Lapin lumoa

Marin_silmin-0732

Marin_silmin-0646

Marin_silmin-0639

Aika rientää ihan hurjan nopeasti. Minne meni elokuu? Syksylle on luvassa melkoinen reissusuma, josta ensimmäinen reissu koettiin viikko sitten perjantaina kun starttasimme automme kohti Lappia ja Leviä. Lähdin puolison mukaan ”sporttilomalle”, ja samalla tapasin pohjoisessa sijaitsevia asiakkaita.

En ole koskaan ollut mikään kummoinen Lapin lomailija. En laskettele, joten talvisin auton nokka ei käänny kohti Lappia, vaan mieluummin Finnairin sinivalkoisin (tai Norskin punavalkoisin) siivin kohti etelän lämpöä. Lapsuudessa tuli käytyä Lapissa jonkun verran, sillä siellä asui yksi serkuistani. Muuten ei siellä päin ole tullut vierailtua, kuin seuraavan kerran 2015, kun lähdimme vaeltamaan puolisoni kanssa 80 km Kevolle. Muistan äitini poismenon jälkeen isäni innostuneen Lapista kovasti. He alkoivat veljesporukalla käymään Lapissa kultaa kaivamassa, siitä tuli heille yhteinen harrastus. Veljiä ei isällä valitettavasti enää ole, mutta rakkaus Lappiin on säilynyt. Ihmettelin vuosia, miten hän sillä tavalla hurahti pohjoiseen, omat mielikuvat kun olivat ”miljoona sääskeä ja paljon poroja ja kitukasvuisia koivuja”. Myöskään tuon oman vaellusreissun aikana en saanut Lapista otetta, sellaista roihua ja lumoa. Ehkä se, että vaelsimme tosiaankin 80 km neljään päivään (eli kolme yötä), hieman suoritettiin se meidän reissu. Ei ennätetty pysähtymään samalla tavalla nauttimaan ja ihmettelemään.

Marin_silmin-0716

Marin_silmin-0656

neuletakki Oui / t-paita H&M / nahkahousut Michael Kors / laukku Balmuir / kengät Rieker / aurinkolasit Aarni* (*saatu blogin kautta)

Marin_silmin-0711

Mutta nyt, nyt tällä kertaa se rakkaus Lappia kohtaan syntyi. Ja suorastaan roihahti liekkeihin. Levillä maastopyöräilimme ja kävelimme ympäriinsä, mutta ennen kaikkea Ylläksen alueen kauneus ja karuus teki minuun suuren vaikutuksen. Se kauneus kaikessa karuudessaan veti kyllä aivan sanattomaksi. Ei ollut eikä oikeastaan ole vieläkään sanoja kuinka kuvailla tuota kokemusta, kun vaelsimme päiväreissun Ylläksen upeissa maisemissa. Hiljaisuus, rauha, upea vaihteleva luonto ja suuri kunnioitus kaikkea kohtaan veti minut kyllä syviin vesiin. Hyvällä tavalla. Eheydyin tuon reissun aikana varmasti enemmän kuin monen viime vuoden aikana yhteensä. Kuinka puhdistava vaikutus. Kuinka ihania sydämellisiä ihmisiä ja se luonto, se kauneus, puhtaus ja yksinkertaisuus. Elämä on niin mieletön matka ja meille suomalaisille on suotu tällainen luonto ja puitteet nauttia siitä. Huh. Ja ne porot, kiljuin kuin pieni lapsi joka ikinen kerta kun porot pysäyttivät automatkamme ylittääkseen tien tai kun metsässä kävellessä porot tallustelivat vastaan. Syvä kiitollisuus.

Tulen jakamaan hieman reissukokemuksia (ihanan päivävaellusreitin Ylläkselle ja Leville patikointivinkkejä), muutamia ravintolasuosituksia (loistavia!) sekä ylipäätään Lapin upeita maisemakuvia teille lähipäivinä. Tässä postauksessa asukuvat Leviltä, ne ainoat siistit vaatteet jotka olivat reissussa mukana. Tässä asussa kävin katsomassa Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja leffan. Sekin oli ihana. Liekö Lapin lumo tehnyt taikojaan leffaa katsellessa, vai oliko oikeasti hyvä. En tiedä, mutta suosittelen kyllä sitäkin lämmöllä.

Ja katsokaa kuinka osissa kuvissa näkyy jo maaruskaa. Oikeasti, voinko muuttaa Lappiin?

Marin_silmin-0659

Marin_silmin-0719

Marin_silmin-0665

Marin_silmin-0709

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.