Vuoden 2019 tilinpäätös, jäinkö voitolle?

3.1.2020 ~ marinsilmin ~ Jätä kommentti

Vaasassa sataa vetää. Mälsää. Kyllikki on itkenyt koko päivän rakas tennispallo suussaan ulos, mutta ei halua ulkoilla vesisateessa, joten nyt sain neitokaisen nukkumaan syliini ja kulutan aikaani blogeja lueskelemalla. Tuulannelin blogissa törmäsin hänen viime vuoden ”tilinpäätökseen”, joten ajattelin vastata samoihin kysymyksiin ja samalla summata kuluneen vuoden ja sitten startata 2020 vuoden täysillä.

1. Uusi asia, jonka tein vuonna 2019?

Varmasti tein paljon uusia asioita viime vuonna, mutta toimin Vaasan Nuorkauppakamarin puheenjohtajana, sekä mentoroin kahta nuorta heidän uransa alkukynnyksellä.

2. Teinkö uuden vuoden lupauksia ja pystyinkö pitämään niistä kiinni vuonna 2019?

En tehnyt lupauksia, ainakaan muistaakseni, joten en muista olisinko lipsunutkaan.

3. Uudet ihmiset joihin tutustuit vuonna 2019?

Tutustuin valtavaan määrään uusia ihmisiä jo pelkästään Nuorkauppakamaritoiminnan kautta, jossa tietysti tutuimmaksi tulivat rakkaat pres -kollegat ympäri Suomen. Lisäksi työn kautta tutustuin uusiin ihmisiin.

4. Menetitkö ketään läheistä?

Tämä kysymys viittaa varmasti ihmisiin, ja siihen voin vastata onnekseni että en menettänyt. Mutta menetin elämäni koiran, Alman, ja ikävöin neitiä edelleenkin valtavasti. Vieläkin tulee itku, kun katson Alman kuvia.

5. Vuoden 2019 lempparireissu?

Viime vuoden puolella ei tainnut olla yhtään puhdasta ”lomamatkaa” ulkomaille, kaikki olivat enemmän tai vähemmän töihin tai Nuorkauppakamariin liittyviä. Mutta paras reissu oli kuitenkin elokuun lopun viikko Lapissa. Sielu ja sydän jäi sinne. Inari, maailman kauneinta seutua.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viime vuoden aikana saanut?

Toivoisin enemmän vapaa-aikaa ja aikaa itselle ja perheelle. Ja niitä kesäkanoja.

7. Vuoden mieleenpainuvimmat päivät?

5.1.2019 jolloin oli vallanvaihtojuhlat ja minun pres vuoteni alkoi.
21.1.2019 meidän Varkauden toimisto sai alkunsa.
30.1.2019 Alman poismeno
9.3.2019 ystäväni 35-vuotisjuhlat. Vuoden parhaat bileet!
2.11.2019 valinta Suomen Nuorkauppakamareiden keskusliittoon
20.12.2019 joululoman alkaminen ja tajuaminen että selvisin hengissä tästä vuodesta

8. Mikä oli suurin saavutuksesi viime vuonna?

Savon toimiston aloittaminen, ”läpimurto” ja kasvattaminen. Vaasan kamarin kasvattaminen ja vuoden läpivienti omalla arviollani onnistuneesti. Hengissä selviäminen hullusta vuodesta.

9. Tärkeä päätös, jonka tein viime vuonna?

Omassa elämässä se, että työ ei ole kaikki kaikessa ja omaa aikaa täytyy olla ja sitä täytyy ottaa. Myös muutama muu sisäinen henkimaailman juttu, joka liittyy työhön ja omaan asennoitumiseen.

10. Vuoden lempparivaate?

Jaa-a, varmasti samat vanhat nahkahousut, kuten 10 edeltävääkin vuotta, mutta jos mietitään viime vuonna ostettua lempparivaatetta, niin se Kenzon pitkä college ja asusteista ehdottomasti se LV:n reppu.

11. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Matkustamiseen, etenkin autoiluun (bensaan, dieseliin, huoltoihin, renkaisiin jne.) ja ulkona syömiseen. Olin melkein koko vuoden ulkoruokinnassa, kun olin niin paljon reissun päällä, että kyökissä ei paljon touhuttu.

12. Mistä ihan todella innostuit?

Mistä ihan todella innostuin…. vaikea kysymys. Viime vuosi oli pitkälti niin kovaa suorittamista hulluilla aikatauluilla, ettei ennättänyt ihan hirveästi innostua mistään, mutta ehkä minun Nuorkauppakamaritouhu sai sen viimeisen kipinän ja syttyi liekkeihin. Vielä on muutama vuosi aikaa tätä määräaikaista harrastusta. Minähän nimittäin sanoin vielä 2018 syksyllä etten IKINÄ rupea pressaksi… nimimerkillä: nykyään keskusliitossa.

13. Asiat, jotka yllättivät viime vuonna?

Ihmiset noin niinkuin ylipäätänsä. Hyvässä ja pahassa. Eniten yllätti ehkä meidän Savon toimiston menestys, miten vauhdikasta meillä oli/on ollut alusta lähtien. Ja se, että kaikki järjestyy kun vaan päättää niin.

14. Viime kauteen verrattuna, oletko onnellisempi vai onnettomampi, laihempi vai lihavampi, rikkaampi vai köyhempi?

Luultavasti onnellisempi, ehkä yhtä onnellinen?
Lihavampi, absolutely.
Rikkaampi, etenkin henkisesti. Elämään on tullut paljon uusia rikkauksia lisää kokemusten muodossa.

15. Mikä oli suurin pettymyksesi?

En muista yhtään suurta pettymystä. Tottakai aina töissä tulee silloin tällöin hävittyä tarjouskilpailuita ja ne harmittaa sillä hetkellä, mutta sitten vaan mennään kahta kovempaa eteenpäin. Luulen myös, etten muista pettymyksiä niin herkästi jälkikäteen, kun yritän aina suhtautua positiivisen kautta ja ottaa kaikki kokemukset oppimiskeisseinä ja mennä vaan eteenpäin.

16. Asia, joka sai minut itkemään viime vuonna?

Monet asiat. Alman menetys, väsymys, muiden onnistumiset ja omat onnistumiset. SuomiLOVE livekeikka sekä Dumbo. Eli on itketty sekä ilosta että surusta. #itkijänainen

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Liikuntaa ehdottomasti. Kun on lähes asunut auton ratissa, niin kaikki liikunta on ollut hyvin minimaalista.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Autolla ajamista, mutta siltä ei voinut välttyä viime vuonna. Ja vähemmän ulkona syömistä.

19. Miten vietit juhannusta ja joulua?

Juhannus oltiin mökillä puolison ja tyttöjen kanssa ja joulu kotona Vaasassa puolison ja tyttöjen kanssa. Eli perheen parissa hyvin syöden.

20. Rakastuitko kauden aikana?

No en mihinkään uuteen asiaan. Tai jos roihahtanut Lappi -rakkaus lasketaan niin sitten. Vietettiin muuten puolisoni kanssa 10 -vuotishääpäivääkin viime vuonna. Kai se rakkaus (tai jääräpäisyys) on kantanut niinkin pitkälle.

21. Mikä piti sinut järjissäsi?

Tämä onkin hyvä kysymys, koska välillä tuntui vuoden varrella, että sitä järkeä ei vaan enää ole tai vähintäänkin kaikki tuntui järjettömältä… Ehkä se oli se, että tiesi että tätä tehdään ”määräaikaisesti” ja että kyllä se kaaos ja vilkas elämä joskus helpottaa. Oma rauha ja mökillä olo ja puolison joustaminen auttoi kyllä myös kovasti, ei tällaista tahtia tai elämää jaksaisi jos ei olisi taustajoukot mukana täysillä tukemassa.

22. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Tämä onkin oman postauksen paikka, sillä ajattelin että vuoden 2019 aikana kuuntelen kymmeniä äänikirjoja ajomatkojeni aikana, mutta sanotaanko näin, että ihan ei kuviteltu lopputulos vastannut todellisuutta 😀 . Nimimerkillä: äänikirjat on pyllystä! Mutta se paras kirja: Auschwitzin tatuoija tai Michelle Obaman Minun tarinani.

23. Mitä halusit ja mitä sait?

Halusin uutta ja erilaista arkea, tylsistyn rutiineista ja sitä sain, roppakaupalla. Sain myös vilinää ja vilskettä, haasteita ja onnistumisia. Kaikkia niitä toivoinkin, mutta en ehkä osannut ajatella kuinka paljon niitä vuoteen mahtuu.

24. Mitä halusit ja mitä et saanut?

No niitä kesäkanoja! Ja ehkä sellaista vähän rauhallisempaa arkea olisin jossain kohtaa toivonut, mutta näillä mentiin mitä oli.

25. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

En mitään. Synttärit olivat arkena, ja en juuri muutenkaan niitä ole juhlinut äitini kuoleman jälkeen (sama syntymäpäivä). Edeltävä viikonloppu oltiin työmatkalla Uumajassa ja seuraavan nukuin mökillä, joten en tosiaan tehnyt mitään.

26. Mikä oli vuoden paras leffa ja sarja?

Sarjoista ehkä Chernobyl, ja myös Game of Thrones siitä näkökulmasta, että sarja sai päätöksen. Leffoja en edes muista mitä olen katsonut tänä vuonna, oliko A Star Is Born viime vuoden leffa? Entä Bohemian Rhapsody? Kummastakin tykkäsin, mutta ei hajuakaan milloin olen ne nähnyt.

27. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi paremman ja onnellisimman?

En näe mitään syytä, että yksittäinen asia tekisi elämästä parempaa tai onnellisempaa. Koen olevani ihan onnellinen näinkin niillä mitä minulla jo on. Olen joskus lukenut mainion sitaatin joka menee näin: Elämä rakennetaan sillä mitä on, eikä sillä mikä puuttuu. Niin totta.

28. Ketä kaipasit?

Almaa koko vuoden, äitiä kaipaan erityisesti kesän korvilla ja synttäreiden aikaan ja toki välillä kaipasi puolisoakin.

29. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?

En osaa sanoa mikä liikutti eniten, lähinnä minua ihmetyttää, pelottaa ja tuntuu epätoivoiselta katsoa välillä tätä maailmanmenoa, sekä kotimaan että ulkomaiden osalta. Välillä tuntuu että tämä maailma ei enää tästä ainakaan enää parane.

30. Mitkä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteeksi vuodelle 2020?

Liikuntaa lisää arkeen, vähintään 5 päivänä viikossa 10.000 askelta
Enemmän laadukasta ruokaa
Savon toimiston kasvattaminen lisää
Lomailua enemmän (reissuja on buukattu jo muutamia)
Kesäkanoja ja enemmän omavaraisuutta (kesäksi viljelylaatikot saareen ja perunat ja porkkanat penkkiin ja pieni kasvihuone)

Tällaisia ajatuksia vuodesta 2019. Vieläkin vähän pää tuntuu tahmealta vaikka melkein 2 viikkoa on pelkästään levätty ja puhalleltu. Mutta tilinpäätöksen osalta sanoisin, että roimasti jäätiin plussalle. Valtavan paljon kokemuksia rikkaampana vuoteen 2020.

Minkälaisia vastauksia sinulla viime vuodesta?

Takaisin

28.12.2019 ~ marinsilmin ~ 4 kommenttia

marinsilmin02

marinsilmin03

Huh, olen palannut, mutta onko täällä enää ketään?

En haluaisi selitellä taukoani, mutta avaan ehkä hieman loppuvuotta, niin ymmärrätte miksi blogi oli hetken aikaa huilitauolla. Viime postauksen jälkeen, syyskuun alusta, alkoi elämäni kiireisin jakso. Syyskuussa minulla oli yksi vapaapäivä, syyskuun viimeinen sunnuntai ja loka- & marraskuu oli samaa myllytystä ja joulukuu myös. Päivätöissä on tapahtunut niiiiiiiin paljon, on palkattu ennätystahdilla henkilökuntaa loppuvuosi, myyty mielenkiintoisia projekteja, kasvettu ja kehitytty. Ajoin Vaasan ja Varkauden väliä tänä vuonna 54 kertaa (ja siihen päälle ne kaikki muut työreissut, harrastusreissut ym.) ja olin yli 230 päivää kotoa poissa vuoden aikana. Lisäksi Vaasan Nuorkauppakamarin luotsaaminen on vienyt oman aikansa, ja myös ensi vuoden virkani, sillä jossain mielenhäiriössä asetuin ehdolle ensi vuodelle Suomen Nuorkauppakamareiden keskusliittoon ja tulin valituksi kilpailupäälliköksi, joten Nuorkauppakamarihommia on painettu kolmen eri viran osalta loppuvuosi. Siihen päälle muutama muu hallituspesti ja kahden nuoren mentorointi, niin ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia, sillä vapaa-aikaa ei kertakaikkiaan ole ollut. Joulukuussa sitten teimme vielä viimeisen rutistuksen itsenäisyyspäivän aikoihin ja olimme firman omistajaporukalla Berliinissä jumppaamassa firman strategisia asioita ja kun 2,5 päivään väännettiin yli 30 tuntia töitä, niin loppu joulukuusta menikin sitten pienessä väsymyssumussa. Mutta nyt olen (ansaitulla) joululomalla ja palaan päivätyön ääreen loppaisen jälkeen, joten halusin palata pienen hnegähdystauon jälkeen myös blogin pariin. Palaan nyt kevyesti asukuvilla, mutta palaan vielä siihen meidän Lappireissuun minkä teimme syksyllä ja jaan kokemuksia Nuortin reitistä ja ainakin yhdestä ravintolasta Inarista, mutta mennään niihin vähän myöhemmin.

marinsilmin05

marinsilmin07

Berliinissä ollessamme ennätin tehdä yhden täsmäiskun KaDeWen Chanelille, kun pojat menivät kuntosalille, niin minä kuntoilin juoksemalla Chanelille. Tuon täsmäiskun lopputulos näkyykin näissä kuvissa, eli nuo järkyttävän upeat maiharit. Painavat kuin synti, mutta ah, ovat niiiiiiiiiin ihanat. Kylläkin elämäni kalleimmat kengät, mutta halusin jotenkin muistaa itseäni tästä aivan hullusta vuodesta. Myyjänä oli todella mukava mies, joka kertoi että olivat juuri saaneet pienen erän tuota maiharia myyntiin ja nappasin heti oman kokoni. Olin bongannut ko. kengät instasta muutamaan otteeseen ja tallentanut nuo kuvat itselleni muistiin haavelistalleni ja kun onni oli myötä, niin mietin ostostani tasan minuutin. Ja niillä kävelykin käy treenistä, kun ovat sen verran painavat, joten ensi vuoden treenitkin käynnistyvät tehokkaasti maihareilla lompsimalla. Ja koska maailma on todella pieni, niin eräs tuttu suomalainen nainen oli samaan aikaan kenkäostoksilla, terveisiä vaan sinne M:lle, jos luet blogiani. Oli kiva tutustua ja vaihtaa kuulumisia.

Toinen uusi tai uudehko asia kuvissa on tuo Balmuirin kashmirneuletakki. Olen oikeastaan asunut tuossa neuletakissa siitä lähtien kun se kotiin saapui ja se on kestänyt todella siistinä. Alkuun hieman nyppääntyi, kuten kashmirilla on tapana, mutta kashmirkammalla hyvin on pysynyt siistinä. Niin pehmoinen ja helppo käyttää minkä tahansa asun kanssa, kun värinsä ja mallinsa puolesta sopii ihan mihin tahansa.

marinsilmin04

marinsilmin06

Ja tuo reppu… Se jos mikä on kasvanut selkääni kiinni. Se kulkee nykyään joka päivä matkassa mukana. Olen erittäin tyytyväinen että sen ostin, sillä olen huomannut miten paljon helpompaa tämä reissuarki on, kun reppu on aina valmiiksi pakattu ja kulkee helposti selässä eikä käsissä pyöri laukkuja. Olen saanut siitä niiiiin paljon ihastelevia kommentteja, väri todellakin pysäyttää ihmiset kommentoimaan. Laatu on myös ollut erittäin hyvä ja nahka kestävää. Tuo reppu on pyörinyt niin lentokoneessa penkkien alla, junassa, autossa milloin missäkin kolossa aivan täpötäynnä ja erittäin siistinä on kestänyt. Täytyy siis julkisesti kehua LV:n tuotteita, sillä en todellakaan ole pettynyt reppuuni ja olen ollut todella todella positiivisesti yllättänyt miten kovaa käyttöä se on kestänyt. Nyt haaveilen ehkä toisestakin repusta, niin keltainen kantojuhtani saisi edes silloin tällöin lepopäivän.

Mitä sinulle kuuluu? Oletko lomalla? Onko mieli jo uudessa vuodessa? Minulla on jo melko paljon suunnitelmia ensi vuodelle (mm. useampi pitkän matkan ulkomaanreissu) ja tietysti hektinen työarki jatkuu, mutta yritän vähän keventää arkeani reissujen suhteen ensi vuonna, sillä tällainen arki on ollut todella kuluttavaa. Ensimmäistä kertaa aion myös tehdä terveellisimpiä elämäntapa -lupauksia, sillä olen syönyt aivan mitä sattuu reissun päällä koko vuoden ja olo kaipaa freshimpää ruokavaliota ja hikiliikuntaa. Sille täytyy nyt kalenteroida oikeasti aikaa, ettei arki jatku autossa istumisella. Ja kampaajalle pitäisi päästä asap, olen käynyt viimeksi elokuussa parturissa. Pakotin puolisoni pari viikkoa sitten siistimään hiukseni ja sillä on nyt menty loppuvuosi, mutta ihan voisi oikeasti käydä ammattilaisen tuolissa istumassa.

Onpa kertakaikkiaan ihana olla takaisin blogin äärellä.

marinsilmin01

Alennuspöksyissä Lapista palanneena

2.9.2019 ~ marinsilmin ~ Jätä kommentti

marinsilmin01

marinsilmin04

Viikon mittainen ihana loma Lapissa takana. Viikon aikana tuli koettua monenlaista ja muun muassa auton mittariin kertyi kilometrejä lähes 3000. Päällimmäisenä mielessä kuitenkin rauha, hiljaisuus ja Lapin kauneus. Ja porot. Ainahan sinne sydämestä jää pieni palanen kun pohjoisessa käy ja mielellään olisin ollut vaikka toisenkin viikon.

Reissumme alkoi Torniosta, josta ajelimme sitten aivan toiselle puolelle Suomea, Urho Kekkosen kansallispuistoon vaeltamaan Nuorttin retkeilyreitin, aivan Venäjän rajalle. Ei piipannut puhelin kolmeen päivään, sillä kuuluvuutta ei ollut ollenkaan, sai vaan keskittyä nauttimaan luonnosta ja maisemista ja jumppaamaan oman pääkopan sisältöä. Näimme vaelluksen aikana useamman metson ja lauman riekkoja. Kirjoitan itse vaelluksesta oman postauksen, kunhan ennätän käydä kuvia läpi ja jalostaa omia ajatuksiani tuosta reitistä ja sen kulusta. Tällä kertaa vaellus ei nimittäin ollut fyysisesti helppo, vaikkakin huomattavasti lyhyempi kuin aikaisempi Lapin vaelluksemme. Hieman oli epäonnea minulla matkassa alusta alkaen, mutta suomalaisella sisukkuudella kaikesta selvittiin ja Nuortti koettiin. Heti vaelluksen jälkeen olin aivan rikki ja hieman ärsyyntynytkin, mutta nyt jo positiivisin fiiliksin tuosta kokemuksesta. Sen opin ainakin, että vaellukselle on turha lähteä suorittamaan ja menemään tiukalla aikataululla, vaan on annettava aikaa itselle ja vaan nautittava matkasta, ilman tiukkoja aikatavoitteita/suunnitelmia. Yllätyksiä ja muuttujia ilmaantuu nimittäin aina, asioita mihin et pysty etukäteen varautumaan.

Nuorttin jälkeen ajelimme reilu 5 tuntia Inariin, joka olikin meille entuudestaan tuttu ja siellä vietimme sitten pari yötä ja tutustuimme Saariselän seutuun, kävimme kultakaivauksilla, nautimme yhden parhaimmista dinnereistä ikinä ja lepäsimme. Tuosta Aanaar -nimisessä ravintolassa syödystä illallisesta tulen kirjoittamaan oman postauksen, sillä se oli yksi parhaimpia mitä olen koskaan syönyt. Ja oli jo neljä vuotta sitten, kun siellä ensimmäisen kerran kävimme. Kuvasin jopa jokaisen annoksenkin, ihan blogia silmällä pitäen.

marinsilmin06

marinsilmin05

Inarista matkamme jatkuikin sitten Kuusamon suuntaan ja Rukalle yhdeksi yöksi. Alkuperäinen tarkoitus oli käydä kävelemässä vielä Pieni Karhunkierros -reitti, mutta olimme vielä vähän väsyneitä vaelluksesta ja halusimme enemmänkin vaan fiilistellä Rukaa (olin siellä elämäni ensimmäistä kertaa), joten kävimme kiertämässä sitten Rukan tunturikierroksen. Tuo tunturikierros olikin sitten kyllä hyvin ”fyysinen” kun tallusteltiin Rukaa ylös alas hikihatussa. Siellä tositoimiin pääsi minun tänä kesänä hankitut barefoots -kengät ja täytyy niistäkin vielä erikseen kirjoittaa, kun olen ollut niihin niin tyytyväinen. Kuten puolisokin on ollut omiinsa. Rukalta sitten matka jatkui kohti Keski-Suomea ja Savoa ja täällä ollaan mökillä taas. Poroja tuli bongailtua matkan aikana satoja. Yksi porokolarikin oli hyvin lähellä Rukalle mentäessä, mutta onneksi puolison refleksit toimivat.

Vaikka viikon aikana tulikin paljon istuttua myös autossa, ja vaihdeltua paikkoja, niin jotenkin kroppa ja mieli tuntuu enemmän levänneeltä kuin kesäloman jälkeen. Lapin karu kauneus, hengästyttävän upea luonto, jylhät kallio- ja järvimaisemat ja hiljaisuus tekivät tehtävänsä ja kotiin palasi seestynyt ja paljon elämäänsä pohtinut onnellinen nainen. Voisin aivan hyvin muuttaa Lappiin hetkeksi nauttimaan niistä upeista maisemista mitä saimme kokea. Varsinkin Ivalo-Inari välinen etappi on niiiiiiiiin henkeäsalpaavan kaunis, että jo pelkästään sen maiseman näkeminen päivittäin toisi valtavasti onnellisuutta arkeeni. Ensi vuodelle mietimmekin olisiko aika lähteä kajakkivaellukselle, niin näkisimme noita maisemia vesistöltä käsin.

Ja arki jatkui tänään ja palasin toimistolle alennushousuissani. Housut olivat löytö Lagerfeldin loppualeista ja mietin kauan onko tyhmää ostaa syksyä vasten kesäpöksyt, mutta tämä syyskuinen 23 asteen lämpötila sopii niille erinomaisesti. Valkoinen väri ja räväkkä kuosi eivät ehkä ole ihan ominta itseäni, mutta joku noissa housuissa veti puoleensa. Tämä viikko onkin aktiviteettia täynnä, sillä työviikon päätteeksi on vielä Nuorkauppakamarin osalta alueemme vaalikokous ja olemme yksi järjestävistä tahoista. Ensi viikolla olen työmatkalla Wienissä ja Bratislavassa, mutta sitten pitäisi vähän tasaantua arki (paitsi että sitä seuraavan viikonlopun olen työreissussa Uumajassa, mutta sitten!). Käyn läpi kuitenkin Lappi -kuvia ja päivittelen blogia pikku hiljaa. Haluan kovasti jakaa Lappi -fiiliksiä ja kuvia täälläkin.

marinsilmin07

marinsilmin08

Viihdytkö sinäkin Lapissa hyvin?

Ihanaa alkanutta viikkoa.

Kapinallinen

24.8.2019 ~ marinsilmin ~ Jätä kommentti

Tunnen itseni tällä hetkellä oikein suureksi kapinalliseksi. Oikein kunnon badass -tyypiksi. Kapinoin nimittäin itseäni vastaan.

Minun pitäisi olla tällä hetkellä kouluttautumassa Tampereella, mutta olenkin kotona, viimeistelemässä töitä ennen huomista lähtöä Lappiin. On minulta hyvin ennenkuulumatonta ”lakata suorittamasta” ja antaa periksi kesken leikin. Mutta niin tein, heittäydyin itseäni kohtaan kapinalliseksi ja haastoin omaa päätäni, että miksi menisin taas sata lasissa, aivan järjettömillä aikatauluilla, kun oikeasti olen todella väsynyt ja kaipaan lepoa, hengähdystä ja hieman aikaa viimeistellä viimeiset työt pakettiin ennen lomaa, jottei niitä tarvitse lomalla miettiä. Joten eilisen työpäivän päätteeksi Tampereella, en siirtynytkään muiden joukkoon Tampere -talolle Tampere Business Meetiin, vaan hyppäsin Vaasaan menevään junaan ja painelin ravintolavaunuun ja korkkasin itselleni kuohuvan. Oikein hykertelin itselleni, miten hurjaksi heittäydyin ja voimaannuin siitä, että välillä voinkin tehdä just niin kuin huvittaa. Laitoin itseni etusijalle. Noh, täytyy myöntää, että oli ikävä kyllä myös puolisoa, Kyllikkiä ja Marsaa. Mutta kun aamulla heräsin kakan hajuun (Kyllikin yllätys!), niin ei enää kyllä ollutkaan ikävä. Onneksi puoliso hoiti asian.

Täällä siis kotona ollaan ja kesäloma on muisto vain, mutta lomaviikko edessä päin. Meillä on ensi viikolla hääpäivä, 10. sellainen. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että olemme olleet jo 10 vuotta naimisissa. Aika tuntuu samalla kertaa todella pitkältä, mutta toisaalta aivan silmän räpäyksen lyhyeltä. Kun aloimme miettimään, että mitä tällaiset kaksi maailman epäromanttisinta ihmistä voisivat tehdä pyöreän hääpäivän kunniaksi, alkoi mielessäni vilistä Karibian aallot, risteily, jolla skoolattaisiin kuohuvalla joka aamu ja nautittaisiin letkeästä menosta. Noh, todellisuus ei aivan vastaa mielikuvaani. Pääsen nimittäin Lappiin, hotelli Inariin ja telttaan, ja vaeltamaan viikon aikana rapiat 60 kilometriä. Ja olen varmasti 100 kertaa onnellisempi siellä kuin olisin ollut Karibialla. Kaunis luonto, rauha, toivottavasti paljon poroja ja kiireetöntä menoa (ja joen ylitys kävellen, yyyh!!!), eikä kukaan saa puhelimella kiinni. Odotan huomista aamua niin paljon, että matkamme voi alkaa. Otamme kameran mukaan ja tulen tekemään varmasti reitistämme/reiteistämme oman postauksensa kun palaamme takaisin ihmisten ilmoille.

Jotenkin tuntuu muutenkin että loman jälkeen olisi vettä virrannut jo pidemmän aikaa sillä on tapahtunut mahdottoman paljon. Pieniä asioita ja suuren suuria asioita. Ennen kaikkea kaikkea mielenkiintoista ja toivottavasti pääsen jakamaan näitä asioita täälläkin jossain vaiheessa. Ennen sitä täytyy odotella palojen paikalleen loksahtamista. Asioilla on tapana järjestyä, niin ajattelen nytkin.

Postauksen kuvat ovat loman jälkeiseltä ajalta kännykällä napattuja eri hetkistä. Ja nyt tämä kapinallinen lähtee hakemaan Mäkkäristä tuplajuustoja. Aion syödä ainakin 4!

Palataan. Ja seuraa instassa Lappi -matkaamme, jos se kiinnostaa. Päivitän sinne varmasti paljon kuvia ja tunnelmia (jos yhteydet pelittää).

Ihanaa viikonloppua ja muista sinäkin olla välillä vähän kapinallinen. Se tekee aika hyvää.

Vihreävoittoinen kesäasu ja höpötystä

29.7.2019 ~ marinsilmin ~ 2 kommenttia

_DSC2956

_DSC2942 (2)

Laitetaan eetteriin oikein kunnon kesäasu. Viime vuoden viidakkopöksyjen kruunaamana. Nyt ihan paleltaa kun katsoo näitä kuvia, sillä viime viikon kesähepenet ovat vaihtuneet huppariin ja yksisarvisyöhousuihin (se ei ole täällä saaressa niin justiinsa!). Ja arkikin alkoi tänään, torikahveilla, toimistolla käynnillä ja sähköpostin perkaamisella. Aikamoinen savotta, sanoisin.

Huomenna aloitan tetriksen pelaamisen autossa, eli alan pakata autoa kotimatkaa varten ja keskiviikkona karavaani lähtee kotia kohti. Haikeus repii jo rinnassa ja olen jo hieman surullinen siitä, että joudun jättämään upeat ja erittäin hyvin menestyneet kesäkukkani ja valtavan yrttiviljelmäni oman onnensa nojaan. Viime vuonna kirjoitinkin siitä, miten vaikeaa lähteminen välillä on. Onneksi en ottanut tänä kesänä niitä kesäkanoja, koska sitten minua ei saisi millään maalta pois eikä palauttamaan niitä kanoja. Enkä usko, että naapurit olisivat innoissaan, jos roudaisin normaalin kanalaumamme mukana ihan oikeitakin kanoja kotkottamaan parvekkeellemme. Siinä voisi naapurisopu olla vähän koetuksella. Saakohan kanoja edes oikeasti parvekkeelle ottaakaan… Ei varmastikaan, olisihan se jo eläinrääkkäystä.

_DSC2930

_DSC2937 (2)

Asukuvat otettiin viime viikolla Tallinnassa, kun minulla oli spa -päivä. Suosittelen lämmöllä Swissotel -hotellin spata Tallinnan puolella. Otin sieltä dayspa -paketin päiväksi ja nautin kolmen ruokalajin lounaan, hieronnan, kasvohoidon, saunoin (ihana höyrysauna!) ja extrana otin vielä jalkahoidon. Koko lysti maksoi alle 150 euroa. Ja nautin joka sekuntista, vaikka alkuun vähän säikähdin hierojani napakkasormisuutta, mutta teki kyllä erittäin hyvää väsyneille lihaksille. Hotelli itsessään oli myös kaunis ja viihtyisän oloinen. Ja tein lupauksen itselleni, että jatkossa aion myös käydä Suomessa säännöllisesti hieronnassa ja kasvohoidossa, koska oma hyvinvointi on oikeasti tärkeää. Pelkkä kaksi kertaa vuodessa loman yhteydessä itsensä huoltaminen ei oikein kanna koko vuotta. Josta tulikin mieleeni, että pitäisiköhän sitä vaikka varata kampaaja taas pitkästä aikaa. Olen onnettoman huono nyt lyhyen tukan kanssa varaamaan aikaa, kun en vaan muista ja sitten ollaankin jo mallia harakanpesä ja ei oikein hermo kestä enää siinä vaiheessa yrittää saada tukkaa ojoon. Nyt vaan pitää löytää hyvät hierojat ja kauneushoitolat sekä Savosta että Vaasasta (Vaasan osalta Kikas on kyllä valintani kauneushoitolan osalta!), ettei tyssää ainakaan siihen, etteikö voisi käydä kahdella eri paikkakunnalla.

Tällä viikolla aukeaakin Vaasassa uusi ravintola, Hejm, uuteen Fiskets husiin. Saimme naisporukalla lauantaille pöytävarauksen, joten helan går vaan lauantaille! Silloin herkutellaan, nam. Ja nyt minä alan herkutella eilen tekemillämme kalapihveillä ja uusilla potuilla. Kalapihvit onnistuivat erinomaisesti ja isänikin kommentoi, että olipas erinomaisia pihvejä, kuin vein maistettavaksi hänellekin niitä. Kyllä puolisoni taitaa hyvin kalaruuat, kymmenen pistettä ja kuhamerkki hänelle. Voisinkin kysyä häneltä reseptin niihin. Ainakin kalat menivät lihamyllyn läpi ja taikinaan tuli tilliä, ruohosipulia, kananmunaa ja ihan pikkuisen maissijauhoja ja mausteita.

_DSC2946 (2)