Tunnen itseni tällä hetkellä oikein suureksi kapinalliseksi. Oikein kunnon badass -tyypiksi. Kapinoin nimittäin itseäni vastaan.

Minun pitäisi olla tällä hetkellä kouluttautumassa Tampereella, mutta olenkin kotona, viimeistelemässä töitä ennen huomista lähtöä Lappiin. On minulta hyvin ennenkuulumatonta ”lakata suorittamasta” ja antaa periksi kesken leikin. Mutta niin tein, heittäydyin itseäni kohtaan kapinalliseksi ja haastoin omaa päätäni, että miksi menisin taas sata lasissa, aivan järjettömillä aikatauluilla, kun oikeasti olen todella väsynyt ja kaipaan lepoa, hengähdystä ja hieman aikaa viimeistellä viimeiset työt pakettiin ennen lomaa, jottei niitä tarvitse lomalla miettiä. Joten eilisen työpäivän päätteeksi Tampereella, en siirtynytkään muiden joukkoon Tampere -talolle Tampere Business Meetiin, vaan hyppäsin Vaasaan menevään junaan ja painelin ravintolavaunuun ja korkkasin itselleni kuohuvan. Oikein hykertelin itselleni, miten hurjaksi heittäydyin ja voimaannuin siitä, että välillä voinkin tehdä just niin kuin huvittaa. Laitoin itseni etusijalle. Noh, täytyy myöntää, että oli ikävä kyllä myös puolisoa, Kyllikkiä ja Marsaa. Mutta kun aamulla heräsin kakan hajuun (Kyllikin yllätys!), niin ei enää kyllä ollutkaan ikävä. Onneksi puoliso hoiti asian.

Täällä siis kotona ollaan ja kesäloma on muisto vain, mutta lomaviikko edessä päin. Meillä on ensi viikolla hääpäivä, 10. sellainen. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että olemme olleet jo 10 vuotta naimisissa. Aika tuntuu samalla kertaa todella pitkältä, mutta toisaalta aivan silmän räpäyksen lyhyeltä. Kun aloimme miettimään, että mitä tällaiset kaksi maailman epäromanttisinta ihmistä voisivat tehdä pyöreän hääpäivän kunniaksi, alkoi mielessäni vilistä Karibian aallot, risteily, jolla skoolattaisiin kuohuvalla joka aamu ja nautittaisiin letkeästä menosta. Noh, todellisuus ei aivan vastaa mielikuvaani. Pääsen nimittäin Lappiin, hotelli Inariin ja telttaan, ja vaeltamaan viikon aikana rapiat 60 kilometriä. Ja olen varmasti 100 kertaa onnellisempi siellä kuin olisin ollut Karibialla. Kaunis luonto, rauha, toivottavasti paljon poroja ja kiireetöntä menoa (ja joen ylitys kävellen, yyyh!!!), eikä kukaan saa puhelimella kiinni. Odotan huomista aamua niin paljon, että matkamme voi alkaa. Otamme kameran mukaan ja tulen tekemään varmasti reitistämme/reiteistämme oman postauksensa kun palaamme takaisin ihmisten ilmoille.

Jotenkin tuntuu muutenkin että loman jälkeen olisi vettä virrannut jo pidemmän aikaa sillä on tapahtunut mahdottoman paljon. Pieniä asioita ja suuren suuria asioita. Ennen kaikkea kaikkea mielenkiintoista ja toivottavasti pääsen jakamaan näitä asioita täälläkin jossain vaiheessa. Ennen sitä täytyy odotella palojen paikalleen loksahtamista. Asioilla on tapana järjestyä, niin ajattelen nytkin.

Postauksen kuvat ovat loman jälkeiseltä ajalta kännykällä napattuja eri hetkistä. Ja nyt tämä kapinallinen lähtee hakemaan Mäkkäristä tuplajuustoja. Aion syödä ainakin 4!

Palataan. Ja seuraa instassa Lappi -matkaamme, jos se kiinnostaa. Päivitän sinne varmasti paljon kuvia ja tunnelmia (jos yhteydet pelittää).

Ihanaa viikonloppua ja muista sinäkin olla välillä vähän kapinallinen. Se tekee aika hyvää.