Hyvä tomaattikeitto on hyvää, maukasta ja mausteista. Huono tomaattikeitto on, noh, huonoa. Olen tomaattikeiton suhteen vähän myöhäisherännäinen, löysin sen vasta aikuisiällä, muutamia vuosia sitten, ja se vähän harmittaa. Eniten siitä syystä, että jos olisin löytänyt tomaattikeiton vähän aikaisemmin, sellaisen vajaa kymmenen vuotta sitten, niin olisin saanut tomaattikeittoihini maailman parhaimpia ja maukkaimpia tomaatteja anoppilasta. Mutta valitettavasti sitä mahdollisuutta ei enää ole, koska nykyään kasvihuoneiden tilalla on karvamoottoreita, hevosia. Kivoja nekin on, mutta minä joudun metsästämään tomaattikeittojeni tomaatit sitten muualta.

Alusta alkaen on ollut selvää, että tomaattikeittoni teen itse, en koske kaupan valmiskeittoihin, eikä minun tomaattikeittoon kuulu kerma, eikä juustot. Olen testaillut lukuisia reseptejä läpi ja vasta kun bongasin viimeistä murua myöten blogin ja Saaran tekstin täydellisestä tomaattikeitosta, viimeisetkin palaset loksahtivat paikalleen. Reseptini on siis lähes suora kopio Saaran täydellisestä reseptistä, eli kunniaa en voi ottaa itselleni, mutta on ilo jakaa jotain noin maukasta ja toimivaa, pienillä omaan suuhun sopivilla muutoksilla. Suosittelen lukemaan Saaran postauksen, sillä hän mainiosti selittää miksi ja miten maukas tomaattikeitto syntyy, itsehän vaan sujuvasti nyökyttelin mukana ja aavistin, että nyt on käsissä priimaa. Viimeistä murua myöten -blogi jäikin itselleni lukulistalle aina kun kaipaan maukasta ja maistuvaa kasvisruokaa.

Ennen kuin mennään reseptin kimppuun, niin kerron hieman millaisesta tomaattikeitosta tykkään. Minulle tomaattikeiton tulee olla maukas ja mausteinen, hieman tulinenkin. Sopivasti paahteinen ja paksu, hieman makea ja kirpeä. Vähän valkosipulinen. Täyteläinen.

Ja sitten se resepti, jolla yllämainitun saa loihdittua. Tämä vaatii hieman aikaa, koska kasvikset paahdetaan uunissa ja vasta sitten keitellään keitto, mutta lopputulos on sen väärti. Mutta onnistuu kyllä ihan arki-iltanakin, jos ruoka-aika ei ole heti viideltä ja neljältä olet päässyt töistä.

1 kg tuoreita tomaatteja, tai hyvälaatuisia kokonaisia tölkkitomaatteja 3 tlk (itse käytin Mutti tölkkitomaatteja)
2 sipulia
4-5 valkosipulinkynttä (laita oman maun mukkaan, minä laitoin 4 isohkoa)
1 porkkana
3 rkl oliiviöljyä (minä käytin chilioliiviöljyä enkä mittaillut)
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
mustapippuria

4 basilikanvarren lehdet
4 dl kasvis/kanalientä
1 rkl punaviinietikka (tai balsamico kuten alkuperäisessä ohjeessa)
½ tl suolaa
1 tl sokeria
mustapippuria

Lämmitä uuni 225 asteiseksi. Kuori porkkana ja sipulit ja pilko ne isohkoiksi lohkoiksi. Älä kuori valkosipulia. Littaa veitsellä valkosipulit kuorineen, niin että ne rusahtavat (tämä toimenpide ehkäisee niiden totaalista kuivumista).

Halkaise tomaatit. Jos käytät tölkkitomaatteja, niin ota liemi talteen ja halkaise samoin tölkkitomaatit. Laita ne leivinpaperin päälle leikkuupinta ylöspäin. Lisää sipulit, valkosipulit ja porkkana. Lorauta päälle oliiviöljyä, sokeria, suolaa ja muutama rouhaisu mustapippuria. Itse en öljyä mittaillut, laitoin sen mutulla, mutta reseptissä on 3 rkl. Paahda kasviksia n. 45 minuuttia. Ota valkosipulinkynnet 30 minuutin jälkeen pois uunista ja poista niistä kuoret (lähtevät todella helposti).

Lisää ainekset kattilaan. Lisää joukkoon basilikan lehdet ja kana/kasvisliemi. Lisää myös tölkkitomaattien liemi, jos käytit niitä. Keittele pienehköllä lämmöllä 20-30 minuuttia. Mausta keitto suolalla, sokerilla, mustapippurilla ja punaviinietikalla/balsamicolla. Soseuta ja tarvittaessa mausta vielä, jos tuntuu että kaipaa jotain vielä. Itse taisin lisätä pikku ripauksen suolaa.

Ja tuo kuvissa näkyvä gluteeniton kaurasydän on melkoista herkkua. Löytyy Pirkka tuotemerkin alta ja pakasteesta. Myydään 4 kappaleen pakkauksissa. Minun nykyinen suosikkileipäni. Suosittelen testaamaan myös sitä.

Maistuvaa tiistain jatkoa sinulle.