Second handia, alpakkaa ja revenneitä housuja

Todella mielenkiintoinen ja vilkas tammikuu takana, aivan uskomatonta, että jo 1 kk eletty vuotta 2020. Aika menee kuin iltamissa, kuten veljelläni on tapana sanoa. Me olemme saaneet meidän Varkauden toimistolle lisää henkilökuntaa tammikuun aikana, kun meillä aloitti työnsä yksi devaaja ja yksi designer. Ihana nähdä, kuinka Savon toimistomme kasvaa ja kehittyy. Uudet toimitilat tulemme kyllä tarvitsemaan jossain vaiheessa, mutta vielä hetki pärjätään meidän nykyisessä toimistossa. Tänä talvena olen enemmän Savon suunnalla kuin Vaasassa juuri siitä syystä että toimistomme kasvaa siellä.

Marin_silmin-1090

 

Marin_silmin-1073

Lisäksi tammikuussa on tapahtunut paljon muutakin ikimuistoista, mm. asiakastapaamisessa revenneet housut, ai hyvänen aika. Kuvan housut eivät liity tapahtumiin millään lailla, ne ovat ihan ehjät. Olin pari viikkoa sitten Helsingissä pitämässä tiivistä ja vauhdikasta asiakaspäivää ja kesken päivän, tapaamisten puolivälissä vanhat nahkahousuni repesivät persuuksista. Siinä ihan pokkana tapaaminen loppuun, ja taksiin istuutuessani kuulin vaan kun housut rusahtivat lisää… Onneksi oli pitkä takki päällä ja taksilla äkkiä hotelliin housujen vaihtoon (onneksi olin useamman päivän reissulla ja vaihtovaatteet mukana) ja seuraavaan tapaamiseen. Huh. Päivän päätteeksi halusin kyllä sitten uudet nahkahousut revenneiden tilalle ja marssin ensimmäiseksi Andiataan ja ostin niiiiiiin ihanat ja hyvät nahkahousut, että olen niitä melkein yötä päivää käyttänyt. Sellaiset upeat mattaiset pinnaltaan ja niin pehmoiset ja vielä kuminauhavyötäröllä. Esittelen ne vielä teille myöhemmin.

Minun piti kyllä kirjoittaa teille second hand ostoksista, eikä mistään revenneistä housuista, mutta saittepahan toivottavasti edes nauraa vähän työreissuilleni. Asukuvassani näkyvästä asusta takkia, vihreää huivia ja hanskoja lukuunottamatta kaikki muu on ostettu second handina. Olen ennenkin kirjoittanut, että nautin, kun löydän jotain laadukasta, itselleni sopivaa vaatetta ja asusteita second handina, sillä sellaiset on usein aivan huippuja löytöjä. Ja usein vielä huomattavasti edullisempaan hintaan kuin alkuperäinen hinta. Ja tällöin vaate pääsee käyttöön, usein vuosikausiksi eteenpäin, eikä päädy rättijätevuoreen. Toisen roska on todellakin toisen aarre. Hyvät second hand löydöt ilahduttavat itseäni kyllä joka ikinen kerta, kun laitan vaatteen päälle ja ihmettelen, miten joku on voinut luopua aarteestaan.

Marin_silmin-1095

Marin_silmin-1103

Kuvan neule on Louis Vuittonin miesten malliston todella laadukas ja hyvin leikattu neule. Kuvittelin että se olisi tullut puolisolleni käyttöön, mutta koko oli sen verran pieni, että siitä tulikin minun neule. En mielestäni ole miesten L kokoa, mutta kerrankos sitä. Second hand löytö, loistavassa kunnossa ja hinta edullinen. Housut olivat myös löytö eräältä fb kirppikseltä. Täysin uudet, vielä laput kiinni, Acnen villasekoitehousut kuudellakympillä. Täydellinen istuvuus, kuminauhavyötärö (oujes!), laadukas kangas. Tykkään nykyään käyttää tuollaisia leveälahkeisia housuja ja vastaavanmalliset Chanelin versiot saavat nyt välillä levätä kaapissa, kun on toiset samanoloiset versiot olemassa. Kilometrin mittaiset lahkeet lyhennytin ompelijalla persjalkaiseen suomalaiseen runkooni sopiviksi.

Fendin peekaboo laukku on myös käytettynä ostettu, paljon pidetty ja rakastettu. Oli pitkällä tauolla vaatehuoneessani ja tuntuipa kuin olisi ottanut täysin uuden laukun käyttöön, kun vaihdoin vielä pitkän hihnan Karl Lagerfeldin hihnaan. Chanelin brooch tuli laukkuystävältä minulle ja Wangin nilkkurit löysin myös joltain fb kirppikseltä.

Uutena ostettu on tuo Uniqlon kevyttoppis, joka on kyllä täydellinen. En yhtään ihmettele miksi niitä kehutaan niin paljon. Menee olemattoman pieneen tilaan, on lämmin ja siisti. Kulkee minulla koko ajan matkalaukussa mukana reissuissa.  Lisäksi uutena on ostettu tuo upea Alpan vihreä alpakkahuivi. En tiennytkään kotimaisesta Alpa merkistä, ennen kuin törmäsin netissä johonkin artikkeliin heistä ja heidän tuotannostaan ja firma sijaitsee vielä vanhassa kotikaupungissani Jyväskylässä. Päädyin selailemaan heidän verkkokauppaansa (miten ihania neuleita) ja rakastuin verkkokaupasta löytyneeseen vihreään jätti-isoon alpakkahuiviin. Huivi oli toistaiseksi loppu, ja koska olin kehittänyt siitä itselleni pakkomielteen (niin tyypillistä!), otin yhteyttä Alpaan ja he etsivät huivin minulle jälleenmyyjiltään ja kaupat hoidettiin sitten etänä ja sain huivin nopeasti kotiini. Huivi on todella iso, sitä voi käyttää halutessaan vaikka vilttinä. Sävy on sellainen ylellisen (vihaan sanaa ylellinen, yäk, ja silti käytän sitä nyt) vihreä, todella kaunis sävy ja materiaali on aivan mieletön. Niin pehmoinen, ei kutita, lämmittää, muttei hiosta, ah. Joskus on pakko päästä testaamaan myös Alpan neuleita. Ihan mieletöntä että Suomesta löytyy tällaisia merkkejä.

Marin_silmin-1102

IMG_20200202_105547.jpg

Marin_silmin-1081

Niin, ja tällä viikolla vihdoin kävin siellä kampaajalla, edellisestä käynnistä kun oli jo yli 5 kuukautta. Sanoin, että leikataan nyt reilusti lyhyttä ja kampaajani otti koneen käteen ja ajoi sivut ja takaosan koneella lyhyeksi (yyh, pipo jää sänkeen kiinni), ”harvensi” ja lyhensi päällisosan kasan ja tataa, siinä se nyt on. Kuulemma kuuden kuukauden takuulla, jos puolisoni siistii niskavillat. Päällisosassa on lisäksi hieman vaaleaa kylmää raitaa, mutta muuten tukka onkin omaa sävyä. Nyt on siis kesätukka 2020, enää puuttuu se kesä. Mutta tällä ajanjuoksulla kesäkin on jo nurkan takana.

Miten sinun helmikuu on alkanut?

 

Kuivan ihon pelastajat

Näin talven tullen ihoni muuttuu kuivemmaksi kuin korppu. Siis aivan rutikuivaksi. Tosin, en nyt ole varma että mikä se tällainen talvi on, kun sataa vettä kaatamalla ja lumesta on nähnyt vain unta, mutta ymmärrätte varmaan pointin. Muutenkin iho on kuiva, mutta varsinkin talvisin aivan kamalassa kunnossa, kun sekä kuiva huoneilma että pakkanen kuivattaa ihoani entisestään. Uskon että ongelma on monelle harmillisen tuttu ja välillä tuntuu ettei mikään kosteuttava tuote kosteuta ihoa ja tuo helpotusta.

Mutta, olen kuin olenkin onnistunut löytämään itselleni kolme huipputuotetta, jotka kosteuttavat tehokkaasti kuivaa ihoa, ja ajattelin vinkata niistä myös muille, mikäli eivät ole entuudestaan tuttuja.

IMG_20200111_121012.jpg

Aloitetaan esittelemällä ehdoton suosikkini:

Elizabeth Arden Eight Hour® Cream All-Over Miracle Oil, 100 ml

Ah, olen ikuisesti onnellinen, kun nappasin tämän joitain vuosia sitten testiin lentokentällä. Jäin heti koukkuun ja olen käyttänyt näitä todella monta putelia. Pakkauskoko on 100 ml, joten saa mukaan myös käsimatkatavaroihin. Kyseessä on sumutettava öljymuotoinen versio samoilla hoitavilla ominaisuuksilla kun klassikkovoiteella (jota muuten käytän huulirasvana). Tuoksu ei tosin onneksi ole niin tuju kuin klassikkovoiteessa. Suihkun jälkeen sumutan öljyä käsiini josta hieron sen iholle (välillä myös kasvoille) ja lopuksi käsiin jääneet jämät hieron kevyesti hiuksiin ja etenkin latvoihin. Tuote sopii siis vartalolle, kasvoille ja hiuksille. Yllättävän riittoisa, imeytyy nopeasti ja jättää ihon ihanan pehmeäksi. Ah, kokeile ja tykästy. Ja kuten kuvista huomaat oma pullo alkaa olla aivan lopussa, kun ei meinaa koko tuotetta näkyä, öljy on siis keltaista.

IMG_20200111_120406.jpg

Uhana Design Aamukaste Kasvoöljy

Toinen supertuote on Uhana Designin Aamukaste kasvoöljy, mikä itseasiassa olikin nyt alessa heidän verkkokaupassaan, joten nyt kannattaa napata, kun sen alella saa. Öljyn valmistaja on Frantsilan luomuyrttitila ja öljyn raaka-aineet täyttävät eurooppalaiset luonnonkosmetiikan standardit. Kasvoöljy kosteuttaa todella hyvin ja rauhoittaa ihoa, sisältäen luomukamomillan yrttiuutosta, kylmäpuristettuja öljyjä ja eteerisiä öljyjä. Ostin tuotteen viime kesänä ja olen käyttänyt sitä siitä lähtien lähes joka ilta kasvojen pesun jälkeen ja voi miten ravitsevan kosteuttavan se tekee ihostani.  Kasvot jäävät pehmeäksi ja öljy imeytyy hyvin. Vielä aamullakin on ihanan pumpulisen pehmeä kasvojen iho. Minulla nimittäin suihkun jälkeen usein iho huutaa rasvaa, vaikka siihen laittaisi monta kerrosta, mutta iho imee kaiken ja tuntuu silti todella kuivalta, mutta tämä öljy kosteuttaa jotenkin syvältä ja kasvoille riittää ”normaali” määrä öljyä. Lisäksi se ei ole aiheuttanut herkästi kenkkuilevalle iholleni punoitusta, eikä kutinaa tai mitään muutakaan, mitä välillä joistain tuotteista tulee. Tuote toimii lisäksi pipetillä, joten sitä on helppo annostella.

IMG_20200111_115253.jpg

IMG_20200111_115023.jpg

Bio-Oil geeli

Kolmas tuote on uusin ihastus ja ostettu vasta joulukuussa, eli bio-oilin öljypohjainen geeli, mikä on suunnattu nimenomaan kuivalle iholle. En nyt kuolemaksenikaan muista ostinko tuotteen apteekista vai Tokmannilta (ehkä apteekista), mutta tiedän että ainakin apteekeista sitä saa. Geelissä on paljon erilaisia hoitavia ainesosia, jotka rauhoittavat ja uudistavat ihoa, mm. sheavoita, kamomillaa ja glyseriiniä. Ja sitä sitten riittää pieni nokare isollekin alueelle. Kun ensimmäistä kertaa kaivoin purkista etusormen ennätyksen ja laitoin hirvittävän klimpin geeliä jalalleni, olisin voinut rasvata sillä samalla määrällä puolison, koirat ja varmaan vielä naapurin rouvankin. Eli tuote on todella riittoisaa ja todella kosteuttavaa. Ilmeisesti geeli jättää sellaisen kalvon ihoon, joten kosteus ei pääse karkaamaan. Tämä on se tuote mitä laitan kuiviin kantapäihin, kyynärpäihin ja korppusormiin ennen nukkumaan menoa ja aamulla on vauvanpyllynpehmoinen iho, ah. Ainoa miinus tuotteesta on tosiaankin susiruma pakkaus ja se, kun joutuu geeliä sormin kaivelemaan purkista. Mutta itse geeli on sitten söpön vaaleanpunaista (sanoo nainen, joka rakastaa mustaa).

IMG_20200111_115112.jpg

IMG_20200111_121251.jpg

Näiden tuotteiden kanssa siis läträän iltaisin, Uhanaa kasvoille, Ellua (kuten itse sitä kutsun) vartalolle ja Bio-Oililla hoidetaan sitten tehokosteutus paikallisesti. Näitä uskallan lämmöllä suositella ja jos ostat tuotteen testiin, niin tulehan vinkkaamaan mitä mieltä itse olit. Toivottavasti tykästyt niihin yhtä paljon kuin minä.

Vai onko kyseiset tuotteet sinulle jo entuudestaan tuttuja? Mitä mieltä olet niistä? Entä, onko sinulla vinkata jotain muuta, erittäin hyvin kosteuttavaa tuotetta iholle?

 

Common sense is not that common

Käsi pystyyn jos nykyään ihmettelet usein maalaisjärjen puuttumista tai että sitä voisi välillä vaikka käyttääkin. Täällä nousee ainakin heti käsi pystyyn.

Minä ainakin huomaan, että nykyään aika usein joko ihan ääneen huudahdan tai ainakin mielessäni kiroan, että ”hoidetaanko tämä vaikka ihan maalaisjärjellä” tai klassikkoni ”miten olisi maalaisjärki”. Jotenkin välillä tuntuu, että ihan tavallisissakin asioissa unohdetaan sellainen oman järkevän järjen käyttö ja turvaudutaan juoksemaan kuin kanalauma kaikki samaan suuntaan pysähtymättä miettimään mitä tässä tehdään tai sitten piiloudutaan ”oppaiden” ym. taakse ja tehdään millilleen kuten ne käskee, mutta unohdetaan se oikea tilanne ja ympäristö ympäriltä ja tehdään kuten juuri käsikirjan sivulla 675 rivillä 8 ja 9 kerrotaan. Tai sitten minusta alkaa pikkuhiljaa tulla juuri se sellainen grumpy old lady, jonka mielestä ennen oli kaikki paremmin ja ettei nämä nykyajan vetelykset osaa tehdä yhtään mitään 😉 .

Marin_silmin-4738

Marin_silmin-4724

Ja juuri tästä syystä olen suorastaan rakastanut jo pari vuotta vanhaa Guccin mallistoa, jossa Guccin logon päälle on kirjoitettu, aivan varmasti jonkun 5-vuotiaan toimesta, common sense is not that common. Muistan ihailleeni tuota mallistoa jo syksyllä 2017 täällä bloginkin puolella, koska se natsasi heti itselleni. Typerän hauska fontti, oivallinen teksti ja vielä suoraan logon päälle, ihan parasta. Noh, se rakkaus koki pienen kolauksen, kun innoissani nopeilla sormillani klikkasin tuolloin itseni Guccin verkkokauppaan vain todetakseni että on muuten hemmetin kallis collegepaita ja siinä samalla se myytiinkin jo loppuun. Jäin kuin nalli kalliolle ihmettelemään tapahtunutta. Mutta tuo kolaus tai ryppy ei ollut sitten riittävä meitä erottamaan, koska sitä aina aika ajoin ihastelin kun kuvia tuli vastaan esim. instassa. Ja sitten kävikin munkkien munkki, kun ystävätär onnistui nappaamaan sellaisen second handina ja paita sattui olemaan hänelle liian iso, joten tataa, niin se vain löysi tiensä minulle. Ja vielä murto-osalla alkuperäisestä hinnasta, oih tätä sisälläni asuvan Sulo Vilenin riemua. Ehkä tosin 2-3 vuotta myöhässä koko trendistä, mutta väliäkös tuolla, hypin silti yläpystyä ilosta, kun paitani sain. Edes vaalea väri ei ole haitannut. Nyt voin sitten seuraavan kerran huutaessani maalaisjärjen käytöstä osoitella samalla paitaani. Miten tehokas viesti kaikille käsikirjatulkitsijoille.

Marin_silmin-4754

Marin_silmin-4749

Marin_silmin-4757

Muutenhan sitä onkin kuljettu päivästä toiseen nahkapöksyissä ja maihareissa. Tosin tällä hetkellä pötköttelen sohvan pohjalla kashmirin pehmoisessa  ja lämpimässä aamutakissani ja parantelen flunssapöpöä pois. Toivottavasti huomiseen mennessä olisin jo kunnolla tolpillani, sillä lähden Savo turneelle Varkauteen, Kuopioon, Iisalmeen ja vielä ensi viikonlopuksi Helsinkiin. Jään hektisen työviikon jälkeen vielä yhdeksi yöksi nukkumaan St. George hotelliin, jota odotan innolla. Pääsen vihdoin testaamaan sen ja otin vielä span puolelta vähän hoitojakin kruunaamaan tuon oman ajan.

Mutta nyt lähden ihmettelemään mitä kasvisruokaa sitä seuraavaksi söisi.. Puoliso haastoi minut vegeruokavaliolle tammikuuksi ja välillä on pitänyt vähän tuumata, että mitähän sitä sitten söisi. Ihan hyvää tämä tekee, ja menee jo melkein-rutiinilla. Ja lihaakaan ei ole ikävä, vielä.

Ihanaa viikonloppua.

 

Vuoden 2019 tilinpäätös, jäinkö voitolle?

IMG_20190620_223138.jpg

IMG_20190316_173750.jpg

Vaasassa sataa vetää. Mälsää. Kyllikki on itkenyt koko päivän rakas tennispallo suussaan ulos, mutta ei halua ulkoilla vesisateessa, joten nyt sain neitokaisen nukkumaan syliini ja kulutan aikaani blogeja lueskelemalla. Tuulannelin blogissa törmäsin hänen viime vuoden ”tilinpäätökseen”, joten ajattelin vastata samoihin kysymyksiin ja samalla summata kuluneen vuoden ja sitten startata 2020 vuoden täysillä.

1. Uusi asia, jonka tein vuonna 2019?

Varmasti tein paljon uusia asioita viime vuonna, mutta toimin Vaasan Nuorkauppakamarin puheenjohtajana, sekä mentoroin kahta nuorta heidän uransa alkukynnyksellä.

IMG_20191109_000537.jpg

IMG_20190418_161753.jpg

2. Teinkö uuden vuoden lupauksia ja pystyinkö pitämään niistä kiinni vuonna 2019?

En tehnyt lupauksia, ainakaan muistaakseni, joten en muista olisinko lipsunutkaan.

3. Uudet ihmiset joihin tutustuit vuonna 2019?

Tutustuin valtavaan määrään uusia ihmisiä jo pelkästään Nuorkauppakamaritoiminnan kautta, jossa tietysti tutuimmaksi tulivat rakkaat pres -kollegat ympäri Suomen. Lisäksi työn kautta tutustuin uusiin ihmisiin.

IMG_20190523_122128.jpg

IMG_20190703_215332.jpg

4. Menetitkö ketään läheistä?

Tämä kysymys viittaa varmasti ihmisiin, ja siihen voin vastata onnekseni että en menettänyt. Mutta menetin elämäni koiran, Alman, ja ikävöin neitiä edelleenkin valtavasti. Vieläkin tulee itku, kun katson Alman kuvia.

5. Vuoden 2019 lempparireissu?

Viime vuoden puolella ei tainnut olla yhtään puhdasta ”lomamatkaa” ulkomaille, kaikki olivat enemmän tai vähemmän töihin tai Nuorkauppakamariin liittyviä. Mutta paras reissu oli kuitenkin elokuun lopun viikko Lapissa. Sielu ja sydän jäi sinne. Inari, maailman kauneinta seutua.

IMG_20190828_124040.jpg

IMG_20190827_184754.jpg

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viime vuoden aikana saanut?

Toivoisin enemmän vapaa-aikaa ja aikaa itselle ja perheelle. Ja niitä kesäkanoja.

7. Vuoden mieleenpainuvimmat päivät?

5.1.2019 jolloin oli vallanvaihtojuhlat ja minun pres vuoteni alkoi.
21.1.2019 meidän Varkauden toimisto sai alkunsa.
30.1.2019 Alman poismeno
9.3.2019 ystäväni 35-vuotisjuhlat. Vuoden parhaat bileet!
2.11.2019 valinta Suomen Nuorkauppakamareiden keskusliittoon
20.12.2019 joululoman alkaminen ja tajuaminen että selvisin hengissä tästä vuodesta

IMG_20190924_190753.jpg

IMG_20190518_170807.jpg

8. Mikä oli suurin saavutuksesi viime vuonna?

Savon toimiston aloittaminen, ”läpimurto” ja kasvattaminen. Vaasan kamarin kasvattaminen ja vuoden läpivienti omalla arviollani onnistuneesti. Hengissä selviäminen hullusta vuodesta.

9. Tärkeä päätös, jonka tein viime vuonna?

Omassa elämässä se, että työ ei ole kaikki kaikessa ja omaa aikaa täytyy olla ja sitä täytyy ottaa. Myös muutama muu sisäinen henkimaailman juttu, joka liittyy työhön ja omaan asennoitumiseen.

10. Vuoden lempparivaate?

Jaa-a, varmasti samat vanhat nahkahousut, kuten 10 edeltävääkin vuotta, mutta jos mietitään viime vuonna ostettua lempparivaatetta, niin se Kenzon pitkä college ja asusteista ehdottomasti se LV:n reppu.

IMG_20190710_170249.jpg

IMG_20190510_125421.jpg

11. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Matkustamiseen, etenkin autoiluun (bensaan, dieseliin, huoltoihin, renkaisiin jne.) ja ulkona syömiseen. Olin melkein koko vuoden ulkoruokinnassa, kun olin niin paljon reissun päällä, että kyökissä ei paljon touhuttu.

12. Mistä ihan todella innostuit?

Mistä ihan todella innostuin…. vaikea kysymys. Viime vuosi oli pitkälti niin kovaa suorittamista hulluilla aikatauluilla, ettei ennättänyt ihan hirveästi innostua mistään, mutta ehkä minun Nuorkauppakamaritouhu sai sen viimeisen kipinän ja syttyi liekkeihin. Vielä on muutama vuosi aikaa tätä määräaikaista harrastusta. Minähän nimittäin sanoin vielä 2018 syksyllä etten IKINÄ rupea pressaksi… nimimerkillä: nykyään keskusliitossa.

IMG_20191207_084442.jpg

IMG_20191105_134859.jpg

IMG_20190820_164914.jpg

13. Asiat, jotka yllättivät viime vuonna?

Ihmiset noin niinkuin ylipäätänsä. Hyvässä ja pahassa. Eniten yllätti ehkä meidän Savon toimiston menestys, miten vauhdikasta meillä oli/on ollut alusta lähtien. Ja se, että kaikki järjestyy kun vaan päättää niin.

14. Viime kauteen verrattuna, oletko onnellisempi vai onnettomampi, laihempi vai lihavampi, rikkaampi vai köyhempi?

Luultavasti onnellisempi, ehkä yhtä onnellinen?
Lihavampi, absolutely.
Rikkaampi, etenkin henkisesti. Elämään on tullut paljon uusia rikkauksia lisää kokemusten muodossa.

15. Mikä oli suurin pettymyksesi?

En muista yhtään suurta pettymystä. Tottakai aina töissä tulee silloin tällöin hävittyä tarjouskilpailuita ja ne harmittaa sillä hetkellä, mutta sitten vaan mennään kahta kovempaa eteenpäin. Luulen myös, etten muista pettymyksiä niin herkästi jälkikäteen, kun yritän aina suhtautua positiivisen kautta ja ottaa kaikki kokemukset oppimiskeisseinä ja mennä vaan eteenpäin.

IMG_20191106_180404.jpg

IMG_20191207_140333.jpg

16. Asia, joka sai minut itkemään viime vuonna?

Monet asiat. Alman menetys, väsymys, muiden onnistumiset ja omat onnistumiset. SuomiLOVE livekeikka sekä Dumbo. Eli on itketty sekä ilosta että surusta. #itkijänainen

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Liikuntaa ehdottomasti. Kun on lähes asunut auton ratissa, niin kaikki liikunta on ollut hyvin minimaalista.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Autolla ajamista, mutta siltä ei voinut välttyä viime vuonna. Ja vähemmän ulkona syömistä.

19. Miten vietit juhannusta ja joulua?

Juhannus oltiin mökillä puolison ja tyttöjen kanssa ja joulu kotona Vaasassa puolison ja tyttöjen kanssa. Eli perheen parissa hyvin syöden.

IMG_20190615_154359.jpg

IMG_20190724_175123.jpg

IMG_20190616_192143.jpg

20. Rakastuitko kauden aikana?

No en mihinkään uuteen asiaan. Tai jos roihahtanut Lappi -rakkaus lasketaan niin sitten. Vietettiin muuten puolisoni kanssa 10 -vuotishääpäivääkin viime vuonna. Kai se rakkaus (tai jääräpäisyys) on kantanut niinkin pitkälle.

21. Mikä piti sinut järjissäsi?

Tämä onkin hyvä kysymys, koska välillä tuntui vuoden varrella, että sitä järkeä ei vaan enää ole tai vähintäänkin kaikki tuntui järjettömältä… Ehkä se oli se, että tiesi että tätä tehdään ”määräaikaisesti” ja että kyllä se kaaos ja vilkas elämä joskus helpottaa. Oma rauha ja mökillä olo ja puolison joustaminen auttoi kyllä myös kovasti, ei tällaista tahtia tai elämää jaksaisi jos ei olisi taustajoukot mukana täysillä tukemassa.

IMG_20190508_183604.jpg

IMG_20190927_174815.jpg

22. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Tämä onkin oman postauksen paikka, sillä ajattelin että vuoden 2019 aikana kuuntelen kymmeniä äänikirjoja ajomatkojeni aikana, mutta sanotaanko näin, että ihan ei kuviteltu lopputulos vastannut todellisuutta 😀 . Nimimerkillä: äänikirjat on pyllystä! Mutta se paras kirja: Auschwitzin tatuoija tai Michelle Obaman Minun tarinani.

23. Mitä halusit ja mitä sait?

Halusin uutta ja erilaista arkea, tylsistyn rutiineista ja sitä sain, roppakaupalla. Sain myös vilinää ja vilskettä, haasteita ja onnistumisia. Kaikkia niitä toivoinkin, mutta en ehkä osannut ajatella kuinka paljon niitä vuoteen mahtuu.

24. Mitä halusit ja mitä et saanut?

No niitä kesäkanoja! Ja ehkä sellaista vähän rauhallisempaa arkea olisin jossain kohtaa toivonut, mutta näillä mentiin mitä oli.

IMG_20191106_114850.jpg

IMG_20190518_163021.jpg

25. Mitä teit syntymäpäivänäsi?

En mitään. Synttärit olivat arkena, ja en juuri muutenkaan niitä ole juhlinut äitini kuoleman jälkeen (sama syntymäpäivä). Edeltävä viikonloppu oltiin työmatkalla Uumajassa ja seuraavan nukuin mökillä, joten en tosiaan tehnyt mitään.

26. Mikä oli vuoden paras leffa ja sarja?

Sarjoista ehkä Chernobyl, ja myös Game of Thrones siitä näkökulmasta, että sarja sai päätöksen. Leffoja en edes muista mitä olen katsonut tänä vuonna, oliko A Star Is Born viime vuoden leffa? Entä Bohemian Rhapsody? Kummastakin tykkäsin, mutta ei hajuakaan milloin olen ne nähnyt.

27. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi paremman ja onnellisimman?

En näe mitään syytä, että yksittäinen asia tekisi elämästä parempaa tai onnellisempaa. Koen olevani ihan onnellinen näinkin niillä mitä minulla jo on. Olen joskus lukenut mainion sitaatin joka menee näin: Elämä rakennetaan sillä mitä on, eikä sillä mikä puuttuu. Niin totta.

IMG_20190514_194535.jpg

IMG_20190715_195542.jpg

IMG_20190624_190602.jpg

28. Ketä kaipasit?

Almaa koko vuoden, äitiä kaipaan erityisesti kesän korvilla ja synttäreiden aikaan ja toki välillä kaipasi puolisoakin.

29. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?

En osaa sanoa mikä liikutti eniten, lähinnä minua ihmetyttää, pelottaa ja tuntuu epätoivoiselta katsoa välillä tätä maailmanmenoa, sekä kotimaan että ulkomaiden osalta. Välillä tuntuu että tämä maailma ei enää tästä ainakaan enää parane.

30. Mitkä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteeksi vuodelle 2020?

  1. Liikuntaa lisää arkeen, vähintään 5 päivänä viikossa 10.000 askelta
  2. Enemmän laadukasta ruokaa
  3. Savon toimiston kasvattaminen lisää
  4. Lomailua enemmän (reissuja on buukattu jo muutamia)
  5. Kesäkanoja ja enemmän omavaraisuutta (kesäksi viljelylaatikot saareen ja perunat ja porkkanat penkkiin ja pieni kasvihuone)

Tällaisia ajatuksia vuodesta 2019. Vieläkin vähän pää tuntuu tahmealta vaikka melkein 2 viikkoa on pelkästään levätty ja puhalleltu. Mutta tilinpäätöksen osalta sanoisin, että roimasti jäätiin plussalle. Valtavan paljon kokemuksia rikkaampana vuoteen 2020.

Minkälaisia vastauksia sinulla viime vuodesta?

IMG_20191025_093121.jpg

IMG_20190427_101633.jpg

 

Takaisin

marinsilmin02

marinsilmin03

Huh, olen palannut, mutta onko täällä enää ketään?

En haluaisi selitellä taukoani, mutta avaan ehkä hieman loppuvuotta, niin ymmärrätte miksi blogi oli hetken aikaa huilitauolla. Viime postauksen jälkeen, syyskuun alusta, alkoi elämäni kiireisin jakso. Syyskuussa minulla oli yksi vapaapäivä, syyskuun viimeinen sunnuntai ja loka- & marraskuu oli samaa myllytystä ja joulukuu myös. Päivätöissä on tapahtunut niiiiiiiin paljon, on palkattu ennätystahdilla henkilökuntaa loppuvuosi, myyty mielenkiintoisia projekteja, kasvettu ja kehitytty. Ajoin Vaasan ja Varkauden väliä tänä vuonna 54 kertaa (ja siihen päälle ne kaikki muut työreissut, harrastusreissut ym.) ja olin yli 230 päivää kotoa poissa vuoden aikana. Lisäksi Vaasan Nuorkauppakamarin luotsaaminen on vienyt oman aikansa, ja myös ensi vuoden virkani, sillä jossain mielenhäiriössä asetuin ehdolle ensi vuodelle Suomen Nuorkauppakamareiden keskusliittoon ja tulin valituksi kilpailupäälliköksi, joten Nuorkauppakamarihommia on painettu kolmen eri viran osalta loppuvuosi. Siihen päälle muutama muu hallituspesti ja kahden nuoren mentorointi, niin ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia, sillä vapaa-aikaa ei kertakaikkiaan ole ollut. Joulukuussa sitten teimme vielä viimeisen rutistuksen itsenäisyyspäivän aikoihin ja olimme firman omistajaporukalla Berliinissä jumppaamassa firman strategisia asioita ja kun 2,5 päivään väännettiin yli 30 tuntia töitä, niin loppu joulukuusta menikin sitten pienessä väsymyssumussa. Mutta nyt olen (ansaitulla) joululomalla ja palaan päivätyön ääreen loppaisen jälkeen, joten halusin palata pienen hnegähdystauon jälkeen myös blogin pariin. Palaan nyt kevyesti asukuvilla, mutta palaan vielä siihen meidän Lappireissuun minkä teimme syksyllä ja jaan kokemuksia Nuortin reitistä ja ainakin yhdestä ravintolasta Inarista, mutta mennään niihin vähän myöhemmin.

marinsilmin05

marinsilmin07

Berliinissä ollessamme ennätin tehdä yhden täsmäiskun KaDeWen Chanelille, kun pojat menivät kuntosalille, niin minä kuntoilin juoksemalla Chanelille. Tuon täsmäiskun lopputulos näkyykin näissä kuvissa, eli nuo järkyttävän upeat maiharit. Painavat kuin synti, mutta ah, ovat niiiiiiiiiin ihanat. Kylläkin elämäni kalleimmat kengät, mutta halusin jotenkin muistaa itseäni tästä aivan hullusta vuodesta. Myyjänä oli todella mukava mies, joka kertoi että olivat juuri saaneet pienen erän tuota maiharia myyntiin ja nappasin heti oman kokoni. Olin bongannut ko. kengät instasta muutamaan otteeseen ja tallentanut nuo kuvat itselleni muistiin haavelistalleni ja kun onni oli myötä, niin mietin ostostani tasan minuutin. Ja niillä kävelykin käy treenistä, kun ovat sen verran painavat, joten ensi vuoden treenitkin käynnistyvät tehokkaasti maihareilla lompsimalla. Ja koska maailma on todella pieni, niin eräs tuttu suomalainen nainen oli samaan aikaan kenkäostoksilla, terveisiä vaan sinne M:lle, jos luet blogiani. Oli kiva tutustua ja vaihtaa kuulumisia.

Toinen uusi tai uudehko asia kuvissa on tuo Balmuirin kashmirneuletakki. Olen oikeastaan asunut tuossa neuletakissa siitä lähtien kun se kotiin saapui ja se on kestänyt todella siistinä. Alkuun hieman nyppääntyi, kuten kashmirilla on tapana, mutta kashmirkammalla hyvin on pysynyt siistinä. Niin pehmoinen ja helppo käyttää minkä tahansa asun kanssa, kun värinsä ja mallinsa puolesta sopii ihan mihin tahansa.

marinsilmin04

marinsilmin06

Ja tuo reppu… Se jos mikä on kasvanut selkääni kiinni. Se kulkee nykyään joka päivä matkassa mukana. Olen erittäin tyytyväinen että sen ostin, sillä olen huomannut miten paljon helpompaa tämä reissuarki on, kun reppu on aina valmiiksi pakattu ja kulkee helposti selässä eikä käsissä pyöri laukkuja. Olen saanut siitä niiiiin paljon ihastelevia kommentteja, väri todellakin pysäyttää ihmiset kommentoimaan. Laatu on myös ollut erittäin hyvä ja nahka kestävää. Tuo reppu on pyörinyt niin lentokoneessa penkkien alla, junassa, autossa milloin missäkin kolossa aivan täpötäynnä ja erittäin siistinä on kestänyt. Täytyy siis julkisesti kehua LV:n tuotteita, sillä en todellakaan ole pettynyt reppuuni ja olen ollut todella todella positiivisesti yllättänyt miten kovaa käyttöä se on kestänyt. Nyt haaveilen ehkä toisestakin repusta, niin keltainen kantojuhtani saisi edes silloin tällöin lepopäivän.

Mitä sinulle kuuluu? Oletko lomalla? Onko mieli jo uudessa vuodessa? Minulla on jo melko paljon suunnitelmia ensi vuodelle (mm. useampi pitkän matkan ulkomaanreissu) ja tietysti hektinen työarki jatkuu, mutta yritän vähän keventää arkeani reissujen suhteen ensi vuonna, sillä tällainen arki on ollut todella kuluttavaa. Ensimmäistä kertaa aion myös tehdä terveellisimpiä elämäntapa -lupauksia, sillä olen syönyt aivan mitä sattuu reissun päällä koko vuoden ja olo kaipaa freshimpää ruokavaliota ja hikiliikuntaa. Sille täytyy nyt kalenteroida oikeasti aikaa, ettei arki jatku autossa istumisella. Ja kampaajalle pitäisi päästä asap, olen käynyt viimeksi elokuussa parturissa. Pakotin puolisoni pari viikkoa sitten siistimään hiukseni ja sillä on nyt menty loppuvuosi, mutta ihan voisi oikeasti käydä ammattilaisen tuolissa istumassa.

Onpa kertakaikkiaan ihana olla takaisin blogin äärellä.

marinsilmin01