Suosi sun suosikkia

Marin_silmin-1221

Marin_silmin-1192

On ollut ihana huomata miten tämän vallitsevan tilanteen myötä olemme alkaneet suosia paikallisia, kotimaisia ja suosikkejamme. Somessa on vilissyt näitä #supportyourlocal ilmoituksia, ja uskon, että ihmiset ovat todellakin alkaneet suosia niitä omia suosikkejaan, jotta toimintaa on jäljellä sitten kun maailma tästä normalisoituu. Itsekin olen alkanut suosia omia lemppareitani entistä enemmän. Jaan arkeni kahden hyvin toisistaan kaukana olevan paikkakunnan kesken, niin minun #supportyourlocal on enemmänkin ”suosin mun suosikkeja”, joista nekin on kyllä isoimmaksi osaksi paikallisia, ja kotimaisia ainakin.

Ensimmäisellä suosituksella ja suosikilla saankin oikeastaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Olen nimittäin ennenkin maininnut Aku&Ada vaateputiikin blogissani, viimeksi edellisessä postauksessa, ja todellakin ko. putiikki on yksi suosikeistani. Liikkeen omistajat, Ulla ja Riikka, äiti ja tytär, ovat perustaneet Aku&Adan vuonna 2010 Leppävirran Unnukkaan, eli 5-tien varteen. Sain ilon ja kunnian tutustua heihin työni kautta ja liike tuli sitä kautta minulle tutuksi. Heillä on todella hyvä maku ostaa liikkeeseensä kivoja juttuja ja myynnissä olevat merkit ovat kauniita ja omanoloisia, siistimpää ja rennompaa. Rautainen ammattitaito vaatebusineksessä näkyy kaikessa heidän tekemisissään. Ja kun kuulin että tämä superkaksikko otti yhden kotimaisista suosikkimerkeistäni, Hálo of North, myyntiin, olin vähintääkin superinnoissani. Saan nykyään Hálon tuotteet heidän kauttaan näppärästi joko verkkokaupan kautta, tai ajelemalla putiikille. Miten helppoa, parhaat merkit parhaasta putiikista, win-win tilanne! Tällä hetkellä Akulla&Adalla onkin ollut iso muutos käynnissä, sillä he avasivat uuden liikkeen  Kuopion nurkille, eli Matkuksen viereen Juustoportin yhteyteen. Edelleenkin pysyvät 5-tien varrella, joka on kyllä todella näppärä sijainnin puolesta, niin pääsee nopeasti autolla paikan päälle. Uudessa liikkeessä en ole vielä ennättänyt käydä, mutta kunhan tämä arki tästä vielä normalisoituu, niin ajelen kyllä katsomaan uudet hienot tilat. Unnukan liike toimii toistaiseksi, mutta sulkeutuu vielä jossain kohti tänä vuonna. Ja tosiaankin kuvissa näkyvä Hálon college on Aku&Adasta ostettu. Lämmin suositukseni siis Aku&Adalle, jos etsit laadukkaita ja hyvällä maulla olevia merkkejä, inspiraatiota ja juuri sinulle sopivia vaatteita ja asusteita.

Marin_silmin-1224

Marin_silmin-1209

Hálosta on pakko mainita sen verran, että alusta lähtien olen tykännyt merkistä todella paljon, mutta olen aristellut joitain heidän tuotteitaan, koska minä ja värit emme varsinaisesti ole match made in heaven. Ainakaan omasta mielestäni. Mutta nyt viime aikoina olen löytänyt heiltä todella monta suosikkituotetta ja tuo college on kyllä kaikkein paras löytö heiltä. Niin pehmoinen sisältä ja malli on just eikä melkein. Ja Riikka neuvoi minulle oikean koon instan privaattiviestillä, eli palvelu todellakin pelaa, kanavasta huolimatta. Mutta yleisesti ottaen, Hálon tuotteet ovat kauniisti leikattuja ja kankaiden kuosit ovat aivan mielettömän upeita, kuin taideteoksia.

Toinen suositus on myös pakko mainita tässä samassa postauksessa ja se on tuo laukku. Moni tietää rakkauteni Chaneliin ja Hermesiin, mutta tuo kuvassa näkyvä laukku onkin ihan kotimaista tuotantoa, savolaistapa vieläpä ja sellainen laukku on kyllä vähintäänkin yhtä ihana kuin edellä mainitut merkit. Etsin itselleni jotain kivaa, pientä ja vähän erilaista kesälaukkua, mieluiten olan yli menevää ja nahkaista. Varkaudessa toimii suutari SatuPuu, jota olen käyttänyt paljon kenkien huoltoon ja hänen Facebook sivuiltaan bongasin tuon laukun ja ihastuin ikihyviksi. Laukku on tosiaankin SatuPuun tekemä, nahkaa ja malli juuri sellainen mitä olin miettinyt kesäksi haluavani. Ja nahka, ah se on pehmoista ja laadukkaan tuntuista. Näitä samoja laukkuja on myynnissä useammassa eri värissä ja haluaisin vielä jonkun oikein räväkän keltaisen tai vihreän vastaavan. Olen kulkenut jopa koirien kanssa lenkillä tuon laukun kanssa, kun saan siihen niin kätevästi avaimet ja puhelimen. Ja pieneksi laukuksi se on myös yllättävän tilava. Ei siis tarvinne erikseen mainita mikä on suosikkini tulevaksi kesäksi. Tulin todella hyvälle mielelle kun sain tukea pientä paikallista toimijaa ja löysin noin huikeaa käsityötä. Kannattaa siis etsiä Facebookista Suutari SatuPuu ja olla häneen suoraan yhteydessä, mikäli ihastuit laukkuun.

Ja kuvissa olevat nahkahousutkin ovat kotimaista merkkiä, eli Andiatan mallistosta. Todella pehmeät, kaunis mattapintainen nahka ja housuista tuli nopeasti suosikit arkeen kuminauhavyötärön ansiosta. Lenkkarit ovat sitten Chanelit, suosikit nekin. Todella kevyet jalassa ja hengittävät.

Tässä siis minun suosikkejani ja suosituksiani. Olisi kiva kuulla mitkä ovat sinun suosikit ja mitä suosittelisit suosikeiltasi meille muille?

Marin_silmin-1185

Marin_silmin-1227

 

 

Epämukavuusalueella

Valon ja pikku hiljaa orastavan kevään myötä on aika siirtyä kepeisiin aiheisiin ja vaikka unelmoimaan kevätasuista. En halua blogin puolella sen enempää kirjoitella korona-asioista, koska ainakin oma mieleni kaipaa välillä jo vähän korona-vapaata. Haluan kuitenkin nostaa ihania kotimaisia merkkejä ja putiikkeja esille aina tilaisuuden tullen, koska haluan tukea heitä.

Marin_silmin-1163-2

Marin_silmin-1170-2

Joitain viikkoja sitten instagram feediini ilmestyi kaunis kuva Aku&Ada putiikista. Putiikin toinen omistaja, äiti Ulla, oli pukeutunut kauniiseen hiekan väriseen neuletakkiin, ja muuten täysmustiin vaatteisiin neuletakin alla. Klikkasin itseni heti Aku&Adan verkkokauppaan ja metsästin neuletakin sieltä, lukeakseni hieman lisää minkälaisesta merkistä ja tuotteesta on kyse. Voisin sanoa, että se oli rakkautta ensisilmäyksellä, mutta epäröin kyllä hetken aikaa. Minä ja todella vaalea hiekan sävyinen neuletakki oli yhtälönä todella vaikea sisäistää, vaikka ihastuin ikihyviksi neuleeseen kuvien perusteella. Kaunis malli, monikäyttöinen, tyylikäs ja toimii kesällä myös takkina, materiaali kaunista paksua puuvillaa. Mutta miksi ihmeessä sitä ei ole saatavilla mustana?

Ajattelin että nyt minä repäisen ja hulluttelen. Aika harva ihminen varmaan hulluttelee hiekan sävyllä, mutta minulle tämä on ollut todella iso loikka epämukavuusalueelleni, sillä en ole koskaan kokenut hiekkaa, beigeä tai mitään muutakaan vastaavaa sävyä omakseni. Ja onneksi hulluttelin, sillä neuletakkini on täydellinen, upea leikkaus, ihanat taskut, jopa ylellisen oloinen, vaikka vihaan sanaa ylellinen. Mutta sanotaanko, että tosi laadukas. Olen mallaillut neuletakkiin sopivia asuja kymmeniä ja onneksi minulla on niin paljon mustaa, ja musta toimii tuollaisen hiekan sävyn kanssa erittäin hyvin.

Marin_silmin-1172-2

Marin_silmin-1178

neuletakki Holebrook / t-paita Hope / nahkahousut Andiata / huivi ja laukku Hèrmes / nilkkurit Chanel / aurinkolasit Marc Jacobs

Se kuitenkin tunnustettakoon, että en ole vielä kertaakaan käyttänyt uutukaistani oikeasti, nämä kuvat ovat puhtaasti otettu blogia varten, sillä halusin tuoda jo vähän kevätfiilistä blogin puolelle kauniin asun muodossa. Ja meikkasinkin ihan näitä kuvia varten. Tämän hässäkän alkamisen jälkeen olen pukeutunut 99%:sti joko minun yksisarvishousuihin tai Balmuirin kashmiroloasuun ja jos tarvitsen etäpalaveria varten siistimmän asun, olen laittanut vaan siistin Hàlon collegen päälle, sillä eihän videokuvissa näy mikä alaosa on päällä, ellei sitten nouse ylös kesken palaverin. Enkä ole meikannut kertaakaan kolmeen viikkoon, näitä kuvia varten meikkasin ensimmäistä kertaa ja kyllä maistui puulle. Kertaakaan en ole kaivannut meikkaamista, on se sen verran epämiellyttävää puuhaa.

Itse asiassa näissä kuvissa on muutama muukin uusi asia, joista kumpikin on ostettu sieltä Kööpenhaminan reissusta. Toinen on tuo keltainen Hèrmesin twilly huivi, jota metsästettiin kissojen ja koirien kanssa, jota kyttäsin joka-ikinen-päivä verkkokaupasta ja joka sitten löytyi Kööpenhaminan liikkeestä. Ja toinen on kuvissa näkyvä huulipuna, joka sekin on Hèrmesin valikoimaa. Hèrmes lanseerasi huulipunamalliston maaliskuun alussa ja satuin juuri olemaan tuolloin siellä liikkeessä käymässä ja skumppalasin juotuani paikalla ollut meikkitaiteilija halusi testata minulla eri huulipunan sävyjä ja huonostihan siinä kävi, koska ennätti ihastua kaikkiin puniin mitä eteen kannettiin ja aika monta huulituotetta lähti kotiin mukaan. Kuvissa oleva sävy on nimeltään Rose Dakar ja kuului kiiltopuniin (huulipunia oli kiilto- ja mattapunia, huulipunien lisäksi oli huulikiiltoja ja huulirasva). Hyvän huultenrajaustuotteen kanssa kestää hyvin, mutta ilman sitä vähän heikonlaisesti. Huultenrajauskynänkin menin skumppahuuruissani (yksi lasi!) ostamaan.

Marin_silmin-1181-2

Marin_silmin-1174

Vaikka tähän asti olen nauttinut ihan hyvin erakkona olosta ja kotona olemisesta, mieli jotenkin karkaa vähän väliä kesäjuhliin ja ystävien kanssa ajan viettämiseen. Miten ihanaa olisi laittaa ystäväporukan kanssa ruokaa ja skoolata lasilliset alkavalle keväälle ja suunnitella yhteisiä kesämenoja. Ja välillä olisi kyllä kiva pukeutuakin vähän nätimmin, siistimmin ja ryhdikkäämmin ja käyttää käsilaukkuja. Huomasin, miten varmaan kasvoin pituuttakin ainakin 10 cm näitä kuvia otettaessa (ja en nyt tarkoita noita kenkien korkoja) kun oli paljon ryhdikkäämpi olo siisteissä vaatteissa, kuin vanhoissa pieruverkkareissa. Ystävien kanssa näkemistä ja illanviettoja täytyy vielä odottaa, mutta lupaan itselleni, että ensi viikolla pukeudun työpäivien ajaksi vähän kivommin, niin on mukavampi olo myös itsellä. Ehkä puen tämän neuletakin ensi viikolla johonkin etäpalaveriin?

Mitä sinulle kuuluu? Koostuuko sinun etätyöasut siisteistä vaatteista, kuten olisit toimistolle pukeutunut, vai kotiasuista?

 

New normal

IMG_20200307_121032.jpg

IMG_20200305_105013.jpg

IMG_20200304_155449.jpg

Toden totta uusi normaali on astunut elämäämme. Jos joku olisi minulle sanonut jouluna, että maaliskuussa koko maailman rajat ovat sulkeutuneet, ihmiset eristyksissä kotonaan, alueita maiden sisällä eristetty, olisin nauranut ja luullut että nyt on nautittu liikaa terästettyä glögiä. Mutta enää ei naurata, ei ole naurattanut enää moneen viikkoon, jos nauratti silloinkaan.

Tilalle on tullut huoli, pelko ja väsymys. Huoli erityisesti terveydestä, läheisten, tuttavien, tuntemattomien ja omastakin tietysti. En ehkä ole sisuskaluineni se maailman tervein yksilö, joten olen kyllä monesti miettinyt että viruksen minuun iskiessä mitenkähän siinä käy. Ja pelko siitä, että riittääkö meidän terveydenhuollon kapasiteetti selvitä tästä tilanteesta.  Huoli on myös taloudellisista asioista, sekä oman yrityksen osalta, että muiden tuttujen pienyrittäjien. Olen yksi firmamme omistajista ja olen aika monta yötä valvonut ja miettinyt miten vallitseva tilanne tulee vaikuttamaan (ja tuleeko) meidän liiketoimintaamme ja millä voimakkuudella. Työllistämme yli 30 henkilöä ja huoli siitä että voi taata myös tulevaisuudessa kaikille toimeentulon on mielessä ja läsnä. IT-ala ei ehkä ensimmäisenä ole iskulinjalla, mutta jos meidän asiakkaat niin teollisuudessa kuin muuallakin vetävät hätäjarrut päälle kaikissa hankinnoissaan turvatakseen omaa kassavirtaansa, niin kyllä moni alihankkija toimialasta riippumatta on hätää kärsimässä ja vaikutukset koko kansantalouteen on varmasti mittavat. Ja taas käännettynä, jos esim. isot teollisuusyritykset eivät saa alihankkijoiltaan tuotteita/komponentteja/palveluita, niin asiat seisovat. Melkoinen mottipotti. Fiilikset markkinoilla ovat vaihdelleet juurikin hätäjarrusta, asioiden siirtämiseen ja sitten niihin, jotka puskevat kahta kovempaa asioita eteenpäin digitalisaatiota hyödyntäen ja myös niihin, joille kaikki on edelleen aivan normaalia työntekoa ja kaikki sujuu kuten tähänkin asti. Toistaiseksi all good, mutta ei tämä takaraivon perukoilta poistu, koska olemme kaikki uuden edessä ja kukaan ei tiedä vallitsevan poikkeustilanteen kestoa.

IMG_20200315_105905.jpg

IMG_20200306_105917.jpg

IMG_20200307_110248.jpg

Olen kantanut huolta myös muista tutuista pienyrittäjistä (ja tuntemattomista toki, mutta tutut pienyrittäjät antavat toimialalleen kasvot). Ravintolat, kahvilat, kaupat sulkeutuvat ja toivottavasti mahdollisimman moni kestää tämän iskun. Olen ostanut ja tukenut sillä tavoin montaa tuttua pienyrittäjää, niin vaatteista, palveluista kuin ruuasta lähtien. Se on vähintä mitä voin tehdä. Tulen blogin puolella esittelemään monta suosikkiani, sillä koen sen velvollisuudekseni olla auttamassa ja tukemassa näinä vaikeina aikoina. Tuetaan kaikki toisiamme ja autetaan kaveria mäessä, niin meillä on odottamassa vielä tämän kaiken jälkeen ne tutut palvelut ja yritykset joita käyttää.

Tosiaan, kun maaliskuu alkoi, kävimme muutaman päivän pikalomalla puolisoni kanssa Kööpenhaminassa ja silloin tämä tilanne hieman orasti Pohjoismaissa. Kaikki se loman aikana koettu ilo ja kepeys oli nopeasti tipotiessään, kun arki rymähti sen jälkeen aivan toisenlaiseksi. Ensimmäisten viikkojen tunnetilavaihtelut ovat kuitenkin tasaantuneet, ja tilalle on tullut tietynlainen tyyneys. Otetaan kaikki se vastaan mitä tuleman pitää ja tehdään parhaamme. Eihän tässä muukaan auta. Minua on auttanut kummasti se, kun tilanteen alkaessa olimme mökillämme ja keskellä metsää/jäässä olevaa järveä oli ympärillä kaunis kevääseen valmistautuva luonto ja paljon pihatöitä. Ja toden totta, kun tuolla mökin alueella ei todellakaan ole ihmisiä ympärillä, niin on saanut kerätä ajatuksia omassa kuplassa ja hengitellä mökin laiturilla ja ihastella valoa. Ihastella jäähän muodostuneita kuvioita, kuunnella lintujen laulua (paitsi joutsenten kaakatus!), tehdä polttopuita, haravoida ja saunoa uudessa saunassamme nauttien lempeistä löylyistä ja puun tuoksusta. Käpertyä luonnon syliin. Olen työskennellyt mökiltä käsin ja kun puolisokin on ollut paikalla, olemme vaihdelleet työpaikkojamme ja aika usein olen työskennellyt myös mökin saunasta käsin, koska se on hiljaisin ja rauhallisin paikka.

IMG_20200314_121104.jpg

IMG_20200305_085412.jpg

IMG_20200305_153037.jpg

IMG_20200305_124815.jpg

Ja mitä tulee uusiin tapoihin tehdä asioita, niin olen seurannut ilolla miten sekä yritykset, tv-ohjelmat, kuin vaikka Nuorkauppakamaritoiminta ovat todella nopeasti ja ketterästi lähteneet tekemään asioita uudella tavalla, hyödyntäen digitalisaatiota. Fyysinen etäisyys, henkinen läheisyys on toden totta ollut läsnä, kun esim. Nuorkauppakamareiden aluevuosikokousten palkintogaalat on pidetty etänä livestriimejä hyödyntäen. On pidetty etkoja ja jatkoja etänä ja pukeuduttu parhaisiimme kun juhlittu voittajia. Sain itsekin kokea voiton huumaa, kun suureksi yllätykseni minut palkittiin meidän C-alueen (Länsi-Suomi, 18 kamaria) viime vuoden puheenjohtajaksi. Itkuhan siinä pääsi, sillä viime vuosi oli kaikesta ihanuudestaan huolimatta myös raskas ja olen onnellinen että meidän huikealla tiimityöllä tehty aktiivinen vuosi sai tunnustusta, joskin yksilöpalkinnon kautta, mutta itse koen, että se on koko kamarin palkinto. Suoritan tällä hetkellä myös HHJ-kurssia Kuopion Kauppakamarin kautta ja täytyy nostaa sinnekin suunnalle hattua miten ketterästi koko kurssi käännettiin etäyhteydellä toimivaksi ja kuitenkin läsnäolevaksi.

Tällä hetkellä olen kotona Vaasassa ja hieman jännitän miten fiilikset kaupungissa muuttuvat, kerrostalossa asuessa ja enemmän ihmisiä ympärillä. Kotona on kuitenkin ihana olla, se tuo myös omaa rauhaa ja turvaa ja iloa meillä on tällä hetkellä valtavasti, sillä meille muutti uusi perheenjäsen Ilona. Ilona on aikuinen harjakoiratyttö, joka etsi uutta kotia. Jos meidän arki asettuu uomiinsa ilman suurempia kahakoita tyttöjen kesken, Ilona jää meille pysyvästi. Kyllikki on kaikesta draamantajustaan huolimatta ottanut Ilonan hyvin vastaan, on todella utelias ja innokas. On tosin myös hyvin mustasukkainen, ei laske Ilonaa ollenkaan minun syliin, vaan heti tulee ajamaan pois, mutta eiköhän me tässäkin asiassa löydetä tasapaino. Uusi normaali.

IMG_20200319_110932.jpg

IMG_20200321_114019.jpg

IMG_20200318_195626.jpg

IMG_20200321_144250.jpg

Uusi normaali. Siltä nyt tuntuu. Nopeasti ihminen sopeutuu, koska tämä tuntuu jo aika arkiselta, fyysinen etäisyys, kotona oleminen ja perusasioiden äärellä oleminen. Pienet kauniit, mutta arkiset asiat tuovat valtavasti iloa. Tuoreen leivän tai pullan tuoksu, kukkakimppu, ruuan laitto, leikkivät koirat, luonnon heräämisen ihmettely ja valo. Valolla on ihmeellinen voima. Kun tämä kaikki on ohi, jätän menemättä tämän vuoden suunnitelluille ulkomaanmatkoille (kaikki on jo kyllä peruttu ihan Finnairinkin toimesta) ja käytän nuo eurot kotimaan matkailuun.

Kyllä me tästä selvitään, yhdessä.

Mitä sinulle kuuluu?

Kuvat ovat maaliskuun ajalta kännykällä otettuja.

IMG_20200306_105635.jpg

IMG_20200328_185548.jpg

Särk – Made in Vaasa

Marin_silmin-1132-2

Marin_silmin-1143

Kuinka tärkeää sinulle on vaatteidesi kotimaisuus? Joko niin, että ostamasi brändi on suomalainen, tai että myös brändin vaatteet tehdään lisäksi Suomessa?

Aina tilaisuuden tullen pyrin suosimaan omassa kulutuksessani kotimaisia merkkejä ja arvostan niitä kovasti. Olen fanittanut Balmuiria jo vuosia ja heidän uudet vaatemallistot ovat olleet todella mieluisia, laadukkaita ja kauniisti leikattuja klassikkoja. Ja tiedän, että syksyllä heiltä on tulossa vaikka mitä ihanaa vaatepuolelle. Lisäksi Uhana on merkkinä sellainen, jonka tuotteet tsekkaan aina kun voin ja minulla on useampi suosikkituote Uhanalta. Vaatteet ovat olleet laadukkaita ja pitkäikäisiä. Yksi uusimmista kotimaisista tuttavuuksista, Hálo, on myös löytänyt tiensä vaatehuoneeseeni ja olen löytänyt heiltä useita suosikkeja, sekä kesään että talveen. Tykkään kun ideat kankaiden kuoseihin ammennetaan rakkaasta Lapistamme. Minua yllämainitut merkit puhuttelevat laatunsa, omanlaisuutensa sekä kotimaisuutensa takia. Ko. merkit ovat varmasti myös todella monen tiedossa, mikä on hyvä asia.

Marin_silmin-1127

Marin_silmin-1120

Marin_silmin-1137

Törmäsin äskettäin merkkiin, joka pääsi yllättämään todella, eikä varmasti ole kaikkien tiedossa ja se on Särk. Kotimainenkin vielä. Made in Vaasa. Kyllä, Vaasassa tehtyjä vaatteita. Joitain viikoja sitten lähdimme puolisoni kanssa kävellen keskustaan syömään ja viinittelemään ja pysähdyimme Verket nimisen liikkeen eteen. Puolisoni kysyi olenko käynyt koskaan liikkeessä ja vastasin että en ja hänkään ei ollut. Uteliaisuus heräsi kivan näyteikkunan edessä, joten sanoin, että käydään kurkkaamassa sisälle. Ja mitä aarteita sisällä olikaan. Partaöljyistä lasten ja naisten vaatteisiin. Bongasin vaatteiden joukosta kuvissani näkyvät Edith nimiset culottes -housut ja ihastuin niihin heti. Ihana yksinkertainen malli, kuminauhavyötärö sekä pehmeän kaunis tencel materiaalina. Kun herttainen myyjä kertoi vielä että vaatteet valmistetaan viereisessä tilassa, jonne kuikuilin, kun ihmettelin, että miksi siellä näkyy ompelukoneita, olin suorastaan  (positiivisen) järkyttynyt. Vaatteiden valmistusta Vaasassa? Oikeasti? Kyllä, oikeasti. Housut pakattiin vielä kauniiseen pahviseen rasiaan ja minä olen ollut siitä asti onnellinen vaasalaispöksyjen omistaja. Ajattelin käydä vielä omistajan Rebeckan juttusilla, josko hän ompelisi minulle kesäksi samanlaiset housut silkistä. Sitten minulla olisi täydelliset kesähousut vuosikausiksi eteenpäin.

Ja miksi haluan kertoa sinulle Särkistä? Siitä syystä että tällaisia aarteita täytyy vaalia ja jakaa tietoutta, jotta nämä helmet pysyvät ja kasvavat ja että myös joku toinen voi löytää itselleen täydelliset vaasalaiset liehuvalahkeiset housut. Tällaiset putiikit ovat niin harvinaista herkkua, joten toivon todella että Särk tulee olemaan vielä vuosikymmenet meillä Vaasassa, jotta vastaisuudessakin voin ostaa vaateita joissa lukee Made in Vaasa.

Marin_silmin-1141

Marin_silmin-1147-2

Marin_silmin-1153-2

takki Hálo / neule ja silkkihuivi Balmuir / culottes housut Särk / laukku, rannekoru, lenkkarit Chanel

Onko sinulle Särk entuudestaan tuttu? Entä oletko löytänyt omasta kotikaupungistasi yllättäviä paikallisia (vaate)merkkejä?

Aanaar, vuoden 2020 ravintola

IMG_20190829_192159.jpg

IMG_20190829_192529.jpg

IMG_20190829_211657.jpg

Tämä teksti on pitänyt kirjoittaa jo siitä lähtien kun palasimme Lapista, mutta aina se on jäänyt. Mutta nyt, kun tällä viikolla kerrottiin, että Aanaar on valittu vuoden 2020 ravintolaksi, oli aika tarttua toimeen. Ensinnäkin, olen todella iloinen, että kerrankin vuoden ravintola tulee muualta kuin etelästä, pääkaupunkiseudulta. Ei minulla mitään ole Helsinkiä vastaan, viihdyn siellä erinomaisesti, mutta kyllä sitä ruokaa osataan valmistaa myös kehäkolmosen ulkopuolella.

Tutustuimme Aanaar ravintolaan ensimmäisen kerran 2015 kun olimme puolisoni kanssa vaeltamassa Kevolla/Guivilla. Yli 80 kävellyn kilometrin jälkeen saavuimme väsyneenä hotelli Kultahoviin Inariin ja ihastelimme hotellin sijaintia joen rannalla. Sanomattakin on selvää, että ruoka oli ensimmäisenä mielessä, joten pienen huilin ja saunomisen jälkeen menimme syömään hotellin ravintolaan, Aanaariin. Itse ravintolan ulkoasu ihastutti heti. Paljon luonnonmateriaaleja, Artekia, vahvoja värejä, lämpöä. Mutta ruoka, siihen rakastuin heti kun keittiöntervehdys saapui. Päädyimme tilaamaan nälissämme Aanaarin nimikkomenun ja en muista olisinko koskaan ollut niin innoissani ruuasta ja liikuttunut mielettömistä makuelämyksistä kuin tuolloin. Jokaikinen suupala oli kuin sinfoniaa suussa ja tarjoilijan kertoessa kuinka suurinosa ruuasta on kerätty läheltä, viereisen joen rannoilta, olin myyty. Totaalisen myyty. Kehuimme vuolaasti ruokaa puolisoni kanssa niin tarjoilijalle kuin jälkikäteen vähän kaikille, miten se on ollut yksi elämämme parhaista ruokailuista. Jäkälä, siitä me puhuimme. Monessa annoksessa oli mukana jäkälää eritavoin valmistettuna ja aina metsäreissuillamme ollessamme mietimme osaisimmeko itse valmistaa niin maukasta ruokaa jäkälästä. Monesti kuitenkin mietin, että johtuiko ravintolan ”hyvyys” siitä että olimme niin nälkäisiä ja väsyneitä vai yksinkertaisesti siitä, että kaikki loksahti paikoilleen: taivaallisen hyvä ruoka, nälkä, kaunis miljöö ripauksella Lapin lumoa. Kuitenkaan Aanaar ei poistunut mielestä, sinne se jäi takaraivoon, jäkälien kera.

IMG_20190829_201504.jpg

IMG_20190829_194520.jpg

IMG_20190829_195201.jpg

Kun viime vuonna päätimme, että lähdemme Lappiin vaeltamaan meidän 10-vuotishääpäivän kunniaksi, oli kummallekin itsestäänselvää, että hääpäivän aikaan yövymme Inarissa ja hääpäivädinnerimme on Aanaarissa. Oli pakko päästä kokemaan tuo elämys uudestaan. Tällä kertaa lepäsimme yön yli ja vasta vaelluksen jälkeisenä päivänä, päivän myöhässä hääpäivästämme menimme dinnerille. Ja jälleen kerran olin ällikällä lyöty uskomattoman maukkaasta menusta. Ja kyllä, se oli edelleen erinomainen, täydellinen, juuri meille sopiva. Moni makumuisto tuli mieleen vuodelta 2015 ja nautin illasta todella paljon. Kaikki ne tarinat ruuasta ja niiden alkuperästä ja viinit, huh ne viinit. Puhumattakaan maukkaista drinkeistä, nekin olivat loistavia. Ainoa huono puoli minkä keksin, on se, että ravintolaan on meiltä niin pitkä matka. Sinne ei tuosta vain lähdetä, mutta toisaalta, juuri Aanaarin takia lähden mielelläni vaikka heti Lapin reissulle Inariin. Ihmisten välittömyys ja lämpö, hyvä ruoka, todella kaunis miljöö, jonka ilme muuttuu vuodenajan ja valon mukaan ja loistavat viinit. Ei täydelliseen iltaan muuta enää tarvita kuin loistava seura. Se onneksi löytyy omasta takaa.

IMG_20190829_204558.jpg

IMG_20190829_204604.jpg

IMG_20190829_203303.jpg

IMG_20190829_221128.jpg

IMG_20190829_192204.jpg

Aanaar, toivottavasti nähdään taas pian.

Jos mietit Lapin matkaa, niin kehoitan sinua joko lähtemään Saariselälle, josta on lyhyt matka Inariin, tai sitten kesällä/alkusyksystä vaeltamaan esimerkiksi Kevon reitti ja sieltä sitten Inariin hotelli Kultahoveen ja Aanaariin syömään. Tiedä vaikka Lappi jäisi sinunkin sydämeesi.

Tekstin kuvat ovat syksyn dinneriltämme.