Alma

marin_silmin-3193

Tämä viikko on ollut yksi elämäni raskaimmista. Paras ystäväni, sieluntoveri Alma on poissa. Olen miettinyt paljon, kuinka kirjoittaisin asiasta, sillä en osaa sanoittaa niin kaunista, elämänmakuista, aitoa, vahvaa mutta herkkää tarinaa siitä minkälainen koira Alma minulle oli. En osaa kirjoittaa auki niitä kauniita, mutta pieniä vivahteita, niitä hassunhauskoja hetkiä ja sitä suurta persoonaa mikä Alma oli. Mutta onneksi nämä kaikki muistot ovat minun sydämessäni ja säilyvät siellä.

Alma oli elämäni koira, se koira, josta moni koiranomistaja puhuu. Se ystävä, jonka kanssa sielu värähtelee samaan tahtiin, ystävä jonka kanssa taajuus on sama. Pelkkä katse riitti kertomaan missä mennään. 12 vuoden ajan Alma ilahdutti arkeamme ja elimme kuin symbioosissa. Elimme yhdessä todella suuret surun hetket, syvimmät kuilut, mutta myös valtavan paljon onnellisia hetkiä, iloa, naurua ja arkea. Arkea, sitä me ennen kaikkea elimme. Kaikkine sen vivahteineen. Me kasvoimme yhdessä niiksi versioiksi mitä tänä päivänä olemme. Vanhempia, viisaampia ja tasapainoisempia.

marin_silmin-6951

marin_silmin-0535

Alma oli koira, jolla oli valtavan hyvä tilannetaju, suuri viisaus ja ennen kaikkea suuri sydän. Se rakasti elämää, ja eli sitä täysillä. Se osoitti rakkauttaan ja uskollisuuttaan joka päivä. Jokainen päivä oli Almalle uusi seikkailu ja monenmoisia seikkailuita me koimmekin yhdessä. Alma rakasti sadepäivän jälkeisiä kastematoja asfaltilla, niiden päällä oli ihana pyöriä. Alma rakasti veneilyä, auringossa löhöilyä, pyörimistä pahanhajuisissa kasoissa, vanhempiani, kalkkunarullia ja vaseliinia. Voi pojat, vaseliinia Alma rakasti. Joka ilta hän halusi lipaista vaseliinia kun puolisoni laittoi huulirasvaa. Se oli heidän nukkumaanmenorutiininsa. Alma oli myös utelias. Hänellä oli oma tähystystorni, jonka päältä hän seurasi ikkunasta elämää, kauppakassitkin hän tarkisti joka kerta kaupasta tullessa. Ja mitään ei voinut tehdä salassa, sillä Alma tunnisti jo pienistä eleistä, mitä häneltä salataan ja kun tyttöjen oma reissureppu otettiin esille, alkoi mahdoton piippaus ja itku, joko mennään. Alma oli myös herkkä, hyvin herkkä, mutta kuitenkin äärettömän vahva. Hän hoivasi silloin kun sairastin, hän tuki silloin kun oli surua, istui niin kauan vieressä ja antoi itkeä turkkiaan vasten, niin kauan kunnes kyyneleet ehtyivät. Toivon sydämestäni, että olin edes puoliksi yhtä hyvä ystävä Almalle, kuin mitä Alma oli minulle. Hän opetti minulle niin paljon. Ystävyydestä, rakkaudesta, elämästä.

IMG_20180218_143227_704.jpg

Viimeiset puolitoistavuotta oli meidän lisäaikaa, aikaa jonka elimme täysillä, nauttien hetkestä. Alma eli hyvää elämää, lellittynä, rakastettuna ja lauman johtajana, kiitos hyvän sydänlääkityksen. Haluan kiittää meidän kaikkia läheisiä, jotka hoitivat Almaa meidän ollessa reissussa ja sitoutuivat tarkkaan rytmiin ja tarkkaan arkeen varsinkin Alman sydänlääkityksen aikaan. Kiitos.

Nyt meidän harvahammas on sateenkaaren toisella puolen, yhdessä äitini kanssa leikkimässä, hoitamassa puutarhaa ja nauttimassa elämästä. Näin haluan uskoa.

Kiitos Alma kaikesta. Olit elämäni valo.

marin_silmin-2604

6 kommenttia artikkeliin ”Alma

  1. Otan osaa suruusi. Monen rakkaan lemmikin kanssa ja jälkeen samassa tilanteessa olleena tunnistan hyvin tunteesi ja ajatuksesi. Hyvää matkaa Almalle.

    Tykkää

  2. Voi Alma.. 😦 Tunnistan niin tunteesi ja edelleen vuosien jälkeen kohoaa kyyneleet silmiin kun mietin omaa rakasta lemmikkiäni.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.