Mietteitä menneiltä viikoilta

IMG_20200502_153614.jpg

IMG_20200502_153835.jpg

Mitä sinulle kuuluu? Menikö vappusi hyvin?

Minun arki on rullannut eteenpäin kuin höyryveturi, tasaisen varmasti. Kuluneet pari viikkoa ovat olleet hyvin normaaleja, päivätöitä ja pihatöitä. Olen lisäksi innostunut taas treenaamisesta ja käynyt pyöräilemässä (sähköpyörällä tosin, koska vihaan normaalia pyöräilyä) ja treenannut body combatin ja zumban tahtiin. Lisäksi haravointi on ollut erinomaista hyötyliikuntaa. Jotenkin se vanha vauhdikas arki on muuttunut sopivan leppoisaksi eteenpäin menemiseksi. Töitä on tosin paiskittu urakalla ja pitkiä päiviä on seuranneet kovat päänsäryt ja migreenikohtaukset. Vaikka arki on ollut kovin leppoisaa, ainakin pääsääntöisesti, olen kokenut välillä olevani todella väsynyt. Kai se on ihan normaalia tällaisessa tilanteessa ja jotenkin sellainen passiivinen kotona olo (vaikkakin kotona tekee paljon töitä ja treenaa) väsyttää tosi paljon. Toki jatkuvat päänsäryt vie varmasti sitä energiaa myös, joten olen myös nukkunut paljon.

Työn ja urheilun vastapainoksi on alkanut sitten pitkästä aikaa myös toisenlaiset treenit, nimittäin Ilonan koirakoulu. Tai varsinaisesti ei voida puhua mistään koirakoulusta, vaan koirakouluttajasta, jonka tilasin meille pitämään yksityistunteja, sillä Ilonan kanssa on ollut hieman haasteita hänen remmikäyttäytymisessään. Jotenkin itse on ollut haastavaa miettiä aikuisen koiran kanssa mistä lähteä liikkeelle, kun ei ole oikein tiennyt, että mitä on opetettu entuudestaan, joten ajattelin, että palkataan apuun ammattilainen, joka osaa ulkopuolisin silmin lähteä katsomaan kokonaisuutta. Ensimmäisen tunnin jälkeen saimme jo paljon uusia asioita mitä treenata ja toivoa alkaa olla meidän yhteiselossa. Ilona on niiiiiiiin kovin innokas ulkona ja mahdoton äänenkäyttäjä, mutta nyt meillä on onneksi hyvät vinkit päästä mukavampaan arkeen. Sisätiloissa neiti onkin sitten aivan kuin pieni enkeli, mutta ulkona into korvaa puuttuvan älyn ja energia vie mennessään.

IMG_20200502_153041.jpg

IMG_20200502_101757.jpg

Kaikenlaisen treenaamisen lisäksi olen tänä keväänä tehnyt kyllä melkoisia super-second hand löytöjä facekirppiksiltä sekä instasta. Olen myös itse myynyt valtavat määrät käyttämätöntä tavaraa pois ja se on tuntunut todella puhdistavalta. Vein tällä viikolla 11 pakettia postiin ja ai että se hyvä fiilis mikä tuli sen jälkeen. Pitäisi useammin laittaa tavaraa kiertoon ”kovalla kädellä”. Yksi näistä superlöydöistäni näkyykin näissä kuvissa, nimittäin tuo Chanelin minilaukku. Tilasin jo vastaavan tyylisen laukun Balenciagalta ja kyselin instassa pitäisinkö sen laukun vai en (kyseessä oli tämä laukku), ja päädyin palauttamaan laukun, sillä olin laukun ”kantokahvojen” suhteen todella epävarma, vaikka muuten tykkäsinkin laukun mallista. Ja onneksi palautin sen, nimittäin tuo Chanelin minilaukku on juuri sellainen mitä etsin. Sinne mahtuu puhelimeni, huulipuna ja tarvittavat kortit. Nykyään kun kuljen melkein pelkästään repun kanssa, niin en oikein tiedä aina minne laittaa puhelin ja kortit, sillä repun etutaskussa en uskalla niitä säilyttää, koska ne on äärettömän helppo varastaa sieltä ja en myöskään kuule, mikäli puhelimeni soi. Tuo laukkunen ratkaisi tämän yhtälön.

Ja jos en ole treenannut, tehnyt töitä tai bongaillut superlöytöjä, niin olen laittanut ruokaa. Normaalissa arjessa syön joka arkipäivä lounaan ulkona ja myös iltaisin useampana päivänä viikossa syön ruokaa mitä en ole itse laittanut. Mutta nyt, kun tuosta noin vaan ei pääse lounasravintoloihin syömään ja tulee oltua 24/7 kotona (tai mökillä), niin olemme laittaneet puolisoni kanssa valtavan paljon ruokaa. Olemme toki ennenkin tehneet paljon ruokaa kotona, mutta nyt aivan eri määrissä ja arkisin myös. Ennen kokkailumme ovat painottuneet viikonloppuihin, kun silloin on ollut aikaa. Olemme pitäneet myös vähän kirjaa siitä miten paljon meillä menee ruokaan rahaa (aivan liikaa kahdelle hengelle) ja pitäneet ”budjettiviikkoja” ruuan suhteen. Olemme määritelleet ennalta ruokabudjetin viikoksi ja sen mukaan on eletty. Minulle nuo on olleet vähän haastavia, sillä olen juuri se pahin mahdollinen heräteostostelija ruokakaupassa, joka napsii vähän kaikkea ostoskoriinsa ja haluaa maistaa kaikki uutuudet ja sitten kauppareissun jälkeen miettii kotona, että mitä ruokaa näistä nyt sitten laitetaan. Mutta vaikka nuo budjettiviikot ovat tuntuneet haastavilta, ne ovat olleet todella silmiä avaavia ja opettavaisia. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että kaipaan jo lounasravintoloita ja sitä että voin valita mitä syön ja minne menen syömään, mutta silti on ollut kiva kokatakin pitkästä aikaa. Monta uutta reseptiäkin pitäisi jakaa täällä bloginkin puolella, maukkaita gluteenittomia kotiruokia. Tiesittekö muuten, että blogini haetuimmat postaukset ovat kaikki gluteenittomia ruokaohjeita? Luulen, että eniten blogiini päädytään gluteenittomien karjalanpiirakoiden perässä, mikä onkin kyllä loistava resepti.

IMG_20200502_153036.jpg

IMG_20200502_153114.jpg

Tällaisia mietteitä menneiltä viikoilta. Arkea, joka tuntuu omalta, johon on hallinta ja joka kuitenkin on ulkoisten tekijöiden sanelemaa. Olen kuitenkin koko kevään ollut pääsääntöisesti hyvillä fiiliksillä, sillä olen saanut nauttia luonnosta valtavasti, ollut paljon (koko ajan!) kotona puolison ja koirien kanssa ja tehnyt itselle tärkeitä asioita. Tietyllä tapaa varmasti elänyt myös vähän kuplassakin. Tosin kuplassa, jonka sisäpuolelle ei kuulu kukaan perheen ulkopuolinen ihminen. Mutta kaikki aikanaan. Myös ne ystävät.

Mukavaa viikonlopun jatkoa. Meinaa olla päivistä aivan sekaisin, kun piti miettiä, että mikä päivä tänään on.

Kotoilun kirouksia

Onko kotoilu edes sana? No nyt ainakin tämän postauksen verran se on.

Olen talvilomalla tällä hetkellä tekemässä piha- ja puutöitä. Tosin, huomenna katkaisen lomani päiväksi ja teen normaalin työpäivän, sillä samalle päivälle tuli 5 palaveria, joten oli helpompi pitää kaikki kerralla kuin siirrellä niitä jonnekin tulevaisuuteen.

Mutta mistä piti kirjoittaa, niin tästä ainaisesta kotona olosta ja kaikista lieveilmiöistä mitä tähän liittyy… Nimittäin, on tullut huomattua jos jonkinmoista kirousta, lieveilmiötä ja mitä kummallisimpia asioita itsestä, kun on ollut riittävästi kotosalla.

_DSC3244 (2)

_DSC3225 (2)

Rytmi

Hukassa. Pärjään vielä koirien perusrytmin kanssa, mutta oma työrytmi on mennyttä. En osaa lopettaa töitä, vaan teen töitä vähän koko ajan. Tsekkaan sähköpostit, kirjoitan vielä tämän yhden viestin mihin tahansa aikaan jne. Ennenkin sen kanssa on ollut vähän vaikeuksia, mutta nyt erityisesti haastavaa. Myös ruokarytmi on hukassa, sillä unohdan usein syödä aamiaisen, mutta sitten kun putki aukeaa, niin sitten tykitetään menemään ruokaa ihan huolella.

Sometestit & -haasteet, meemit

Voi että on vilissyt kaiken maailman testejä, joihin olen itsekin kiitettävästi osallistunut, ihan vaan viihdyttääkseni itseäni. Meemejä olen tallentanut puhelimeeni varmasti satoja ja olen hihitellyt kymmenille ja kymmenille toinen toistaan tyhmemmille jutuille.

Nettishoppailu

Sen sentään lopetin ajoissa, jos montaa muuta lieveilmiötä en ole osannut lopettaa. Aika hirvittävän petollista ja helppoa aina työpäivien ja taukojen lomassa kurkata pikkaisen mitä olisi tutuilla yrittäjillä tarjolla… Nimimerkillä sähköperämoottori, x-määrä kesävaatteita, puutarhatyövälineitä, oksasilppuri ja mitähän kaikkea mutta meidän talouteen tilattuna (puoliso on noista tilannut osan).

Netflix / HBO / Viaplay / Amazon prime

Eihän se ole sarjamaraton eikä mikään, jos ei vähintään 4 jaksoa katso putkeen. Tiger King katsottiin kahdessa illassa ja eilen katsottiin kerralla kaikki Unorthodox jaksot Netflixistä ja uusin Ozarkin kausikaan ei kauaa kerinnyt ”pölyttyä”, kun sekin oli katsottu. Kohta loppuu sarjat kesken ja se on pelottava skenaario.

_DSC3250 (2)

_DSC3222 (2)

_DSC3248 (2)

 

Sohvalla lorvimisen sietämätön keveys

Oih, nyt olisi kateellinen jo Sohvaperunatkin minulle siitä sohvalla loikoilun jalosta taidosta minkä olen vienyt niin pitkälle kuin mahdollista. Myös koirat osallistuvat ahkerasti tähän harrastukseen ja puoliso joutuu juoksemaan sohvan ja jääkaapin väliä, kun vähän väliä pyydän tuomaan jotain pientä tai lasin viiniä. Ja liikunta, ehei mitään sellaista. Minimissä. Mitä vähemmän, sen parempi. Tosin zumbasta innostuin, kun saan zumbata sieluni kyllyydestä omassa olkkarissa, eikä kukaan muu kuin puolisoni naura rytmitajulleni (tai sen puutteelle) ja Kyllikki juoksee järkyttyneenä karkuun. Toivottavasti naapuritalon asukkaat eivät ole nähneet parhaimpia hetkiäni, kun olen veivannut ja vatkannut käsiäni ja jalkojani aivan eri tahtiin kuin etäyhteyden päässä oleva ohjaaja. Onneksi he eivät sentään näe, miten liikkeet pitäisi oikeasti tehdä. Nimimerkillä kaksi vasenta jalkaa. Ja kaikista niistä maailman liikuntalajeista tämä rouva valitsee zumban, täysin rytmitaidottomana ja onnettomana yhdistämään musiikkia ja liikettä yhteen. Mutta kun se on niin hauskaa.

Ruoka

Herramunjee enpä olisi uskonut miten paljon voi ihminen syödä, vaikka olenkin varustettu kohtuullisella ruokahalulla jo ennestäänkin (jotkut saattavat muistaa äitini varoituksen puolisolleni jotain vihille viemisestä ja perikatoon syömisestä). Kaikki minkä kiinni saan, syön aivan varmasti. KOKO ajan on sellainen pieni nälkä ja kierrän jokaisen kaapin joka päivä läpi ja jääkaapilla vierailen vähintään kerran tunnissa katsomassa jos sinne vaikka olisi ilmestynyt jotain pientä. Olen kokannut ja syönyt varmasti kolmen ihmisen edestä ja esim. olen nyt muutamaan päivään syönyt kohta paketillisen Lidlin kolmiosulatejuustoja. Sellaisenaan. Limppariakin olen juonut litrasovalla ja karkkia menee ämpärillinen. Miten tämä maha, josta vielä puuttuu nykyään isohko osa, voi vetää niiiiiin paljon ruokaa?! Kohta tarttee tehdä jotain, tai tarvitsee siirtyä seuraavaan tai sitä seuraavaan vaatekokoon.

Ja kahvi. Se on koko ajan loppu.

Pukeutuminen ja ulkonäkö

Aivan hyvin voi vetää ryhmätyötä tai palaveria pitkät kalsarit jalassa, tukka takussa ja todellakin ilman meikkiä. Rintaliivitkin on välillä hukassa, kun en muista mihin olen ne edellisellä viikolla laittanut. Miten helppoa on lipsahtaa sellaiseen totaaliseen välinpitämättämyyteen oman ulkonäön suhteen, kun ei kukaan kuitenkaan näe, kun työskentelee kotoa käsin läppärin kamera visusti kiinni. Tosin, yhdessä palaverissa tuttu asiakas sanoi, kun laitettiin kamerat päälle, että katselee minua 55 tuumaiselta screeniltä, niin sanoin hänelle että olisin kyllä voinut edes hiukset harjata jos olisin tiennyt. Hyvä muistutus itselle edes vähän tsempata. Sen johdosta laitan aina nätin puseron, silkkihuivin kaulaan ja peitän tummat silmänaluset ja laitan huulikiiltoa ja poskipunaa. Näyttää kameran linssin läpi jo ihan kelpo peliltä.

Juorulehdet

Ja ehkä se kaikkein syntisin kirous. Juorulehdet. Hain isältäni pinon seiska -lehtiä ja luen puolivuotta vanhoja juoruja ja tuhahtelen a) miten ne nuokin niin tyhmästi toimivat ja b) miten ihmisiä voi kiinnostaa toisten ihmisten asiat. Niin, miksiköhän sitten itse niitä luen?

Mites siellä sujuu kotoilu? Onko tullut huomattua samoja kirouksia tai lieveilmiöitä?

_DSC3242 (2)

_DSC3232 (2)

paita Hálo / culottes housut Särk / laukku Suutari SatuPuu / tennarit Chanel / huivi ei merkkiä

 

Suosi sun suosikkia

Marin_silmin-1221

Marin_silmin-1192

On ollut ihana huomata miten tämän vallitsevan tilanteen myötä olemme alkaneet suosia paikallisia, kotimaisia ja suosikkejamme. Somessa on vilissyt näitä #supportyourlocal ilmoituksia, ja uskon, että ihmiset ovat todellakin alkaneet suosia niitä omia suosikkejaan, jotta toimintaa on jäljellä sitten kun maailma tästä normalisoituu. Itsekin olen alkanut suosia omia lemppareitani entistä enemmän. Jaan arkeni kahden hyvin toisistaan kaukana olevan paikkakunnan kesken, niin minun #supportyourlocal on enemmänkin ”suosin mun suosikkeja”, joista nekin on kyllä isoimmaksi osaksi paikallisia, ja kotimaisia ainakin.

Ensimmäisellä suosituksella ja suosikilla saankin oikeastaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Olen nimittäin ennenkin maininnut Aku&Ada vaateputiikin blogissani, viimeksi edellisessä postauksessa, ja todellakin ko. putiikki on yksi suosikeistani. Liikkeen omistajat, Ulla ja Riikka, äiti ja tytär, ovat perustaneet Aku&Adan vuonna 2010 Leppävirran Unnukkaan, eli 5-tien varteen. Sain ilon ja kunnian tutustua heihin työni kautta ja liike tuli sitä kautta minulle tutuksi. Heillä on todella hyvä maku ostaa liikkeeseensä kivoja juttuja ja myynnissä olevat merkit ovat kauniita ja omanoloisia, siistimpää ja rennompaa. Rautainen ammattitaito vaatebusineksessä näkyy kaikessa heidän tekemisissään. Ja kun kuulin että tämä superkaksikko otti yhden kotimaisista suosikkimerkeistäni, Hálo of North, myyntiin, olin vähintääkin superinnoissani. Saan nykyään Hálon tuotteet heidän kauttaan näppärästi joko verkkokaupan kautta, tai ajelemalla putiikille. Miten helppoa, parhaat merkit parhaasta putiikista, win-win tilanne! Tällä hetkellä Akulla&Adalla onkin ollut iso muutos käynnissä, sillä he avasivat uuden liikkeen  Kuopion nurkille, eli Matkuksen viereen Juustoportin yhteyteen. Edelleenkin pysyvät 5-tien varrella, joka on kyllä todella näppärä sijainnin puolesta, niin pääsee nopeasti autolla paikan päälle. Uudessa liikkeessä en ole vielä ennättänyt käydä, mutta kunhan tämä arki tästä vielä normalisoituu, niin ajelen kyllä katsomaan uudet hienot tilat. Unnukan liike toimii toistaiseksi, mutta sulkeutuu vielä jossain kohti tänä vuonna. Ja tosiaankin kuvissa näkyvä Hálon college on Aku&Adasta ostettu. Lämmin suositukseni siis Aku&Adalle, jos etsit laadukkaita ja hyvällä maulla olevia merkkejä, inspiraatiota ja juuri sinulle sopivia vaatteita ja asusteita.

Marin_silmin-1224

Marin_silmin-1209

Hálosta on pakko mainita sen verran, että alusta lähtien olen tykännyt merkistä todella paljon, mutta olen aristellut joitain heidän tuotteitaan, koska minä ja värit emme varsinaisesti ole match made in heaven. Ainakaan omasta mielestäni. Mutta nyt viime aikoina olen löytänyt heiltä todella monta suosikkituotetta ja tuo college on kyllä kaikkein paras löytö heiltä. Niin pehmoinen sisältä ja malli on just eikä melkein. Ja Riikka neuvoi minulle oikean koon instan privaattiviestillä, eli palvelu todellakin pelaa, kanavasta huolimatta. Mutta yleisesti ottaen, Hálon tuotteet ovat kauniisti leikattuja ja kankaiden kuosit ovat aivan mielettömän upeita, kuin taideteoksia.

Toinen suositus on myös pakko mainita tässä samassa postauksessa ja se on tuo laukku. Moni tietää rakkauteni Chaneliin ja Hermesiin, mutta tuo kuvassa näkyvä laukku onkin ihan kotimaista tuotantoa, savolaistapa vieläpä ja sellainen laukku on kyllä vähintäänkin yhtä ihana kuin edellä mainitut merkit. Etsin itselleni jotain kivaa, pientä ja vähän erilaista kesälaukkua, mieluiten olan yli menevää ja nahkaista. Varkaudessa toimii suutari SatuPuu, jota olen käyttänyt paljon kenkien huoltoon ja hänen Facebook sivuiltaan bongasin tuon laukun ja ihastuin ikihyviksi. Laukku on tosiaankin SatuPuun tekemä, nahkaa ja malli juuri sellainen mitä olin miettinyt kesäksi haluavani. Ja nahka, ah se on pehmoista ja laadukkaan tuntuista. Näitä samoja laukkuja on myynnissä useammassa eri värissä ja haluaisin vielä jonkun oikein räväkän keltaisen tai vihreän vastaavan. Olen kulkenut jopa koirien kanssa lenkillä tuon laukun kanssa, kun saan siihen niin kätevästi avaimet ja puhelimen. Ja pieneksi laukuksi se on myös yllättävän tilava. Ei siis tarvinne erikseen mainita mikä on suosikkini tulevaksi kesäksi. Tulin todella hyvälle mielelle kun sain tukea pientä paikallista toimijaa ja löysin noin huikeaa käsityötä. Kannattaa siis etsiä Facebookista Suutari SatuPuu ja olla häneen suoraan yhteydessä, mikäli ihastuit laukkuun.

Ja kuvissa olevat nahkahousutkin ovat kotimaista merkkiä, eli Andiatan mallistosta. Todella pehmeät, kaunis mattapintainen nahka ja housuista tuli nopeasti suosikit arkeen kuminauhavyötärön ansiosta. Lenkkarit ovat sitten Chanelit, suosikit nekin. Todella kevyet jalassa ja hengittävät.

Tässä siis minun suosikkejani ja suosituksiani. Olisi kiva kuulla mitkä ovat sinun suosikit ja mitä suosittelisit suosikeiltasi meille muille?

Marin_silmin-1185

Marin_silmin-1227

 

 

Epämukavuusalueella

Valon ja pikku hiljaa orastavan kevään myötä on aika siirtyä kepeisiin aiheisiin ja vaikka unelmoimaan kevätasuista. En halua blogin puolella sen enempää kirjoitella korona-asioista, koska ainakin oma mieleni kaipaa välillä jo vähän korona-vapaata. Haluan kuitenkin nostaa ihania kotimaisia merkkejä ja putiikkeja esille aina tilaisuuden tullen, koska haluan tukea heitä.

Marin_silmin-1163-2

Marin_silmin-1170-2

Joitain viikkoja sitten instagram feediini ilmestyi kaunis kuva Aku&Ada putiikista. Putiikin toinen omistaja, äiti Ulla, oli pukeutunut kauniiseen hiekan väriseen neuletakkiin, ja muuten täysmustiin vaatteisiin neuletakin alla. Klikkasin itseni heti Aku&Adan verkkokauppaan ja metsästin neuletakin sieltä, lukeakseni hieman lisää minkälaisesta merkistä ja tuotteesta on kyse. Voisin sanoa, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä, mutta epäröin kyllä hetken aikaa. Minä ja todella vaalea hiekan sävyinen neuletakki oli yhtälönä todella vaikea sisäistää, vaikka ihastuin ikihyviksi neuleeseen kuvien perusteella. Kaunis malli, monikäyttöinen, tyylikäs ja toimii kesällä myös takkina, materiaali kaunista paksua puuvillaa. Mutta miksi ihmeessä sitä ei ole saatavilla mustana?

Ajattelin että nyt minä repäisen ja hulluttelen. Aika harva ihminen varmaan hulluttelee hiekan sävyllä, mutta minulle tämä on ollut todella iso loikka epämukavuusalueelleni, sillä en ole koskaan kokenut hiekkaa, beigeä tai mitään muutakaan vastaavaa sävyä omakseni. Ja onneksi hulluttelin, sillä neuletakkini on täydellinen, upea leikkaus, ihanat taskut, jopa ylellisen oloinen, vaikka vihaan sanaa ylellinen. Mutta sanotaanko, että tosi laadukas. Olen mallaillut neuletakkiin sopivia asuja kymmeniä ja onneksi minulla on niin paljon mustaa, ja musta toimii tuollaisen hiekan sävyn kanssa erittäin hyvin.

Marin_silmin-1172-2

Marin_silmin-1178

neuletakki Holebrook / t-paita Hope / nahkahousut Andiata / huivi ja laukku Hèrmes / nilkkurit Chanel / aurinkolasit Marc Jacobs

Se kuitenkin tunnustettakoon, että en ole vielä kertaakaan käyttänyt uutukaistani oikeasti, nämä kuvat ovat puhtaasti otettu blogia varten, sillä halusin tuoda jo vähän kevätfiilistä blogin puolelle kauniin asun muodossa. Ja meikkasinkin ihan näitä kuvia varten. Tämän hässäkän alkamisen jälkeen olen pukeutunut 99%:sti joko minun yksisarvishousuihin tai Balmuirin kashmiroloasuun ja jos tarvitsen etäpalaveria varten siistimmän asun, olen laittanut vaan siistin Hàlon collegen päälle, sillä eihän videokuvissa näy mikä alaosa on päällä, ellei sitten nouse ylös kesken palaverin. Enkä ole meikannut kertaakaan kolmeen viikkoon, näitä kuvia varten meikkasin ensimmäistä kertaa ja kyllä maistui puulle. Kertaakaan en ole kaivannut meikkaamista, on se sen verran epämiellyttävää puuhaa.

Itse asiassa näissä kuvissa on muutama muukin uusi asia, joista kumpikin on ostettu sieltä Kööpenhaminan reissusta. Toinen on tuo keltainen Hèrmesin twilly huivi, jota metsästettiin kissojen ja koirien kanssa, jota kyttäsin joka-ikinen-päivä verkkokaupasta ja joka sitten löytyi Kööpenhaminan liikkeestä. Ja toinen on kuvissa näkyvä huulipuna, joka sekin on Hèrmesin valikoimaa. Hèrmes lanseerasi huulipunamalliston maaliskuun alussa ja satuin juuri olemaan tuolloin siellä liikkeessä käymässä ja skumppalasin juotuani paikalla ollut meikkitaiteilija halusi testata minulla eri huulipunan sävyjä ja huonostihan siinä kävi, koska ennätti ihastua kaikkiin puniin mitä eteen kannettiin ja aika monta huulituotetta lähti kotiin mukaan. Kuvissa oleva sävy on nimeltään Rose Dakar ja kuului kiiltopuniin (huulipunia oli kiilto- ja mattapunia, huulipunien lisäksi oli huulikiiltoja ja huulirasva). Hyvän huultenrajaustuotteen kanssa kestää hyvin, mutta ilman sitä vähän heikonlaisesti. Huultenrajauskynänkin menin skumppahuuruissani (yksi lasi!) ostamaan.

Marin_silmin-1181-2

Marin_silmin-1174

Vaikka tähän asti olen nauttinut ihan hyvin erakkona olosta ja kotona olemisesta, mieli jotenkin karkaa vähän väliä kesäjuhliin ja ystävien kanssa ajan viettämiseen. Miten ihanaa olisi laittaa ystäväporukan kanssa ruokaa ja skoolata lasilliset alkavalle keväälle ja suunnitella yhteisiä kesämenoja. Ja välillä olisi kyllä kiva pukeutuakin vähän nätimmin, siistimmin ja ryhdikkäämmin ja käyttää käsilaukkuja. Huomasin, miten varmaan kasvoin pituuttakin ainakin 10 cm näitä kuvia otettaessa (ja en nyt tarkoita noita kenkien korkoja) kun oli paljon ryhdikkäämpi olo siisteissä vaatteissa, kuin vanhoissa pieruverkkareissa. Ystävien kanssa näkemistä ja illanviettoja täytyy vielä odottaa, mutta lupaan itselleni, että ensi viikolla pukeudun työpäivien ajaksi vähän kivommin, niin on mukavampi olo myös itsellä. Ehkä puen tämän neuletakin ensi viikolla johonkin etäpalaveriin?

Mitä sinulle kuuluu? Koostuuko sinun etätyöasut siisteistä vaatteista, kuten olisit toimistolle pukeutunut, vai kotiasuista?

 

New normal

IMG_20200307_121032.jpg

IMG_20200305_105013.jpg

IMG_20200304_155449.jpg

Toden totta uusi normaali on astunut elämäämme. Jos joku olisi minulle sanonut jouluna, että maaliskuussa koko maailman rajat ovat sulkeutuneet, ihmiset eristyksissä kotonaan, alueita maiden sisällä eristetty, olisin nauranut ja luullut että nyt on nautittu liikaa terästettyä glögiä. Mutta enää ei naurata, ei ole naurattanut enää moneen viikkoon, jos nauratti silloinkaan.

Tilalle on tullut huoli, pelko ja väsymys. Huoli erityisesti terveydestä, läheisten, tuttavien, tuntemattomien ja omastakin tietysti. En ehkä ole sisuskaluineni se maailman tervein yksilö, joten olen kyllä monesti miettinyt että viruksen minuun iskiessä mitenkähän siinä käy. Ja pelko siitä, että riittääkö meidän terveydenhuollon kapasiteetti selvitä tästä tilanteesta.  Huoli on myös taloudellisista asioista, sekä oman yrityksen osalta, että muiden tuttujen pienyrittäjien. Olen yksi firmamme omistajista ja olen aika monta yötä valvonut ja miettinyt miten vallitseva tilanne tulee vaikuttamaan (ja tuleeko) meidän liiketoimintaamme ja millä voimakkuudella. Työllistämme yli 30 henkilöä ja huoli siitä että voi taata myös tulevaisuudessa kaikille toimeentulon on mielessä ja läsnä. IT-ala ei ehkä ensimmäisenä ole iskulinjalla, mutta jos meidän asiakkaat niin teollisuudessa kuin muuallakin vetävät hätäjarrut päälle kaikissa hankinnoissaan turvatakseen omaa kassavirtaansa, niin kyllä moni alihankkija toimialasta riippumatta on hätää kärsimässä ja vaikutukset koko kansantalouteen on varmasti mittavat. Ja taas käännettynä, jos esim. isot teollisuusyritykset eivät saa alihankkijoiltaan tuotteita/komponentteja/palveluita, niin asiat seisovat. Melkoinen mottipotti. Fiilikset markkinoilla ovat vaihdelleet juurikin hätäjarrusta, asioiden siirtämiseen ja sitten niihin, jotka puskevat kahta kovempaa asioita eteenpäin digitalisaatiota hyödyntäen ja myös niihin, joille kaikki on edelleen aivan normaalia työntekoa ja kaikki sujuu kuten tähänkin asti. Toistaiseksi all good, mutta ei tämä takaraivon perukoilta poistu, koska olemme kaikki uuden edessä ja kukaan ei tiedä vallitsevan poikkeustilanteen kestoa.

IMG_20200315_105905.jpg

IMG_20200306_105917.jpg

IMG_20200307_110248.jpg

Olen kantanut huolta myös muista tutuista pienyrittäjistä (ja tuntemattomista toki, mutta tutut pienyrittäjät antavat toimialalleen kasvot). Ravintolat, kahvilat, kaupat sulkeutuvat ja toivottavasti mahdollisimman moni kestää tämän iskun. Olen ostanut ja tukenut sillä tavoin montaa tuttua pienyrittäjää, niin vaatteista, palveluista kuin ruuasta lähtien. Se on vähintä mitä voin tehdä. Tulen blogin puolella esittelemään monta suosikkiani, sillä koen sen velvollisuudekseni olla auttamassa ja tukemassa näinä vaikeina aikoina. Tuetaan kaikki toisiamme ja autetaan kaveria mäessä, niin meillä on odottamassa vielä tämän kaiken jälkeen ne tutut palvelut ja yritykset joita käyttää.

Tosiaan, kun maaliskuu alkoi, kävimme muutaman päivän pikalomalla puolisoni kanssa Kööpenhaminassa ja silloin tämä tilanne hieman orasti Pohjoismaissa. Kaikki se loman aikana koettu ilo ja kepeys oli nopeasti tipotiessään, kun arki rymähti sen jälkeen aivan toisenlaiseksi. Ensimmäisten viikkojen tunnetilavaihtelut ovat kuitenkin tasaantuneet, ja tilalle on tullut tietynlainen tyyneys. Otetaan kaikki se vastaan mitä tuleman pitää ja tehdään parhaamme. Eihän tässä muukaan auta. Minua on auttanut kummasti se, kun tilanteen alkaessa olimme mökillämme ja keskellä metsää/jäässä olevaa järveä oli ympärillä kaunis kevääseen valmistautuva luonto ja paljon pihatöitä. Ja toden totta, kun tuolla mökin alueella ei todellakaan ole ihmisiä ympärillä, niin on saanut kerätä ajatuksia omassa kuplassa ja hengitellä mökin laiturilla ja ihastella valoa. Ihastella jäähän muodostuneita kuvioita, kuunnella lintujen laulua (paitsi joutsenten kaakatus!), tehdä polttopuita, haravoida ja saunoa uudessa saunassamme nauttien lempeistä löylyistä ja puun tuoksusta. Käpertyä luonnon syliin. Olen työskennellyt mökiltä käsin ja kun puolisokin on ollut paikalla, olemme vaihdelleet työpaikkojamme ja aika usein olen työskennellyt myös mökin saunasta käsin, koska se on hiljaisin ja rauhallisin paikka.

IMG_20200314_121104.jpg

IMG_20200305_085412.jpg

IMG_20200305_153037.jpg

IMG_20200305_124815.jpg

Ja mitä tulee uusiin tapoihin tehdä asioita, niin olen seurannut ilolla miten sekä yritykset, tv-ohjelmat, kuin vaikka Nuorkauppakamaritoiminta ovat todella nopeasti ja ketterästi lähteneet tekemään asioita uudella tavalla, hyödyntäen digitalisaatiota. Fyysinen etäisyys, henkinen läheisyys on toden totta ollut läsnä, kun esim. Nuorkauppakamareiden aluevuosikokousten palkintogaalat on pidetty etänä livestriimejä hyödyntäen. On pidetty etkoja ja jatkoja etänä ja pukeuduttu parhaisiimme kun juhlittu voittajia. Sain itsekin kokea voiton huumaa, kun suureksi yllätykseni minut palkittiin meidän C-alueen (Länsi-Suomi, 18 kamaria) viime vuoden puheenjohtajaksi. Itkuhan siinä pääsi, sillä viime vuosi oli kaikesta ihanuudestaan huolimatta myös raskas ja olen onnellinen että meidän huikealla tiimityöllä tehty aktiivinen vuosi sai tunnustusta, joskin yksilöpalkinnon kautta, mutta itse koen, että se on koko kamarin palkinto. Suoritan tällä hetkellä myös HHJ-kurssia Kuopion Kauppakamarin kautta ja täytyy nostaa sinnekin suunnalle hattua miten ketterästi koko kurssi käännettiin etäyhteydellä toimivaksi ja kuitenkin läsnäolevaksi.

Tällä hetkellä olen kotona Vaasassa ja hieman jännitän miten fiilikset kaupungissa muuttuvat, kerrostalossa asuessa ja enemmän ihmisiä ympärillä. Kotona on kuitenkin ihana olla, se tuo myös omaa rauhaa ja turvaa ja iloa meillä on tällä hetkellä valtavasti, sillä meille muutti uusi perheenjäsen Ilona. Ilona on aikuinen harjakoiratyttö, joka etsi uutta kotia. Jos meidän arki asettuu uomiinsa ilman suurempia kahakoita tyttöjen kesken, Ilona jää meille pysyvästi. Kyllikki on kaikesta draamantajustaan huolimatta ottanut Ilonan hyvin vastaan, on todella utelias ja innokas. On tosin myös hyvin mustasukkainen, ei laske Ilonaa ollenkaan minun syliin, vaan heti tulee ajamaan pois, mutta eiköhän me tässäkin asiassa löydetä tasapaino. Uusi normaali.

IMG_20200319_110932.jpg

IMG_20200321_114019.jpg

IMG_20200318_195626.jpg

IMG_20200321_144250.jpg

Uusi normaali. Siltä nyt tuntuu. Nopeasti ihminen sopeutuu, koska tämä tuntuu jo aika arkiselta, fyysinen etäisyys, kotona oleminen ja perusasioiden äärellä oleminen. Pienet kauniit, mutta arkiset asiat tuovat valtavasti iloa. Tuoreen leivän tai pullan tuoksu, kukkakimppu, ruuan laitto, leikkivät koirat, luonnon heräämisen ihmettely ja valo. Valolla on ihmeellinen voima. Kun tämä kaikki on ohi, jätän menemättä tämän vuoden suunnitelluille ulkomaanmatkoille (kaikki on jo kyllä peruttu ihan Finnairinkin toimesta) ja käytän nuo eurot kotimaan matkailuun.

Kyllä me tästä selvitään, yhdessä.

Mitä sinulle kuuluu?

Kuvat ovat maaliskuun ajalta kännykällä otettuja.

IMG_20200306_105635.jpg

IMG_20200328_185548.jpg