Terveisiä mökiltä. On pitänyt ottaa hiukan happea viime viikonlopun jäljiltä. Jos sitä jotain taas oppi, niin nöyryyttä elämää kohtaan. En mene sen kummemmin tapahtumiin, mutta kokousviikonlopun lisäksi tuli melkoisia pommeja kolmin kappalein ja taas sitä on himpun verran vahvempi ihminen.

Tämä 30 kysymystä on kiertänyt monissa blogeissa ja minusta on ollut ihana lukea vastauksia kysymyksiin, siinä on oppinut tuntemaan monia suosikkibloggareitaan lisää ja enemmän, joten päätin minäkin vastailla kysymyksiin. Joten tässä tulee vastaukset, olkaa hyvä.

Avioliittoja?

Kerran olen naimisiin mennyt ja siinä liitossa edelleen olen. Maistraatissa kävimme sanomassa pikaisesti tahdon, ja vihkijälle annoin luvan lausua lyhyen runon ja lyhyt se olikin. Jätettiin välistä kaikki jonninjoutavat lätinät, ja lähdettiin reissuun. Muistaakseni facebookissa ilmoitimme, että mentiin vihille ja sitä kautta kaikki saivat tietää, myös perheemme.

Kihloissa?

Kerran olen kihloissakin ollut, puolisoni kanssa. Ennätimme olla kihloissa reilut 3,5 vuotta ennen kuin meidät vihittiin.

Lapsia?

Ei ole. Olemme (vapaaehtoisesti) lapseton pariskunta. En ole koskaan haaveillut äitiydestä ja elämäntapamme on ollut vuosikausia vähän tavanomaisesta poikkeava, sillä asuimme useita vuosia eri maissa ja Suomessa myös monta vuotta eri kaupungeissa ja aina kaikki muu (työt, harrastukset ja ura) on ajanut perheen perustamisen edelle. Olemme kuitenkin puhuneet, että jos joskus haluaisimme lapsellisen perheen perustaa, voisimme adoptoida lapsen, mutta taidamme olla siihen jo liian vanhoja.

Lemmikkejä?

3 koiraa, Marsa, Alma ja Kyllikki, meidän tyttötrio. Minulla  on lapsesta asti ollut lemmikkejä, kaneja, kissoja, hamsteri ja koiria. Vaikea olisi kuvitella elämää ilman lemmikkejä, vaikkakin meidänlaisessa kiireisessä arjessa kaikista helpointa olisi, ettei lemmikkejä olisi.

Leikkauksia?

Niitäkin on elämässäni ollut, sillä olen onnistunut saamaan melkoisen huonot sisuskalut. Olin ilmeisesti väärässä jonossa, kun sisuskaluja jaettiin.

Tatuointeja?

Löytyy useita. Koko selkä on tatuoitu sekä oikean käden sisäsyrjässä on isohko pöllö ja harjakoira. Seuraava kuvaprojekti pitäisi laittaa aluilleen.

Lävistyksiä?

Ei ole. Lapsena korvissani oli reiät, mutta ne tulehtui heti, joten ikinä en ole korvakorujakaan käyttänyt. Kerran nuorena tyttönä festareilla heräsin aamulla napakoru navassani, mutta sitäkään en pystynyt pitämään tulehduksen takia.

Muuttoja?

Lukumäärää en muista, mutta  ei niitä kovin montaa ole. Ehkä 6 kertaa koko elämäni aikana?

Ampunut aseella?

Jo vain. Niin haulikolla, ilmakiväärillä, erilaisilla käsiaseilla kuin Desert Eaglellakin. Enkä edes tauluun osunut.

Ottanut lopputilin?

Jos olen työpaikkaa vaihtanut, olen irtisanoutunut edellisestä työpaikasta. Näitäkään ei kovin montaa kertaa ole tarvinnut elämäni aikana tehdä, sillä työsuhteeni ovat olleet aina melko pitkiä, en vaihtanut työnantajaa koskaan puolivuosittain tai vuosittain. Nykyään osakkaana omassa firmassa, ja toivottavasti mahdollisimman pitkään.

Ollut saaressa?

Heh, tälläkin hetkellä ja elämäni aikana varmasti satoja kertoja. Nimittäin omistamme puolisoni kanssa saaren, meidän mökkisaaremme. Pikkuinen saaremme on meidän henkireikä ja ihan ikioma, sillä siellä on ainoastaan meidän mökki.

Autosi?

Taloudessamme on kaksi autoa, enkä osaa nimetä kumpi olisi minun. Toinen on plug-in hybrid Volvo ja toinen A6 Audi. Olen hurahtanut täysin sähköautoiluun ja tavallinen ”bensa-autoilu” tuntuu vähän vanhanaikaiselta.

Ollut lentokoneessa?

Kyllä. Elämäni aikana lukuisia kertoja, ja mitä enemmän lentokertoja tulee, sen enemmän välillä ahdistaa. Ilmastonmuutoksen takia tietenkin. Päätin, että Suomen sisällä en lennä, vaan suosin julkisia, jos tarvitsee esim. Helsinkiin mennä.

Onko joku itkenyt vuoksesi?

En tiedä, ehkä? Varmaan ainakin äitini teinivuosieni aikana on vuodattanut kyyneleitä, että tuleeko tuosta tytöstä koskaan mitään. Terveisiä sinne pilven reunalle: Älä huoli äiti, ihan hyvin tässä kävi!

Ollut rakastunut?

Kyllä.

Ollut ambulanssissa?

Kyllä. Viimeksi juhannuksena. Eläköön surkeat sisuskaluni!

Ollut sairaalassa?

Juu, useastikin. Välillä pienemmistä syistä ravannut siellä, välillä suuremmista syistä ja toki olen vieraillut tapaamassa läheisiäni sairaalassa, jos ovat sinne joutuneet.

Luistellut?

Kyllä, mutta en kyllä muista milloin viimeksi.

Surffannut?

En ikinä. Vesi ei ole elementtini. Hieman pelkään vettä, vaikka uida osaankin.

Ollut risteilyllä?

Perinteiset Suomi-Ruotsi -risteilyt kuuluivat lapsuuteeni tiiviisti, ja käytiin sitä laivalla Saksassakin lapsena. Aikuisiällä on tullut harvemmin risteiltyä, mutta mielelläni lähtisin esimerkiksi Päivä Tukholmassa -risteilylle puolisoni kanssa.

Ajanut moottoripyörällä?

Juu. Taloudessamme on tällä hetkellä kaksi moottoripyörää, tosin toinen taitaa olla museorekisterissä.

Ratsastanut hevosella?

Olin innokas ratsastaja lapsena ja vietin paljon aikaa tallilla. Aikuisiällä olen muutaman kerran käynyt issikalla ratsastamassa. Pelottavaa touhua.

Suosikkihedelmä?

Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, ettei sellaista ole. En oikein pysty syömään mitään hedelmiä, sillä niistä aiheutuu aika paljon vatsavaivoja ja kipuja. Jos joku pitää nimetä, niin vesimeloni, sillä sen syöminen ei aiheuta oireita.

Aamu vai ilta?

Aamu, sillä olen aamuihminen. Silloin olen tehokkaimmillani ja viikonloppujen kiireettömät aamut ovat mitä parhainta vastapainoa kiireiselle arjelle. Illat ovat minulle kovin lyhyitä, sillä yleensä kömmin sänkyyn jo yhdeksän jälkeen illalla ja olen sikeässä unessa jo ennen iltakymmentä. Terv. mummo.

Lempiväri?

Musta, mutta jos mustaa ei saa valita, niin silloin harmaa 😉 .

Kahvi vai tee?

Kahvi, ehdottomasti. Juon joka päivä yhden, maksimissaan kaksi kuppia laadukasta luomulaatuista tummapaahtoista kahvia, ja kahvikone jauhaa kahvipavut tekovaiheessa. Kahvista olen tarkka ja meillä töissäkin ollaan ja siellä on aina laadukasta hyvää kahvia.

Paras piirakka?

Oma tekemä sieni-pekonipiirakka.

Kissa vai koira?

Tämä on helppo. Kissa. No ei vaineskaan. Tietysti koira.

Paras vuodenaika?

Syksy. Kirpeät aamut, kuulas sää, hieman lämmittävä aurinko, pimenevät illat ja värien ilotulitus. Ja sienet. Oi jospa aina olisi syksy.

Viimeisin puhelu?

Isäni kanssa.

Viimeisin viesti?

Ystäväni kanssa, vastasin hänelle, että ”soitellaan toki <3” ja sovimme soittotreffit tälle illalle. Joskus pitää vaan puhua, ei viesteillä saa kerrottua kaikkea.

Tällaiset 30 asiaa tuli kerrottua. Osa varmasti tuttuja juttuja, osa ehkä uusiakin. Kuvat ovat Köpiksestä. Oli pakko käydä ottamassa pinkin seinän edessä asukuvat, kun puoliso hymyili ja ilmoitti että on löytänyt minulle täydellisen spotin asukuville. Tietää minun suuresta rakkaudesta pinkkiä kohtaan 😉 .

Ihanaa viikonloppua. Muista levätä ja ottaa aikaa itsellesi. Minä aion nukkua koko tämän illan (flunssa jyräsi kaiken kukkuraksi uudelleen) ja huomenna jos sää ja kunto suo, lähden sieneen.