Tänään aion vaan olla. Piste. Makaan sohvalla kylpytakki päällä ja syön eilistä jämäpastaa ja katson Netflixiä. Enkä aio tuntea hitusenkaan verran syyllisyyttä siitä etten saa mitään aikaiseksi. Ei aina tarvitsekaan saada.

Takana on kiirus viikko, jonka kruunasi eilen hillitön hedari ja huomenna odottaa edessä toinen mokoma, tuli hännän alla -viikko. Tajusin samalla, että on myös pääsiäisviikko ja eikös tänään ole myös virpojat liikenteessä? Tai siis täällä päin Suomea ei virvota tänään, mutta Keski- ja Itä-Suomessa kylläkin. Siellä missä juuret on.

Olen taas pohtinut sitä elämän balanssia, tasapainottelua arjen askareiden keskellä. Vaikka itse olen vaaka horoskoopiltani (en kyllä usko mihinkään horoskooppeihin), niin tasapaino on kyllä taas pahasti hukassa tältä vaa’alta. Täytyy käydä hankkimassa vähän painoa sinne vaakakupin toiseen päähän, siihen päähän missä on oma hyvinvointi ja rauhoittuminen, kun tuo toinen kuppi, kiire ja päättymätön to do -lista meinaa painaa todella paljon. Mutta onneksi on tuo pääsiäinen kolkuttamassa ovelle ja pääsee mökille. Nauttimaan luonnosta, sukumme pilkkikisoista, auringosta ja linnunlaulusta. Pikku hiljaa heräävästä keväästä ja auringonsäteiden tuomasta lämmöstä iholla. Naurusta ja veljeni puujalkavitseistä. Tulevan Espanjan lomamme suunnittelusta, viinistä, saunomisesta ja joutenolosta. Koirien riemusta jäällä. Metsäneläinten jälkien seuraamisesta. Metsän hiljaisuudesta ja tuulen äänestä jäällä. Luonnon eheyttävästä voimasta.

Emme me ihmiset koneita ole, ja kaikki väsyvät joskus. Minäkin. Siitä syystä tänään on lorvin koko päivän -päivä.