Kerrottakoon heti alkuun, etten ole jouluihminen. Meille ei osteta kuusta, ei koristella kotia joulukoristein, eikä meillä varsinkaan kuunnella joululauluja. Joululauluja saattaisimme kuunnella esim. jouluaattona, mutta koska minä tykkään suomalaisista (ranteet auki) joululauluista ja puolisoni vastaavista (yli-imelistä) jenkkiversioista, niitä ei meillä kuunnella.
Jouluruuistakaan en oikeastaan välitä. Kalat on tottakai hyviä ja anoppini tekemä gluteeniton lanttulaatikko ja tietysti sienisalaatti, mutta muut on sitten ihan ok, ei herätä tunteita. Paitsi joulutortut. Rakastan joulutorttuja. Mutta vihaan niiden tekemistä. Gluteeniton torttutaikina on kaupasta ostettaessa pahanmakuista (ja hemmetin vaikea käsiteltävä), joten teen taikinan aina itse, jolloin edes maku on hyvä. Mutta se taikinan käsiteltävyys, siinäpä onkin aina haastetta. Jos sitä ei käsittele pieniä määriä kerrallaan kylmänä ja lutraa jauhoja litrasovalla, ei siitä hommasta tule yhtään mitään.
Torttutaikinan edessä on koettu vuosien varrella niin suuria epätoivon hetkiä, hikeä ja etenkin kyyneleitä, etten vieläkään ymmärrä, miksi edelleenkin ryhdyn vuosi toisensa jälkeen tuohon hommaan. Varmaan siksi, että tosiaankin rakastan niitä torttuja. Varaa siis näiden tekemiseen paljon kärsivällisyyttä. Tällä kertaa minä luovutin kesken ja laitoin puolet taikinasta pakkaseen. En tiedä säilyykö se siellä, täytyy testata ensi viikolla.
Gluteenittomat joulutortut
1 tl psylliumia
+ kananmuna voiteluun
Nypi rasva ja keskenään sekoitetut jauhot (jauhot, leivinjauhe ja psylliym) hyvin. Lisää joukkoon rahka ja muna hyvin sekoittaen. Laita taikina jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi, mieluummin pidempään. Käytä mahdollisimman sileitä jauhoja, minulla oli valitettavasti tällä kertaa tuollaisia, missä oli karheutta mukana ja saattoi ehkä vaikuttaa käsiteltävyyteen (tai sitten vain kuvittelen).
Kun aloitat tekemään torttuja, ota kylmästä taikinasta kerrallaan noin nyrkin kokoinen palanen (ja pidä lopputaikina kylmässä) ja vaivaa se erittäin jauhotetulla pöydällä kiinteäksi. Niitä jauhoja saa läträtä sitten todella paljon, ettei taikina jämähdä kiinni pöytään tai kaulimeen. Kaulitse taikina noin puolen sentin paksuiseksi ja ota muotilla levystä pyöreitä paloja (helpoimmat käsitellä). Minulla ei ole niitä torttumuotteja, mutta käytän isohkoa kahvikuppia nurinpäin muottina. Täytä luumu- tai omenatäytteellä ja ummista sitä mukaa , kun täytteet on tortulla, ettei taikina ennätä lämmetä liikaa. Muista painaa taikina kunnolla kiinni. Voitele tortut kananmunalla ja paista 225 asteessa noin 10-15 minuuttia. Tuosta taikinasta tulee parisenkymmentä torttua, riippuen vähän torttujen koosta. Itse tein tällä kertaa aika isoja, kun meni hermot taikinan käsittelyyn.
Ja kuten kuvista huomaa, ei näistä niin maailman kauneimpia tule, mutta edelleenkään leipominen ei ole minulle mallia missikisat, kyllä se maku ja sisältö ratkaisee näissä karkeloissa. Ja kuvia varten en jaksanut enää stailata, sillä torttutaikina vei taas kaiken energian allekirjoittaneesta. Onneksi syötyäni 8 torttua putkeen, sain vähän energiaa takaisin.
Jos sinulla on vinkata helppo, maukas ja kaikinpuolin pätevä gluteeniton torttutaikina resepti, ottaisin sen ilolla vastaan.
Mukavaa sunnuntaita!
Marin silmin 