Puolisoni oli juuri viikon Japanissa ja tuolla reissulla tapahtui jotain historiallista, jotain sellaista mitä pitää täällä blogissakin jakaa. Nimittäin sain kuin sainkin hänet käymään Chanelilla hoitamassa asioitani Tokiossa. Toki se vaati kauniita pyyntöjä, krokotiilinkyyneleitä, viehkeitä silmien räpsytyksiä, koiranpentuilmettä unohtamatta, ja niin hän reippaasti työreissunsa viimeisenä päivänä päätti lähteä hoitamaan vaimonsa asioita.

Olin ilmoittanut etukäteen, että tarvitsen uuden key holderin, avainpussukan, ja lähettänyt hänelle whatsupiin kuvan tuotteesta ja tiedon mitä nahkaa sen tulisi olla ja minkä väriset metallit. Ja kun puhelin perjantaina aamupäivällä soi, olin kärppänä vastaamassa ja puhelu meni jotakuinkin näin: ”No siis täällä mä nyt Chanelilla olen ja tässä on nyt tällainen holderi, niin mitä nahkaa sen pitikään olla?” ”Caviar, koska se on kestävämpi, se holder joutuu kovalle kulutukselle laukkujen pohjalla”, vastasin. ”Okei, entä ne metallit?” ”Hopeiset, tietysti”, vastasin. Yritin kysyä sisäosasta, että mitä sinne mahtuu sisälle ja puolisoni vastasi jotenkin epämääräisesti, että tää on tällainen yksi iso tila. Okei, ajattelin, ja ihmettelin että onkohan se joku vähän uudempi malli, jota en osaa nyt hahmottaa tai en tiedä. ”Mutta tää on just sellainen kun siinä kuvassa, Chanelin kaksi C:tä ja suljetaan nepparilla”. Käskin ostaa tuotteen ja pyysin, että hän lähettää siitä minulle kuvan.

Liikkeessä otettu kuva tuli ja fiilistelin, että jes, nyt mä sain sen, uuden key holderin vanhan  tilalle ja voin laittaa vanhan myyntiin. Sitten muutaman tunnin päästä päätin soittaa puolisolleni ja kysyä siitä sisäosasta, että montako avainlenkkiä siinä on, kun en oikein tajunnut sitä hänen selitystä. Puolisoni vastasi ihmeissään, ettei tietenkään yhtään, kun hän osti minulle card holderin, kun sellaista olin pyytänyt… Jep. Siis melkein sama asia…

No, tarinahan ei tietysti pääty tähän. Minä nimittäin reippaana tyttönä ajattelin, että ei huolta, laitetaan puoliso vielä lentokentällä Chanelille ja minä myyn tuon holderin sillä välin meidän Chanel foorumilla, niin joku onnellinen saa upouuden card holderin ja minä sen etsimäni key holderin. Problem solved. Tuote myyntiin ja heti innokkaita naisia jonoksi asti. Ajattelin, että eipäs tässä kuinkaan käynyt, kaikki hyvin. Soitto puolisolle, että ei huolta, tuote on melkein jo myyty. Ja puhelimen toisessa päässä syvä hiljaisuus ja pettynyt ääni, joka sanoo minulle että eihän lahjoja saa myydä. Ja minun järkytys siitä kun tajusin, että tuo holder olikin lahja minulle. Ja koska lahjoja ei myydä, niin nykyään minä kuljetan avaimiani sitten Balmuirin avaimenperässä tuon card holderin sisässä. Holder kuin holder. Ehkä paras väärin ostettu lahja ikinä ❤ . Ja sain vielä ekstra tuliaisena sitä ihanaa Bioeffectin ryppyseerumia, aika mahtava fiilis. Tietäisittepä nimittäin millainen oksu-ripsa viikko meillä tyttöjen kanssa oli viime viikolla, huh.

P.S. Vääristä lahjoista puheenollen. Muistan lapsuudestani, kun olimme aina jouluaaton mummoni luona, jossa jaettiin paljon lahjoja lapsille ja aikuisille. Yhtenä vuonna mummolla oli mennyt pakatessa hieman paketit sekaisin ja ukkini sai barbin ja serkkutyttöni miesten pitkät kalsarit. Nallea paketoidessa mummolta oli loppunut lahjapaperi kesken, joten hän laittoi lahjapaperia vain etupuolelle. Mun mummo oli kyllä maailman paras touhottaja <3.