En oikein tiedä edes mistä aloittaa kun mietin tätä syksyä ja kuulumisiani. Kaikkea värittää mahdoton kiire ja ryntäily. Edeltävät 7 viikkoa olen ollut koko ajan menossa, enkä ole tuona aikana ollut yhtään viikonloppua kotona Vaasassa, vaan aina menossa, Suomessa ja maailmalla.

Kiire on toki tietyllä tavaa valinta, mutta kun eteen on tullut niin paljon mielenkiintoisia projekteja ja kaikkiin olen vastannut kyllä, niin sehän tämän selittää. Hektisen päivätyön rinnalla olen tehnyt illat ja viikonloput Nuorkauppakamariin liittyviä projekteja: Päivä Johtajana sekä Vaasan Vuoden Työnantaja ja ollut mukana järjestämässä jäsenistöllemme koulutuksia ja ollut vähän Joulupuu -projektin taustajoukoissa mukana. Kaikkea kivaa siis.

Ja kun se päivätyö on niin mahdottoman ihanaa, mutta niin täydellisen aikaa vievää. Kun kasvuyrityksemme kasvaa kasvamistaan ja vähän joka paikkaan tulisi ehtiä ja tehdä ja nähdä ja olla. Meillä on ihan älyttömän hyvä porukka kasassa, todella mielenkiintoisia projekteja virellä ja olemassa, maailman parhaimmat asiakkaat ja se hurja tahtotila tehdä koko ajan uusia juttuja. Meinasin juuri kirjoittaa, että onneksi saimme muutama viikko sitten uuden Office Managerin viemään meiltä osakkailta tiettyjä töitä pois, mutta onhan meidän tehopakkaus ollut töissä jo 5 viikkoa. Aika kuluu niin äkkiä.

Kyllikkikin on jo ”iso” tyttö, pienessä paketissa on melkoinen pakkaus. Marsa on isäni luona hoidossa, sillä puolisoni on kohta pari viikkoa viilettänyt menemään ympäri maailmaa, ja koin että helpointa on laittaa Marsa isälleni lomalle ja minä pyöritän arkea Kyllikin ja Alman kanssa.

Mutta tämä viikko, se jää varmasti mieleeni loppuelämäkseni. Kun 3 vuotta sitten muutin Vaasaan, ja olin irtisanoutunut silloisesta työpaikastani ja menin nykyiseen, niin en olisi kyllä ihan heti laittanut rahojani likoon sen puolesta että noin 3 vuotta myöhemmin olen puhumassa presidenttiparillemme teknologia-asioista. Mutta niin tosiaan tällä viikolla tapahtui. Upea presidenttiparimme oli torstaina Vaasassa ja olin yhdessä Wärtsilän ja VEOn sekä korkeakoulujen edustajien kanssa keskustelemasssa presidenttiparimme kanssa siitä miten voimme tuottaa puhtaampia ratkaisuja teknologian ja tutkimuksen keinoin. Olen tuosta kunniasta erittäin otettu ja kiitollinen. Asioita on tehty oikein.

Nyt tämän viikonlopun aion vetää vähän happea, olla tyttöjen kanssa ja käydä tänään leffassa katsomassa kehutun A Star Is Born -leffan. Ja laittaa ruokaa, kaalilaatikkoa. Mitäs muutakaan.

Mitä sinulle kuuluu?

Palaan varmasti blogiin ääreen pian, sitten kun on jotain annettavaa tänne ja esim. asukuvia. Niitä ei ole kuvattu viikkokausiin.

Kuvat ovat kännykästäni kuluneiden viikkojen varrelta.