvissa on tuo Balmuirin kashmirneuletakki. Olen oikeastaan asunut tuossa neuletakissa siitä lähtien kun se kotiin saapui ja se on kestänyt todella siistinä. Alkuun hieman nyppääntyi, kuten kashmirilla on tapana, mutta kashmirkammalla hyvin on pysynyt siistinä. Niin pehmoinen ja helppo käyttää minkä tahansa asun kanssa, kun värinsä ja mallinsa puolesta sopii ihan mihin tahansa.

marinsilmin04

marinsilmin06

Ja tuo reppu… Se jos mikä on kasvanut selkääni kiinni. Se kulkee nykyään joka päivä matkassa mukana. Olen erittäin tyytyväinen että sen ostin, sillä olen huomannut miten paljon helpompaa tämä reissuarki on, kun reppu on aina valmiiksi pakattu ja kulkee helposti selässä eikä käsissä pyöri laukkuja. Olen saanut siitä niiiiin paljon ihastelevia kommentteja, väri todellakin pysäyttää ihmiset kommentoimaan. Laatu on myös ollut erittäin hyvä ja nahka kestävää. Tuo reppu on pyörinyt niin lentokoneessa penkkien alla, junassa, autossa milloin missäkin kolossa aivan täpötäynnä ja erittäin siistinä on kestänyt. Täytyy siis julkisesti kehua LV:n tuotteita, sillä en todellakaan ole pettynyt reppuuni ja olen ollut todella todella positiivisesti yllättänyt miten kovaa käyttöä se on kestänyt. Nyt haaveilen ehkä toisestakin repusta, niin keltainen kantojuhtani saisi edes silloin tällöin lepopäivän.

Mitä sinulle kuuluu? Oletko lomalla? Onko mieli jo uudessa vuodessa? Minulla on jo melko paljon suunnitelmia ensi vuodelle (mm. useampi pitkän matkan ulkomaanreissu) ja tietysti hektinen työarki jatkuu, mutta yritän vähän keventää arkeani reissujen suhteen ensi vuonna, sillä tällainen arki on ollut todella kuluttavaa. Ensimmäistä kertaa aion myös tehdä terveellisimpiä elämäntapa -lupauksia, sillä olen syönyt aivan mitä sattuu reissun päällä koko vuoden ja olo kaipaa freshimpää ruokavaliota ja hikiliikuntaa. Sille täytyy nyt kalenteroida oikeasti aikaa, ettei arki jatku autossa istumisella. Ja kampaajalle pitäisi päästä asap, olen käynyt viimeksi elokuussa parturissa. Pakotin puolisoni pari viikkoa sitten siistimään hiukseni ja sillä on nyt menty loppuvuosi, mutta ihan voisi oikeasti käydä ammattilaisen tuolissa istumassa.

Onpa kertakaikkiaan ihana olla takaisin blogin äärellä.

marinsilmin01