En varsinaisesti ole mikään innokas sisustaja. Siis sillä tavalla että vaihtaisin vähän väliä koriste-esineitä, tyynyjä, verhoja ym. kotona. Mutta kuitenkin aina näin syksyn aikaan alan haaveilla kodin sisustamisesta. Pesän rakentamisesta. Jotta selviää siinä omassa pikku pesässä kylmän talven yli. Lämpimänä ja haavoittumatta.

Huomaan haaveilevani muhkeista torkkuvilteistä, karvaisista tyynyistä, uusista lampaantaljoista ja kynttiläröykkiöistä. Ja harmittelen, että miksei meillä ole leveitä ikkunalautoja, johon voisin tehdä kynttiläasetelmia ja ostaa leikkokukkia ja vaikka lukea kirjaa ikkunalaudalla teemuki kädessä.

Ihailen myös puun sävyä, elämää nähneitä lankkulattioita ja lankkupöytiä, oksia, käpyjä, sammalta, kuivunutta heinää ja puunklapeja. Kaikkea luonnosta tulevaa, jossa on jonkunlainen kaiku lämmöstä.

Kotoinen ja lämmin fiilis. Etenkin näin syksyisin se on minulle ensiarvoisen tärkeää. Kodin täytyy tuntua lämpimältä pesältä, jonne sukeltaa pitkien päivien päätteeksi kylmää ja pimeyttä pakoon.

Nyt kaivelenkin ensin omista kätköistä löytyvät shaalit, viltit ja lampaantaljat ennen kuin ryntään ostamaan uusia.

Kyllä tästäkin syksystä ja pimeästä ajanjaksosta selvitään!

Kummankin kuvakollaasin kuvat Pinterestistä.

Minkälainen on sinun syksyinen kotisi? Rakennatko sinäkin kylmän ja pimeän ajanjakson ajaksi pehmeän ja lämpimän turvapaikan?

Sateisen lauantain ratoksi ajattelin siivota ja sujuvasti se alkoikin. Kunnes tulin käyneeksi kynttiläkaapilla (kyllä, meillä on erillinen kaappi kynttilöille, sillä niitä on paljon!) ja niinhän siinä kävi klassiset. Imuri unohtui jonnekin keittiö-eteinen akselille ja minä innostuin tekemään kynttiläasetelmia monen tunnin ajan. Koska syksy on tulossa. Ja kyllä ne taisi jo tasoille jäädä, koska kohtahan on jo syksy. Ovatpahan valmiina odottamassa ja keräämässä pölyä siivouspäiville.

Minulla on uskomaton kyky jäädä näpräämään jotain pikkuasioita, vaikka pitäisi keskittyä olennaiseen ja isompaan kuvioon. Saatan sulkea koko muun maailman ulkopuolelle ja havahtua pitkän ajan päästä, että paljonkohan kello on.

Ja yksi tällainen näpräyksen kohde on juurikin kynttiläasetelmat. Rakastan kynttilöitä ja saan uskomattoman määrän aikaa kulumaan siihen, että vaihtelen kynttilärykelmien tuikkukippoja toisenlaisiin ja muokkaamalla niitä mukamas jotenkin tosi paljon. Todellisuudessa ehkä yksi tai kaksi kippoa vaihtavat paikkaa ja minä olen onnellinen, sillä sisustus näyttää niin erilaiselta sitten… Jep, näin meillä. Rakastan tehokkuutta ja haluan toimia aina mahdollisimman tehokkaasti ja sitten touhuan tällaista. Ihanan ristiriitaista, mutta niin inhimillistä.

Tämä on myös ikuisuuskeskustelu kotona, tarvitseeko niitä kynttilöitä poltella kymmeniä joka ilta syksyisin. Kyllä tarvitsee. Joka ilta. Ne luovat oikeanlaista tunnelmaa kotiin. Lämpöä ja lohtua, kun illat pimenevät ja kylmenevät.

Olen perinyt kynttilähulluuteni äidiltäni. Lapsuudenkodissani kynttilöiden sytyttäminen iltaisin kävi jo työstä, sillä niitä oli paljon. Näköjään jotkut asiat periytyvät äidiltä tyttärelle. Kuten vaate- ja kynttilähulluus.

Nyt tästä idyllistä puuttuu enää viini ja villasukat. Villasukkia löytyy onneksi vaatehuoneesta, mutta viinit on juotu. Täytyy mennä teellä.

Tykkäätkö sinä kynttilöistä sisustuksessa? Poltatko kynttilöitä läpi vuoden vai syksyisin?

Jokainen Artekin huonekaluja ostanut tunnistaa tuon otsikon lauseen.

Mutta se on väärässä. Ainakin minun mielestä.

Olen tuoli ihminen. Joku perheenjäsen sanoisi tässä kohtaa tuolihullu, joten ehkä vähän sitäkin. Ja nyt kun kerron teille mitä kummallisimpia aivoituksia elämästäni ja persoonastani, niin tekin pidätte minua viimeistään syksyllä vähän hulluna. Näin siinä helposti käy, kun saa itse määritellä mitä itsestään antaa toisille ja minulla näitä kummallisuuksia riittää ilmeisesti hulluuteen asti.

Minulla on tosiaankin joku kummallinen rakkaus tuoleihin. Ongelmaksi tämän asian tekee se, että ne tuolit joihin rakastun ja raahaan kotiin, eivät juurikaan sovi sisustukseen keskenään yhteen. Mutta koska ne ovat ihania, ja yleensä melkoisia löytöjä, täytyy ne saada.

Ennen tämä ei ollut ongelma, sillä asuimme kahta eri kotia joiden sisustukset olivat hyvin erilaiset ja tunnelmat kummassakin kodissa hyvin toisestaan poikkeavat. Joten tuolit saatiin helposti sommiteltua jompaan kumpaan. Mutta siinä kohtaa kun nämä kaksi kotia yhdistettiin yhdeksi kodiksi monen vuoden kahden kodin jälkeen, tuli pienoinen tuoliongelma. Mihin tunkea ne kaikki?

Aika hyvin olemme saaneet tuolit mahtumaan ja sopimaan keskenään ja kiitos ystäville, jotka ovat ottaneet meiltä tuoleja ikuisuuslainaan, me haemme ne sitten joskus ;).

Minulta on muutaman kerran pyydetty sisustusaiheista tekstiä, joten olkoon tämä aloitus sille teemalle. Kotimme kun on tällä hetkellä kuin savolainen rojekti, eli aloittamista vaille valmis, niin sisustusideologiaani on vähän vaikea päästä käsiksi. Suunnitellut remontit on siis tekemättä, mutta mikäs hätä tässä on. Edellisen kodin remonttia suunniteltiin 7 vuotta ja kun se sitten lopulta toteutettiin, myin kodin hetken mielijohteesta ja se meni samantien.

Tällä hetkellä kotiamme kuvastaa seuraava lause: Kaikki on vinksin vonksin, tai ainakin heikun keikun.

Hiljaa hyvä tulee (sanoo maailman kärsimättömin ja hätäisin ihminen).