Viikon mittainen ihana loma Lapissa takana. Viikon aikana tuli koettua monenlaista ja muun muassa auton mittariin kertyi kilometrejä lähes 3000. Päällimmäisenä mielessä kuitenkin rauha, hiljaisuus ja Lapin kauneus. Ja porot. Ainahan sinne sydämestä jää pieni palanen kun pohjoisessa käy ja mielellään olisin ollut vaikka toisenkin viikon.

Reissumme alkoi Torniosta, josta ajelimme sitten aivan toiselle puolelle Suomea, Urho Kekkosen kansallispuistoon vaeltamaan Nuorttin retkeilyreitin, aivan Venäjän rajalle. Ei piipannut puhelin kolmeen päivään, sillä kuuluvuutta ei ollut ollenkaan, sai vaan keskittyä nauttimaan luonnosta ja maisemista ja jumppaamaan oman pääkopan sisältöä. Näimme vaelluksen aikana useamman metson ja lauman riekkoja. Kirjoitan itse vaelluksesta oman postauksen, kunhan ennätän käydä kuvia läpi ja jalostaa omia ajatuksiani tuosta reitistä ja sen kulusta. Tällä kertaa vaellus ei nimittäin ollut fyysisesti helppo, vaikkakin huomattavasti lyhyempi kuin aikaisempi Lapin vaelluksemme. Hieman oli epäonnea minulla matkassa alusta alkaen, mutta suomalaisella sisukkuudella kaikesta selvittiin ja Nuortti koettiin. Heti vaelluksen jälkeen olin aivan rikki ja hieman ärsyyntynytkin, mutta nyt jo positiivisin fiiliksin tuosta kokemuksesta. Sen opin ainakin, että vaellukselle on turha lähteä suorittamaan ja menemään tiukalla aikataululla, vaan on annettava aikaa itselle ja vaan nautittava matkasta, ilman tiukkoja aikatavoitteita/suunnitelmia. Yllätyksiä ja muuttujia ilmaantuu nimittäin aina, asioita mihin et pysty etukäteen varautumaan.

Nuorttin jälkeen ajelimme reilu 5 tuntia Inariin, joka olikin meille entuudestaan tuttu ja siellä vietimme sitten pari yötä ja tutustuimme Saariselän seutuun, kävimme kultakaivauksilla, nautimme yhden parhaimmista dinnereistä ikinä ja lepäsimme. Tuosta Aanaar -nimisessä ravintolassa syödystä illallisesta tulen kirjoittamaan oman postauksen, sillä se oli yksi parhaimpia mitä olen koskaan syönyt. Ja oli jo neljä vuotta sitten, kun siellä ensimmäisen kerran kävimme. Kuvasin jopa jokaisen annoksenkin, ihan blogia silmällä pitäen.

Inarista matkamme jatkuikin sitten Kuusamon suuntaan ja Rukalle yhdeksi yöksi. Alkuperäinen tarkoitus oli käydä kävelemässä vielä Pieni Karhunkierros -reitti, mutta olimme vielä vähän väsyneitä vaelluksesta ja halusimme enemmänkin vaan fiilistellä Rukaa (olin siellä elämäni ensimmäistä kertaa), joten kävimme kiertämässä sitten Rukan tunturikierroksen. Tuo tunturikierros olikin sitten kyllä hyvin ”fyysinen” kun tallusteltiin Rukaa ylös alas hikihatussa. Siellä tositoimiin pääsi minun tänä kesänä hankitut barefoots -kengät ja täytyy niistäkin vielä erikseen kirjoittaa, kun olen ollut niihin niin tyytyväinen. Kuten puolisokin on ollut omiinsa. Rukalta sitten matka jatkui kohti Keski-Suomea ja Savoa ja täällä ollaan mökillä taas. Poroja tuli bongailtua matkan aikana satoja. Yksi porokolarikin oli hyvin lähellä Rukalle mentäessä, mutta onneksi puolison refleksit toimivat.

Vaikka viikon aikana tulikin paljon istuttua myös autossa, ja vaihdeltua paikkoja, niin jotenkin kroppa ja mieli tuntuu enemmän levänneeltä kuin kesäloman jälkeen. Lapin karu kauneus, hengästyttävän upea luonto, jylhät kallio- ja järvimaisemat ja hiljaisuus tekivät tehtävänsä ja kotiin palasi seestynyt ja paljon elämäänsä pohtinut onnellinen nainen. Voisin aivan hyvin muuttaa Lappiin hetkeksi nauttimaan niistä upeista maisemista mitä saimme kokea. Varsinkin Ivalo-Inari välinen etappi on niiiiiiiiin henkeäsalpaavan kaunis, että jo pelkästään sen maiseman näkeminen päivittäin toisi valtavasti onnellisuutta arkeeni. Ensi vuodelle mietimmekin olisiko aika lähteä kajakkivaellukselle, niin näkisimme noita maisemia vesistöltä käsin.

Ja arki jatkui tänään ja palasin toimistolle alennushousuissani. Housut olivat löytö Lagerfeldin loppualeista ja mietin kauan onko tyhmää ostaa syksyä vasten kesäpöksyt, mutta tämä syyskuinen 23 asteen lämpötila sopii niille erinomaisesti. Valkoinen väri ja räväkkä kuosi eivät ehkä ole ihan ominta itseäni, mutta joku noissa housuissa veti puoleensa. Tämä viikko onkin aktiviteettia täynnä, sillä työviikon päätteeksi on vielä Nuorkauppakamarin osalta alueemme vaalikokous ja olemme yksi järjestävistä tahoista. Ensi viikolla olen työmatkalla Wienissä ja Bratislavassa, mutta sitten pitäisi vähän tasaantua arki (paitsi että sitä seuraavan viikonlopun olen työreissussa Uumajassa, mutta sitten!). Käyn läpi kuitenkin Lappi -kuvia ja päivittelen blogia pikku hiljaa. Haluan kovasti jakaa Lappi -fiiliksiä ja kuvia täälläkin.

Viihdytkö sinäkin Lapissa hyvin?

Ihanaa alkanutta viikkoa.