Tällä blogihaasteella on melkoisen raflaava otsikko, mutta kerrankos sitä. Enemmänkin tässä haasteessa pohditaan somen siloiteltua sisältöä ja sitä kuinka itse toimii oman sisältönsä suhteen. Bongasin tämän haasteen alun alkaen Marjukan blogista ja tänä aamuna lueskelin Tuulannelin vastaukset, joten päätin itsekin ryhtyä tuumasta toimeen.

Totta vai ei? Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan some-ystävällisiä ja kauniita kuvata.

EI. Olen äärimmäisen laiska kuvaamaan hotelleja, saatikka ruokiani. Monin paikoin pidän jopa epäkohteliaana kuvata annoksia kesken ruokailun, varsinkin jollain isolla järjestelmäkameralla. Silloin tällöin nappaan yleensä itselleni muistoksi jonkun annoksen kuvan nopeasti kännykällä. Olette varmasti huomanneet, etten juurikaan jaa reissuiltani ravintoloista annoskuvia, vaikka suosittelenkin välillä ravintoloita. Ja hotellihuoneen sekasorto on heti päällä kun sinne saavun ja levittelen tavarani, ei siinä ennätä kuvaamaan. Tapahtumissa käyn harvoin ja jos käyn, kuvaan vielä harvemmin. Keskityn nauttimaan hetkestä ja itse tapahtumasta. Blogi- ja vaikuttajatapahtumat ovat erikseen, niissä kuvaan, mutten valitse niitäkään sen perusteella, että siellä olisi hyvä kuvata tai saisi kauniita kuvia.

Totta vai ei? Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

TOTTA ja EI. Olen visuaalinen ihminen ja tykkään välillä näprätä sommitelmia kotonamme, olipa ne kukka-asetelmia tai kynttiläröykkiöitä. Teen sen sen takia, että tykkään kaikesta kauniista. Joskus saatan napata siitä kuvan muistoksi tai jakaa jopa instassa. Ensisijaisesti teen sitä kuitenkin itselleni. Kattauksia en stailaa, koska usein ruoka ja nälkä menee edelle ja syöminen on pääasia, ei kattaus. En myöskään pukeudu sen mukaan, mistä saa hyviä kuvia, mutta omaan silmään kivat kokonaisuudet haluan kuvata. Blogissani näkyvät asukuvat ovat siis aitoja pitämiäni asuja, ei blogia varten kuvattuja juttuja.

Totta vai ei? En ota itsestäni kuvia tai InstaStories-videoita ilman meikkiä.

EI. Jos seuraat minua instassa ja etenkin InstaStories höpöttelyvideoita, niin olet varmasti huomannut että esiinnyn niissä usein ilman meikkiä. Totta puhuakseni, en ihan hirveästi tykkää meikkaamisesta tai viihdy hyvin meikeissä, vaan melkein heti kotiin tullessani pesen ”sotamaalaukseni” pois ja kuljen ilman meikkiä. Myös blogikuvissa olen aika ajoin ilman meikkiä.

Totta vai ei? Teen asioita ja kerron blogissa asioista, joiden tiedän tukevan henkilöbrändiäni.

TOTTA. Kerron blogissani asioista, joiden takana seison ja jotka sopivat arvomaailmaani. Se, onko se henkilöbrändäystä vai ei, en osaa sanoa. Itse ajattelen niitä omiksi mielipiteiksini.

Totta vai ei? Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

EI. Tässä kohtaa puolisoni varmasti ulvoo naurusta, sillä hän tietää etten todellakaan käsittele kuviani, sillä en osaa. Yleisin kuvankäsittelyni on kuvien suoristus tai rajaus. Joskus saatan painaa lightroomissa sellaista nappulaa, joka lisää tai vähentää kuvan valoa, mutta siinäpä se, muuta en osaa. Enkä haluakaan.

Toki, se on sanottava, että usein kuvat tulee otettua sellaisista kuvakulmista, missä näyttää ihan mukiinmenevältä ja blogiin päätyy sadoista otetuista kuvista aina ne, missä nyt yleensäkin näyttää omaan silmään parhaalle verrattuna niihin muihin kuviin. Mutta on siellä aina enemmän niitä ”mitä hemmettiä mä tässäkin ilveilin” kuvia ja kaksoisleukoja ja ihme virnistyksiä.

Totta vai ei? Siloittelen elämääni blogissa.

TOTTA. On bloggaajan oma asia mitä hän kertoo tai jättää kertomatta, sillä kyseessä on hänen oma blogi. Tai instassa mitä kuvia näyttää, sillä kyseessä on hänen oma tilinsä. Tottakai jaan sellaisia hetkiä elämästäni, joissa on iloa, energiaa, kuvat kauniita ja arki lempeää. Meillä kaikilla on kuitenkin elämässämme se kääntöpuoli, mutta en itse halua sellaista jakaa enkä kyllä lukeakaan, kuinka välillä mennään perse edellä puuhun. Kirjoittelen välillä myös elämäni kääntöpuolista, sairauksista, kuolemasta jne. mutta omilla ehdoillani, yleensä kuitenkin positiivisuuden kautta, elämään uskoen. Instassa haluan kuitenkin säilyttää elämän makua, en hirveästi jaksa seurata pelkästään sliipattuja ja stailattuja kuvia tai että instafeed on väreiltään yhtenäinen ja kuvat suunnitellaan etukäteen, jotta feedin yhtenäisyys säilyy. Sellainen ei ole minua varten, kyllä elämä saa näkyä ja maistua. Vaikuttajan ehdoilla tietenkin.

Totta vai ei? Kadun joitain yhteistyöpostauksiani.

EI. Teen aniharvoin yhteistyöpostauksia ja yleensä ehdotan niitä itse. Saan kuitenkin sähköpostiini mitä kummallisimpia yhteistyöehdotuksia, mutta kieltäydyn lähtökohtaisesti (lähes) kaikista. Siitä syystä ei tarvitse siis katuakaan.

Totta vai ei? Bloggaajan elämä on glamouria.

Hmmm… Mielenkiintoinen väite ja riippuu kuinka asiaa tulkitsee ja katsoo. On varmasti niin, että moni maailmanlaajuinen huippubloggaaja saattaa lukijoiden mielestä elää glamour elämää PR-matkoineen, ilmaisine tuotteineen ja jatkuvine juhlineen. Mutta kyllä heilläkin se tavallinen arki siellä taustalla pyörii, iloine ja suruineen. Eli vastaan EI, ei se glamouria ole, se on joillekin hemmetin kovaa työtä. Ei ne seuraajat sormia napsauttamalla tule (ellei niitä osta).

Totta vai ei? Ajattelen kuvat instragram kuvina.

Tämä on vaikea, mutta vastaan siltikin EI. En ajattele kuvia instagramin kautta. Saatan välillä näprätä kauniita yksityiskohtia ja innostua sitten kuvaamaan niitä esim. instaan, mutta insta ei ole ensimmäisenä mielessä, kun katson jotain kaunista. Yleensä käy niin, että ”kaunis hetki” on jo ohi, kun muistan, että olispa muuten tullut hyvä kuva instaan.

Tähän haasteeseen on hyvä lopettaa tämän viikon bloggailut ja rueta tekemään kanahampurilaisia ja paneroituja ahvenfileitä. Kyllä meitä taas tyttöjen kanssa lellitään hyvällä ruualla.