Tuttu sanonta ”kolmas kerta toden sanoo” piti jälleen paikkansa. Kun muutama vuosi sitten Rondasta junalla poistuessamme ihailimme huikeaa vuoristovaellusreittiä junan ikkunoista pienen hetken ajan, päätin, että tuon polun aion joku päivä vielä kävellä. Silläkin uhalla, että korkeanpaikankammoni on… noh, lievästi sanottuna melkoinen. Ja niin siinä kävikin. Ensimmäisellä kerralla jäimme nuolemaan näppejämme, sillä liput olivat sold out. Viime vuonna saimme kyllä liput ostettua, mutta reitti oli sinä päivänä suljettu huonon sään takia, mutta tällä kertaa pääsimme reitille. Ja onneksi niin. Oli nimittäin melkoisen hieno kokemus, vaikka sekä alussa että lopussa melkein itkin ja hyperventiloin kun pelotti niin hemmetisti.

Caminito del Rey, eli kuninkaan polku, juontaa juurensa 1900 -luvun alkuun (1901-1905), jolloin alkuperäinen reitti rakennettiin El Chorro -rotkolle, jotta saatiin tavaroita ja ihmisiä kuljetettua rotkon molemmin puolin sijaitseville vesivoimalaitoksille ja ylipäätään rotkon yli. Rotkon pohjalla kulkee Guadalhorce -joki. Alkuperäinen reitti kuitenkin rapistui rapistumistaan vuosien myötä ja se suljettiin lopullisesti vuonna 2000, sillä se oli erittäin vaarallinen ja saikin nimityksen maailman vaarallisin vaellusreitti. Reitti kuitenkin päätettiin kunnostaa ja vuonna 2015 se avattiin uudestaan turvallisena, noin metrin leveänä ja turvakaiteilla varustettuna. Se kulkee saman reitin kuin alkuperäinenkin reitti, sillä uusi reitti on hieman korkeammalla kuin vanha alkuperäinen. Täysin turvallinen siis nykyään, mutta meille korkeanpaikankammoisille ehkä vähän pelottava. Suosittelen sitä silti kaikesta sydämestäni, sillä reitti ja näköalat ovat todella vaikuttavat. En ehkä ikinä ole kulkenut noin upeaa reittiä pitkin.

Liput kannattaa ostaa hyvissä ajoin, jos reitille mielii, paikka myydään aina loppuun. Meillä oli aamun ensimmäinen lähtö ja paikan päällä oli erittäin paljon ilman lippuja olevia ihmisiä kokeilemassa onneaan ja ainakin osa sai lipun samalle päivälle, mutta suosittelen silti pelaamaan varman päälle, kuin kokeilemaan onneaan. Harmittaisi kovasti jäädä nuolemaan näppejään, niin vaikuttava paikka on.

Reitin voi nykyään kulkea ainoastaan yhdestä suunnasta, pohjoisesta etelään, eli Ardalesista Aloran suuntaan. Lippu maksaa 10 euroa ja lisäksi erillinen bussilippu (1,55 e) joka vie loppupisteestä (El Chorron juna-asemalta) takaisin alkupisteeseen autojen luokse pohjoiseen. Jos siis matkustat autolla reitille. Fugesta ajelimme aamulla hieman reilussa tunnissa paikan päälle (Malagasta pohjoiseen, tie A-357 kohti Cartamaa) ja auton jätimme parkkiin El Mirador -ravintolan viereiselle maksulliselle parkkipaikalle (2e). Tien varressa on myös maksuttomia parkkipaikkoja, mutta jo aamulla melkein kaikki olivat täynnä. Autot jätetään siis kauniin tekojärven lähettyville, mutta autojen jättöpaikasta on vielä, riippuen valitsemastasi reitistä, matkaa Caminiton alkuun joko 1,5 tai 2,7 km. Me kuljimme tuon 1,5 km matkan joka alkaa pitkällä, kapealla ja matalalla ja sanoinko vielä, pimeällä tunnelilla. Yyh. Pojat pelottelivat lepakoilla ja rotilla ja jo siinä vaiheessa meinasi mennä pupu pöksyyn. Tuo 2,7 km reitti on luontopolku.

Itse reitti alkaa lippujen tarkastuspisteestä, jossa on vielä vessat, itse reitillä ei sitten ole vessoja, mutta reitin päättyessä wc:t löytyvät taas samasta paikasta minne kypärät jätetään. Lippujen tarkastamisen jälkeen kävelijät saavat kypärät ja hiusverkot päähänsä (pakolliset) ja turvaohjeistuksen jälkeen pääseekin jo matkaan. Ja sitten se kauneus (tai kauheus) alkaa, huh! Reitti on henkeäsalpaavan kaunis. Jylhää kalliomaisemaa, ylhäällä liiteleviä korppikotkia, joen kuohuja, vihreää luontoa ja kaikkea siltä väliltä. Myös Rondaan menevän junankin näimme, kun se sujahti kallion sisään korkeuksissa. Kallioseinämäosuudet ovat myös turvallisia vaikka ne sijaitsevatkin korkeimmillaan n. 100 metrin korkeudessa. Lankut jykevästi kiinni kalliossa, kunnolliset kaiteet ja turvavaijeri kallion puolella, josta pitää halutessaan kiinni (pidin!) ja erittäin puhdas ja siisti. Työntekijöitä tuli useampia vastaan reitin aikana, ja he varmistavat että kaikki sujuu vaeltajilta hyvin. Lisäksi näkyy lähes koko matkan ajan alkuperäistä vanhaa reittiä ja sitä järkyttävää kuntoa missä se on: todella kapea, ilman mitään kaidetta ja isoja reikiä siellä täällä pitkin polkua. Miten kukaan on koskaan uskaltanut kulkea siitä? Minulle koko vaelluksen tiukin hetki oli vaelluksen loppuosa. Tsemppasin itseäni pitkin reittiä että minun on pakko mennä reitin lopussa olevan riippusillan yli (joka huojui ihanasti tuulessa 😉 ) ja sen selvitettyäni luulin olevani ”turvassa”. Kunnes pääsin mutkan taakse ja näin loppukävelyosuuden. Pystysuora kallioseinämä ja portaita ylöspäin jossa jokaisessa portaan välissä iso aukko josta näet ”kivasti” satametriä alaspäin. Ehkä muutaman kyyneleen tirautin ja päästin vähän ärräpäitä ja yritin hengittää rauhallisesti. Syke oli valehtelematta siinä 180 tienoilla kun selvitin ne portaat. Huh. Ja lopuksi El Chorron juna-asemalla nautimme hyvin ansaitut viinit ja oluet ja hyppäsimme bussiin, joka kuljetti meidät takaisin autolle.

Reitin kokonaisuuspituus on vajaa 8km, joka sisältää siirtymiset reitille ja reitiltä bussipysäkille. Ajallisesti se kestää n. 4 tuntia, jolloin ennättää ottaa hyvin kuvia ja pysähtyä vaikka välillä syömään eväitä ja juomaan vettä. Reitti ei ole muuten vaativa, eli siellä pärjää kyllä kuntonsa puolesta melkein kuka tahansa, mutta jos on erittäin paha korkeanpaikankammo, niin pelottava se varmasti on. Alku- ja loppuosa reitistä kulkee kallionseinämää ja keskiosa on luonto-osuus, joka on myöskin todella kaunis ja vehreä. Autojen jättöpaikassa on muutama ravintola, ja osalla seurueestamme oli niistä huonoja kokemuksia, joten me ajelimme lähellä olevaan Ardalesin kylään lounaalle. Kylä on perinteinen andalusialainen valkoinen kylä, kaunis ja sympaattinen, ehkä vähän unisenkin oloinen. Istuimme Ardalesin kylän aukiolla tapaksilla, kun siellä alkoi mikälie-paikallinen-kyläjuhla. Sekin oli hieno kokemus. Ja ruuat hyviä.

Jos suunnittelet matkaa Aurinkorannikolle, suosittelen lämmöllä Caminito del Reytä. Täältä voit ostaa liput ja tutustua paikkaan vielä tarkemmin. Se on kokemus, joka ei ihan hevillä unohdu.

Oletko vaeltanut tämän huikean reitin?