Vai pitäisikö sanoa, että jäimme suorastaan hyökyaallon alle… Arki nimittäin alkoi melkoisten vastoinkäymisten merkeissä, että ihan kauhulla odotan viikonloppua, kun puoliso lähtee mökille kavereidensa kanssa.

Listataanpa tähän alle, mitä kaikkea sitä on tällä viikolla koettu:

Ilmastointilaitteemme ei koskaan tullut. Tilasimme ilmastointilaitteen viime viikon lopulla, ja maanantaina saimme ilmoituksen, että siitä on löydetty joku poikkeama ja se palautetaan myyjälle. Ja tietysti kaikki mallit olivat sitten jo sold out… Mutta ei lämmin luita riko ja mitä näitä sanontoja nyt sitten on. Jatketaan hikoilua.

Ovemme lakkasi menemästä lukkoon. No, mikäpäs siinä, pidetään sitten avoimien ovien päivät ja onhan meillä kolme vihaista ja pelottavaa vahtikoiraa. Lukon korjaaja tuli aika reilusti myöhässä, mutta sanoi sentään suoraan unohtaneensa tulla. Pisteet siitä.

Kyllikki sai aivotärähdyksen. Jep. Kyllikki päätti harjoitella pellehyppyjä sohvalta ja täräytti pää edellä lattiaan ja lopputuloksena vääntynyt leuka ja aivotärähdys. Minulle paskahalvaus ja valvotut yöt, koska olen vahtinut sitä kuin leijonaemo konsanaan. Mutta vahvistuupahan ainakin pää ja ostetaan Kyllille vaikka kypärä ennen seuraavia hyppyharjoituksia.

Univelkaa kertynyt ”joitain” tunteja ja silmäpussit ovat ainakin Vaasan suurimmat. Mutta hei, voin sentään sanoa, että ”the bags under my eyes are Chanel”…

Suihkun viemäri ei oikein vedä. Eihän se nyt mitään haittaa jos lattia vähän lainehtii vedestä. Koirille uima-allas.

Kyllikki herätti aamulla oksentamalla sänkyyn jalkani päälle. Meillä EI nukuta. Ei, vaikka nukuttaisi.

Sain kummallisen reaktion uudesta kasvomaskista. Naama räjähti täyteen punaista todella kipeää näppyä. Tosi kiva on näin kolmevitosena näyttää teiniltä, ainakin kasvojen kunnon puolesta.

Muuten kaikki ihan jees jees. Mitäs sinulle kuuluu?