Vaasan Imelda Marcos

Vaasan Imelda Marcos täällä huutelee, moi. Budapestista kotiuduin jo tiistai-iltana, mutta sain samantien jonkun kamalan kulkutaudin ja vieläkin olen puolikuolleena sängyn pohjalla ja mietin, että tällainenkö se miesflunssa oikein on. Kun ei jaksa muuta tehdä kuin valittaa huonoa oloaan. Mietin vielä kirjoittelenko Budapestistä mitään, sillä yhden kokonaisen kiertelypäivän jälkeen ei voi kovin paljon sanoa, paitsi että palvelukulttuuri oli pahimmillaan aivan järkyttävää, parhaimmillaan ihan jees. Ja englanninkielentaito tosi huonoa.

Mutta mistä kirjoitan nyt, ja mistä jo vähän instan puolella hihkuin, on tämä uskomaton kenkäonni, joka lykästi noin viikon sisällä 4 kertaa. Kyllä, ostin viikon sisällä 4 kengät, mutta kuulkaapa tarinat, ai jai. En voi käsittää miten oikeassa asennossa sattuivat kuut ja tähdet olemaan reilun viikon ajan, sillä tulipahan haalittua melkoisia löytöjä ja murto-osalla oikeasta hinnasta. Oih, tarjoushaukka hyrrää onnesta.

Nämä Alexander Wangit esittelenkin jo viime postauksessa, eikä mennä niihin sen syvemmin, kuin toteamalla että älyttömän hyvä löytö.

Marin_silmin-0855

Marin_silmin-0857

Ja nämä toiset Alexander Wangit, huh. Olen ihastellut näitä ”tupakkatossuja” siitä asti, kun ne tuli myyntiin ja miettinyt että raaskinko ostaa itselleni. Noh, en onneksi raaskinut, sillä nämä tupsahtivat sitten eteeni Zadaa appissa ja hetken aikaa seurailin kenkiä ja kun myyjä tiputti niistä roimasti hintaa, tataa, klik klik ja matkalla Marin luo. Maksoin alle viidesosan niiden ovh-hinnasta ja mikä parasta, kengät ovat täysin uudet ja käyttämättömät. Munkkien munkki, sanon minä.

Marin_silmin-0864

Marin_silmin-0866

Ja entäpä nämä Bottega Venetat? Luojan kiitos en myynytkään tuota sinistä Evelyneä, en yksinkertaisesti raaskinut ja hyvä niin. Ne nimittäin sopivat täydellisesti yhteen, Hermès ja Bottega Veneta, ihan mahtava kombo. Ne tuli erään laukkututtuni kautta. Rakastuin jälleen kirkkaan siniseen palavasti.

Marin_silmin-0874

Marin_silmin-0875

Ja sitten nämä Budapestin tuliaiset. Päätimme maanantaina, kaupunkipäivänä, työkaverini kanssa, että haluamme ostaa paikallista designia ja googlailimme paikallisia putiikkeja ja muutaman kuvan perusteella aina suunnistimme paikasta toiseen. Nämä kengät löytyivät ”hipsterialueelta” osoitteesta Klauzál tèr 1, Budapest 1072. Putiikki oli mielettömän kaunis. Upeiden kenkien lisäksi siellä oli ihania koruja, erikoisia nahkalaukkuja ja mitä ihanimpia vaatteita ja itse liiketila oli mielenkiintoinen. Yksi upea kierrätysmateriaalista tehty villatakki jäi kovasti polttelemaan mieltäni. Paikkaa piti kenkäni suunnitelleen naisen isä ja hän oli tosi mukava ja kertoi että heidät oli kutsuttu Helsinkiin sustainable fashion weekille, mutta työkiireiden takia eivät päässeet osallistumaan. Kenkien merkki on Dyan ja heidän verkkosivun löydät täältä.

Marin_silmin-0858

Marin_silmin-0861

Ja mitä tulee lempinimeeni Imelda Marcos, olen sen ehkä joskus bloginkin puolella kertonut. Äitini aikanaan nimitti minut Imelda Marcokseksi, sillä olen aina rakastanut kenkiä. Kun toiset tykkää tennareista, toiset korkkareista, niin minä yksinkertaisesti tykkään kengistä. Ja sen kyllä huomaa meidän huushollissa, sillä kenkiäni on kaikkialla. Näillä aarteilla kelpaa kävellä pitkään ja aivan varmasti tulevat näkymään blogissa.

Oletko sinä tehnyt hyviä löytöjä lähiaikoina?

Keltaisen lumoissa

Marin_silmin-0810

Marin_silmin-0822

Marin_silmin-0845

Tiedän, jälleen keltaista. Joku on nyt pahasti vialla, sillä olen alkanut tykätä väreistä pukeutumisessa. Minä, mustan palvoja, rakastankin yhtäkkiä näitä kirkkaan keltaisen sävyjä ja kesältä muistatte kirkkaan vihreän kauden, joka on nyt muuttunut syväksi ihastukseksi smaragdin vihreää kohtaan. Huomaan katselevani kauniita syksyisiä vihreän sävyjä sillä silmällä vähän väliä. Olen aina jotenkin välttänyt murrettuja sävyjä enkä ole koskaan viehättynyt syyskauden sävypaletista, sillä olen aina kuvitellut että murretut sävyt eivät sovi minulle. Kuitenkin tällä hetkellä syksyinen metsän vihreä ja tumma smaragdin vihreä vetää kovasti puoleensa.

Syksyisen vihreää itse asiassa löytyykin jo tällä hetkellä yhdestä silkkisestä Balmuirin huivistani, jonka sain viime viikolla lahjaksi ja olen tykännyt sävystä erittäin paljon. Se lähtee mukaani Budapestiin ehdottomasti. Saa nähdä, jos sieltä löytyisi jotain kivaa vihreää tälle syksylle. Lähdemme siis työporukalla, koko henkilökunta, lauantaina Budapestiin. Sekä tekemään töitä, että juhlistamaan hyvin mennyttä viime vuotta. Minusta on erittäin tärkeää että koko henkilökunta pääsee mukaan ja voimme yhdessä skoolata hyvälle viime vuodelle, sillä jokainen meistä on tehnyt sen tuloksen eteen erittäin paljon työtä. Olen järjestänyt meille työn lisäksi vähän vapaa-ajan ohjelmaa ja hotellissamme on myös spa, joten on ehkä pakko mennä suolahuoneeseen, ottaa rentouttava hieronta ja käydä kasvohoidossa. Ah.

Kuvissa on muuten mahtava löytö DC:n huutokauppaviikonlopulta. Olen ihastellut pitkän aikaa jo näitä Alexander Wangin nilkkureita, ja nimenomaan tällä lyhyellä nilkkurivarrella ja tataa, sattui olemaan huutokaupassa juuri minun koossa. Ja lähti kuulkaa halavalla. Tanssin sellaista voitontanssia pitkin asuntoa kun nämä nappasin, että siinä olisi jäänyt moni pyllynsheikkaaja kakkoseksi.

Marin_silmin-0831

Marin_silmin-0812

Marin_silmin-0839

silkkipaita COS / nahkahousut Michael Kors / nilkkurit Alexander Wang / laukku ja silmälasit Balenciaga / kaulahuivi Samsoe&Samsoe

Mitä sinulle kuuluu? Oletko tehnyt hyviä löytöjä?

Umpisurkea

Marin_silmin-0774

Marin_silmin-0801Bongasin Marjukan blogista viime viikolla loistavan tekstin missä hän mietti asioita, joissa hän on huono ja halusin listata vastaavia asioita itsekin ylös, joissa olen suorastaan umpisurkea. Ja kappas kehveliä, luin eilen illalla Tuulannelin blogia ja great minds think alike, hän oli tehnyt saman postauksen. Haha.

Aloitetaan sillä, missä olen suorastaan umpisurkea, nimittäin pysymään rauhallisena auton ratissa. Samantien kun laitan turvavyön, käynnistän auton ja kosken autonrattiin, alkaa road rage. Puolisoni ja veljeni aina nauravat, että jos minut ja veljeni puolison, rakkaan fugemummoni, laittaisi samaan autoon toisen kuskiksi ja toisen kartturiksi, esim. Fugessa, olisi siinä maailman luokan tosi-tv -viihdettä. Mutta minkäs teet, kun kukaan muu ei osaa ajaa niin hyvin kuin minä, ainakaan omasta mielestäni.

Laulaminen, siinä taito, missä ei suotu minulle ei sitten minkäänlaisia lahjoja. Vieläkin kauhulla muistelen sitä ala-asteen laulukoetta, missä piti opettajalle ja yhdelle oppilaalle laulaa joku laulu. Lauloin hymyhuulet, enkä koskaan unohda opettajan ällistynyttä ilmettä. Tuo kaveri, joka lauluani kuunteli, taisi kommentoida sitä sanoilla ”aivan kamala”.

Marin_silmin-0783

paita Samsoe&Samsoe / culottespants Michael Kors / laukku ja espadrillokset Chanel

Marin_silmin-0800

Olen myös erittäin huono tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan, sillä multitaskaan niin maan p****sti. Huomaan, että mitä enemmän ikää tulee, sen vaikeampi minun on keskittyä vain yhteen asiaan, mutta jos saan tehdä 2-3 asiaa yhtä aikaa, keskityn paljon paremmin ja saan paljon enemmän aikaa. Mutta jos ainoastaan yksi asia, en vaan pysty keskittymään. Siksi monet tehtävät ovat minulle savolaisia rojekteja: aloittamista vaille valmiita.

Shoppailulakot? Olen niissä aina tosi huono, tai siis huono pitämään niitä. Ei ne koskaan onnistu niin kuin ajattelin. Mutta esim. karkkilakko tms.? Ei mitään ongelmaa. Kestää kyllä. Shoppailulakon huonosta lopputuloksesta esimerkkinä olkoon näiden kuvien kirkkaankeltainen collegepaita… Koska tarvitseehan jokainen nainen kirkuvankeltaisen paidan, joka on kuin huutomerkki. Tarvitseehan?

Asia missä olen vielä huono, mutta en haluaisi olla siinä huono, on kuunteleminen ja läsnäolo. Tämän kanssa on tehty paljon töitä ja vaikka nykyään kuuntelen hyvin tarkasti, huomaan silti välillä että minulla on hirvittävä kiire päästä kertomaan se oma mielipide/totuus asiasta, vaikkei olisi oikeasti mitään tarvetta tuoda sitä esille. Tämä on asia, jonka kanssa on jumpattu jo vuosia, tiedostettu ja tehty töitä. Ja läsnäolo, luulen, että siinä meillä monella olisi petrattavaa jonkun verran. Nykyään tuntuu että kun ärsykkeitä on niin hemmetin paljon, joutuu läsnäolon kanssa tekemään aika paljon töitä. Varsinkin tällainen vähän vilkkaampi ja nopeatempoisempi tapaus. Ote herpaantuu niin äkkiä.

Marin_silmin-0799

Marin_silmin-0785

Ja yksi vielä. Olen umpisurkea leipomaan, jos tuotokseen tarvitaan hiivaa. Pullat ovat kivikovia ja leipä lättänää kuin pannukakku. Siitä syystä puolisoni hoitaa kaikki hiivaa tarvitsevat leipomiset meillä kotona. Toki, joskus voisi lukea sitä reseptiäkin tarkemmin, eikä laittaa yhtä ainesosaa yhden tölkin sijasta yhtä teelusikallista. Voi se syy olla siinäkin.

Oletko huono samoissa asioissa kuin minä ja mitä muuta uskallat tunnustaa?

Marin_silmin-0803

Marin_silmin-0796

 

 

 

Lapin lumoa

Marin_silmin-0732

Marin_silmin-0646

Marin_silmin-0639

Aika rientää ihan hurjan nopeasti. Minne meni elokuu? Syksylle on luvassa melkoinen reissusuma, josta ensimmäinen reissu koettiin viikko sitten perjantaina kun starttasimme automme kohti Lappia ja Leviä. Lähdin puolison mukaan ”sporttilomalle”, ja samalla tapasin pohjoisessa sijaitsevia asiakkaita.

En ole koskaan ollut mikään kummoinen Lapin lomailija. En laskettele, joten talvisin auton nokka ei käänny kohti Lappia, vaan mieluummin Finnairin sinivalkoisin (tai Norskin punavalkoisin) siivin kohti etelän lämpöä. Lapsuudessa tuli käytyä Lapissa jonkun verran, sillä siellä asui yksi serkuistani. Muuten ei siellä päin ole tullut vierailtua, kuin seuraavan kerran 2015, kun lähdimme vaeltamaan puolisoni kanssa 80 km Kevolle. Muistan äitini poismenon jälkeen isäni innostuneen Lapista kovasti. He alkoivat veljesporukalla käymään Lapissa kultaa kaivamassa, siitä tuli heille yhteinen harrastus. Veljiä ei isällä valitettavasti enää ole, mutta rakkaus Lappiin on säilynyt. Ihmettelin vuosia, miten hän sillä tavalla hurahti pohjoiseen, omat mielikuvat kun olivat ”miljoona sääskeä ja paljon poroja ja kitukasvuisia koivuja”. Myöskään tuon oman vaellusreissun aikana en saanut Lapista otetta, sellaista roihua ja lumoa. Ehkä se, että vaelsimme tosiaankin 80 km neljään päivään (eli kolme yötä), hieman suoritettiin se meidän reissu. Ei ennätetty pysähtymään samalla tavalla nauttimaan ja ihmettelemään.

Marin_silmin-0716

Marin_silmin-0656

neuletakki Oui / t-paita H&M / nahkahousut Michael Kors / laukku Balmuir / kengät Rieker / aurinkolasit Aarni* (*saatu blogin kautta)

Marin_silmin-0711

Mutta nyt, nyt tällä kertaa se rakkaus Lappia kohtaan syntyi. Ja suorastaan roihahti liekkeihin. Levillä maastopyöräilimme ja kävelimme ympäriinsä, mutta ennen kaikkea Ylläksen alueen kauneus ja karuus teki minuun suuren vaikutuksen. Se kauneus kaikessa karuudessaan veti kyllä aivan sanattomaksi. Ei ollut eikä oikeastaan ole vieläkään sanoja kuinka kuvailla tuota kokemusta, kun vaelsimme päiväreissun Ylläksen upeissa maisemissa. Hiljaisuus, rauha, upea vaihteleva luonto ja suuri kunnioitus kaikkea kohtaan veti minut kyllä syviin vesiin. Hyvällä tavalla. Eheydyin tuon reissun aikana varmasti enemmän kuin monen viime vuoden aikana yhteensä. Kuinka puhdistava vaikutus. Kuinka ihania sydämellisiä ihmisiä ja se luonto, se kauneus, puhtaus ja yksinkertaisuus. Elämä on niin mieletön matka ja meille suomalaisille on suotu tällainen luonto ja puitteet nauttia siitä. Huh. Ja ne porot, kiljuin kuin pieni lapsi joka ikinen kerta kun porot pysäyttivät automatkamme ylittääkseen tien tai kun metsässä kävellessä porot tallustelivat vastaan. Syvä kiitollisuus.

Tulen jakamaan hieman reissukokemuksia (ihanan päivävaellusreitin Ylläkselle ja Leville patikointivinkkejä), muutamia ravintolasuosituksia (loistavia!) sekä ylipäätään Lapin upeita maisemakuvia teille lähipäivinä. Tässä postauksessa asukuvat Leviltä, ne ainoat siistit vaatteet jotka olivat reissussa mukana. Tässä asussa kävin katsomassa Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja leffan. Sekin oli ihana. Liekö Lapin lumo tehnyt taikojaan leffaa katsellessa, vai oliko oikeasti hyvä. En tiedä, mutta suosittelen kyllä sitäkin lämmöllä.

Ja katsokaa kuinka osissa kuvissa näkyy jo maaruskaa. Oikeasti, voinko muuttaa Lappiin?

Marin_silmin-0659

Marin_silmin-0719

Marin_silmin-0665

Marin_silmin-0709

One for all and all for one

Marin_silmin-4045

Marin_silmin-4053

 

Marin_silmin-4082

Piiiiitkästä aikaa nahkahousut jalassa. Vaikka sään puolesta voisi mennä vielä kesähepenissä, niin siihen on syynsä, että minun jalassa on jo nahkahousut. Eilinen nimittäin. Eilen järjestettiin Vöyrillä Toughest race, esteratajuoksukilpailu-mikälie ja me olimme siellä osallistujina työporukalla fun race -osiossa. 8 kilometriä, 40 estettä ja tänään kuin jyrän alle jääneenä ja aivan ruhjeilla. Polvet ovat aivan mustat, turvoksissa ja melkoisen kipeät. Ei siinä paljon minihameessa juoksennella näillä kintuilla ja farkut olivat liian kivuliaat laittaa jalkaan, joten onneksi minulla on noita pumpulinpehmeitä nahkahousuja yllin kyllin kaapissani.

Niin, tosiaankin kävin eilen 7 työkaverin porukalla ryömimässä, hyppimässä, kiipeilemässä, juoksemassa, uimassa mudassa, ja mitähän vielä. Kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kolmen kilometrin kohdalla olin satavarma etten selviä hengissä maaliin, sillä ensimmäiset kilometrit olivat… sanotaanko vaikka, hapokkaita. Mutta meidän tiimihenki oli aivan mieletön, joten maaliin asti päästiin koko porukka hymyssä suin ja hyvässä kunnossa, mitä nyt niin likaisena, ettei vaatteet lähteneet edes ensimmäisellä pesukerralla puhtaiksi. Välillä työnnettiin kaveria esteen yli pyllystä, välillä kiskottiin käsistä että kaveri pääsee esteen päälle ja tuettiin ja tsempattiin toisiamme. Monta kertaa saatiin kokea one for all -hetkiä, kun yksi tiimiläinen ainoana meidän porukasta selvitti todella raskaita ja fyysisiä esteitä ja niin vaan jatkettiin matkaa, ja jokainen este tuli suoritettua edes yhden tiimin jäsenen suorittamana ja päivän herkin all for one -hetki sattuikin minulle, kun yksi este sattui olemaan juuri se minun pahin painajainen.

Marin_silmin-4069

Marin_silmin-4058

collegepaita Karl Lagerfeld / nahkahousut Michael Kors / tennarit Chanel / laukku Balmuir / aurinkolasit Prada

Marin_silmin-4067

Vähän ennen loppua tuli sellainen este matkan varrelle, ettei kyyneliltä vältytty. Meidän piti kiivetä rakennustelinehässäkän näköiseen ”torniin”, jossa odotti trampoliineja ja tasanne, josta piti hypätä usean metrin pudotus 4 metriä syvään, ruskeaan likaiseen veteen. Hell no! Jos jotain pelkään tässä maailmassa, niin se on korkea paikka josta pitäisi hypätä veteen. Koko muu tiimi hyppäsi saman tien ja minä nieleskelin kyyneleitä. Sekä kisajärjestäjät että meidän tiimi kannusti minua viimeiseen asti, pojat jopa tulivat monta kertaa uudestaan ylös torniin tarjoutumaan hyppäämään minun kanssa yhdessä, yhtä aikaa ja neuvoivat että kuinka minun pitäisi toimia. Viimeiseen asti keräsin rohkeutta, mutta totesin, etten vaan yksinkertaisesti pysty, pelkotila vei voiton. Joten eikun rakennustelineitä pitkin kiipeilemään takaisin alas ja matka jatkui mutakylvyn kautta maaliin.

Vaikka olinkin pelkuri, enkä pystynyt voittamaan pelkoani, kannan tuosta tilanteesta ikuisesti ihanaa muistoa sydämessäni. Kun tiimi kannustaa, ja tulevat uudestaan oman suorituksen jälkeen, että ”tehdään tämä yhdessä”, niin kyllä siinä kylmäsydämisinkin kaveri herkistyy aika lailla, minä ainakin. Vitsi mulla on varmasti maailman parhaat työkaverit koko maailmassa. Ja ensi vuonna mennään ihan varmasti uudestaan ja silloin minäkin aion hypätä sieltä tornista!

One for all and all for one – Gambiteers

Marin_silmin-4115

Marin_silmin-4106